Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alkaako teidän vanhemmat aina puhua rahasta, jos yritätte puhua perheenne sisäisistä suhteista ja asioista?
26.04.2019 |
Minun vanhempani alkavat aina selittää, kuinka paljon rahaa on käytetty kehenkin (minuun ja sisaruksiini), jos alan puhua (puuttuneesta) henkisestä tuesta ja kannustuksesta. Vanhempieni mielestä tukea on ollut, koska rahaa on aina annettu (mikä ei ole edes totta, koska harrastukset kiellettiin minulta lapsena vedoten vaihteleviin syihin, myös rahaan ja kaiken kaikkiaan olen saanut lapsuudessani käydä vain kaksi vuotta harrastusryhmässä kunnes vanhempani selittämättä lopettivat sen). He eivät tunnu ymmärtävän, että se mitä olisin tarvinnut, olisi ollut kannustus ja itsetunnon vahvistaminen. Minua ei ole koskaan kannustettu tekemään mitään, uskomaan kykyihini tai edes unelmoimaan. Olin pahasti koulukiusattu ja hyvin yksinäinen lapsena eivätkä vanhempani tehneet asialle mitään. Ahdistaa lukea nykyään kirjoituksia siitä, miten vanhempien pitäisi tukea yksinäisiä lapsia ja auttaa löytämään ystäviä, kun omat vanhempani olivat täysin sokeita ja kuuroja tai sitten vaan välinpitämättömiä tilanteen suhteen. En voi olla miettimättä, miten erilailla elämäni olisi mennyt, jos edes jotain olisi pystytty korjaaman lapsuudessani.
Kommentit (12)
En puhu vanhemmilleni perheeni sisäisistä asioista. Miksi ihmeessä miehen ja minun asiat heille kuuluisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et saa vanhemmiltasi sitä mitä olet koko elämäsi ajan toivonut heiltä. Inhottavaa varmasti, mutta asia ei tule muuttumaan jatkossakaan. Sun täytyy nyt vain hyväksyä se ja jatkaa yksin tai terapiassa asioiden puintia.
Vierailija kirjoitti:
En puhu vanhemmilleni perheeni sisäisistä asioista. Miksi ihmeessä miehen ja minun asiat heille kuuluisi?
Ehkä voit lukea aloituksen uudestaan ja miettiä sitten oma vastaustasi uudestaan, niin saat ehkä vastauksen omaan kysymykseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhu vanhemmilleni perheeni sisäisistä asioista. Miksi ihmeessä miehen ja minun asiat heille kuuluisi?
Ehkä voit lukea aloituksen uudestaan ja miettiä sitten oma vastaustasi uudestaan, niin saat ehkä vastauksen omaan kysymykseesi.
Eiköhän jokaisen aikuisen perhe ole joku muu kuin lapsuudenperhe. Voi olla puoliso tai lapset tai kaverit, mutta juuttuminen lapsuudenperheeseen ap:n tavalla kertoo vakavista mielenterveysongelmista.
Hanki perhe!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En puhu vanhemmilleni perheeni sisäisistä asioista. Miksi ihmeessä miehen ja minun asiat heille kuuluisi?
Ehkä voit lukea aloituksen uudestaan ja miettiä sitten oma vastaustasi uudestaan, niin saat ehkä vastauksen omaan kysymykseesi.
Eiköhän jokaisen aikuisen perhe ole joku muu kuin lapsuudenperhe. Voi olla puoliso tai lapset tai kaverit, mutta juuttuminen lapsuudenperheeseen ap:n tavalla kertoo vakavista mielenterveysongelmista.
Hanki perhe!
Minusta on outoa, jos laskee perheekseen kaverit mutta ei vanhempiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokivat, että rahasta oli puutetta. Ovatko säästäneet sinulle perinnöksi? Toivottavasti saat ainakin perinnön. On helpompi rakastaa, kun ei ole niin huolestunut asioista. Etsi itsellesi rakas, jos ei ole jo rakasta. Pidä rahasi erossa rakkaudestasi.
Mitä sinä odotat vanhemmiltasi kun alat kaivella kaikkea missä ovat olleet mielestäsi huonoja? Anteeksipyyntöä?
Miksi ihmettelet jos eivät ole osanneet puhua/kannustaa ennenkään, niin nyt osaisivat muuta kuin asettua puolustuskannalle kun alat syytellä?
Käsittele niitä tunteitasi terapiassa, vanhempasi tuskin voivat sinua auttaa, eikä vatvominen paranna sinunkaan oloasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Siksi en puhu heille enää yhtään mitään, koska näkevät kaiken rahassa. Tunteista 7kymppiset eivät välitä mitään. Rahaa en vanhemmiltani saanut lapsena, enkä aikuisena. Jutelkoot rahoistaan hoitokodin oville tulevina vuosina, ne kyllä pysyvät paikoillaan ja kestävät.
Aloittaja tässä taas. En aloittanut ketjua kuullakseni palsta-arvioita mielenterveydestäni. Olisin enemmänkin kiinnostunut kuulemaan, onko muiden perheissä laskelmat paljonko rahaa on kulutettu keneenkin ja kompensoidaanko rahalla muita asioita? Ovatko teidän vanhempanne kertoneet teille, paljonko te olette maksaneet, verrattuna sisaruksiinne? Teettekö tätä omille lapsillenne? Minusta tällainen tuntuu tosi vaan tosi oudolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tässä taas. En aloittanut ketjua kuullakseni palsta-arvioita mielenterveydestäni. Olisin enemmänkin kiinnostunut kuulemaan, onko muiden perheissä laskelmat paljonko rahaa on kulutettu keneenkin ja kompensoidaanko rahalla muita asioita? Ovatko teidän vanhempanne kertoneet teille, paljonko te olette maksaneet, verrattuna sisaruksiinne? Teettekö tätä omille lapsillenne? Minusta tällainen tuntuu tosi vaan tosi oudolta.
Ihan varmasti on monessa muussa perheessä sama asia. Ei kai nyt suomalainen puhu tunteistaan tai mistään muustakaan, ei puolisolle eikä lapsille.
Minä sain jo lapsena turpaan niin, etten koskaan ehtinyt kokeilla vanhempieni syyttelemistä ääneen heille itselleen, mutta voin kuvitella että olisivat hekin menneet puolustuskannalle, ja yrittäneet selitellä tehneensä parhaansa niillä tavoilla mitä keksivät. Sinun vanhempasi nyt puolustelevat itseään sillä ettet ole kärsinyt esim. perustarpeiden puutteesta.
Mun vanhemmat on esim. kompensoineet huonoa omaatuntoa jostakin ostamalla mulle leluja tai herkkuja eli periaatteessa rahalla. Ja ovat joskus ottaneet puheeksi senkin, että ovat elättäneet minut. Sen ikäkauden ihmiset eivät oikein osaa puhua tunteista tai arvostaa niitä, mikä saattaa taas johtua heidän kasvatuksestaan. Rakkautta osoitetaan enemmän tavaroilla kuin sanoilla, mutta ehkä sillä ei ole väliä, millä kielellä se sanotaan, niin kauan kuin ymmärrän sen. Vanhempani ovat kuitenkin tehneet parhaansa sillä mitä heillä on. Tunteista olen puhunut enemmän samanikäisten ystävieni kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Ei kukaan taida lukea tätä, mutta jatkan vielä vaikka yksinpuheluna:
Kannustuksen puutteesta kertoo sekin, että koulunkäyntiini ei koskaan puututtu millään tavalla. Kiusaamisen takia se meni välillä todella huonosti, koska en vaan jaksanut, mutta huonot numerot eivät ilmeisesti vaivanneet vanhempiani. Selvisin nipin napin koulusta. Nyt aikuisena, kohdatessani koulutusmahdollisuuksieni rajat, olisin toivonut kovasti että vanhempani olisivat osoittaneet jotain mielenkiintoa, yrittäneet kannustaa ja vahvistaneet jaksamista ja ymmärtäneet ja saaneet minut masentuneen koululaisen ymmärtämään arvosanojen vaikutukset tulevaisuuteen (ja että tulevaisuutta olisi, että en olisi ikuisesti siinä koulussa kiusattavana). Mutta jos nyt yritän puhua tästä, päästään aiheeseen paljonko olen maksanut vanhemmilleni.