MAALISTEN ' 05 alkuviikko

En olekaan varmaan vuoteen käynyt täällä lukemassa tätä palstaa ja nyt ronskisti laitoin heti viikon aloituksen:o)



Kävin lukemassa teidän muiden maalismammojen kuulumisia ja oli aivan ihanaa lukea, että samat äidit joiden kanssa odottelin vauvaa ovat täällä vieläkin! Niin, kirjoittelin silloin palstalle enemmänkin mutta eri nimimerkillä, s-posti on vaihtunut, enkä muista salasanaa yms.



Täällä siis on pieni maalispoika joka tuhoaa meidän taloutta:o) Uskomatonta että vuosi ja kaksi kuukautta ollaan nyt oltu " isi ja äiti" ja hengissä ollaan!



Terkkuja paljon kaikille muillekin maaliksille, ehkä tässä aktivoidun vielä näin kesän kynnyksellä.

Kiva kun ilmestyy lisää porukkaa kirjoittelemaan, kun rivit harvenee ajan mittaan! Täällä taas tikkana aamutuimaan ollaan. Avasin koneen, kun piti lähettää valokuvia appiukolle. Meillä on herätty taas pilkuntarkasti klo 5.15, jonka jälkeen silittelyllä sain neidin jatkamaan unia 6.15 asti. On se kumma, että eräillä on noin tarkka toi sisäinen vekkari.



Pitäis lähteä ulos kohtapuoliin, onkin tulossa kaunis päivä. PAM-PAM kirjoitteli temperamenttisesti neidistä. Meillä kans vedetään kiepit aika herkästi - mm. vaipanvaihto saa aikaan kiukkukohtauksen useimmiten. Teenköhän jotain väärin? Se vaipanvaihto-operaatio ei kuitenkaan voi neidille tulla ihan täysin yllätyksenä, kun sitä on nyt yli vuoden verran harjoitettu... siis pepunpesu vielä menee, mutta kun otan tytyn syliin vaipanlaittoa ja sukkiksien pukemista varten, niin onhan sitä toki pakko pikkuraivarit vetästä. Unille menokin on monesti itkun sävyttämää, nyt kun rinta ei ole enää auttamassa. Tosin nyt kun imetyksen lopettamisesta on 2 vkoa, alkaa toi nukkumaan käyminenkin olla vähän helpompaa, tai siis vähemmän itkuista ainakin. Neiti siis mellastaa itsensä uneen omassa sängyssä ja makaan itse sillä aikaa meidän parisängyllä (neidin sänky siis vielä meidän huoneessa). SIt just ennen unen tuloa hän vähä sieltä huutelee, joten silittelen sitten uneen. miehen kanssa naureskellaan, et taitaa olla meillä temperamentikas donna siciliana, koska hän sai alkunsa siellä häämatkalla... nytkin hän hokee uusimpana jokeltelunaan " mio pappa" . " Isi" hän ei sen sijaan sano vieläkään, vaikka muita sanoja ovat " äiti, ankka, hauva" .



Hohoo - itsediagnoosin just keksin - auttaiskohan meidän aamuheräämisiin se, et siirrän vihdoin vauvelin pois meidän huoneesta?

Taidan tyehdä sen reissun jälkeen3, Mjaha,2 m+ulle tuli pikku-apuri tähän kirjoitteluun... TUULIAlle viestiä, että kaihoisin mielin toisaalta ajattelen, että pääsis taas tohon vaiheeseen!,,,

Meillä valvottaa nyt nuo poskihampaat. Unohdin laittaa supon Mimmille illalla ja jo puolen yön maissa neiti itki ja kitisi. Suppoa pyllyyn ja mein väliin nukkumaan. Nyt on sitten itellää hieman töttöröö olo. Mimmin laitoinkin nukkumaan, kun noustiinkin jo klo 6 viemään isi töihin.



Lähtään tässä välipalan jälkeen viemään auto öljyn vaihtoon ja kaupoille.Miten kummasti shoppailu piristääkin ;)



Sitä ennen pitää tehdä iltaruoka valmiiksi. Meinasin tehä jauhelihapihvejä ja pottuja.Sitten vaan lämmittää kun tullaan kotiin. Hassua että kello on vasta tulossa 11, kun tuntuu että on jo pitkälle iltapäivä.



G: Mitäs viikkosuunnitelmia? Miulla on huomenna kampaaja. Mimmi menee siksi aikaa mummolaan. Keskiviikkona on ihan kotipäivä ja torstaina mennään Nummelaan ystävälleni rotinoille. Katsomaan 1kk ikäistä poikaa.Tänään pitää käydä ostamassa jotain viemistä.Vaatteita ovat kovasti saaneet, joten kai se sitten jokin lelu on..



Jaahas, työt kutsuu-->



Tuulia+co

Kerrankin otan luvan ja tulen kiirettä uhmaten kesken työpäivän linjoille.



PÄÄSIÄISÄITI, mukavaa, että olit sinäkin kirjoitellut teidän kuulumisia pitkästä aikaa, näin vkl pinosta (tai jostain viime viikon) Ja samoin luin opiskelukaverini Pam-Pamin kuulumiset - en tiennytkään, että teillä oli jo mansikkaluomileikkaus ollut.. Täytyisi pitää yhteyttä siis selvästi useammin... :-) Mutta tosi mukava kuulla, että kaikki sujui hyvin ja äitikin selvisi ;-)



Täällä päivät kuluvat melkolaila työpainotteisesti. Lyhennetty viikkosysteemi ei oikein onnistu ja hommat meinaavat seurata kotiin. NO, Tytär ei ole moksiskaan äidin poissaolosta . Meillähän on helppo tilanne, sillä mummi hoitaa pääsääntöisesti neitiä seuraavaan mammalomaani asti. Josta pääsenkin seuraavaan aiheeseen. Eli mitä ihmeen diettiä TUULIA olet noudattanut, kun paino noussut noin vähän (luinkohan jostain, että vain reilut 3 kg...)? Kylläpä sinulla on tosiaan ollut kova kuri neuvolassa. Meillä ei juuri painonnoususta piitata, neuvolatäti on vain kiinnostunut henkisestä hyvinvoinnista ja kyselee sitä joka kerta. Näytänköhän niin onnettomalta...



EI maar, nyt palaan sorvin ääreen. Yhden ison infotilaisuuden viime hetken järjestelyt käynnissä ja tj muuttaa tietenkin tekstejä vielä viime hetkellä aiheuttaen täällä jo pientä epäröintiä, ehditäänkö saada kaikki valmiiksi. NO, onneksi äitiys on opettanut olemaan stressaamatta liikoja. KUAlle piti myös muuten kommentoida jonnekin viime viikon pinoon, että minäkin mietin etukäteen, onko ammattitaito säilynyt kotona olon aikana. Kyllä se tallella pysyy...!



Jolla ja pikkuE ja pikkupikkumasuE rv 19

Pitkästä aikaa aurinko paistaa ¿ ihanaa! Tuntuu, että viikonloppuna oli koko ajan väsy kun oli sateista, tuulista ja pimeää...toisaalta nyt on väsy auringosta huolimatta. Se on siis maanantai.



Pitäisi lähteä hakemaan autoa jarrukorjaamosta. Ollaan pari viikkoa oltu autottomia ja kyllä on ahdistanut. Se on kumma, miten tuo auto lisää vapauden tunnetta vaikka sitä ei paljoa käyttäisikään. Pääseehän sitä toki julkisillakin, mutta en jaksa tuota aikataulusäätöä ja bussien kyttäilyä neidin kanssa. Noh...nyt saadaan biili alle. Jospa vaikka pyörähdettäisiin Ikeassa ja puutarhalla. Siinähän sitä maanantaiterapiaa kerrakseen. Harmi vain, kun tuo tulopuoli ei tue näitä päivittäisiä shoppailurutiineja. ;-)



Josta aasinsiltana töihinpaluuseen...toisaalta on kyllä kiva päästä ¿ihmisten ilmoille¿, mutta sitten toisaalta...samaa ahdistusta on havaittavissa täälläkin...jännittää, pelottaa, hirvittää. Mietteet pyörii asian ympärillä harva se päivä. Yritän nyt kuitenkin vielä nauttia tästä vapaakesästä ja neitosen kanssa yhdessäolosta täysin rinnoin ¿ vaikka se välillä tämän pääkopan kanssa vaikeaa onkin. Ja vauvakuumekin orastaa....



Meillä tiedossa huomenna visiitti 3 vkon vanhaa tulevaa kummipoitsua katsomaan, sitten suuntana Lahti ja siellä minullakin kampaaja. Sitten neidin ja uuden tukan kanssa körötellään sukuloimaan E-pohjanmaalle. Tänään tulee vielä tytön kummi iltakaffelle ja minulla tiedossa miehen vaatteiden pesua ja silitystä...lähtee aamutuimaan reissuun ja jos minä en katso osaa tavaroista valmiiksi, niin hän pakkaa aamulla (!) (lento lähtee 7)...ja minun stressi HÄNEN lähdöstä on aivan hirvittävä. ;-)



Terveiset pikkupikkumasuE:n pesueelle ja tasapuolisesti kaikille muillekin. =)



Se on morjens.



Pam-pam ja uinuva neiti

Meidän maalismussukalla on takana niin hirveät kaksi viikkoa, ettei ikinä oo ollu niin kipee. Ensin tuli tosiaan se kauhea mahatauti, mikä kesti viikon, sitten meni pari päivää hyvin ja alkoi itkeskellä korvaa hieroen.



Käytiin lääkärillä ja toinen korva kunnossa, mut toisessa niin paljon vaikkua ettei nähnyt onko tulehdusta. No, antoivat varmuuden vuoksi antibioottikuurin, mikä on pistänyt mahan taas sekaisin. Eilen en ollut huomannut/haistanut, että on tullut kakat, niin eiköhän pylly palanut aivan tulipunaiseksi. Hyvä että istumaan pystyi..



Tänään sitten vielä piti käydä puhdistamassa se korva ja muisti jo valmiiksi, että ei ollut mikään kiva paikka minne tultiin, eli huusi kuin syötävä koko reissun ajan.



Alkaa tää äiskä olla melkoisen väsynyt, kun itsekkin olin melkein viikon syömättä ja nukkumatta tossa välissä..



Rytmit on aivan päin pyllyä, tänä aamuna heräsi 4.20, ei meinannut suostua nukkumaan enää, mut onneksi nukahti vähäksi aikaa ja kunnolla herättiin 6.30. Harmittaa, kun Eelillä on ollut niin hyvä rytmi ja on nukkunut koko yön omassa sängyssään ääntä päästämättä, niin nyt herää itkemään monta kertaa, että viereen pitäis päästä. Ja viimeistään aamuyöstä on otettava viereen.



No niin, sain purettua vähän mieltä..



Eeli ei tällä hetkellä sano muuta kuin äiti ja isi, mutta ymmärtää selvästi jo paljon, koko ajan käsi osoittaa jonnekkin ja pitää aina sanoa mikä se on, välillä vaan hieman vaikeaa, kun niin suurpiirteisesti huitoo joka puolelle eikä edes kerkeä katsoa mitä se osoittelee :)



Kirjoja ei suostu vieläkään katselemaan syömättä ja repimättä niitä, eli hankalaa opettaa mitään uusia sanoja sitä kautta. Eiköhän se joskus luonnistu.



Vauhti on muutenkin kiihtynyt ainakin puolella ja tuntuu, et ukkeli on kasvanutkin kauheesti, kun tuntuu yltävän joka paikkaan ja kaikki pitää saada penkoa. Meillä ei keittiössä vetolaatikoissa voi olla mitään kuin ylimmissä, kun kaikki muut yltää purkaa, enkä jaksa koko ajan kieltääkään. Miten olette ratkaisseet tuollaisen ongelman? Alkaa meinaan ne ylimmät kaapit olla melkoisen täynnä :)



Mut on Eeli kyllä suloinen, kun se on alkanut halailla kaikkia lelujaan ja jos pyytää vauvaa aapasemaan se tulee mun mahan päälle retkottamaan ja halailemaan.



Aurinkoista päivän jatkoa kaikille maalismussukoille!



Rosa rv 38+3 ja Eeliskäinen

ROSALLE jaksamisia noiden sairasteluhommien kanssa. Tiedän kokemuksella mitä nuo yövalvomiset on. Meilläkin oli viime viikolla pari yötä suoraan kuin painajaisleffasta. Luultiin et hampit riesaa, mut pe-la yönä tilanne kärjistyi kuten mies asian ilmaisi ja heti aamulla soitettiin Näpsälle lääkäri. Ja nielutulehdus! Sitä tässä nyt hoidellaan...



Ja mitäs muuta, ainiin: Näpsä on oppinut vihdoin käpötelemään taaperokärryllään. Osannut ois ehkä aiemminkin mut ei ole suostunut kun ei ole uskaltanut. Nyt saatiin se koklaamaan hommaa ja neiti on ihan innossaan. Myös sohvalle ja sängylle on opittu kiipeämään ja äiti on ylpeydestä vihreänä. Koittakaa kestää tätä hehkutusta, tiedän että monet muut maalikset on tehnyt näitä jo kuukausia. Mutta tälle äidille nää oli nyt suuria juttuja!! :)



Viikkosuunnitelmat on sellaset että koulua huomenna ja keskiviikkoja sit alkaakin kesäloma!! Ja kouluun vasta elokuun lopussa:) JIHUU! Jokos tuleva kollegani Kalamami on kesälomalle päässyt???



Mutta nyt kahvi tais tippua. Sitä juomaan ja sit lukemaan KEVÄÄN VIIMEISEEN TENTIIN!!!!



moikkelis!



-miuqu ja nti näpsä-

Pitkästä aikaa saan aikaiseksi kirjoittaa jotain. Joka päivä luen pinon, mutta kun ei meillä kauheesti mitään kertomisen arvoista tapahdu, niin jätän sitten kirjoittamatta.



Koostetta viime viikoista:



Saatiin päivähoitopaikka toivomastamme päiväkodista. Nyt vaan ollaan ihan huuli pyöreenä sen päivähoitomaksun kanssa. Kumpikaan kun ei tajua nuista asioista oikeen mitään. Mies ottikin sen laskentatapamonisteen mukaansa töihin ja kysyy palkanlaskijalta neuvoa. Sitten jos me joudutaan maksaa ensi keväästä lähtien täyttä maksua, niin meikäläiseltä repee p**se! On se 200¿ kyllä aika kamala summa maksettavaksi joka kuukausi. Eikä meidän tulot niin hyvät ole, että talous sellaista kestäisi. Tai siis pitäsi kyllä sitten aika radikaalisti säästää jossain muissa asioissa. Toivottavasti saavat tänään asiaan selvyyden.



Haettiin tänään Helmin kanssa mun pyörä huollosta, jossa se on ollut viimeset puoli vuotta...Ei vaan ole saanut aikaseksi hakea aiemmin. Tai niin no, olihan siinä sellanenkin juttu, että odotettiin, että miehen työkaveri saa kaivettua naftaliinista heidän käytöstä jääneen lastenistuimen. Eli nyt voidaan lähteä Helmin kanssa sutkuttelemaan pitkin pitäjää. Yllättävän helppoahan tuo ajaminen taas oli. Pelkäsin tietty, miten lapsen paino vaikuttaa pyörän käyttäytymiseen jne. mutta eihän sitä juurikaan huomannut. Muutakuin silloin, kun itse nousee pois kyydistä tai kyyttiin. Myös se jännitti, että onko taito vielä tallella, kun edellisestä pyöräilystä taitaa olla aikaa jo pian kolmatta vuotta. Lukuunottamatta äitienpäivänä miehen pyörällä tehtyä pyrähdystä.



Onkos muuten kaikki halukkaat ja kynnelle kykenevät saaneet tiedon meidän kesätreffeistä? N. 11 meitä taitaa tällä hetkellä olla tulossa, mutta mukaan mahtuu vielä, jos kiinnostaa!



Voi kun tuo aurinko taas paistelee ihanasti! Äsken olikin tosi mukava istuskella leikkipaikalla, kun oli just sopivan lämmintä. Hieman vilvoitteleva tuulenvire aina välillä löyhäytti pahimpia hikipisaroita otsalta. Siis niitä pisaroita, jotka nousivat pyöräilyn tuloksena.



Eilen käytiin katsomassa 2 vk pikku tyttöä. Että olikin söpö ilmestys! Paksu tumman ruskea tukka ja niin kaunis iho. Söi hyvin ja nukkui puolet vierailustamme. Oli ollut aika rankka synnytys. 24 h kaikkinensa kestänyt ja ponnistusvaihekin 1h 45 min! Kääks, mä en osaisi edes kuvitella, millaista se olisi! Itselläni kun kaikki kävi niin nopeasti.



Perjantaina tulee vihdoinkin mun sisko poikansa kanssa Suomeen! Jess! Onkin jo ollut aika paha ikävä ja malttamaton olo. Vähintään viikoittain toki ollaan oltu yhteydessä, mutta ei se silti korvaa sitä fyysistä läsnäoloa.



Noniin, nyt ei sitten tulekaan muuta mieleen. Tällasta meillä on. Mitään ei tapahdu. Tai no sellasta kyllä, että Helmi on alkanut nukkua aamulla kahdeksaan. Tai kun meillä nuo aamut menee niin, että mä herään n. 7.30 tai myöhemmin (esim. sunnuntaina 8.30, kun piti katsoa Viisut). Sitten otan tulpat korvista ja kuuntelen, josko Helmi on hereillä. Ylleensä sieltä ei kuulu mitään seuraavaan puoleen tuntiin, joten oletan hänen nukkuvan. Voihan tietty olla, että hän on ollut jo pitempäänkin hereillä, mutta ei vaan ole pitänyt itsestään ääntä. Nautiskellut omasta ajasta rauhassa. :) Voi myös olla. että yksiin päikkäreihin siirtyminen on pidentänyt yöunia, koska illalla nukkumaan käydään kuitenkin samaan aikaan kuin ennenkin eli n. 21.



Nyt lopettelen. Päivänjatkoja kaikille vanhoille ja uusille sekä uusvanhoille pinoutujille!



lehtovi ja Helmi 28.3.05

Mekin olemme palanneet viikonloppureissulta ja mieskin saatiin kotiin. Nyt on taas elämä mallillaan ;-)



Viikonloppu meni mukavasti vanhempieni ja sisarusteni kanssa. Saanalla oli sylejä tarjolla ja huomiota kerrakseen. Niinpä eilinen iltapäivä&ilta menivätkin sitten kiukutellessa, kun olikin vain äiti ja isä huomioimassa pikkuneitiä... No, eiköhän taas opi tähän arkeen.



Käytiin lauantaina Hulinahyrrä-tapahtumassa Tampereella. Täytyy sanoa, että oli ehkä köyhin lastentapahtuma, jossa olen ikinä ollut. Kovasti mainostettiin, mutta sisältö oli yhtä tyhjän kanssa. Harmittaa, että ihan hyvä idea oli vesitetty sen takia, ettei ollut vaivauduttu hommaamaan riittävästi toimintaa ja kunnon esiintyjiä. No, tulipahan käytyä edes munkkikahvilla ;-)



Viikonloppupinossa oli juttua lasten temperamenteista. Meillä Saana on niin hirveä kiukkuamaan, jos hommat eivät mene, niin kuin neiti haluaisi. Huuto alkaa välittömästi, ja se on kova! En muista, että Nuutti olisi ollut ollenkaan noin kova tahtoihminen, joten jos siitä voi jotain päätellä, meillä on edessämme todella kauhea uhmaikä - Nuutillakin kun uhmaa on riittänyt ihan kivasti, ja hän on tosiaan vielä aika rauhallista sorttia...



Ja töihinpaluusta: Älkää hyvät naiset pelätkö, kyllä se ammattitaito on säilynyt ja töihinpaluusta selviää hengissä! Minä olen ainakin ihan nauttinut tästä töissäolosta, vaikka välillä aika poikki illalla onkin. Mutta minä olen sitä tyyppiä, joka jaksaa lasten kanssa paljon paremmin, kun on osan päivästä saanut touhuta jotain muuta. Onhan se arki välillä vähän rankkaa, mutta en ole katunut ratkaisuani. No, minulla on kyllä onneksi aika joustava työ, ts. pystyn tarvittaessa pitämään vapaata ja tekemään etätöitä, joten työn ja perhe-elämän yhdistäminen onnistuu varsin hyvin.



Ja Rosalle vielä jaksamista sairastelujen kanssa. Ei ole ihme, jos väsyttää, kun rv:tkin ovat jo noin komeat... Teillähän on ihan kohta aika - niin kuin Tuuliallakin. Ihmeellistä, vastahan te juuri plussasitte!



Jeps. Nyt taas töihin. Täytyy työstää henkilökohtainen kehittymissuunnitelma. Minulla on huomenna esimiesvalmennuksen toinen päivä, ja suunnitelman pitää olla siellä valmis...



Terhi&mukelot

Nopsasti kirjuuttelen pari sanaa, ennen kuin lähdemme Santun kanssa lääkäriin. Santulla on karsee flunssa kestänyt jo kaksi viikkoa, kun taas sisko on parantunut ajat sitten. Kova rohina ja yskä vaivaa, joten ajattelin mennä kuunteluttamaan keuhkoja.



Meidän remontin pitäisi valmistua tänään ja vihdoin pääsee siivoamaan. Lasten yhteinen leikkihuone on jo valmis, mutta meillä ei ole sinne yhtäkään huonekalua. Mieletön ajattelutyö pitäisi siis aloittaa. Olisiko vinkkejä??? Itse mietin Muuramen laatikostoja, mutta mies ei ole kovin innostunut.



Tänään oltiin kylässä esikoisen puistokaverilla. Oli kyllä hommaa juosta Santerin perässä heidän kodissa, missä ei ollut portteja rapuissa. Saatiin lounasta ja hyvää seuraa. Oli myös todella kaunis ja iso koti heillä.



Meidän lasten serkkuvauva ei ole vieläkään syntynyt ja mennään jo 41+ jotain viikkoja. Kylläpä jännittää tulla ensimmästä kertaa elämässä tädiksi. Tai no ei ehkä jännitä, mutta innostaa.



Kolmen viikon päästä päästään miehen kanssa kahdestaan matkalle muutamaksi päiväksi. Kyllä totisesti minäkin odotan niitä aamukahvi hetkia ihan rauhassa ilman kitinöitä! Ja katukahvilassa istumista ilman poukkoilua ympäri kahvilaa. Aaaah...



T. lappu & Santtu 22.3

jo näyttää taas valoisammalta meikäläisen elo, kun asiat alkoivat taas rullata. Perjantaina vielä vaikutti, ettei mistään tule mitään.. Nyt on selvitty seuraavaan etappiin työkuvioissa ja pääsykoejutukin varmistuivat. Hetken taas helpompi hengittää, mä kun en kestäis millään epätietoisuutta.



Tänään kävin ekaa kertaa Kaisan kanssa jumpassa ja oli tosi mukavaa. Siellä on kuntopiiri ja lapset saavat leikkiä salin keskellä. Homma toimi hienosti ja hiki tuli. Iltapäivästä pyöräilin vielä hierojalle, joten päivän kuntoiluannos suoritettu.



Käytiin eilen pyörähtämässä sen päiväkodin pihalla, jossa Kaisa aloittaa syksyllä. Vitsi sinne on hankala päästä täältä käsin. Kaiken eniten ottaa päähän, että tämän päivän hiekkalaatikkokeskusteluissa kävi ilmi, että se ns. jonotussysteemi näihin lähipäiväkoteihin on pelkkä vitsi. Jonon ohi pääsee kuka tahansa, joka osaa vedellä oikeista naruista. GRRRR. Mä vaan en voi soittaa noille päiväkodin johtajille ja satuilla mitä tahansa, kun kuitenkin vedän jostain herneen nenään ja räjähdän. Ja se varmaan auttaiskin meidän asiaa. Että voi v****taa.



Viikkosuunnitelmat on selkeät niin tämän kuin ens viikonkin osalta. Huomenna pörrätään lähimaastossa, keskiviikkona treffaan mammakaverin 10kk ikäisen tyttönsä kanssa. Illalla menen syömään nykyisten työkavereiden kanssa. Torstaina lähdetään maalle, mennään laittamaan mökkiä kesäkuntoon. Kaisa on mummilla hoidossa yhden päivän ja yön, kun ei sen kanssa saa mitään aikaiseksi. Viikonloppuna sitten mökkeillään ja käydään tapaamassa ystäviä.



Ens viikolla ollaan vielä keskiviikkoon asti Porissa, kun mulla on ne pääsykokeet ja sen jälkeen tullaan illalla junalla kotiin Kaisan kanssa. Torstaina työhaastattelu ja perjantaina naapurin tyttö tulee hoitoon aamupäiväksi. Ja sit viikonloppuna irtiotto kotielämästä, mä menen sinne Tampereelle nauttimaan hotelliaamiaisista.



kua ja Kaisa

Taidanpa minäkin taas kirjoitella. Jotenkin tuntuu, että viimeksi raapustelin pikku-ukon 1-v synttäreiden paikkeilla... on siitä jo 2 kk aikaa. Anteeksi laiskuuteni, lukenut olen kyllä pinot säännöllisesti. Tuntuu, että ei meillä ole mitään kirjoiteltavaa! Elämä sujuu hyvin rauhallisesti ja arkisesti eteenpäin. Työn ja kodin yhteensovittaminen sujuu leppoisasti: Edelleen, vaikka todistuksia yms. on tehtävä oikein tosissaan tähän aikaan vuodesta. Ukot ovat vielä parisen viikkoa keskenään. Sitten ollaan viikko yhdessä Katinkullassa ja sitten iso ukko töihin ja minä jään kotiin. Jossain vaiheessa heinäkuuta Marko on vielä lomalla. Kyselee ensin, miten niitä lomia on kertynyt. Tämä kevät on kyllä ollut ihana kokemus Markolle; hyvä, kun keksittiin, että asiat voi järjestää näin.



Aleksanteri on kova touhuamaan, vaikka perusrauhallinen luonteeltaan onkin. Mutta koko ajan kiivetään, kävellään, tutkitaan, touhutaan, matkitaan, jutellaan jne. Tiettyjä juttuja jo odottaa, että milloin mennään katsomaan esim. vesipumppua, moottoripyörää, öljykattilaa jne.... miehisiä hommia... Äitin kanssa taas kaivaa kirjat esille, menee nostelemaan pianon kantta, ottaa pallon jne. Takaperinkävely on in! Ottaa hurjat vauhdit, pyörähtää ympäri ja sitten kipittää taaksepäin! Samoin repun haluaa selkään, ihailee itseään peilin äärestä ja sitten ulos! Joopa, kaikkea hän keksiikin.



Tämmöistä meille, ihan tavallista, mutta oikein mukavaa eloa. Iloista toukokuun jatkoa. Yritän aktivoitua loman myötä enemmän!



T: Tuula ja Aleksanteri

Mukavaa viikon alkua teille kaikille!



Ihan ok maanantai takana. Töissä rauhaisaa ja sain tehtyä tekemättömiä töitä. Sitten tuli vietettyä alkuillasta " ei niin mukava hetki" -lääkärillä. Otti sitten sen ohutneulanäytteen, kuten oletinkin. Itse toimenpide ei sattunut, hieman epämiellyttävä vain. Odotellaan nyt tuloksia patologilta, mutta lääkäri kyllä kommentoi hyvin rauhoittavasti " näkymiä" :) Ihan saan varmasti tänäkin iltana hyvin nukuttua, ei tämä silleen vaivaa. Ehkä fiilikset ovat toisenlaiset kolmen viikon kuluttua, kun tietää, mistä on kyse. Jotain toimenpiteitä mahdollisesti edessä kuitenkin, vaikka ovatkin/olisivatkin ihan hyvänlaatuisia nuo muhkuraiseni.



Sorppa kun teitä rasitan näillä jutuillani. Tiedän kuitenkin, että kirjoittamalla ajatukseni vaikka tänne palstalle, saan selviteltyä (näin väliaikaisesti mutta kuitenkin) omat ajatukseni kyseisestä asiasta.



Muihin juttuihin: Pojat tuhisevat kumpikin tahoillaan, ja minä olen miettinyt jo lykkäämistä samaan makuuhuoneeseen. Meillä kuitenkin menevät eri aikoihin nukkumaan, joten maalispoitsu nukkuu vielä meidän makkarissa. Hei te kaksilapsiset (tai enemmänkin saa olla ;) perheet! Nukkuvatko lapsenne samassa huoneessa ja miten on mennyt?



Meillä nukkuvat yöt läpeensä, mutta nuo aamut tahtovat olla hankalia. Kun esikoinen herää (joskus) pissille viiden aikaan, niin en millään haluaisi herätä vielä silloin... Nimittäin jos kovasti kolistelee niin aamuvirkku kuopus haluaa heti olla menossa mukana. Mitäs sitten, kun olisivatkin samassa huoneessa... ehkä homma toimii paremmin sitten syksyllä, kun aamulla tarttee mennä hoitoon. Yöunille saattavat mennä esim. samaan aikaan tms.



Kerroinkin teille, miten poika (joka siis ei puhu aikuisten oikeesti vielä mitään) haki kikkeli-sanaa muutama viikko sitten. Yhä tapailee samaista sanaa, ja meidän ylpeiden ;) vanhempien mielestä se on sitten poikamme ensimmäinen sana. No, tänä aamuna teki vaippaan kakit ja sanoi " kakk" . Eli: kikkeli, kakka ja mitä vielä... Mikä mahtaa olla kolmas sana rakkaan poikamme suusta? Jännityksellä odotan ja tulen sitten kertomaan... Mutta ehkä se ei ole kauan odotettu " äiti" sitten kuitenkaan. :)))



Nyt hetkeksi pitkälleen sohvalle. Palaan loppuviikosta.

P

Sadepäivää täältä. Eikös kukaan muu maalis ole vielä koneella roikkunut näin sateisella kelillä? Aamu oli vähän nihkeä, kun neiti ei tahdo oikein jaksaa leikkiä sisällä lounaaseen asti, kun väsy alkaa kiukuttaa jo tossa 9 jälkeen. Sit pitäis äidissä nuohota koko ajan. Yleensä siis ollaan leikkikentällä aamupäivällä, mut näin sateella ei viitsitty. Kärrytin siis neidin ulos päikkäreille äsken ja ah! nyt on äidin ruhtinaallinen oma hetki! Toivottavasti ainakin 2 tuntia!



Voi vinetto, kun mä en pääse sinne tapaamiseen. Ois ollu kiva kerrankin nähdä muita maaliksia, kun en ole aiemmin käynyt. Mutta jospa innostutte järkkäämään vielä yhden miitingin loppukesällä ennen kuin moni meistä menee töihin.



Tosta kätisyydestä piti heittää GALLUPIA: Onko nähtävissä jo, tarttuuko muksunne lusikkaan tms. mieluummin oikealla vai vasurilla? Tänään lounaalla vaan katsoin, kun neiti veteli tyylikkäästi ruokaa huiviin vasemmalla kädellä. No, onpa hän välillä syönyt oikeallakin. Mä ja mies ollaan oikeakätisiä molemmat. Onko toi kätisyys synnynnäistä vai opittua muuten?



Nyt mitäs muuta kuin SYÖMÄÄN RAUHASSA!

Tuosta kätisyydestä.. Kysyin 1-vuotisneuvolassa siitä, kun mä olen vasuri ja mieheni on oikeakätinen. Eeli tekee paljon vasemmalla, mutta kuulemma tässä vaiheessa vielä käyttävät sujuvasti kumpaakin kättä ja vasta 4-vuotiaana on havaittavissa varmasti kumpi kätinen on.



Näin sanoi neuvolatäti mulle.



Täytyy lähteä tuota nuorta miestä taas viihdyttämään, kun kummasti ei omat leikit kiinnosta siinä vaiheessa, kun äiti istahtaa koneelle..



Rosa rv 38+4 ja Eeli

Eilen saatiinkin nauttia auringosta ulkoillessa. Käytiin tytön kanssa lähikaupan jätskitiskillä hakemassa välipalaa. Jätskihän ON oikeasti terveellistä, kun se kerran on maidosta tehty!



Mahtavat kasista kuuteen -unetkin koettiin taas viime yönä. Näitä lisää, kiitos!



Meillä on sellainen pitkä kenkälusikka vedettynä keittiölaatikoiden kahvojen läpi. Tyttö saa kyllä siitä vedettyä kaikki laatikot auki, muttei pääse ainakaan vielä alimpien laatikoiden sisältöihin käsiksi. Vetonupillisiin laatikoihin olen askarrellut suihkuverhon renkaista ja leveästä kuminauhasta saman tyyppisiä avausesteitä. Prismassa eilen katselin, että on myös olemassa sellaisia ovistoppareita, Ikeasta löytyy myös vastaavia tuotteita.



Jotain galluppiakin oli, mutta ehdin jo unohtaa...

Täälläkin vettä satelee,muttei onneksi ole kylmä.Aamusta päästiin Juuson kans pihalle touhuamaan ja laitoin puol yhen aikaan ulos nukkumaankin kun ei tuolla niin älyttömästi satele ja katokseen rattaat.



Meillä on tuo kävely nyt niin in ja pop juttu et koko ajan sain olla herraa kävelyttämässä.Ja varsinkin ulkona pitää kokoajan kävelyttää se on nyt niiiin kivaaaa.Viihtyy onneksi myös hiekkalaatikolla.Päivä päivältä enemmän seisoo ilman tukee ja taputtaa onnellisena käsiään siinä kun vanhemmat katsovat ja kehuvat! :)



G:Meillä Juusolla on lusikka oikeassa kädessä,mutta esim.palloa heittää vasemmalla.Sit palikoita laittaa laatikkoon oikealla kädellä mut maasta nostaa sen ekaks vasemmalla ja siirtää siitä oikeaan.Isänsä on kans pienenä ollu joissain asioissa vasenkätinen mutta oikeakätisiä ollaan kuiteski nyt molemmat.



Joops,eipä nyt ihmeitä,poistun takavasemmalle.



Suohomppeli81 ja Juuso

Lusikka pysyy vain vasemmassa kädessä. Kuulemma tytön siskokin söi vielä viisivuotiaana vasurilla, mutta on nykyään erittäin oikeakätinen.



Loppuviikolla on suunnitelmissa piipahtaa E-Pohjanmaalla. (Tuntuu, että joka viikolla joku pinosta on sinnepäin menossa). Käydään tervehtimässä mummaa ja muuta sukua. Viimeksi ollaankin käyty viime syksynä sillä suunnalla. Nyt ovat yöt jo eheytyneet siinä määrin, että uskalletaan mennä yökylään.



Eipä täältä muuta tänään



Korvikset

Sorry, että aloitan heti ruikutuksella.



.. meillä on nyt sitten valvottu 4 yötä ja itketty 4 päivää, tosin tänään ei onneksi enää päivä ole ollut ihan kamala. Syynä on uusin ruoka-ainekokeilumme banaani. Ois se nyt ollut jos ois saatu edes yksi marja/hedelmä lisää ruokavalioon mustikan, vadelman ja ruusunmarjan lisäksi, mutta ei käynyt tämäkään. Toisen kokeilupäivän (ja 2 tl banaania) jälkeen kakkapommi iski taloon ja peppu paloi istumakelvottomaksi. Toinen päivä meni ihan ruikulla ja kun itku ei tauonnut kuin lääkityksellä, niin kävimme saamiemme ohjeiden mukaan lekurissa. Nestetasapaino oli vielä ok, mutta toivoa ei paljon antanut, että oireet voi nyt kestää viikonkin. Eli panda-perheellä menee jälleen " kovaa" . Täytyy sanoa, että kateudesta vihreänä luetaan juttuja " mitä kaikkea sormiruokaa/tavallista ruokaa" jne. muut lapsilleen voi antaa. Meillä ainoat kaupan valmiit soseetkin, jotka käy ovat niitä 5kk soseita.



KÄTISYYDESTÄ: kyllä selvästi oikea käsi dominoi. Ainakin sillä ruokaa lusikoidessa menee ruoka siistimmin suuhun ja lusikka kääntyy aina vain harvemmin ympäri matkalla. Vasemmalla kääntyy ainakin suussa, joskin useimmin myös jo juuri suuta ennen.



TAPAAMISESTA 9.6. Me ei nyt sitten luultavasti päästä mukaan, kuten niin monesti aiemminkin. :( Tulee liian hoppu, kun mulla on työkaverin väitös klo 12 meilahdessa ja sitten karonkka illalla. Paree antaa poika mummille ja isälleen hoidettavaksi koko päiväksi.



Kylläpäs eilinen auringon paiste olikin ihanaa tähän vesisateeseen verrattuna. Sen verta kuitenkin ulkoiltiin, että käveltiin bussipysäkille ja käytiin Jumbossa lounaalla ja takas tullessa reippailtiin pidempikin matka, kun nähtiin omasta bussista vain takavalot ja käppäiltiin sitten vesisateessa reilu vartti seuraavan bussin lähimmältä pysäkiltä. Oli ainakin raikas ilma! :)



Maha kasvaa ja vaikka väsymys on pojun masuvaivojen takia melkoinen, niin vauvakuume on vahvana. Hyvä niin, sillä eihän tätä voi enää peruakaan. Enää 11(-13) viikkoa, niin saa nyytinkin tuhisemaan ja herättelemään öisin.



-E rv29 & poju 19.3. (pianoa pimputtaen)

h i t a a s t i näin sadepäivänä. Mekin ollaan yleensä aina ulkona aamupäivisin, mutta tänään ei viitsitty mennä tuonne vesisateeseen. Kyllä Kaisalla olisi sadevaatteet, mutta itselleni en ole niitä saanut vielä hankittua. Ostoslistalla kyllä on ollut jo pitkään.



Laitoin tytsyn nukkumaan ekat päikkärit jo ennen lounasta, kun en vaan enää jaksanut keksiä tekemistä, joka olis pitänyt unen loitolla. Onneksi naapurissa oli samat kuviot, joten päästiin sinne leikkimään lounaan jälkeen. Normaalistihan lapsukaiset on unilla siihen aikaan. Nyt Kaisa hakee taas jo unta tuolla omassa sängyssään. Tosin menestystä ei oikein löydy, joten kaipa mä nostan likan sieltä leikkimään. Vielä ei ole kiire nukahtaa, riittää että toiset unet loppuu ennen viittä. Siten ne ei vaikuta yöuniin.



Jep. Viihdytyshommiin vielä hetkeksi ja sit taas ruuanlaittoon. Kotiäidin autuutta...



kua ja Kaisa