Kolmasluokkalaisella (10 v.) säännöllisesti osa koulukirjoista koulussa ja läksyt jää sen takia tekemättä

Meillä unohtuneet läksyt on aina tehty siten, että kaveri lähettää kuvan kirjan sivusta. Eli läksyt on tehty joka tapauksessa. Eipä ainakaan tule ”palkintoa” unohtamisesta. Toki jos tämäkään ei auta ja silti unohtuu viikoittain, voi alkaa kaveria rasittaa...

Lasta ei pidä palkita unohduksista. Kirjat koulussa ei siis saa tarkoittaa sitä, että läksyt jäävät kokonaan tekemättä tai kokeisiin lukematta. Riittävä ”rangaistus” unohduksesta on joko palaaminen kouluun kirjoja hakemaan tai läksyjen kysyminen kaverilta (valokuva kirjan sivusta) ja tehtävien tekeminen erilliselle paperille. Tärkeintä on, että tehtävät tehdään kirjojen unohduksesta huolimatta.

Toimisiko niin päin, että kaikki kirjat ovat lähtökohtaisesti kotona, ja kouluun otetaan vain päivän aineiden oppikirjat mukaan? Koululainen ja vanhemmat voivat vaikka jo illalla varmistaa, että seuraavan päivän materiaali on mukana.

Tämä toimi meillä vanhemman lapsen kanssa. Nuoremmalla taas ei onnistu, koska jostain syystä lukujärjestys tuntuu olevan opettajalle vain ohjeellinen, ja saattavat opiskella ihan mitä sattuu minäkin päivänä. On jopa ohjeistettu pitämään koulussa ne kirjat, joista ei ole läksyä. Toisaalta unohduksia on tullut vain pari kertaa.

Tämä toimii siinäkin tapauksessa jos sairastuu tai ei muuten pääse kouluun, kirjat ovat aina kotona läksyjä varten.

Lapsipsykologian tutkimuksessa on päädytty siihen johtopäätökseen, että on mahdotonta, että lapsi olisi luonteeltaan laiska. Sen sijaan kyseessä voi olla toiminnanohjauksen häiriö joka vaatii ammattiapua.

Ennen kaikkea on syytä muistaa, että toiminnanohjauksen häiriö tai mikään muukaan lapsen ongelma ei parane keppiä antamalla, vaan päin vastoin pahentaa niitä koska kepin saanti on traumaattinen kokemus. Porkkanan antaminen ei ole haitallista, mutta toisaalta ei myöskään hyödyllistä.

Taas näitä uusavuttomia äitejä. Laitat lapsen tietenkin kävelemään takaisin kouluun hakemaan kirjat, aina kun ne ovat unohtuneet. Koulun ovet ovat usein iltaan asti auki. Yllättäen alkaa unohtelu loppua...

Ja jos et itse pysy perässä minä päivinä on läksyä, ja milloin ei, niin sanot lapselle että tuo enkun kirjat kotiin joka ikinen päivä. 

Ei tarvitse mitään ihme toiminnanohjausta, vaan ihan perus järjen käyttö riittää.

Vierailija kirjoitti:

Lapsipsykologian tutkimuksessa on päädytty siihen johtopäätökseen, että on mahdotonta, että lapsi olisi luonteeltaan laiska. Sen sijaan kyseessä voi olla toiminnanohjauksen häiriö joka vaatii ammattiapua.

Ennen kaikkea on syytä muistaa, että toiminnanohjauksen häiriö tai mikään muukaan lapsen ongelma ei parane keppiä antamalla, vaan päin vastoin pahentaa niitä koska kepin saanti on traumaattinen kokemus. Porkkanan antaminen ei ole haitallista, mutta toisaalta ei myöskään hyödyllistä.

Höpö höpö. Unohtakaa tutkimukset ja psykologia, ja käyttäkää tervettä järkeä. Tuohan on ihan selvästi tahallista unohtamista. Ei vaan halua tehdä englannin läksyjä, eikä näköjään joudukaan kun äiti ei tajua miten pitäisi toimia. Pääsee täysin pälkähästä. Miksi sitten muut kirjat ei unohdu, vaan ainoastaan ne enkun kirjat? Niin...

Fiksu lapsi, ja typerä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Olenkohan liian kyynistynyt yläkoulun opettajana, kun en lainkaan usko, että lapsi unohtaa niitä enkun kirjoja vahingossa tai hajamielisyyttään vaan ihan tarkoituksellisesti, ettei tarvitse tehdä tehtäviä eikä lukea kokeisiin?

Tiedän, että kuulostan kamalalta natsilta, mutta kokemuksesta totean, että te ihanat ymmärtäjä-vanhemmat teette lapsillenne karhunpalveluksen, kun ette opeta perusasioita alakoulun puolella. Yläkoulussa ei pärjää enää sillä, että hengailee opetuksen mukana eikä tee hommia kotona. On tuskastuttavaa katsella melkein peruskoulun päättävää, joka ei suostu tekemään läksyjä tai lukemaan kokeisiin, ja vanhemmat ovat aivan avuttomia asian suhteen ja odottavat, että koulu hoitaa homman. Niin hoitaakin, numerot ovat nelosia ja luokalle jääminen uhkaa.

Kyllä minunkin lapseni on unohtanut kirjoja kouluun ennen koetta. Olen kuitenkin tehnyt selväksi, että näin ei saa tapahtua uudestaan. Tiedän, että opettajat pyytävät oppilaita pakkaamaan koulukirjat kotiin aina koetta ennen, joten unohteleva lapsi ei vain unohda vaan jättää myös noudattamatta ohjeita. Ei siihen auta päähän taputtelu vaan selkeä ja johdonmukainen seuraamus. Meillä siis se, että kun lapsi pääsi kotiin, soitin ja kysyin, oliko koekirja mukana, ja jos ei ollut, piti kävellä takaisin koululle sitä hakemaan.

Lakatkaa paapomasta niitä lapsianne. Jokainen unohtaa joskus jotain, mutta jos unohtaa aina enkun kirjat eikä koskaan matikan kirjaa, niin johan tuossa on kuvio selvä.

Juurikin näin.

Mun piti lapsena lähtee polkeen takas kouluun jos läksykirja oli sinne unohtunut. Alko kirjat olee mukana.

Unohtelun takia pidettiin kaikki kirjat aina kotona. Mitään ei jätetty kouluun. Oli paljon helpompaa, kun ja läksyt tuli tehtyä.  

Näitä oppilaita on, jotka eivät vaan muista mitään, tavarat ovat aina hukassa tai väärissä paikoissa jne. Osalla on ADD tai ADHD-diagnoosi, osalla ei, vaikka syytä voisi olla. Ainakin pojilla tuo vain pahenee murrosikäisenä, kun vanhemmat jo odottavat, että hommat pitäisi hoitaa itse.

Miksi kirjat eivät voi olla aina kotona? Voisiko lapsi läksyn saadessaan esimerkiksi ottaa siitä kuvan, jonka perusteella sen voi tehdä paperille, jos kirja on unohtunut? Sanastot voisi kuvata talteen kännykkään, niin sanikseen valmistautuminen ei jäisi siitä kiinni. Miksette soita luokkakaverille ja pyydä lähettämään kuvaa läksyistä?

On myös oppilaita, jotka jättävät tahallaan tavarat vääriin paikkoihin, jotta on hyvä syy tekemättömyydelle. Eräskin kehui, miten jättää tahallaan tehtäväkirjan kotiin, niin ei saa läksymerkintää.

Vierailija kirjoitti:

Näitä oppilaita on, jotka eivät vaan muista mitään, tavarat ovat aina hukassa tai väärissä paikoissa jne. Osalla on ADD tai ADHD-diagnoosi, osalla ei, vaikka syytä voisi olla. Ainakin pojilla tuo vain pahenee murrosikäisenä, kun vanhemmat jo odottavat, että hommat pitäisi hoitaa itse.

Miksi kirjat eivät voi olla aina kotona? Voisiko lapsi läksyn saadessaan esimerkiksi ottaa siitä kuvan, jonka perusteella sen voi tehdä paperille, jos kirja on unohtunut? Sanastot voisi kuvata talteen kännykkään, niin sanikseen valmistautuminen ei jäisi siitä kiinni. Miksette soita luokkakaverille ja pyydä lähettämään kuvaa läksyistä?

On myös oppilaita, jotka jättävät tahallaan tavarat vääriin paikkoihin, jotta on hyvä syy tekemättömyydelle. Eräskin kehui, miten jättää tahallaan tehtäväkirjan kotiin, niin ei saa läksymerkintää.

Jostain merkillisestä syystä alakoulussa oletetaan että kirjat pudetään koulussa. Väänsin tästä esikoisen koulun kanssa. Kuopuksen koulussa oltiin fiksumpia.

Yläkoulussa ne kirjat onkin sitten kotona tai lokerossa/kaapissa koulussa, jotka on aulassa jonne pääsee helpommin hakemaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä oppilaita on, jotka eivät vaan muista mitään, tavarat ovat aina hukassa tai väärissä paikoissa jne. Osalla on ADD tai ADHD-diagnoosi, osalla ei, vaikka syytä voisi olla. Ainakin pojilla tuo vain pahenee murrosikäisenä, kun vanhemmat jo odottavat, että hommat pitäisi hoitaa itse.

Miksi kirjat eivät voi olla aina kotona? Voisiko lapsi läksyn saadessaan esimerkiksi ottaa siitä kuvan, jonka perusteella sen voi tehdä paperille, jos kirja on unohtunut? Sanastot voisi kuvata talteen kännykkään, niin sanikseen valmistautuminen ei jäisi siitä kiinni. Miksette soita luokkakaverille ja pyydä lähettämään kuvaa läksyistä?

On myös oppilaita, jotka jättävät tahallaan tavarat vääriin paikkoihin, jotta on hyvä syy tekemättömyydelle. Eräskin kehui, miten jättää tahallaan tehtäväkirjan kotiin, niin ei saa läksymerkintää.

Jostain merkillisestä syystä alakoulussa oletetaan että kirjat pudetään koulussa. Väänsin tästä esikoisen koulun kanssa. Kuopuksen koulussa oltiin fiksumpia.

Yläkoulussa ne kirjat onkin sitten kotona tai lokerossa/kaapissa koulussa, jotka on aulassa jonne pääsee helpommin hakemaankin.

Olen myös ihmetellyt tätä ihan samaa, että miksi niiden kirjojen pitää pääsääntöisesti edes olla koulussa. Siitä koituu harmia ihan silloinkin, jos on pidempään sairaana ja täytyy kysyä opettajalta/kaverilta läksyjä, kun jonkun luokkakaverin täytyy sitten tuoda niitä kirjoja sairaalle lapselle. Eli ei riitä, että vain selvittää, mitä oli läksyksi.

Tietysti se kirjojen raahaaminen on sillä tavalla turhauttavaa, että meidänkin alakoululaisella on paljon aineita, joista ei oikeastaan koskaan tule läksyjä. Toisaalta, kuten joku kirjoittikin, niin kyllä siinä läksyjen antamisessakin joku mieli on. Kielten opettaja antaa läksyjä ja ne on meilläkin niiiin niiiin kauheita, kun ei ole sitä tottumusta, että läksyjä tulee koko ajan ja joka aineesta. En tarkoita, että niitä läksyjä pitäisi olla paljon, mutta että tulisi se rutiini nähdä edes muutama minuutti vaivaa, se auttaisi paljon elämässä. Vähän sääliksi käy se kielten opettaja, kun ei kieliä opi ilman mitään vaivannäköä ja nyt hänellä on sitten oikea natsimaine...