Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teini ja apeus, alakuloisuus. Kokemuksia? Apuja kaipailen!
Viestiketjun aloittaja
24.04.2019 |
Poika 16-v. Fiksu. Mukava. Kaverit tykkää hänestä. Urheilullinen.
Nyt jättänyt urheilun vuodenvaihteessa pois. Jalat kipeytyivät.
Koulu ei innosta. Kokee yksinäisyyttä. Kavereita on mutta silti kokee itsensä yksinäiseksi. On tyttökaveri ja heidän suhde toimii ja vaikuttaa hyvältä.
Miten avata keskustelua. Tukea nuorta joka ei avaudu. Äidin vaistolla liikkeellä. En tiedä olenko liian herkkä asian suhteen ja hätäilen turhaan. Pelottaa jos tämä tila syvenee.
Kertokaa kokemuksistanne kiltit.
Kommentit (7)
Se, että on tyttökaveri ja suhde vaikuttaa olevan kunnossa, on hyvä merkki. Mutta toki äiti voi aina kysyä, mitä kuuluu ja onko huolia. Parempi kysyä ja saada vaikka tiuskimista takaisin, kuin jättää nuori yksin. Sillä tavalla saa ainakin osoitettua, että välittää. Se voi rohkaista kertomaan, jos jotain huolenaihetta tulee myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ette ole aiemmin olleet tunteista puhuvaa tyyppiä, niin kannattaa yrittää ensin avata keskustelua jostain ihan arkisesta. Mutta ei tenttaamalla, jututa vain jos saat vastakaikua. Kysele jostain hänelle tärkeästä mutta "pikkujutusta", esim. elokuvista tai peleistä.
Kun olet saanut keskustelukanavan auki, voit jossain luontevassa tilanteessa kysyä kuulumisia syvemmin.
Onko poika nyt 9. luokalla? Mihin on menossa jatkamaan opintoja? Onko kaveripiiri muodostujut urheilun ympärille ja nyt on jäänyt pois joukkueesta? Muutokset stressaavat?
Olemme aina tähän asti jutelleet asioista avoimesti. Nyt tuntuu vain linjat olevan poikki ja hiljaisuus laskeutunut. Ei maistu ruoka hyvin. Menee aikaisin nukkumaan. Istuskelee omassa huoneessaan yksin ja vetäytyy sinne. Olen ensimmäistä kertaa Tämän lapsen kavssa neuvoton enkä tiedä miten toimia. Yritän olla paljon kotona ja huomioida toista. Mutta tuntuu että se ei ole tällä hetkellä tarpeeksi.
Meillä sama tytön kanssa, mutta hän on vasta 13 v. Hänellä on myös ruokahaluttomuutta ja mielestäni on laihtunut. Kysyessä sanoo, että kaikki ok, ei mitään hätää. Ei vain tunnu siltä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko tosiaan muutokset pelottaa, jos peruskoulu on loppumassa ja uusi edessä? Tuo ruokahaluttomuus ja väsymys ovat masennuksen oireita, mutta toisaalta myös hyvin monen muunkin sairauden oireita. Entä identiteetti kysymykset? Kokeeko olevansa pohjimmiltaan erilainen kuin vanha kaveripiiri/tyttöystävä?
Alue: Aihe vapaa
Voitko kysyä suoraan? Vaikutat jotenkin apealta, onko sinulla suruja -tyyliin? Että siis olet huomannut jotain ja sinulle voi puhua, tai jos näet ettei halua puhua sinulle, niin huomaa että halut kuitenkin auttaa.