HS: Lähes puolet parikymppisistä miehistä on ylipainoisia tai lihavai

Meillä on kolmilapsinen perhe joissa kaikki kasvoimme kotiruoan äärellä. Jossain Raxissa / pitsabuffassa käytiin noin kerran vuodessa esim kesäloman alkamisen "kunniaksi". Karkkipäivä kerran viikossa ja silloinkin monesti jaettiin pussi tai kaksi kolmelle.

Minä ja siskoni teimme kotona ruokaa ja meitä opetettiin siihen. Veli jäi paljon vähemälle. Nytkun olemme asuneet 10v omillamme, minä ja siskoni olemme laihoja ja veljeni ylipainoinen, noin 15 kiloa ylimääräistä. Syö pelkkää einestä.

On karhunpalvelus olla opettamatta poikia kokkaamaan. Ei riitä että kasvaa kotiruoan äärellä.

Suhtautuminen miesten ylipainoon on aivan toisenlaista kuin naisten. Omassa lähipiirissä ainakin kaikki miehet ovat tyyppiä "pitäähän miehellä mahaa olla, alle 100kiloset punnitaan neuvolassa öhöhö"

Itse sairastuin masennukseen 13-vuotiaana, ja lihominen alkoi siitä. Alkoholi tms oli mulle niin demonisoitu, että siihen en koskenut oloa helpottaakseni, ja viiltely ei auttanut mua. Ainut, joka auttoi, oli herkut. Niistä tuli parempi olo ainakin muutamaksi hetkeksi. Ja siinä kohtaa, kun suunnittelin itse mur haa melkein päivittäin, niin ei paljoa kiinnostanut, mitä joku ylipaino tekee mulle kun olen aikuinen.

Ei tää koko asiaa selitä, mut tiedän että masennusdiagnoosit on kasvussa, ja tiedän useamman syrjäytyneen nuoren jolla ei ole masennusdiagnoosia vain, koska he eivät halua hakea apua. Kun on henkisesti huono olla, on vaikea huolehtia fyysisestä olotilastaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kolmilapsinen perhe joissa kaikki kasvoimme kotiruoan äärellä. Jossain Raxissa / pitsabuffassa käytiin noin kerran vuodessa esim kesäloman alkamisen "kunniaksi". Karkkipäivä kerran viikossa ja silloinkin monesti jaettiin pussi tai kaksi kolmelle.

Minä ja siskoni teimme kotona ruokaa ja meitä opetettiin siihen. Veli jäi paljon vähemälle. Nytkun olemme asuneet 10v omillamme, minä ja siskoni olemme laihoja ja veljeni ylipainoinen, noin 15 kiloa ylimääräistä. Syö pelkkää einestä.

On karhunpalvelus olla opettamatta poikia kokkaamaan. Ei riitä että kasvaa kotiruoan äärellä.

Hyvä huomio. Joskaan en muista, että minuakaan olisi erityisemmin opetettu kokkaamaan, mutta oli jotenkin itsestäänselvää, että sitten vain keittokirja käteen ja opettelemaan. Ja toisaalta kai nyt jokainen osaa suurin piirtein riisin keittää ja paistaa broilerinsuikaleita ja paloitella tomaatin. Eli ehkä se asenne on ratkaisevampi. Ehkä yksi ongelma on se, että nykyisin ruokien pitää olla jotenkin hienoja ja erityisen hyviä. Täälläkin varmaan moni hyhhyttelee nyt tuolle riisille ja broiskulle. Mutta siitä se mielestäni lähtee, että tekee ensin jotain tosi simppeliä, eikä odotakaan, että kaikki on tosi herkkua. Mitä olen seurannut aikuisen tytärpuoleni elämää, niin kyllä ne opiskelijat susheja käärii, mutta jos ei ole erityistä inspistä (yleensä ei ole), syödään pelkkää palmurasvanuudelia. Sellainen rutiini puuttuu, että opiskelun/työn jälkeen tekee jotain ihan arkista perusruokaa ilman sen suurempaa kunnianhimoa. Syödään tosi hienoa tai sitten kuraa.

Syöminen, liikunta ja vaikka hygienian hoitokin on taito, joka kehittyy ajan kanssa ja aikuisenakin. 

Omaa kroppaa oppii ymmärtämään paremmin ajan kanssa ja myös tulee rehellisemmäksi itselleen. löytää uusia kehittämisen kohteita jne. Vaatii henkistä vahvuutta tunnustaa itselleen, että olisi kehittämisen varaa omassa kehonkoostumuksessa ja tämä voi vaatia aikaa. 

Nykyisin BMI 30 on jo niin yleinen, että BMI 20 on jo anorektikko...

Hullua tosiaan. Itse en ole koskaan ollut lihava, enkä huoli itselleni lihavaa puolisoa. Onneksi tuo mieheni jonka kanssa olen ollut 14 vuotta, on samaa mieltä. Ei hänkään ole päästänyt itseään lihomaan.

Kannatan ehdottomasti sokeriveroa. Meillä on perheessä aikuiset lihavia, lapset hoikkia. Teen joka päivä ruokaa, joskus toki mennään eineksillä. Karkkia tai pullaa en niinkään syö, tai sipsejä, mutta tykkään hyvästä ruoasta ja syön liikaa. Sama miehellä. Lisäksi syön voileipiä runsailla täytteillä. Lapset ovat ronkeleita ja molemmat ovat joutuneet kouluterkalla käymään vaakalla, kun meinaavat olla alipainoisia. Saavat syödä oikeastaan mielensä mukaan karkkia ja herkkuja, ulkona syödään harvoin.

Itselläni on mielialalääkitys, joka on lisännyt ruokahalua aivan merkittävästi. Entisen kymmenen kilon lisäksi tuli toinen mokoma lyhyessä ajassa. Siinä on varmasti yksi syy kansakunnan lihomiseen siinäkin. Sitten tietysti se, kun ei liikuta juuri ollenkaan. Olisipa mulla jokin viisastenkivi tähän asiaan, mutta ei ole. Luulen, että tämä huono kehitys tulee vain jatkumaan.

Täällä yksi 27 vuotias 189cm/84kg, salilla käyvä ja urheilullinen poikamies. Rasvat aika matalalla, kai sitä luulisi että enemmänkin voisi painaa, mutta kroppani on tosiaan aika kiinteä. Näkyy lihakset hyvin kesällä.

Minua erehdytään usein luulemaan 5-6 vuotta ikäistäni nuoremmaksi. Kai se tosiaan johtuu siitä kun en ole kovin lihava. Seurustelin viime syksynä itseäni 7 vuotta nuoremman naisen kanssa, ja kukaan ei huomannut ikäeroamme.

Mielestäni ylipaino ei ole vain miesten ongelma. Voi toki olla että huomaan asian näin, kun katselen naisia poikamiehenä sillä silmällä. Ikäiseni naiset vaikuttavat ja näyttävät usein jotenkin vanhoilta, vanhemmilta kuin minä. Usein myös ylipainoa.