Alkkiskaveri.

Et ole hirviö. Itse tuo kaveri päättää elämästään, ja sinä omastasi.

Et todellakaan ole hirviö. Kaikella on rajansa, myös Venäjällä.

Kuten sanoit, et ole päihdetukihenkilö. Saan kirjoituksestasi sen kuvan, että olet yrittänyt jo kaikkesi ja vähän ylikin. Deliriumit, kahnaukset poliisin kanssa ja rattijuopumukset viittaavat jo siihen, että kaveri ei ole enää harmiton viinasieppo vaan elämäänsä - ja myös muiden - tuhoava kroonistunut alkoholisti. Kuulunee siihen kymmeneen prosenttiin alkoholin riskikuluttajista, jonka kohdalla alkoholisimin diagnostiset kriteerit täyttyvät. Pidä ensisijaisesti huolta itsestäsi ja ota etäisyyttä kaveriisi. Lopeta yhteydenpito joksikin aikaa kokonaan, älä vastaa puheluihin, jos tulee kotiovellesi, niin älä avaa. Ammattilaiset ovat nyt häntä varten. Voimia.

Et ole hirviö. Auttamiskiintiösi on ymmärrettävästi nyt käytetty loppuun. Jollei alkoholisti itse ota mitään vastuuta elämästään, edes autettuna, olkoon omillaan. Maailman itsekkäimpiä ihmisiä ovat alkoholistit. Kaikki on aina muista kiinni ja heitä pitäisi ymmärtää loputtomiin. Ei tarvitse, ei. Auttamis- ja paapomisluukut vaan kiinni, eläköön tai . . . Et ole vastuussa jostain alkoholistista.

Ystävällisyyskin on alkoholistin riippuvuuden tukemista.

Itse en kykenisi, inhottaa jo pelkästään haju. Ja keskustelu ei ole keskustelua, silloin kun alkkis jankkaa sitä samaa ja kuulee vain oman äänensä jos sitäkään.

Asiakaspalvelutyössä kohtaa näitä ihan riittävästi, en kyllä juoppoa "ystävää" jaksaisi hetkeäkään.

Juominen on elämäntapa, josta on vaikea luopua. Tosin todella kurjaa on välillä, mutta kun pullonkorkin avaa, niin elämä taas hymyilee. Ei ole köyhä, ei kipeä ja velatkin on saatavia. Ainut varma katko on vankilassa, ja sinnekin tie vie, jos hölmöilee tai on pahapäinen kännissä. Itse join 26v jatkuvasti, paitsi ne 5v, välillä 2000-2011, kun olin vankilassa, 6 eri kertaa. Nyt on jo usea vuosi takana, ettei ole tarvinnu "ryypätä" sillätavoin. Tyyliin 12 kaljaa ja pullo viinaa, sitten aletaan vasta juhlimaan. Otan kerran pari kuussa vähän olutta, ei muuta. Harva siihen pystyy, joten yleensä parempi lopettaa kokonaan. Mut tsemppiä hänelle.

Et ole hirviö. Voithan tehdä selväksi, että kun hän on raitistunut, voitte viettää yhdessä aikaa, jos kerran muuten tulette toimeen.

Jokaisen voimat ovat rajalliset. On varmaan hirveän raskasta seurata tuollaista itsetuhoisuutta läheltä. Mitä enemmän välittää alkoholiongelmaisesta, sitä raskaampaa on seurata vierestä, kun hän tekee itsetuhoisia valintoja. Ammattilainen pystyy hoitamaan häntä ilman vastaavalaista kuormittumista.

Kaverisi tarvitsee laadukasta hoitoa ja psykoterapiaa koska tenun ylemnmääräinen kiskonta on sammutusnappi tuskatiloihin ja usein lapsuuden halipulaan ja mitätöintiin jopa väkivaltaan johtaa tämä olku rew kytkennässä.

On vaikea päätös jos kaveria kohtaan tuntee vielä kiintymystä ja ystävyyttä. 

Olisi kuitenkin tärkeää että kamu ottaisi elämästään itse vastuun koska muut eivät voi sitä tehdä jatkuvasti. 

Olen itsekin ollut samassa tilanteessa ja omatkin viinat kovien treenien tauoilla dokannut tiedän kuinka pirullinen vastus pirunkusi on. Tein oviduuneja ja sähköverkkoja rakenneltiin ja minä olin aina se joka vei tenureiskaa sahalle ja etsin ja kuskasin moneen paikkaan. Näissä sahoissa on se ongelma että loppujen lopuksi ne työllistävät itseään eivätkä oikeasti välitä tenureiskasta paskan vertaa. 80.luvulla piti maksaa sahalle sisäänmennessä koska lainasin rahaa kavereille joita roudasin ineen.

Vein kerran yhden merillä olleen lapsuudenkaverin sirkkeliin hänen rällättyään kolme viikkoa maihintulosta sillä rankimmalla moodilla eri soppaa kunnes sammuu, sitten herätään ja soppaa sekä pari haukkua ranskanleipää ja höökööbluuta ja sit jo tarvittiin Geetä eli Gambinaa. 

Monella tenttureiskalla on asenne pielessä jolloin mistään ei ole pysyvää hyötyä koska kuten Soikhiopää ja Naima-aslakkikin sanovat ``Kunhan saadaan roppa juomakhuntoo`` vetäminen jatkuu aina vaan. 

KOva laji ja maailman vaarallisin päihde pirunkusi on vastassa. viekoittelee ja kuiskuttelee muuttaen nousussa velat saataviksi mutta kenosessa kaikk olt mänt. Tappaa suomessa jopa 2000 henkilöä välittömästi ja 5000 välillisesti varsinkin jos rösseli käryää alati as usuall.

Joten pelasta itsesi koska häntä voi pelastaa ainoastaan hän itse. Tukea voit mutta et voi olla Leelian lepotuoli koska se voi ollasinulle kohtalokasta kuten minulle kävi lopulta. Raju työtapaturma, tulin 8 m. korkeudelta maahan ja pahat vammat. Kukaan ei jeesaa eikä välitä yhtään. Ei edes käy katsomassa tai soita. 

Minulla oli alkkiskaveri joka tuli yöllä minun oven taakse koputtelemaan kun oli yöpaikkaa vailla. Asun aivan lähellä pubiravintola.

Lopetin juopporetkun majoittamisen.

Kyllä se saattoi tulla keskellä päivääkin vinkumaan rahaa.

Ja kyllä hän meni tosi huonoon kuntoon, pahan näköinen.

Nyt hän on kuollut.

Tuollaisista tulee rasite ja riesa jos edes yhden kerran auttaa.

Katkaiset vain täysin välit siihen alkkiskaveriin.

Säästyt monelta murheelta.

Kiitos vastauksista.

Hän on tosiaan vuoden sisällä jonkin pitkäaikaisen "sisäoppilaitoshoidonkin" käynyt, esiintyi pitkään muka raittiina ja minä uskoin.

Alkoi haiskahdella nopeasti sitten kuitenkin, ja mongerruspuhelut johtuivat muka lihasrelaksanteista ja nukahtamislääkkeistä kun elämä on niin draamaa täynnä ettei vii nukkuakaan.

Ja minä tsemppasin näköjään takkini tyhjäksi.

Hänellä on nyt öisenä seuranaan kuulema demoneita jotka saapuvat unen rajamailla, koukkivat ja kihisevät ja on sitten pakko istua tunteja ulkona. Siihen omasta mielestään tarvitsee lujasti lääkkeitä. Eli jos jotenkin saanee viinan poikki, niin mömmöillä kai jatkuu sitten.

On minun tässä pakko poistua tämän näytelmän näyttämöltä, huoli on mielessä koko ajan vaikkei mitään sivusta voi. Ennen hän oli syvällinen juttelija, nyt jankkaava ääliö jolle täytyy puhua elämän perusasioita kuin pikkulapselle. Vaikka raitistuisikin, niin epäilen toipuuko aivot enää niin että pystyy edes hoitamaan asiansa vai tarviiko edunvalvojan.

Tänään mietin paljonko hänen puheissaan on lopulta ollut ihan harhoja, joita puhuu totena (koska ovat hänelle totta).

Luin tietoa wernicke-korsakoffin syndroomasta, ja löysin kaverini niistä teksteistä. Pää on sulanut.

Murhemielin totean että tiemme eroavat tässä. Menen valoisalle puolelle kulkemaan ja katson kun tyyppi horjahtelee yksin varjoihinsa. En voinut sitä sieltä poiskaan pitää, pidän huolen nyt ettei vedä mua perässään.

Tosi, tosi ikävää silti.