Yli 20 vuoden yhdessäolon jälkeen toinen ei yhtäkkiä enää vastaa puheluihin ja viesteihin.
Miten voi ihminen olla niin munaton, että ei voi sanoa ettei enää halua olla yhdessä.
Kommentit (6)
Ei siis ole oma kokemus, anteeksi jos esitin epäselvästi. Kaveri tuskailee tilannettaan ja kamalaa seurata vierestä miten kärsii. Tuntuu ettei ole mitään sanoja joilla lohduttaa toista.
Onkohan sattunut jotain, ettei pysty vastaamaan puhelimeen? Esim. onnettomuus? Makaa tajuttomana sairaalassa?
Jos minun puolisoni ei tulisi kotiin, eikä vastaisi puheluihin eikä viesteihin, tekisin aika nopeasti katoamisilmoituksen. Tosin minulle varmasti tulisi ihan virallista tietä ilmoitus, jos mieheni esim. menehtyisi onnettomuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sattunut jotain, ettei pysty vastaamaan puhelimeen? Esim. onnettomuus? Makaa tajuttomana sairaalassa?
Jos minun puolisoni ei tulisi kotiin, eikä vastaisi puheluihin eikä viesteihin, tekisin aika nopeasti katoamisilmoituksen. Tosin minulle varmasti tulisi ihan virallista tietä ilmoitus, jos mieheni esim. menehtyisi onnettomuudessa.
No eiköhän kaikille tule:D Vai meinaatko ettei uhreista ilmoteta omaisille ennenkun nämä itse rupeavat kyselemään perään:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan sattunut jotain, ettei pysty vastaamaan puhelimeen? Esim. onnettomuus? Makaa tajuttomana sairaalassa?
Jos minun puolisoni ei tulisi kotiin, eikä vastaisi puheluihin eikä viesteihin, tekisin aika nopeasti katoamisilmoituksen. Tosin minulle varmasti tulisi ihan virallista tietä ilmoitus, jos mieheni esim. menehtyisi onnettomuudessa.
No eiköhän kaikille tule:D Vai meinaatko ettei uhreista ilmoteta omaisille ennenkun nämä itse rupeavat kyselemään perään:D
Jos ei ole avio- tai avoliitto tai merkitty lähiomaiseksi niin eipä sitten ilmoitella. Lisäksi omaehtoinen katoaminen on ihan sallittua.
Olen todella pahoillani puolestasi. Olen itse joutunut miettimään samaa reilun vuoden seurustelun jälkeisen hylkäyksen jälkeen, mutta se että joku pystyy toimimaan noin vielä vuosikymmenten päästäkin... jotenkin tuntuu entistä enemmän siltä, että parempi olla luottamatta kehenkään ja pysyä ihan vaan omillaan, ainakaan kukaan ei pääse silloin satuttamaan.