Lue keskustelun säännöt.
Oliko muiden vanhemmilla tapana jarruttaa normaalia kehitystä jonkun tekosyyn varjolla "Muuten koulussa ei ole mitään tekemistä"
24.04.2019 |
Muistan lapsuudesta siskoni kanssa, että halusimme kumpikin oppia lukemaan ja pikkusiskoni alkoi hahmottamaan kirjaimia ja itse piirtein aakkosia parhaani mukaan. Äitimme jarrutti tätä ihan valtavasti ja vetosi siihen, että muuten meillä ei olisi koulussa mitään tekemistä niin hän ei opeta meille enempää. Samaten hän lopetti kaiken lukemisen, ei vastannut enää lukemiseen liittyviin kysymyksiin ja tuli väliin kirkumaan jos joku toinen aikuinen opetti meille aakkosia tai näytti miten oma nimi kirjoitetaan! Kun sitten tämä koulu alkoi, niin olisi ollut valtavasti hyödyllisempää osata lukea jo sinne mennessä, niin olisi voinut kiriä sen aikaa sitten vaikka matematiikassa tai muissa aineissa enkä henk koht edelleenkään ymmärrä miksi emme olisi voineet oppia lukemaan ennen ekaluokkaa.
Äitimme loisti seuraavalla aivopierullaan myöhemmin, kun nuoremman sisaruksemme autisminkirjon häiriöitä aloitettiin kartoittamaan alakouluikäisenä. Äiti esti kaikin tavoin asian selvittämisen, riiteli kyllä mielellään koulun kanssa miten fiksu lapsi ei nyt tahallaan oikuttele vaan on vähän erikoinen, ja selitti meille näin aikuisena että hän ei halunnut sisarukseemme leimaa. Tämä sisarus kiittää äitiämme, koska on nyt masennusdiagnoosilla syrjäytyneenä kotona, koska ei saanut riittävän aikaisin tukea vaikka onkin nyt tuen piirissä ja tuli rankasti koulukiusatuksi kolmannelta lähtien aina yläasteelle saakka.
Sanokaa nyt joku että muillakin on tuollaisia kokemuksia emmekä ole ainoat, joilla vanhemmilla on tajuttoman vieraantuneet käsitykset lapsen kasvamisesta ja tuen tarpeesta?
Kommentit (9)
Ehkä äiti pelkäsi että opitte lukemaan jotenkin väärin ja siitä tulee myöhemmin jotain haittaa.
Tämä pätee ainakin esimerkiksi autolla ajoon. Jos on opetellut autolla ajoa peltoatolla, niin voi ola suuren työn takana saada ne peltoautomaneerit pois autokoulussa ja oikeasta liikenteestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi on sekopää, joka pitäisi pitää kaukana lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä äiti pelkäsi että opitte lukemaan jotenkin väärin ja siitä tulee myöhemmin jotain haittaa.
Tämä pätee ainakin esimerkiksi autolla ajoon. Jos on opetellut autolla ajoa peltoatolla, niin voi ola suuren työn takana saada ne peltoautomaneerit pois autokoulussa ja oikeasta liikenteestä.
Tuo käsitys on muuten lukuisissa tutkimuksissa kumottu. Samanlainen vanhanaikainen käsitys, että lapselle ei voi puhua liikaa kieliä, koska muuten se menee sekaisin tai että ruotsin ja englannin lisäksi otetut kielet sekoittavat entisestään.
Varmaan se on aika tunnettua että perhe valitsee puhtoisen maineen mieluummin kuin hakee apua esim.lapsen mielenterveysongelmiin. Ns.ongelmat pidetään perheen sisällä. Meillä ainakin näin. Ja ehkä ei luotetakaan muihin. Aikalailla näissä oman lapsen sabotoimisissa on kyse jostain omasta itsekkäästä tarpeesta tai helpolla pääsystä.
Tuttavani nuorempi lapsi oppi itsekseen lukemaan ennen kuin ekaluokkalainen vanhempi veljensä. Tuttava ylpeänä kertoo, miten valehteli lukevalle lapselleen, ettei tämä vielä osaa lukea. Vasta kun velikin oppi, sisko sai osata. Sitä ennen pyrittiin siis rajoittamaan siskon oppimista ja sen tunnustamista. Tämä ilmeisesti siksi, että veljelle ei tulisi paha mieli. Ikään kuin veljelle ei olisi voinut riittää, että on isompi, vahvempi ja nopeampi jne.
Tämä nyt ei lainkaan niin kamala tarina ole kuin ap:n mutta oli kyllä silti hämmentävä. Vanhemmilla voi olla hyvin outoja käsityksiä siitä, mikä on haitaksi.
Se on ainakin ihan tavallista, että vältellään diagnooseja. Onneksi lienee kuitenkin vähenemään päin, kun ihmiset ymmärtävät, että tukea saa paremmin, jos on diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin pienenä tosi kiinnostunut matikasta, mutta vanhemmat juurikin jarruttelivat sitä innostusta eivätkä suostuneet opettamaan mitään. Pelkäsivät, että opettavat laskemaan väärällä ja/tai vanhalla tavalla ja sitten siitä tulisi minulle koulussa noottia. :D
Tuo lukemaan opettelun jarruttelu taisi olla 70- luvulla ihan virallinen suositus.
Ekaluokalla oli pahasta, jos osasi valmiiksi lukea, parempi oli opetella tavausta kaikki yhdessä.
Äitini kun on pelkän kansakoulun käynyt, opetti minut lukemaan kun olin 5 vuotias, ei tiennyt hienoista opetusmetodeista.
Opettaja moitti häntä siitä.
Tuosta tutkimusten/tuen kieltämisestä:
Joskus lapsen poikkeavuus on niin kipeä paikka, että ongelmat kielletään viimeiseen asti.
Toisaalta, vanhempasi ovat voineet ajatella, että ongelmien myöntämi en tarkoittaa lapsen laittamista apukouluun.
Ette ole ainoita perheitä, joissa ei ole osattu toimia lasten parhaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni meni kouluun 2001 ja jo silloin eskarissa estettiin lukeminen (lapsi oli oppinut jo 4v iässä, joten myöhässä olivat). Jokaisen piti olla yhtä tyhmä ja aika äkkiä lapsi oppi sen, että kelvatakseen eskarinvetäjälle piti olla silmät ympyräisenä ihmettelemässä niin kirjaimia kuin kellonaikoja. Mitään ei saanut osata, koska "tämä opetetaan koulussa ja jos jo nyt osaat, niin sinusta tulee kouluhäirikkö".
Minusta olisi ollut fiksumpaa antaa lapselle sivukaupalla kirjoitustöitä siksi ajaksi, kun muut opettelivat kirjaimia. Kotona sitten opeteltiin salaa niin kertotaulu kuin Euroopan valtiot pääkaupunkeineen ja erilaisia etäisyyksiä niin Suomessa kuin maailmalla.
Otsikko nyt on vähän hassu, mutta toivottavasti saatte ajatuksesta kiinni.. Ap