Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan epätoivoinen lukiolaisen kanssa. Ei tee mitään koulun eteen
26.04.2019 |
eikä suostu myöskään ottamaan mitään ylimääräistä opetusta vastaan.
Ei ole mitään luki- tai muitakaan terveysongelmia, ei myöskään hankaluuksia kaverisuhteissa tms. Nuori on fiksu ja osaava, kyse ei myöskään ole siitä.
Ei voida puhua asiasta mitään, hän ei suostu. Ei edes sen vertaa, että voisin ohjata jollekin toiselle puhumaan. Olen yrittänyt vaikka mitä konsteja, mutta kun asiasta ei voida puhua, ei ole mitään tietä myöskään ulos.
Pelkään, että hän menettää jatko-opintomahdollisuutensa.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko hän sitä pitkää matikkaa sillä alalla mihin hakee? Noin heikoilla numeroilla jää haaveeksi, jos tarvii. Jossain vaiheessa täytyy hyväksyä, ettei taidot riitä. Pitkä matikka kuitenkin on paljon vaikeampaa kuin yläasteen matikka, vaikka siellä on hyvin pärjännyt niin se ei välttämättä riitä enää lukiossa. Noiden numeroiden nostamiseen tarvisi nähdä vaivaa.
Ei tarvitse. En tiedä miksi haluaa sitä väkisin lukea.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko hän sitä pitkää matikkaa sillä alalla mihin hakee? Noin heikoilla numeroilla jää haaveeksi, jos tarvii. Jossain vaiheessa täytyy hyväksyä, ettei taidot riitä. Pitkä matikka kuitenkin on paljon vaikeampaa kuin yläasteen matikka, vaikka siellä on hyvin pärjännyt niin se ei välttämättä riitä enää lukiossa. Noiden numeroiden nostamiseen tarvisi nähdä vaivaa.
Ei tarvitse. En tiedä miksi haluaa sitä väkisin lukea.
Ap
Minä tein lähes jokaisen pitkän matikan kokeen uudestaan, koska sain niin heikkoja numeroita. Ainut syy miksi en vaihtanut lyhyeen oli, etten halunnut antaa periksi :D turhaa stressiä siitä tietenkin vain tuli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä ole sinisilmäinen. Jos penska on vapaasta tahdostaan valinnut lukio-opinnot eikä siltikään pane tikkua ristiin, taustalla täytyy olla muitakin ongelmia kuin "laiskuus". Tähän viittaa myös täydellinen haluttomuus keskustella omista opinnoista. Onko nuori masentunut, koulu-uupunut, joutunut kiusatuksi, sydänsuruja poteva? Onko lukio-opiskelu ja pitkä matikka sittenkin liian haastavaa? Pääsikö nuori lukioon helposti vai rimaa hipoen? Ota yhteyttä opinto-ohjaajaan/kuraattoriin ja järjestä tapaaminen, jossa nuoren on oltava läsnä.
Jollain lailla uupunut ja ahdistunut. Haluaa alalle, jonne mahdottoman vaikea päästä. En tiedä onko siinä syy siihen, että on kykenemätön tarttumaan asioihin.
Ei ole kiusattu, eikä sydänsuruja. Pääsi helposti lukioon.
Arveluttaa sen keskusteluajan varaaminen, kun ei pystytä kotona puhumaan eli joutuisin tekemään sen hänen selkänsä takana.
Ja kyllä ne voidaan puhua monistakin asioista ja ollaan läheisiä, mutta nämä opintojutut sulkee kokonaan.
Ap
Jos nuori on ahdistunut ja uupunut siinä määrin että vanhemmat huomaavat sen, niin onko lukio-opiskelun laiminlyöminen silloin se suurin ongelma? Ihme kyllä ettei suju, jos on syystä tai toisesta takki tyhjä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko hän sitä pitkää matikkaa sillä alalla mihin hakee? Noin heikoilla numeroilla jää haaveeksi, jos tarvii. Jossain vaiheessa täytyy hyväksyä, ettei taidot riitä. Pitkä matikka kuitenkin on paljon vaikeampaa kuin yläasteen matikka, vaikka siellä on hyvin pärjännyt niin se ei välttämättä riitä enää lukiossa. Noiden numeroiden nostamiseen tarvisi nähdä vaivaa.
Ei tarvitse. En tiedä miksi haluaa sitä väkisin lukea.
Ap
Ei siis saa pitkästä matematiikasta todistuspisteitäkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä ole sinisilmäinen. Jos penska on vapaasta tahdostaan valinnut lukio-opinnot eikä siltikään pane tikkua ristiin, taustalla täytyy olla muitakin ongelmia kuin "laiskuus". Tähän viittaa myös täydellinen haluttomuus keskustella omista opinnoista. Onko nuori masentunut, koulu-uupunut, joutunut kiusatuksi, sydänsuruja poteva? Onko lukio-opiskelu ja pitkä matikka sittenkin liian haastavaa? Pääsikö nuori lukioon helposti vai rimaa hipoen? Ota yhteyttä opinto-ohjaajaan/kuraattoriin ja järjestä tapaaminen, jossa nuoren on oltava läsnä.
Jollain lailla uupunut ja ahdistunut. Haluaa alalle, jonne mahdottoman vaikea päästä. En tiedä onko siinä syy siihen, että on kykenemätön tarttumaan asioihin.
Ei ole kiusattu, eikä sydänsuruja. Pääsi helposti lukioon.
Arveluttaa sen keskusteluajan varaaminen, kun ei pystytä kotona puhumaan eli joutuisin tekemään sen hänen selkänsä takana.
Ja kyllä ne voidaan puhua monistakin asioista ja ollaan läheisiä, mutta nämä opintojutut sulkee kokonaan.
Ap
Jos nuori on ahdistunut ja uupunut siinä määrin että vanhemmat huomaavat sen, niin onko lukio-opiskelun laiminlyöminen silloin se suurin ongelma? Ihme kyllä ettei suju, jos on syystä tai toisesta takki tyhjä...
Tämä on ollut hyvä keskustelu.
Takki ei ole tyhjä tekemisestä vaan enemmänkin taitaa olla tietoisuudesta, että tekeminenkään ei riitä ja vain joka kolmaskymmenes hakija pääsee sisään alalle, josta on eniten kiinnostunut. Nyt alan itsekin ymmärtämään häntä paremmin.
Toisaalta näen itse, että opiskelemaan voi päästä myös kiertotietä, mutta hän ei halua jutella vaihtoehdoista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarviiko hän sitä pitkää matikkaa sillä alalla mihin hakee? Noin heikoilla numeroilla jää haaveeksi, jos tarvii. Jossain vaiheessa täytyy hyväksyä, ettei taidot riitä. Pitkä matikka kuitenkin on paljon vaikeampaa kuin yläasteen matikka, vaikka siellä on hyvin pärjännyt niin se ei välttämättä riitä enää lukiossa. Noiden numeroiden nostamiseen tarvisi nähdä vaivaa.
Ei tarvitse. En tiedä miksi haluaa sitä väkisin lukea.
Ap
Ei siis saa pitkästä matematiikasta todistuspisteitäkään?
Saa, mutta saisi myös lyhyestä.
Ap
Monettako vuotta käy? Lukion voi muuten kurssimuotoisessa tehdä neljäänkin vuoteen, eikä sillä ole jatkon kannalta merkitystä.
Mietin, että olisiko vaihtoehtoina väljempi suoritusaikataulu tai välivuosi lukiosta?
Voisiko tauko( ja jotain muuta tekemistä sille aikaa) tai lukion ohella jonkin muun tekeminen parantaa motivaatiota?
Toki silloin pitäisi pystyä puhumaan, mitä muuta tekisi sitten.
Mutta saisiko sillä kans keskustelua auki? Että huomaan, että et nyt jaksa panostaa lukioon, voisko miettiä tilannetta avoimesti. Vaihtoehtojen ei tarvi olla vain tehdä täysillä tai jättää kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monettako vuotta käy? Lukion voi muuten kurssimuotoisessa tehdä neljäänkin vuoteen, eikä sillä ole jatkon kannalta merkitystä.
Mietin, että olisiko vaihtoehtoina väljempi suoritusaikataulu tai välivuosi lukiosta?
Voisiko tauko( ja jotain muuta tekemistä sille aikaa) tai lukion ohella jonkin muun tekeminen parantaa motivaatiota?Toki silloin pitäisi pystyä puhumaan, mitä muuta tekisi sitten.
Mutta saisiko sillä kans keskustelua auki? Että huomaan, että et nyt jaksa panostaa lukioon, voisko miettiä tilannetta avoimesti. Vaihtoehtojen ei tarvi olla vain tehdä täysillä tai jättää kesken.
Toinen vuosi ja nyt ei oikein voi enää jarruttaa. Osa kirjoituksista tehty.
Melkein mikä vaan olisi mahdollista, jos asioista voisi puhua. Taidan ottaa yhteyttä ryhmänohjaajaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä ole sinisilmäinen. Jos penska on vapaasta tahdostaan valinnut lukio-opinnot eikä siltikään pane tikkua ristiin, taustalla täytyy olla muitakin ongelmia kuin "laiskuus". Tähän viittaa myös täydellinen haluttomuus keskustella omista opinnoista. Onko nuori masentunut, koulu-uupunut, joutunut kiusatuksi, sydänsuruja poteva? Onko lukio-opiskelu ja pitkä matikka sittenkin liian haastavaa? Pääsikö nuori lukioon helposti vai rimaa hipoen? Ota yhteyttä opinto-ohjaajaan/kuraattoriin ja järjestä tapaaminen, jossa nuoren on oltava läsnä.
Jollain lailla uupunut ja ahdistunut. Haluaa alalle, jonne mahdottoman vaikea päästä. En tiedä onko siinä syy siihen, että on kykenemätön tarttumaan asioihin.
Ei ole kiusattu, eikä sydänsuruja. Pääsi helposti lukioon.
Arveluttaa sen keskusteluajan varaaminen, kun ei pystytä kotona puhumaan eli joutuisin tekemään sen hänen selkänsä takana.
Ja kyllä ne voidaan puhua monistakin asioista ja ollaan läheisiä, mutta nämä opintojutut sulkee kokonaan.
Ap
Jos nuori on ahdistunut ja uupunut siinä määrin että vanhemmat huomaavat sen, niin onko lukio-opiskelun laiminlyöminen silloin se suurin ongelma? Ihme kyllä ettei suju, jos on syystä tai toisesta takki tyhjä...
Tämä on ollut hyvä keskustelu.
Takki ei ole tyhjä tekemisestä vaan enemmänkin taitaa olla tietoisuudesta, että tekeminenkään ei riitä ja vain joka kolmaskymmenes hakija pääsee sisään alalle, josta on eniten kiinnostunut. Nyt alan itsekin ymmärtämään häntä paremmin.
Toisaalta näen itse, että opiskelemaan voi päästä myös kiertotietä, mutta hän ei halua jutella vaihtoehdoista.
Ap
Niin, takki on tyhjä, syystä tai toisesta. Masennusta sairastava voi olla hyvin uupunut, vaikkei tekisi mitään, koska sairaus vie voimat. En väitä että jälkikasvusi olisi masentunut, vaan yritän sanoa, että ihmisellä voi olla vaikeaa monestakin syystä, eikä sitä voi ulkopuolelta tietää, että miksi näin on.
Mieti nyt vielä onko nuorelle apua siitä, että järjestät ”apua” hänen selkänsä takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvä paniikki päällä pitkän matikan suhteen ja suhtautuu asiaan laittamalla pään pensaaseen. Onneksi saa uusia rajattomasti läpimenneen arvosanan eli jos on myöhemmin suostuvaisempi lisäopetukseen ja saa motivaation kohdalleen, voi korotella.
Olisiko nettivalmennuskurssi mahdollinen, esim. kesällä matikan suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä ole sinisilmäinen. Jos penska on vapaasta tahdostaan valinnut lukio-opinnot eikä siltikään pane tikkua ristiin, taustalla täytyy olla muitakin ongelmia kuin "laiskuus". Tähän viittaa myös täydellinen haluttomuus keskustella omista opinnoista. Onko nuori masentunut, koulu-uupunut, joutunut kiusatuksi, sydänsuruja poteva? Onko lukio-opiskelu ja pitkä matikka sittenkin liian haastavaa? Pääsikö nuori lukioon helposti vai rimaa hipoen? Ota yhteyttä opinto-ohjaajaan/kuraattoriin ja järjestä tapaaminen, jossa nuoren on oltava läsnä.
Jollain lailla uupunut ja ahdistunut. Haluaa alalle, jonne mahdottoman vaikea päästä. En tiedä onko siinä syy siihen, että on kykenemätön tarttumaan asioihin.
Ei ole kiusattu, eikä sydänsuruja. Pääsi helposti lukioon.
Arveluttaa sen keskusteluajan varaaminen, kun ei pystytä kotona puhumaan eli joutuisin tekemään sen hänen selkänsä takana.
Ja kyllä ne voidaan puhua monistakin asioista ja ollaan läheisiä, mutta nämä opintojutut sulkee kokonaan.
Ap
Jos nuori on ahdistunut ja uupunut siinä määrin että vanhemmat huomaavat sen, niin onko lukio-opiskelun laiminlyöminen silloin se suurin ongelma? Ihme kyllä ettei suju, jos on syystä tai toisesta takki tyhjä...
Tämä on ollut hyvä keskustelu.
Takki ei ole tyhjä tekemisestä vaan enemmänkin taitaa olla tietoisuudesta, että tekeminenkään ei riitä ja vain joka kolmaskymmenes hakija pääsee sisään alalle, josta on eniten kiinnostunut. Nyt alan itsekin ymmärtämään häntä paremmin.
Toisaalta näen itse, että opiskelemaan voi päästä myös kiertotietä, mutta hän ei halua jutella vaihtoehdoista.
Ap
Niin, takki on tyhjä, syystä tai toisesta. Masennusta sairastava voi olla hyvin uupunut, vaikkei tekisi mitään, koska sairaus vie voimat. En väitä että jälkikasvusi olisi masentunut, vaan yritän sanoa, että ihmisellä voi olla vaikeaa monestakin syystä, eikä sitä voi ulkopuolelta tietää, että miksi näin on.
Mieti nyt vielä onko nuorelle apua siitä, että järjestät ”apua” hänen selkänsä takana.
En ajatellut tehdä sitä hänen selkänsä takana vaan kertoa etten nyt tiedä enää mitään muuta vaihtoehtoa. Jos hänellä on parempia ideoita, otan mieluusti vastaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Selvä paniikki päällä pitkän matikan suhteen ja suhtautuu asiaan laittamalla pään pensaaseen. Onneksi saa uusia rajattomasti läpimenneen arvosanan eli jos on myöhemmin suostuvaisempi lisäopetukseen ja saa motivaation kohdalleen, voi korotella.
Olisiko nettivalmennuskurssi mahdollinen, esim. kesällä matikan suhteen?
Olen tarjonnut, mutta ei halua puhua aiheesta. Tai edes suostu puhumaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvä paniikki päällä pitkän matikan suhteen ja suhtautuu asiaan laittamalla pään pensaaseen. Onneksi saa uusia rajattomasti läpimenneen arvosanan eli jos on myöhemmin suostuvaisempi lisäopetukseen ja saa motivaation kohdalleen, voi korotella.
Olisiko nettivalmennuskurssi mahdollinen, esim. kesällä matikan suhteen?
Olen tarjonnut, mutta ei halua puhua aiheesta. Tai edes suostu puhumaan.
Ap
Koska ei halua ajatella koko asiaa, kun pelottaa. Aivot lukossa asian kanssa. Kannattaisiko ottaa selvää tarjonnasta ja laittaa linkki nuorelle tietystä kurssista tiettynä ajankohtana? Laittaa samaan viestiin vahva vetoomus siihen, että toivot hänen osallistuvan kurssille, jotta ei tarvitse myöhemmin jossitella. Nettikurssille on matala kynnys osallistua, sen kuin vain kuuntelee videoitua opetusta ja tekee tehtäviä, jos tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pidin välivuoden lukiosta. Laiska opiskelija olen aina ollut, mutta hyvä muisti ja kohtalainen fiksuus pelastivat. Suoritin sitten ihan korkeakoulututkinnonkin.
Ihmettelen välillä sitä, että miksi pitää ( varsinkin akateemiset perheet) sille nuorelle antaa sellainen maailmakuva, että lukio on käytävä. Ei sillä lukion todistuksella mihkään hyvään työhön pääse, koko lukio on turha jos ei pää/ motivaatio riitä vielä jatko-opintoihin. Ei meistä kaikki ole mitään lukuihmisiä, vanhaa sanontaa käyttäen. Välivuosi, vähän rahaa tienaamaan ( töistä joita pelkällä lukiollakin sitten tulee löytymään). Sitten se motivaatio herää tai syntyy muu suunnitelma. Ei lukion käymisestä ilman motivaatiota tule muuta kuin paha mieli.
Tarviiko hän sitä pitkää matikkaa sillä alalla mihin hakee? Noin heikoilla numeroilla jää haaveeksi, jos tarvii. Jossain vaiheessa täytyy hyväksyä, ettei taidot riitä. Pitkä matikka kuitenkin on paljon vaikeampaa kuin yläasteen matikka, vaikka siellä on hyvin pärjännyt niin se ei välttämättä riitä enää lukiossa. Noiden numeroiden nostamiseen tarvisi nähdä vaivaa.