Lue keskustelun säännöt.
Unelmien mies olikin ahdistava pervo
Tunnen itseni idiootiksi
26.04.2019 |
Kirjoitan tänne, koska tämä on harvoja keskustelupalstoja, joille ei tarvitse rekisteröityä. Jos asiani ei nappaa sinua, olisitko ystävällinen, ja jättäisit trollaamatta/vittuilematta ja tekisit jotain muuta. Kaipaisin rakentavasti ilmaistuja ajatuksia ja tukea.
Tapasin 1,5 vuotta sitten miehen, joka tuntui ihastuvan minuun kovasti. Välimatkan vuoksi kommunikoimme aluksi enimmäkseen somessa. Mies ei kaivannut mitään loppuelämän sitoutumista heti, enkä minäkään. Hän oli kuitenkin selvästi todella ihastunut ja piiritti pitkään ja sinnikkäästi tavalla, johon en ole tottunut. Aloin hiljalleen lämmetä.
Kun vihdoin aloimme tapailla kasvotusten, mies kertoi seksuaalisuudestaan, joka ei ole ihan tavallista yksiavioista vaniljaa. Se ei häirinnyt minua, vaan kiinnostuin. Ajattelin, että olisin valmis uudenlaiseen, mutta haluan ensin tutustua kunnolla. Olen saanut pahasti siipeen ihmissuhteissani ja minulla on mielenterveystraumoja, joten ehdoton luottamus on minulle hyvin tärkeää, kaverisuhteissakin.
Tapailun aikoihin alkoi myös miehen sekoilu. Hän alkoi kertoa minulle muista naisista, joita tapaili. Tämäkään ei minua vielä häirinnyt, koska ajattelin, että ehkä alkaisimme keskenämme ihan toisenlaiseen suhteeseen kuin yksiavioinen peruskuvio. Tyyliin muutetaan saman katon alle, hommataan yhteinen muksu ja asuntolaina. Ajattelin, että voisimme olla jonkinlaisessa avoimessa etäsuhteessa. Mutta kaipaan tähänkin sitä luottamusta ja kunnioitusta.
Minua ei häirinnyt se, että mies puhui muista deittailemistaan naisista, vaan tapa, jolla hän teki sen. Aivan kuin naiset olisivat olleet jotain leluja kokoelmassa. Oli "vegaanityttö", "sporttimimmi", "perfektionistijuristi" ja ties mitä. Kun tapasimme, hän valitteli, että perfektionisti on taas nenä kiinni kirjassa ja sporttimimmi se vain treenaa. Tuli epämiellyttävä olo. Jos alkaisimme suhteeseen, mihin kategoriaan minut typistettäisiin ja miten minusta valitettaisiin. Aloin viiletä ja pelätä.
Viimeinen niitti oli se, kun mies pyytämättä lähetti minulle seksiaktien aikana otettuja kuvia näistä muista naisista, muka vitsinä. Kun olen niin rempseä ja jätkämäinen, one of the guys, että minulle voi kuulemma niitä lähettää. Menin aivan shokkiin. Oksetti, kadutti ja kuvotti. Miten ihmeessä olin saattanut päästää tämän ihmisen lähelleni? Mies alkoi jopa tuppaantua seuraani silloin, kun olin ystävieni kanssa ja selitti sitten jälkeenpäin, miten kuumia nämä kaverini ovat. Kun minä olen niin kauhean vapaamielinen ja rempseä ja minulle voi tällaista sanoa.
Kuvotti niin, että vetäydyin. Tajusin, että mies ei käy täysillä. Tästä on nyt aikaa monta kuukautta, mutta jonkinlainen trauma tästä kokemuksesta taisi tulla. Miten olin niin hemmetin tyhmä ja sokea, että lumouduin siitä, että mies vertasi minua jonkun lempiromaaninsa päähenkilöön ja kehui ensin, miten helppoa minun kanssani on olla juuri sellainen kuin on. Ja sitten, kun uskaltaudun päästämään lähelle, alkaa tällainen mauton sekoilu ja pervoilu. Miksi en ollut taaskaan kunnioituksen arvoinen?
Miehellä on jo täysin uudet naiset ja menot. Pelkään, mitä paskaa hän mahtaa nyt minusta puhua uusille hurmattavilleen. Tuntuu myös pahalta hänen muiden naistensa puolesta. Perfektionisti ja sporttimimmi eivät taida tietää, miten heistä puhutaan selän takana.
Mietin, pitäisikö tästä käydä juttelemassa jollekin terapeutille? Olo on likainen ja ahdistunut, vaikka olenkin rempseä ja vapaamielinen, enkä hae punaista tupaa ja perunamaata.
Kommentit (19)
No huh huh. Yritä unohtaa tuollainen tyyppi. Eiköhän se olokin "puhdistu" kun alat liikkua normaaleissa porukoissa. Aika auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos jo nyt! <3 <3 <3
En ole uskaltanut puhua tästä edes kavereilleni. Olen ajatellut, oliko vika sittenkin minussa. En ole hetkeen treffaillut ketään ja ajattelin, olenko unohtanut, miten villiä tämä touhu on ja olenko minä ikävä kalkkis. Kun on ihmissuhteissa heikko itsetunto, mieli näköjään kääntää kaiken ensin omaksi syyksi.
Uskon myös, että aika auttaa, mutta eipä asiasta avautuminen ymmärtävälle terapeutille mitään haittaisikaan. Eihän terapian tarvitse olla mikään pitkäaikainen hoitosuhde.
Siis ymmärsinkö oikein että unelmoit miehestä joka on pervo? No halunsa kullakin.
Jos sinua ahdistaa se, että olet ihastunut/päästänyt lähelle inhottavan ihmisen, niin helpottaisiko jos muistuttaisit itseäsi että olit ihastunut vain ideakuvaan tästä ihmisestä? Pelkkään illuusioon jota hän piti yllä. Et voinut alussa tietää millainen hän oikeasti on, Helposti alussa ei huomaa kaikkia puolia toisesta, eikä se ole tyhmyyttä että jouduit hänen "uhrikseen".
Kuitenkin pistit homman poikki, kun lisää inhottavia puolia alkoi ilmaantua. Et jäänyt roikkumaan tai alkanut yksipuoliseen suhteeseen. Että sillä tavalla sinulla on järkeä päässä ja kunnioitat itseäsi sen verran, että lopetit kun alkoi tuntua pahalta.
Kannattaa käydä jossakin juttelemassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Yritä unohtaa tuollainen tyyppi. Eiköhän se olokin "puhdistu" kun alat liikkua normaaleissa porukoissa. Aika auttaa.
Kyseinen mies tosiaan vaikuttaa täydeltä kusipäältä. Ei kuitenkaan kannata leimata kaikkia "epänormaaleita" samanlaisiksi. Jos aloittajaa kerran kiinnostaa muu kuin "yksiavioinen vanilja", niin sitä identiteettiä ei kannata yrittää tukahduttaa tai torjua yhden huonon kokemuksen vuoksi; aivan kuten "vaniljatkaan" eivät torju omaa identiteettiään yhden huonon suhteen takia.
Kysyt, miksi et ollut kunnioituksen arvoinen. Totta kai sinä olet, mutta et tunnu tajuavan, ettei kyse ollut sinusta, vaan miehestä. Et sinä voi saada kunnioitusta idiootilta, vaikka olisit millainen tahansa. Oletko vielä nuori? Tämä kuulostaa ehkä ilkeältä, mutta vaikuttaa, ettet osaa erottaa itseäsi siitä, miten muut kohtelevat sinua. Jos psykopaatti (en sano, että tuo mies oli niin paha) kiduttaa sinua, ihmetteletkö silloinkin, mikset ollut kunnioituksen arvoinen?
Luulen myös, että osittain pidät itseäsi "rempseämpänä ja vapaamielisempänä" kuin oletkaan. Ehkä ajattelet, että on hienompaa olla erikoinen kuin ihan tavallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sinua ahdistaa se, että olet ihastunut/päästänyt lähelle inhottavan ihmisen, niin helpottaisiko jos muistuttaisit itseäsi että olit ihastunut vain ideakuvaan tästä ihmisestä? Pelkkään illuusioon jota hän piti yllä. Et voinut alussa tietää millainen hän oikeasti on, Helposti alussa ei huomaa kaikkia puolia toisesta, eikä se ole tyhmyyttä että jouduit hänen "uhrikseen".
Kuitenkin pistit homman poikki, kun lisää inhottavia puolia alkoi ilmaantua. Et jäänyt roikkumaan tai alkanut yksipuoliseen suhteeseen. Että sillä tavalla sinulla on järkeä päässä ja kunnioitat itseäsi sen verran, että lopetit kun alkoi tuntua pahalta.
Kannattaa käydä jossakin juttelemassa!
Tämä on kyllä fiksu ja ihan tosi ajatus. Aluksi en tuntenut miestä tarpeeksi hyvin. Sain sellaisen kuvan, että hän on kultturelli nörtti ja aika ujo, vaikkakin seksuaalisesti vähän erilainen. Naisruletti alkoi selvitä vasta matkan varrella. Omaa huomaamista hidasti se, ettemme olleet päivittäin tekemisissä.
Parasta mitä tuosta voi seurata on että alat todella arvostaa sitä tavallista normaalia miestä etkä kaipaa suhteeltasi mitään ylimääräisiä jännityksiä. Usein vähän liiankin pitkään sitä luulee haluavansa juuri jonkun vähän erikoisemman miehen suhteeseen mutta kun niitä sitten riittävästi kokeilee niin tajuaa että niitä vain luuli itselleen sopiviksi, Mutta oikeasti itselle lopulta sopii parhaiten varsin tavallinen kumppani.
Itsekin olen sortunut tähän samaan. Kai sitä sitten kuvitteli olevansa itsekkin jotenkin "spesiaali" kun väkisin hengasi kaikenmaailman filosofinrenttujen ja epäonnistuneiden muusikoiden kanssa. Lopulta se niiden "sielukkuus" kuitenkin paljastui pelkäksi omaan napaan tuoijottavaksi v-mäisyydeksi.
No onneksi opin läksyni ja tajusin että olen lopulta aika tavallinen tallaaja itsekin ja minulle sopii paljon tavallisempi mies. Ei sen miehen tylsä tarvitse olla mutta kyllä tietty peruskunnollisuus auttaa kummasti siinä jokapäiväisessä elämässä. Minullakin on omat henkisen puolen ongelmani ollut ja kyllä niiden kanssa eläminen vatii juuri sen tasaisen kumppanin joka on siinä tukemassa eikä vain omia tarpeitaan ajattelemassa.
Tsempiä sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
YksÄ-Vaan kirjoitti:
Parasta mitä tuosta voi seurata on että alat todella arvostaa sitä tavallista normaalia miestä etkä kaipaa suhteeltasi mitään ylimääräisiä jännityksiä. Usein vähän liiankin pitkään sitä luulee haluavansa juuri jonkun vähän erikoisemman miehen suhteeseen mutta kun niitä sitten riittävästi kokeilee niin tajuaa että niitä vain luuli itselleen sopiviksi, Mutta oikeasti itselle lopulta sopii parhaiten varsin tavallinen kumppani.
Itsekin olen sortunut tähän samaan. Kai sitä sitten kuvitteli olevansa itsekkin jotenkin "spesiaali" kun väkisin hengasi kaikenmaailman filosofinrenttujen ja epäonnistuneiden muusikoiden kanssa. Lopulta se niiden "sielukkuus" kuitenkin paljastui pelkäksi omaan napaan tuoijottavaksi v-mäisyydeksi.
No onneksi opin läksyni ja tajusin että olen lopulta aika tavallinen tallaaja itsekin ja minulle sopii paljon tavallisempi mies. Ei sen miehen tylsä tarvitse olla mutta kyllä tietty peruskunnollisuus auttaa kummasti siinä jokapäiväisessä elämässä. Minullakin on omat henkisen puolen ongelmani ollut ja kyllä niiden kanssa eläminen vatii juuri sen tasaisen kumppanin joka on siinä tukemassa eikä vain omia tarpeitaan ajattelemassa.
Tsempiä sinulle!
Jep, ei tässä mikään erikoinen mies pelkän erikoisuuden vuoksi ole hakusessa. Ihan tavallinenkin, rauhallinen ja kiva kaiffari kelpaa, kunhan ei halua heti uusperhekuviota ja kihloja, vaan ymmärtää liikkuvaa työtäni, oman tilan tarvettani ja sitä, etten kaipaa lapselleni mitään kakkosisää enkä aio alkaa toisen lapsille miksikään bonusäidiksi.
Yli kolmekymppisenä eronneena äitinä tuntuu olevan hankalaa löytää miestä. En ole kovin perhorientoitunut, enkä kerta kaikkiaan jaksa uusperhehommia kenenkään eronneen kanssa, jolla on jo omat lapset, vuoroviikkosäädöt ja muut. Olen tässä aika itsekäs, mutta minulle sopisi parhaiten lapseton mies, joka on kiva, kunnoittaa, mutta ei kahlitse. On lapselleni kiva, mutta ei änkeä isäksi. Vaikeaa tuntuu olevan. Lapsettomat miehet tuntuvat ajattelevan, että olen tyrkyttämässä heille heti pakolla perhekuvioita, eikä tapailu heidän kanssaan etene. Tämä mies tuntui olevan poikkeus, kun mietitään asumis- ja elämäntapakuvioita.
No, oli vähän turhan iso poikkeus kaikessa muussakin. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen itseni idiootiksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinua ahdistaa se, että olet ihastunut/päästänyt lähelle inhottavan ihmisen, niin helpottaisiko jos muistuttaisit itseäsi että olit ihastunut vain ideakuvaan tästä ihmisestä? Pelkkään illuusioon jota hän piti yllä. Et voinut alussa tietää millainen hän oikeasti on, Helposti alussa ei huomaa kaikkia puolia toisesta, eikä se ole tyhmyyttä että jouduit hänen "uhrikseen".
Kuitenkin pistit homman poikki, kun lisää inhottavia puolia alkoi ilmaantua. Et jäänyt roikkumaan tai alkanut yksipuoliseen suhteeseen. Että sillä tavalla sinulla on järkeä päässä ja kunnioitat itseäsi sen verran, että lopetit kun alkoi tuntua pahalta.
Kannattaa käydä jossakin juttelemassa!Tämä on kyllä fiksu ja ihan tosi ajatus. Aluksi en tuntenut miestä tarpeeksi hyvin. Sain sellaisen kuvan, että hän on kultturelli nörtti ja aika ujo, vaikkakin seksuaalisesti vähän erilainen. Naisruletti alkoi selvitä vasta matkan varrella. Omaa huomaamista hidasti se, ettemme olleet päivittäin tekemisissä.
Niin! Olet nyt ihan liian ankara itseäsi kohtaan. Syy on pelkästään miehessä, ei sinussa.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itseni idiootiksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinua ahdistaa se, että olet ihastunut/päästänyt lähelle inhottavan ihmisen, niin helpottaisiko jos muistuttaisit itseäsi että olit ihastunut vain ideakuvaan tästä ihmisestä? Pelkkään illuusioon jota hän piti yllä. Et voinut alussa tietää millainen hän oikeasti on, Helposti alussa ei huomaa kaikkia puolia toisesta, eikä se ole tyhmyyttä että jouduit hänen "uhrikseen".
Kuitenkin pistit homman poikki, kun lisää inhottavia puolia alkoi ilmaantua. Et jäänyt roikkumaan tai alkanut yksipuoliseen suhteeseen. Että sillä tavalla sinulla on järkeä päässä ja kunnioitat itseäsi sen verran, että lopetit kun alkoi tuntua pahalta.
Kannattaa käydä jossakin juttelemassa!Tämä on kyllä fiksu ja ihan tosi ajatus. Aluksi en tuntenut miestä tarpeeksi hyvin. Sain sellaisen kuvan, että hän on kultturelli nörtti ja aika ujo, vaikkakin seksuaalisesti vähän erilainen. Naisruletti alkoi selvitä vasta matkan varrella. Omaa huomaamista hidasti se, ettemme olleet päivittäin tekemisissä.
Niin! Olet nyt ihan liian ankara itseäsi kohtaan. Syy on pelkästään miehessä, ei sinussa.
Tosin tossa on sanottu edellä, että töllaista kohtelua saa, kun ei osaa tunnistaa rajojaan jne., ja tuo saa heti miettimään, että niin. Kai minä olin taas liian tyhmä, kiltti, naivi ja jotenkin ansaitsin tämän.
Olen ihmisenä sellainen, että haluan antaa kaikille ensin mahdollisuuden, tutustua ja haastaa omia käsityksiäni siitä, mikä on esim. normaalia. Monesti tämä on ollut hyvä juttu. Olen solminut hienoja ystävyyssuhteita ihmisten kanssa, jotka ovat monissa asioissa erilaisia kuin minä, mutta jotka ovat myös avartaneet maailmaani ja ovat yllättävissä asioissa samanlaisia. Kaipa se on vaikeaa tasapainoilla sen kanssa, kuinka pitkälle toista kannattaa kuunnella ja haastaa itseään ja koska pitäisi sanoa, että nyt loppuu, tämä riitti mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen itseni idiootiksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itseni idiootiksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinua ahdistaa se, että olet ihastunut/päästänyt lähelle inhottavan ihmisen, niin helpottaisiko jos muistuttaisit itseäsi että olit ihastunut vain ideakuvaan tästä ihmisestä? Pelkkään illuusioon jota hän piti yllä. Et voinut alussa tietää millainen hän oikeasti on, Helposti alussa ei huomaa kaikkia puolia toisesta, eikä se ole tyhmyyttä että jouduit hänen "uhrikseen".
Kuitenkin pistit homman poikki, kun lisää inhottavia puolia alkoi ilmaantua. Et jäänyt roikkumaan tai alkanut yksipuoliseen suhteeseen. Että sillä tavalla sinulla on järkeä päässä ja kunnioitat itseäsi sen verran, että lopetit kun alkoi tuntua pahalta.
Kannattaa käydä jossakin juttelemassa!Tämä on kyllä fiksu ja ihan tosi ajatus. Aluksi en tuntenut miestä tarpeeksi hyvin. Sain sellaisen kuvan, että hän on kultturelli nörtti ja aika ujo, vaikkakin seksuaalisesti vähän erilainen. Naisruletti alkoi selvitä vasta matkan varrella. Omaa huomaamista hidasti se, ettemme olleet päivittäin tekemisissä.
Niin! Olet nyt ihan liian ankara itseäsi kohtaan. Syy on pelkästään miehessä, ei sinussa.
Tosin tossa on sanottu edellä, että töllaista kohtelua saa, kun ei osaa tunnistaa rajojaan jne., ja tuo saa heti miettimään, että niin. Kai minä olin taas liian tyhmä, kiltti, naivi ja jotenkin ansaitsin tämän.
Olen ihmisenä sellainen, että haluan antaa kaikille ensin mahdollisuuden, tutustua ja haastaa omia käsityksiäni siitä, mikä on esim. normaalia. Monesti tämä on ollut hyvä juttu. Olen solminut hienoja ystävyyssuhteita ihmisten kanssa, jotka ovat monissa asioissa erilaisia kuin minä, mutta jotka ovat myös avartaneet maailmaani ja ovat yllättävissä asioissa samanlaisia. Kaipa se on vaikeaa tasapainoilla sen kanssa, kuinka pitkälle toista kannattaa kuunnella ja haastaa itseään ja koska pitäisi sanoa, että nyt loppuu, tämä riitti mulle.
Mutta sinähän lopetit hommat. Sinä, ei se mies, vaan sinä. Lopulta vedit rajat, vaikka alussa saatoitkin olla liian kiltti ja sokaistunut miehestä. Seuraavissa samankaltaisissa tilanteissa (joita ei toivottavasti enää tule!) tunnistat omat rajasi taas vähän aikasemmin.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itseni idiootiksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itseni idiootiksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinua ahdistaa se, että olet ihastunut/päästänyt lähelle inhottavan ihmisen, niin helpottaisiko jos muistuttaisit itseäsi että olit ihastunut vain ideakuvaan tästä ihmisestä? Pelkkään illuusioon jota hän piti yllä. Et voinut alussa tietää millainen hän oikeasti on, Helposti alussa ei huomaa kaikkia puolia toisesta, eikä se ole tyhmyyttä että jouduit hänen "uhrikseen".
Kuitenkin pistit homman poikki, kun lisää inhottavia puolia alkoi ilmaantua. Et jäänyt roikkumaan tai alkanut yksipuoliseen suhteeseen. Että sillä tavalla sinulla on järkeä päässä ja kunnioitat itseäsi sen verran, että lopetit kun alkoi tuntua pahalta.
Kannattaa käydä jossakin juttelemassa!Tämä on kyllä fiksu ja ihan tosi ajatus. Aluksi en tuntenut miestä tarpeeksi hyvin. Sain sellaisen kuvan, että hän on kultturelli nörtti ja aika ujo, vaikkakin seksuaalisesti vähän erilainen. Naisruletti alkoi selvitä vasta matkan varrella. Omaa huomaamista hidasti se, ettemme olleet päivittäin tekemisissä.
Niin! Olet nyt ihan liian ankara itseäsi kohtaan. Syy on pelkästään miehessä, ei sinussa.
Tosin tossa on sanottu edellä, että töllaista kohtelua saa, kun ei osaa tunnistaa rajojaan jne., ja tuo saa heti miettimään, että niin. Kai minä olin taas liian tyhmä, kiltti, naivi ja jotenkin ansaitsin tämän.
Olen ihmisenä sellainen, että haluan antaa kaikille ensin mahdollisuuden, tutustua ja haastaa omia käsityksiäni siitä, mikä on esim. normaalia. Monesti tämä on ollut hyvä juttu. Olen solminut hienoja ystävyyssuhteita ihmisten kanssa, jotka ovat monissa asioissa erilaisia kuin minä, mutta jotka ovat myös avartaneet maailmaani ja ovat yllättävissä asioissa samanlaisia. Kaipa se on vaikeaa tasapainoilla sen kanssa, kuinka pitkälle toista kannattaa kuunnella ja haastaa itseään ja koska pitäisi sanoa, että nyt loppuu, tämä riitti mulle.
Mutta sinähän lopetit hommat. Sinä, ei se mies, vaan sinä. Lopulta vedit rajat, vaikka alussa saatoitkin olla liian kiltti ja sokaistunut miehestä. Seuraavissa samankaltaisissa tilanteissa (joita ei toivottavasti enää tule!) tunnistat omat rajasi taas vähän aikasemmin.
Ihan totta. Kaipa tämä oksetus tästä katoaa ajan kanssa, ja kuten sanoit, jatkossa haistan vaaran merkit aikaisemmin.
Sekoiluja on siis ollut nioruudessakin, mutta ihan erilaisia, tämä oli nyt ensimmäinen tämmöinen laatuaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pervoa tuossa oli?
Samaa ihmettelin. Ei tuo ehkä oikein ole mutta ei kyllä millään lailla perverssiäkään. Oletin että ukolla on joku paskansyöntifetissi tms.
No kyllä mun mielestä on aika pervoa lähetellä toiselle luvatta jotain seksikuvia, yök!
No mene terapeutille jos haluat, mutta eipä se menneitä muuksi muuta...
Monella meistä on takana epäonnistuneita suhteita, tämä oli sinulle vain yksi niistä. Ole onnellinen että pääsit miehestä eroon ja että hän ei jäänyt sinua kiusaamaan sen enempää!
Anna itsellesi aikaa toipua suhteesta, ja sitten vain eteenpäin, yhtä elämänkokemusta viisaampana.