Lue keskustelun säännöt.
Olen ihan epätoivoinen lukiolaisen kanssa. Ei tee mitään koulun eteen
26.04.2019 |
eikä suostu myöskään ottamaan mitään ylimääräistä opetusta vastaan.
Ei ole mitään luki- tai muitakaan terveysongelmia, ei myöskään hankaluuksia kaverisuhteissa tms. Nuori on fiksu ja osaava, kyse ei myöskään ole siitä.
Ei voida puhua asiasta mitään, hän ei suostu. Ei edes sen vertaa, että voisin ohjata jollekin toiselle puhumaan. Olen yrittänyt vaikka mitä konsteja, mutta kun asiasta ei voida puhua, ei ole mitään tietä myöskään ulos.
Pelkään, että hän menettää jatko-opintomahdollisuutensa.
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Kerro minkälainen tulevaisuus hänellä on edessä jos jatkaa tuolla mallilla. Sitten kerro minkälaisia mahdollisuuksia avautuu, jos hän ahkeroi.
Kuten alussa kerroin, näistä asioista ei voida puhua. Yritystä on ollut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mihin se lapsi haluaisi hakea jatko-opintoihin?
No toihan on täystahvo.
Relaa, ja anna sen pilata rauhassa elämänsä.
Ehkä ongelma onkin sun paapominen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro minkälainen tulevaisuus hänellä on edessä jos jatkaa tuolla mallilla. Sitten kerro minkälaisia mahdollisuuksia avautuu, jos hän ahkeroi.
Kuten alussa kerroin, näistä asioista ei voida puhua. Yritystä on ollut.
Ap
Niin sä olet yrittänyt.
Mua ei kiinnosta mikään -tyypit päätyy sossuun tai helppoon suorittavaan työhön jossa ei tartte päätään vaivata.
Anna nyt sille itselleen vastuu ja vapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano suoraan viakka, että " yritä panostaa kunnolla lukion eteen, koska sä varmasti olet tosi hyvä koulussa kunhan vain panostat sen eteen. Olet oikeasti todella fiksu, joten en oikein tiedä mitä mäkään voisin tehdä, sillä olen epätoivoinen sun kanssa. Toivoisin, että kuuntelisit mua. Yrittäisit hyt vaan kuunnella, ja yrittää."
Vierailija kirjoitti:
Mihin se lapsi haluaisi hakea jatko-opintoihin?
Lukiossa ei ole lapsia vaan nuoria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin kohtalaisen laiska opiskelija lukiossa, mutta onnistuin pienellä pänttäämisellä ihan hyvän yo-todistuksen kirjoittamaan. Hain myöhemmin lukion jälkeen yliopistoon ja olen vieläkin muihin verrattuna aika laiska opiskelija. Minua on vaan siunattu erityisen hyvällä muistilla ja saan hyviä arvosanoja tästä syystä. Alisuoriutuja olen kaikesta huolimatta, enkä ole siitä erityisen ylpeä.
Vähän oli samanlainen tapaus oma poikani lukiossa. Illat ja viikonloput menivät urheiluharrastuksen ja pelien parissa. Viimeisenä niittinä nettipokeri.
Lukiota tarvottiin sitten neljä vuotta ja kirjoitettiin suurinpiirtein neljä beetä.
Hän valmistuu ensi syksynä oikeustieteen maisteriksi. Kuinka ollakaan se pelien päälle ymmärtäminen olikin vahvuus. Toi töitä jo opintojen aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kohtalaisen laiska opiskelija lukiossa, mutta onnistuin pienellä pänttäämisellä ihan hyvän yo-todistuksen kirjoittamaan. Hain myöhemmin lukion jälkeen yliopistoon ja olen vieläkin muihin verrattuna aika laiska opiskelija. Minua on vaan siunattu erityisen hyvällä muistilla ja saan hyviä arvosanoja tästä syystä. Alisuoriutuja olen kaikesta huolimatta, enkä ole siitä erityisen ylpeä.
Ehkä pointtina vaan, että yksittäisen kokeen numero ei sulje mitään ovia. Jos on oikein motivoitunut, niin Suomen yliopistoihin voi päästä sisään pelkän pääsykokeen pisteiden avulla, jolloin yo-todistuksella ei ole merkitystä. Lapsesi tulee itse löytää oma tiensä.
Mua ei kiinnosta mikään -tyypit päätyy sossuun tai helppoon suorittavaan työhön jossa ei tartte päätään vaivata.
Anna nyt sille itselleen vastuu ja vapaus.[/quote]
Näitä tyyppejä on sen verran paljon että joku motivaatio johonkin heilläkin on pakko olla. Emme vain tajua, tai halua ymmärtää mikä se on? Joku yksittäistapaus voi olla niin neuvoton luonne, mutta tuhannet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hesarissa oli erittäin hyvä mielipidekirjoitus tänään:
Pitkän matematiikan opiskelijoiden määrä lukioissa on kasvamassa liian suureksi. Kasvu johtuu siitä, että pitkän matematiikan ylioppilastutkinnon arvosanasta saa suhteettoman paljon pisteitä haettaessa jatko-opintopaikkaa.
Jatkopaikan toivossa myös ne, jotka muuten olisivat valinneet lyhyen oppimäärän, valitsevat nyt pitkän vaihtoehdon, vaikka opiskelutaidot eivät riitä, eivätkä asenne ja motiivi ehkä ole kohdallaan. Osaamistaso jää heikoksi.
Kun heikommin pärjääviä opiskelijoita on yhä enemmän, perusasioiden opettamiseen joudutaan käyttämään enemmän aikaa, mikä on pois vaativien asioiden opetuksesta. Tämä johtaa vääjäämättä vaatimustason laskuun.
Koska ylioppilastutkinnon arvosanat eivät määräydy kriteeripohjaisesti vaan suhteellisesti, joudutaan jatkossa edelleen laskemaan myös yo-kirjoitusten vaatimustasoa, jotta sama prosentuaalinen osuus eri arvosanoissa saavutetaan. Seurauksena on, että matemaattinen osaamistaso Suomessa laskee edelleen.
Timo Salminen
lukion matematiikan opettaja, Helsinki
Ap, älä ole sinisilmäinen. Jos penska on vapaasta tahdostaan valinnut lukio-opinnot eikä siltikään pane tikkua ristiin, taustalla täytyy olla muitakin ongelmia kuin "laiskuus". Tähän viittaa myös täydellinen haluttomuus keskustella omista opinnoista. Onko nuori masentunut, koulu-uupunut, joutunut kiusatuksi, sydänsuruja poteva? Onko lukio-opiskelu ja pitkä matikka sittenkin liian haastavaa? Pääsikö nuori lukioon helposti vai rimaa hipoen? Ota yhteyttä opinto-ohjaajaan/kuraattoriin ja järjestä tapaaminen, jossa nuoren on oltava läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mihin se lapsi haluaisi hakea jatko-opintoihin?
Yliopistoon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä ole sinisilmäinen. Jos penska on vapaasta tahdostaan valinnut lukio-opinnot eikä siltikään pane tikkua ristiin, taustalla täytyy olla muitakin ongelmia kuin "laiskuus". Tähän viittaa myös täydellinen haluttomuus keskustella omista opinnoista. Onko nuori masentunut, koulu-uupunut, joutunut kiusatuksi, sydänsuruja poteva? Onko lukio-opiskelu ja pitkä matikka sittenkin liian haastavaa? Pääsikö nuori lukioon helposti vai rimaa hipoen? Ota yhteyttä opinto-ohjaajaan/kuraattoriin ja järjestä tapaaminen, jossa nuoren on oltava läsnä.
Jollain lailla uupunut ja ahdistunut. Haluaa alalle, jonne mahdottoman vaikea päästä. En tiedä onko siinä syy siihen, että on kykenemätön tarttumaan asioihin.
Ei ole kiusattu, eikä sydänsuruja. Pääsi helposti lukioon.
Arveluttaa sen keskusteluajan varaaminen, kun ei pystytä kotona puhumaan eli joutuisin tekemään sen hänen selkänsä takana.
Ja kyllä ne voidaan puhua monistakin asioista ja ollaan läheisiä, mutta nämä opintojutut sulkee kokonaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin se lapsi haluaisi hakea jatko-opintoihin?
Lukiossa ei ole lapsia vaan nuoria.
On on, lapseksi niitä on kuitenkin sanottu meillä niin kauan kun on kotoa lähteneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin se lapsi haluaisi hakea jatko-opintoihin?
Yliopistoon.
Ap
Okei, tää on trolli😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä ole sinisilmäinen. Jos penska on vapaasta tahdostaan valinnut lukio-opinnot eikä siltikään pane tikkua ristiin, taustalla täytyy olla muitakin ongelmia kuin "laiskuus". Tähän viittaa myös täydellinen haluttomuus keskustella omista opinnoista. Onko nuori masentunut, koulu-uupunut, joutunut kiusatuksi, sydänsuruja poteva? Onko lukio-opiskelu ja pitkä matikka sittenkin liian haastavaa? Pääsikö nuori lukioon helposti vai rimaa hipoen? Ota yhteyttä opinto-ohjaajaan/kuraattoriin ja järjestä tapaaminen, jossa nuoren on oltava läsnä.
Jollain lailla uupunut ja ahdistunut. Haluaa alalle, jonne mahdottoman vaikea päästä. En tiedä onko siinä syy siihen, että on kykenemätön tarttumaan asioihin.
Ei ole kiusattu, eikä sydänsuruja. Pääsi helposti lukioon.
Arveluttaa sen keskusteluajan varaaminen, kun ei pystytä kotona puhumaan eli joutuisin tekemään sen hänen selkänsä takana.
Ja kyllä ne voidaan puhua monistakin asioista ja ollaan läheisiä, mutta nämä opintojutut sulkee kokonaan.
Ap
Auttaisiko ahdistukseen varasuunnitelman luominen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä ole sinisilmäinen. Jos penska on vapaasta tahdostaan valinnut lukio-opinnot eikä siltikään pane tikkua ristiin, taustalla täytyy olla muitakin ongelmia kuin "laiskuus". Tähän viittaa myös täydellinen haluttomuus keskustella omista opinnoista. Onko nuori masentunut, koulu-uupunut, joutunut kiusatuksi, sydänsuruja poteva? Onko lukio-opiskelu ja pitkä matikka sittenkin liian haastavaa? Pääsikö nuori lukioon helposti vai rimaa hipoen? Ota yhteyttä opinto-ohjaajaan/kuraattoriin ja järjestä tapaaminen, jossa nuoren on oltava läsnä.
Jollain lailla uupunut ja ahdistunut. Haluaa alalle, jonne mahdottoman vaikea päästä. En tiedä onko siinä syy siihen, että on kykenemätön tarttumaan asioihin.
Ei ole kiusattu, eikä sydänsuruja. Pääsi helposti lukioon.
Arveluttaa sen keskusteluajan varaaminen, kun ei pystytä kotona puhumaan eli joutuisin tekemään sen hänen selkänsä takana.
Ja kyllä ne voidaan puhua monistakin asioista ja ollaan läheisiä, mutta nämä opintojutut sulkee kokonaan.
Ap
Auttaisiko ahdistukseen varasuunnitelman luominen?
Arvaapa olenko yrittänyt. Jokseenkin perillä olen nykymenosta, joten tiedän mitä mahdollisuuksia olisi. Mutta ei halua kuunnella.
Ap
Näin minäkin ajattelen ja siksi mielelläni tarjoaisin lisäopetusmahdollisuutta.
Jos asioista vaan pystyisi puhumaan.
Ap