Lue keskustelun säännöt.
Lapsetonta naapuria häiritsee lasten äänet pihalla
23.04.2019 |
Ainoa lapseton(ei omasta tahdostaan, itse kertonut) tällä omakotitaloalueella. Häntä häiritsee kun lapset potkivat omalla tontilla palloa, heittävät frisbee golfia yms. Asunut täällä yli 10v kuten me muutkin. Mikä neuvoksi?
Kommentit (32)
Ei kannata mennä neuvomaan. Suuttuu vaan.
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsia. Ja trampoliini ja jääkiekkomaali, sählymailat, futispallot. Lapset juoksee, kiljuukin välillä, hyppii trampalla, vetää sählymailoilla. Eipä ole käynyt mielessä, että noitakin joku voisi paheksua. Erikoista. Asutaan siis rivarissa, lapsia on 3/7 asunnoista. Jos riitelevät, niin käsken toki olemaan hiljaa tai jos jostain muuta älytöntä huutoa. Aamulla mennään ulos aikaisintaan 8-9 aikaan ja kesäiltoina tullaan sisälle viimeistään 22 aikaan.
Mutta joo, ehdottomasti kannattaa muuttaa lapsiperheiden asuinalueille, jos kaipaa rauhaa ja hiljaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihmetellyt sitä, miksi niin monet lapset huutavat jatkuvasti kuin heikkopäiset p a v i a a n i t. Ymmärrän, että joku taapero kiljahtelee eikä osaa juurikaan hallita äänenkäyttöään, mutta miksi joku 6-vuotias huutaa ja kirkuu koko ajan? Miksi pitää huutaa tunnista toiseen suoraa kurkkua, kun hyppii trampoliinilla tai pelaa palloa? Ymmärrän kyllä satunnaiset huudahdukset, mutta en sellaista jatkuvaa älämölöä. Miksi te vanhemmat annatte isojen lastenne toimia näin?
Kuusivuotias ei ole iso.
Lapset huutaa ja kirkuu RIEMUSTA. Et vissiin tajua sitä. Ilo vaatii sen ulospulppuamista. Kautta aikojen lapset on kiljahdelleet ja kirkuneet, kun on hauskaa ja saa olla toisten kanssa yhdessä ja liikkua ja juosta. Lasten tapa.
Aikuisen on eri asia. Aikuiset päästää sen sisäisen entisen lapsensa ulos vasta ottaessaan niitä perskännejä, jolloin heilläkin alkaa ääni koventua ja tekee mieli hyppiä ja hihkua, olla kuin riehakas lapsi kesälaitumella. Kuunnelkaa sitä meteliä jossain pubissa tai baarissa. Siellä ne aikuiset lapset ilakoivat.
Antakaa lasten leikkiä ja riemuita. Se on niin lyhyt aika. Kyllä niistä niitä jurottavia aikuisia tulee vielä kuitenkin.
Terveisin opettajan lapsi, joka asui koulurakennuksessa aikuiseksi asti. 45 minuutin välein 15 minsan kirkumisjakso, ja joka päivä vähintään tunnin parin huutokonsertti urheilukentällä. Kesällä sitä jo kaipasi. Vieläkin tuntuu surulliselta nähdä joku käytöstä poistettu koulurakennus ja sen autio hiljainen koulunpiha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihmetellyt sitä, miksi niin monet lapset huutavat jatkuvasti kuin heikkopäiset p a v i a a n i t. Ymmärrän, että joku taapero kiljahtelee eikä osaa juurikaan hallita äänenkäyttöään, mutta miksi joku 6-vuotias huutaa ja kirkuu koko ajan? Miksi pitää huutaa tunnista toiseen suoraa kurkkua, kun hyppii trampoliinilla tai pelaa palloa? Ymmärrän kyllä satunnaiset huudahdukset, mutta en sellaista jatkuvaa älämölöä. Miksi te vanhemmat annatte isojen lastenne toimia näin?
No tämähän se pointti juuri on. Ei jalkapallopeli tai muu vastaava mikään ongelma olisikaan, jos ei tuota viiltävää kiljuntaa ja rääkymistä joutuisi koko päivää kuuntelemaan. Jo pelkkä kommunikointi on yhtä huutamista, vaikka ihan vieressä toinen seisoo. Kuin useampi Mertaranta huutaisi samanaikaisesti.
Ja aikuiset äijät ei sitten huuda ja karju jalkapallokentällä tai jääkiekossa, ollaan sitten pelaamassa tai katsomossa? Mykkinä vaan pelataan... joopa.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisethan rakastaa riitelyä. Jostakin luin, että kaikkein eniten raastupia työllistää naapurien väliset rajariidat. Oikein suomalainen erikoisuus.
Täällä ei siedetä mitään. Ollaan viimein saatu se oma pihaläntti, niin siitä pidetään niin julmetusti kiinni ettei vaan puunlehteäkään lennä naapurin pihasta sille omalle läntille. Lasten leikkimisen äänetkin on liikaa. Minä ja minun pieni oma tilani!
Ei ihme, että meitä sanotaan umpimielisiksi mörri möykyiksi. Tässähän se oikein näkyy. Vahditaan ja mäkätetään, sietokyky nolla.
Miten ihmeessä sitten on lähdetty tällaiseen asumismuotoon, että rakennetaan rivitaloja, joissa pihaläntit on kiinni toisissaan ja naapurin rappu on muutaman metrin päässä, kun suomalaisen ihanneasuminen vaatii vähintään kilometrin matkaa seuraavaan taloon? Miksi näihin rivitaloasuntoihin muutetaan? Ihan siitä riemusta, että päästään jäkättämään naapurien tavoista?
Kerrostaloissa kärsitään puolestaan esim. yläkerran kuusilapsisen perheen peleistä. Isoimmat potkii palloa ja pienimmät jyystävät muovimopoilla. Siinä koirakin jo haukahtelee ja meno on kuin Kiljusilla. Ja miksiköhän näitä rakennetaan?
Rivitalossa on pienennät mahdollisuudet joutua meluvandalismin uhriksi kuitenkin. Ok-taloon mekin haluaisimme muuttaa, mutta kun ei rahaa ole, on pakko kärsiä.
Kysymys kuului, että miksi pitäisi elää vain joidenkin ehdoilla? No niinpä, miksi meidänkin pitää elää vain naapurien lasten ehdoilla? Meillä ei ole enää elämää.
Ja toinen kysymys kuuluu: Miksi ei voida mennä PELAAMISELLE VARATUILLE kentille? Miksi kaiken täytyy tapahtua muiden ovipielissä ja parkkipaikoilla? Kuka maksaa viulut, kun pelti naarmuttuu ja kolisee? Kivaa, ensin kuuntelet tuota kirkumista aamusta iltaan pää sekaisin ja kauppaan lähtiessäsi huomaat, että auton ovessa onkin lommo. Kukas tässä nyt oikein on väärässä ja kuka oikeassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihmetellyt sitä, miksi niin monet lapset huutavat jatkuvasti kuin heikkopäiset p a v i a a n i t. Ymmärrän, että joku taapero kiljahtelee eikä osaa juurikaan hallita äänenkäyttöään, mutta miksi joku 6-vuotias huutaa ja kirkuu koko ajan? Miksi pitää huutaa tunnista toiseen suoraa kurkkua, kun hyppii trampoliinilla tai pelaa palloa? Ymmärrän kyllä satunnaiset huudahdukset, mutta en sellaista jatkuvaa älämölöä. Miksi te vanhemmat annatte isojen lastenne toimia näin?
No tämähän se pointti juuri on. Ei jalkapallopeli tai muu vastaava mikään ongelma olisikaan, jos ei tuota viiltävää kiljuntaa ja rääkymistä joutuisi koko päivää kuuntelemaan. Jo pelkkä kommunikointi on yhtä huutamista, vaikka ihan vieressä toinen seisoo. Kuin useampi Mertaranta huutaisi samanaikaisesti.
Ja aikuiset äijät ei sitten huuda ja karju jalkapallokentällä tai jääkiekossa, ollaan sitten pelaamassa tai katsomossa? Mykkinä vaan pelataan... joopa.
No siellähän juuri kuuluukin huutaa :D Eli noille peleille varatuissa paikoissa!!!!!!Ja koska tämä on selvää, tietää jokainen kotirauhaansa rakastava, ettei muuta pelikenttien viereen asumaan. Pelit peleinä ja huudot huutoina, mutta ei kokopäiväisesti siinä naapurin ikkunan alla!
Täällä on keskustassa pari pubia ja toribaari, joka huudattaa mökää joka ikinen kesäviikonloppu, kaiken maailman tähkärobinit ja vastaavat on kiljuneet siellä keskellä yötä ja terassiväki mölisee kuin sonnilauma. Lähikerrostalojen asukit joutuvat sietämään tätä joka kesä. Joskus muulloinkin.
Kun tästä joku kirjoitti paikallisen yleisosastoon, sai vastaukseksi, että nykyään on suuntauksena "elävä kaupunkikeskusta" ja se tarkoittaa juuri tällaista.
Kun nykyään maaseutua tarkoituksellisesti autioitetaan ja ihmisten toivotaan muuttavan aina vaan enemmän kaupunkitaajamiin, niin se tarkoittaa sitä, että ihmisten sietokykyäkin on kasvatettava. Eli alkakaa vain siedättää itseänne toisten ihmisten ja varsinkin lasten ääniin. Kun siellä sumpussa haluatte asua ja elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihmetellyt sitä, miksi niin monet lapset huutavat jatkuvasti kuin heikkopäiset p a v i a a n i t. Ymmärrän, että joku taapero kiljahtelee eikä osaa juurikaan hallita äänenkäyttöään, mutta miksi joku 6-vuotias huutaa ja kirkuu koko ajan? Miksi pitää huutaa tunnista toiseen suoraa kurkkua, kun hyppii trampoliinilla tai pelaa palloa? Ymmärrän kyllä satunnaiset huudahdukset, mutta en sellaista jatkuvaa älämölöä. Miksi te vanhemmat annatte isojen lastenne toimia näin?
No tämähän se pointti juuri on. Ei jalkapallopeli tai muu vastaava mikään ongelma olisikaan, jos ei tuota viiltävää kiljuntaa ja rääkymistä joutuisi koko päivää kuuntelemaan. Jo pelkkä kommunikointi on yhtä huutamista, vaikka ihan vieressä toinen seisoo. Kuin useampi Mertaranta huutaisi samanaikaisesti.
Ja aikuiset äijät ei sitten huuda ja karju jalkapallokentällä tai jääkiekossa, ollaan sitten pelaamassa tai katsomossa? Mykkinä vaan pelataan... joopa.
No siellähän juuri kuuluukin huutaa :D Eli noille peleille varatuissa paikoissa!!!!!!Ja koska tämä on selvää, tietää jokainen kotirauhaansa rakastava, ettei muuta pelikenttien viereen asumaan. Pelit peleinä ja huudot huutoina, mutta ei kokopäiväisesti siinä naapurin ikkunan alla!
Aikuiset on aikuisia ja lapset lapsia. Alle kouluikäisten kuuluu vielä leikkiä omassa pihassa, ja vielä isompienkin.
Leikkiminen ja pelaaminen vaatii ääntä. Kun kerran se vaatii sitä aikuisilta miehiltäkin, niin yhtä lailla myös lapsilta.
Kotirauhaasi ei ikinä takaa mikään. Penskat huutaa ja kiljuu tästä eteenpäinkin. Siedä sitä, tai etsi muu asunto muualta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihmetellyt sitä, miksi niin monet lapset huutavat jatkuvasti kuin heikkopäiset p a v i a a n i t. Ymmärrän, että joku taapero kiljahtelee eikä osaa juurikaan hallita äänenkäyttöään, mutta miksi joku 6-vuotias huutaa ja kirkuu koko ajan? Miksi pitää huutaa tunnista toiseen suoraa kurkkua, kun hyppii trampoliinilla tai pelaa palloa? Ymmärrän kyllä satunnaiset huudahdukset, mutta en sellaista jatkuvaa älämölöä. Miksi te vanhemmat annatte isojen lastenne toimia näin?
No tämähän se pointti juuri on. Ei jalkapallopeli tai muu vastaava mikään ongelma olisikaan, jos ei tuota viiltävää kiljuntaa ja rääkymistä joutuisi koko päivää kuuntelemaan. Jo pelkkä kommunikointi on yhtä huutamista, vaikka ihan vieressä toinen seisoo. Kuin useampi Mertaranta huutaisi samanaikaisesti.
Ja aikuiset äijät ei sitten huuda ja karju jalkapallokentällä tai jääkiekossa, ollaan sitten pelaamassa tai katsomossa? Mykkinä vaan pelataan... joopa.
No siellähän juuri kuuluukin huutaa :D Eli noille peleille varatuissa paikoissa!!!!!!Ja koska tämä on selvää, tietää jokainen kotirauhaansa rakastava, ettei muuta pelikenttien viereen asumaan. Pelit peleinä ja huudot huutoina, mutta ei kokopäiväisesti siinä naapurin ikkunan alla!
Aikuiset on aikuisia ja lapset lapsia. Alle kouluikäisten kuuluu vielä leikkiä omassa pihassa, ja vielä isompienkin.
Leikkiminen ja pelaaminen vaatii ääntä. Kun kerran se vaatii sitä aikuisilta miehiltäkin, niin yhtä lailla myös lapsilta.
Kotirauhaasi ei ikinä takaa mikään. Penskat huutaa ja kiljuu tästä eteenpäinkin. Siedä sitä, tai etsi muu asunto muualta.
Mitäpä muuttamaan, kun vastassa on kukaties vielä pahempi tilanne? Eli uudet Minäminä-vanhemmat, jotka eivät vie lapsiaan luontoretkille, pelikentille, uimarannalle (meilläkin melkein vieressä) tai muihin harrastuksiin (ilmaisiakin on paljon, joten turhaa selittää rahan menosta). Kaikilla auot pihassa, joten pääsee kulkemaan ja menemään. Mutta kun ei vaan viitsitä. Helpommalla pääsee, kun lapsoset kirkuu ja paukuttaa muiden häiriönä aamusta iltaan. Joku kirjoitti, että lapset harrastavat muuta ja pelaavat pihalla vain parisen tuntia pv, mikä on oikein. Kaikilla hyvä olo.
Ainoa mahdollisuus lasten kehitykselle näyttäis olevan ahdas piha ja siitä vielä pahimmassa tapauksessa parkkipaikalle levittäytyminen, kuten meilläkin on käynyt. Sittemmin ollaan sentään saatu tämä loppumaan.
Rivitalopihat ovat yleensä mitoituksiltaan sellaisia, että eivät ole suunniteltu jalka- tai koripallon, frisbeegolfin yms. pelaamiseen. Joten homma menee aina niin, että tullaan riekkumaan ja huutamaan siihen naapurin "tilaan", jos siinä pienikin läntti on vapaana. Rikotaan jopa paikkoja, eli saat siinä kuunnellessasi vielä vahtia omaisuuttasi ikkunasta.
Milloin muut asukkaat saavat puolestaan sen oman aikansa, sen hiljaisuuden ajan? Lapsilla on rääkymisaika, mutta miksi ei tasapuolisesti oteta huomioon niitä muitakin, jotka ensinnäkään eivät aiheuta häiriötä? Ymmärrän oikein hyvin mistä itsekkäät lapset tulevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Saisi olla lapsivapaita taloja ja alueita ihmisille, jotka eivät halua kuunnella älämölöä päivästä toiseen
Mä voisin melkein itkeä onnest, kun muutettiin maalle isolle tontille. Naapuritaloissa ei ole lapsia. Ennen asuttiin rivarissa ja naapurin trampoliini oli kirjaimellisesti metrin päässä meidän ikkunasta (heti puisen väliaidan takana). Ikinä en lakannut ihmettelemästä, miten ne lapset jaksoikin pomppia (töminä ja ryske kuului läpi vaikka ikkuna kiinni) ja huutaa aamusta alkaen, välillä jopa klo 23 asti illalla.
Jos lapset olivat hiljaa tai muualla, niin toisessa naapurissa asuva juoppo setä huolehti telkkarille tai puhelimeen huutamalla, ettei kukaan normaali ihminen vaan päässyt nauttimaan pihalla olosta.
Meillä lapsiperhe teki parkkipaikasta pelikentän pelaten futista ja sulkkista, isukki mukana antoi siunauksen. Näilläkin löytyy oma takapiha ja lähistöltä uudet kentät pelailuun. Järki jäänyt jonnekin, kun ei piitata toisten autoistakaan.