Lue keskustelun säännöt.
Sadut, kansantarinat yms. joissa on oikeastaan aika kieroutunut opetus?
23.04.2019 |
Aloitan:
Kaunotar ja hirviö.
Sehän opettaa käytännössä, että (kaunis) nainen voi rakastaa ehjäksi väkivaltaisen ja epävakaan miehen. Ja että esim. sieppaus täytyy antaa anteeksi vaan, kyllä sieltä sieppaajan sisältä löytyy vielä kaunis prinssi kun tarpeeksi rakastaa.
Mitä muita teille tulee mieleen?
Kommentit (31)
Max ja Moritzko ne oli, jotka jauhettiin jyviksi pahanteon vuoksi? Erittäin kurittomia kakaroita kyllä olivat, mutta turhan rankka opetus näin nykypäivän näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuhkimo, Lumikki, Prinsessa Ruusunen. Lopussa odottaa satuprinssi ja elämä eletään onnellisena elämän loppuun asti. Prinsessalla taas ei ole juuri vaikutusta omaan kohtaloonsa, prinssi pelastaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuhkimo, Lumikki, Prinsessa Ruusunen. Lopussa odottaa satuprinssi ja elämä eletään onnellisena elämän loppuun asti. Prinsessalla taas ei ole juuri vaikutusta omaan kohtaloonsa, prinssi pelastaa.
No tuhkimo sentään teki parhaansa, pääsi juhliin koska haltiakummi ja kun prinssi tuli etsimään niin yritti päästä tämän luo vaikka oli lukittu ullakolle(?). Sen uuden live-remaken tuhkimo vaan istahti lauleskelemaan.
Nuo kaksi muuta menivät ansaan ja nukahtivat täysin prinssien armoille.
Alkuperäiset sadut ovat kauhukamaa, toisin kuin nämä Disneyn lapsille suunnatut sadut. Esimerkiksi Prinsessa Ruusunen ei herännyt suudelmaan vaan siihen, kun rais*kauksesta syntynyt lapsi imi tikun pois sormesta, ja Tuhkimon siskopuolet leikkasivat kantapään ja ukkovaspaan pois mahtuakseen kenkään (ja vasta matkalla linnaan linnut lavertelivat prinssille että kyseessä on väärä tyttö, on siinäkin puoliso).
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäiset sadut ovat kauhukamaa, toisin kuin nämä Disneyn lapsille suunnatut sadut. Esimerkiksi Prinsessa Ruusunen ei herännyt suudelmaan vaan siihen, kun rais*kauksesta syntynyt lapsi imi tikun pois sormesta, ja Tuhkimon siskopuolet leikkasivat kantapään ja ukkovaspaan pois mahtuakseen kenkään (ja vasta matkalla linnaan linnut lavertelivat prinssille että kyseessä on väärä tyttö, on siinäkin puoliso).
Pieni merenneito ei halunnut surmata prinssiä ja muuttui merenvaahdoksi, mutta onnistui saamaan jonkin satavuotisen diilin missä pitää vierailla lasten luona ja hyvät lapset lyhentävät tuomiota, ilkeät lapset pidentävät, lopullisena palkkana sielu ja taivaspaikka.
Muistan vieläkin miten lapsena ahdistuin tuosta lopusta vaikka se ilmeisesti oli tarkoitettu optimistiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäiset sadut ovat kauhukamaa, toisin kuin nämä Disneyn lapsille suunnatut sadut. Esimerkiksi Prinsessa Ruusunen ei herännyt suudelmaan vaan siihen, kun rais*kauksesta syntynyt lapsi imi tikun pois sormesta, ja Tuhkimon siskopuolet leikkasivat kantapään ja ukkovaspaan pois mahtuakseen kenkään (ja vasta matkalla linnaan linnut lavertelivat prinssille että kyseessä on väärä tyttö, on siinäkin puoliso).
Kenen kanssa tuo lapsi oli tehty. En ole kuullutkaan moista
Vierailija kirjoitti:
Tuhkimo, Lumikki, Prinsessa Ruusunen. Lopussa odottaa satuprinssi ja elämä eletään onnellisena elämän loppuun asti. Prinsessalla taas ei ole juuri vaikutusta omaan kohtaloonsa, prinssi pelastaa.
Minusta noista prinsessa ruusunen on ainoa, joka on täysin passiivinen ja jonka prinssi pelastaa.
Lumikki on niin allegorinen satu kateudesta ja sisäisestä kauneudesta, etten ajattele sitä niinkään siltä kannalta, kuka pelastaa ja kenet. Itse asiassa metsästäjä on ainoa, joka säästi Lumikin hengen päästämällä hänet pakoon metsään.
Tuhkimon näen jopa sankarillisena hahmona. Hän taisteli vuosikausia henkisesti ja moraalisesti eikä muuttunut kateellisten ja vihamielisten äiti- ja sisarpuolten projektioiden kaltaiseksi. Vasta taistelun päätteeksi Tuhkimo kohtaa prinssin. Tuhkimoon nähden prinssi vaikuttaa naiivilta. Tai siis näin minä olen Tuhkimon aina nähnyt.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en noista osaa sanoa kun niin monia versioita on olemassa.
Mutta Lumikki, prinssi haluaa kauniin ruumiin lasiarkussa itselleen? Suuteleekin sitä vielä, vai kompastuiko joku niin että arkku tipahti?
Minusta saduissa on pimeä puoli se, että kauniit ovat yleensä hyviä ja rumat pahoja.
Kauniille myös tapahtuu kauniita asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Punahilkka lähetettiin viemään viiniä ja sapuskaa alkoholisoituneelle isoäidille
keskelle sysimettää. Lasun paikka
Vierailija kirjoitti:
Minusta saduissa on pimeä puoli se, että kauniit ovat yleensä hyviä ja rumat pahoja.
Kauniille myös tapahtuu kauniita asioita.
Monissa vähemmän tunnetuissa saduissa vieläpä niin että nuo rumat pahikset ovat niin pahoja että haluavat pelkkää kateuttaan aiheuttaa harmia/surmata kauniin päähenkilön joka selviää ikeestään pelkästään olemalla niin kaunis ja hyveellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On a different level of analysis it makes sense.
Vanhoissa saduissa oli pahuutta koska maailmassa on pahuutta ja satujen tarkoitus oli valmistaa lasta kohtamaan pahuutta.
Nykysaduissa eli erityisesti piirretyissä tuntuu kantavana teemana olevan se, että vastaan tulee pahalta/pelottavalta tuntuva olento ja jos siihen suhtautuu luottavaisesti se paljastuu kiltiksi.
Kumpi sitten mahtaa olla viisaampaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hannu ja Kerttu. Asiat järjestyvät parhain päin, jos hylkäät lapsesi. Taitaa olla Äitihullun lempisatu.
Vierailija kirjoitti:
Minusta saduissa on pimeä puoli se, että kauniit ovat yleensä hyviä ja rumat pahoja.
Kauniille myös tapahtuu kauniita asioita.
Jos sanat ruma ja kaunis ymmärretään ulkonäköä kuvaaviksi, ja joskus vanhojen satujen kerronta näyttää tarjoavan sitä tulkintaa, se onkin väärin ja surullista.
Muistan kuinka äitimme luki minulle ja siskolleni Grimmin satua Kaivolla kehräävät sisaret (vanhasta satukirjasta), jossa sanottiin, että "toinen sisarista oli kaunis ja ahkera ja toinen ruma ja laiska". Äitimme selitti lauseen tarkoittavan sisäistä kauneutta ja rumuutta.
Lumikki on minusta hieno satu sisäisestä eli sydämen kauneudesta. Ulkoisesti kuvankaunis kuningatar kadehtii sydämeltään kaunista Lumikkia ja yrittäessään saada kadehtimansa hän pyytää metsästäjää tuomaan hänelle Lumikin sydämen. Hienoa symboliikkaa.
Disneyn Lumikki-elokuva on minusta onnistunut symboliikan välittämisessä. Elokuvassa ensisilmäys, jonka prinssi näkee Lumikista on kaivon väreilevässä vedenpinnassa, jossa Lumikin kasvonpiirteet ovat hajonneet.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäiset sadut ovat kauhukamaa, toisin kuin nämä Disneyn lapsille suunnatut sadut. Esimerkiksi Prinsessa Ruusunen ei herännyt suudelmaan vaan siihen, kun rais*kauksesta syntynyt lapsi imi tikun pois sormesta, ja Tuhkimon siskopuolet leikkasivat kantapään ja ukkovaspaan pois mahtuakseen kenkään (ja vasta matkalla linnaan linnut lavertelivat prinssille että kyseessä on väärä tyttö, on siinäkin puoliso).
Kuka oli tämä rikollinen, jonka lapsi herätti Ruususen? Prinssi? O_O
Faith kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuhkimo, Lumikki, Prinsessa Ruusunen. Lopussa odottaa satuprinssi ja elämä eletään onnellisena elämän loppuun asti. Prinsessalla taas ei ole juuri vaikutusta omaan kohtaloonsa, prinssi pelastaa.
Minusta noista prinsessa ruusunen on ainoa, joka on täysin passiivinen ja jonka prinssi pelastaa.
Lumikki on niin allegorinen satu kateudesta ja sisäisestä kauneudesta, etten ajattele sitä niinkään siltä kannalta, kuka pelastaa ja kenet. Itse asiassa metsästäjä on ainoa, joka säästi Lumikin hengen päästämällä hänet pakoon metsään.
Tuhkimon näen jopa sankarillisena hahmona. Hän taisteli vuosikausia henkisesti ja moraalisesti eikä muuttunut kateellisten ja vihamielisten äiti- ja sisarpuolten projektioiden kaltaiseksi. Vasta taistelun päätteeksi Tuhkimo kohtaa prinssin. Tuhkimoon nähden prinssi vaikuttaa naiivilta. Tai siis näin minä olen Tuhkimon aina n
Grimmin versiossa Tuhkimolla oli omatoimisuutta hankkimalla itse mekkonsa toivomuspuun avulla, kun taas Disneyn versiossa haltiatarkummi tekee kaiken hänen puolestaan.
Toki Disneyn Tuhkimo erottuu hieman perinteisestä prinsessakolmikosta siten, että Tuhkimo osasi pitää tanssiaiskutsusta kiinni sen koskiessa kaikkia tyttöjä ja loppukohtauksessa otti päättäväisesti esiin toisen kenkäparin todistaakseen, että hän oli se mysteerityttö.
Muistelen, että Disneyn versioon oli suunniteltu kohtaus, jossa tanssiaisten jälkeen äitipuoli ja siskopuolet puhuivat tanssiaisissa olleesta, vielä tuntemattomaksi jääneestä mysteerineidosta ja oven takana keskustelua kuunnellut Tuhkimo ilkkui itsekseen, että kuinka he eivät hoksanneet kuka se mysteerineito oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäiset sadut ovat kauhukamaa, toisin kuin nämä Disneyn lapsille suunnatut sadut. Esimerkiksi Prinsessa Ruusunen ei herännyt suudelmaan vaan siihen, kun rais*kauksesta syntynyt lapsi imi tikun pois sormesta, ja Tuhkimon siskopuolet leikkasivat kantapään ja ukkovaspaan pois mahtuakseen kenkään (ja vasta matkalla linnaan linnut lavertelivat prinssille että kyseessä on väärä tyttö, on siinäkin puoliso).
Kuka oli tämä rikollinen, jonka lapsi herätti Ruususen? Prinssi? O_O
Joissakin varhaisissa versioissa Ruususen isä.
Jep, se oli niin kamala tarina.
Areenalla on podcast-sarja Olipa kerran, jossa käydään satujen alkuperää ja eri versioita todella mielenkiintoisesti läpi! Suosittelen todella jos vähänkin kiinnostaa.
Jörö-Jukka. :D Lapsi ei anna leikata hiuksiaan tai kynsiään joten nips naps peukalot irti.