Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että erilainen suhtautuminen matkusteluun ajaa lopulta minut ja miehen eroon :(
23.04.2019 |
Mies on sitä mieltä, että loma ei ole loma jos ei pääse kotiympyröistä pois. Minä taas olen sitä mieltä, että (erityisesti ulkomaan) matkailu on hirveän stressaavaa ja sen vastapainoksi pitää saada lomailla kotonakin. Tilanne on ollut viime vuodet sinänsä helppo, että olemme molemmat olleet opiskelijoita eikä rahaa ole ollut liikaa. Nyt kuitenkin valmistumisen jälkeen ei ole enää rahasta kysymys ja mies on alkanut haaveilla siitä, kuinka ensi loppusyksynä lähdemme kiertämään Aasiaa. Mulle tulee kylmä hiki pintaan jo pelkästä ajatuksesta. Max. viikon Euroopan reissuja olemme kyllä tehneet n. 1 x vuosi ja ne ovat minullekin ihan jees.
Varmasti kertoo ikäviä asioita luonteestani ja psyykeestäni tämä, mutta olkoot: minulle on tärkeää olla mukavuusalueellani ja koen voimakasta stressiä siitä, että ulkomailla asiat ovat niin epävarmoja. Kotimaan matkailu erityisesti Lappiin on kieli- ja kulttuuriseikkojen puolesta itselleni ihan OK, mutta neKIN lomat löllyisin mieluummin kotimaisemissa. Päiväreissut ovat ok, samoin yhden yön kylpylä- tai hotellilomat Suomessa, niistä koen saavani enemmän kuin antavani.
Kompromissina olen lähtenyt kyllä noille Euroopan lomille ja niin voin jatkossakin tehdä. Sen sijaan ajatus siitä, että lähdetään jonnekin Vietnamiin, jossa kukaan ei ymmärrä mitä puhun, terveydenhoito on vaatimatonta, liikennekulttuuri kaoottista jne. - näen siinä vain hirveästi turhia riskejä ja ennen kaikkea koen, etten todellakaan jaksa olla seitsemää kuukautta töissä ennen seuraavaa lomaa ilman, että olen saanut levätä yhtään. Koska minulle se ulkomailla oleminen ei ole lepoa, vaan jatkuvaa tuntosarvet pystyssä olemista ja tiettyä - varmasti pitkälti täysin irrationaalista - kauhun tasapainossa elämistä.
Olen lapsena kyllä päässyt jonkin verran matkustelemaan (rantalomia, vanhempani eivät ole mitenkään kulturelleja), enkä silloinkaan pitänyt ulkomailla olemisesta. Muistan, että joskus 13-vuotiaana Kreikassa piirsin päiväkirjani sisäsivulle tukkimiehen kirjanpidolla sitä, kuinka monesta tunnista reissussa olen jo selvinnyt ja kuinka pian pääsen kotiin.
Mulle olisi täysin fine, että mies lähtisi reissuun jonkun kaverinsa kanssa. Siis siitä huolimatta, että olisin kyllä miehenkin puolesta aika kauhuissani kun miettisin koko ajan kaikkia aivokuumeita ja alkueläimiä ja liikenneonnettomuuksia. Toista ei saa liikaa rajoittaa. Ongelma on se, ettei miehellä ole sellaista kaveria, jonka kanssa voisi reissuun lähteä. Yksi tuttu on, joka varmasti lähtisi, mutta hän on jo Suomessakin niin riskiseuraa, ettei mies itsekään halua hänen kanssaan viettää aikaa. Siis huumeita, ihmeellistä sekoilua, taloussotkuja yms. Pelottaa, että jos minä en lähde, niin sitten mies lähtee tuon tuttunsa kanssa.
Onko tällaiseen tilanteeseen mahdollista löytää pysyvää kompromissia? Voiko mies elää sen kanssa, ettei pääse Vietnamiin (minun kanssani), jos kuitenkin pääsee Kreikkaan tai Saksaan?
Kommentit (38)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän tuohon kompromissi löydy, jos miehelläsi on muitakin kavereita kuin sinä. Kunhan et hänen menojaan rajoita ja joskus lähdet edes joillekin reissuille, niin uskoisin että löydätte yhteisen sävelen (a)asiaan.
Jaaha, matkailu on päivän provoteema. Mitenkäs te tuon 7 kk rahoitatte? Vietnamissa eläminen on halpaa, mutta samaan aikaan juoksevat asumiskulut, opintolainat ym. Suomessa. Anna kun arvaan, vaikka olette vastavalmistuneita niin teillä on jo muhkeat säästöt.
Eikä teillä ennen yhteen muuttoa koskaan tullut esille tämä aihe ja miehen haave ulkomailla olemisesta?
No, aikuista ihmistä et voi kieltää lähtemästä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuohon kompromissi löydy, jos miehelläsi on muitakin kavereita kuin sinä. Kunhan et hänen menojaan rajoita ja joskus lähdet edes joillekin reissuille, niin uskoisin että löydätte yhteisen sävelen (a)asiaan.
No ei sillä oikein ole. :( Kavereita on kyllä, mutta pari on pikkulasten vanhempia ja pari sitten tällaisia minun kaltaisia kotihiiriä, joita ei saa edes Tallinnan risteilylle.
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, matkailu on päivän provoteema. Mitenkäs te tuon 7 kk rahoitatte? Vietnamissa eläminen on halpaa, mutta samaan aikaan juoksevat asumiskulut, opintolainat ym. Suomessa. Anna kun arvaan, vaikka olette vastavalmistuneita niin teillä on jo muhkeat säästöt.
Eikä teillä ennen yhteen muuttoa koskaan tullut esille tämä aihe ja miehen haave ulkomailla olemisesta?
No, aikuista ihmistä et voi kieltää lähtemästä.
Ei 7 kk Vietnamissa herran jumala sentään, vaan joku 1 kk siellä loppusyksystä ja (vähintään) 7 kk siihen, että on taas uusi loma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, matkailu on päivän provoteema. Mitenkäs te tuon 7 kk rahoitatte? Vietnamissa eläminen on halpaa, mutta samaan aikaan juoksevat asumiskulut, opintolainat ym. Suomessa. Anna kun arvaan, vaikka olette vastavalmistuneita niin teillä on jo muhkeat säästöt.
Eikä teillä ennen yhteen muuttoa koskaan tullut esille tämä aihe ja miehen haave ulkomailla olemisesta?
No, aikuista ihmistä et voi kieltää lähtemästä.
Luetun ymmärtämisessä vikaa? Ap:han ei puhunut seitsemän kuukauden matkasta vaan siitä, että pidemmän reissun jälkeen joutuisi olemaan 7 kk ilman yhtään lomaa. Eli polttaisi varmaankin kaikki ylimääräiset lomansa Aasian matkaan? Sitäpaitsi tuollainen useamman kuukauden reissu on monelle nuorelle, lapsettomalle aikuiselle täysin mahdollinen (toki vanhemmallekin). Kaikki eivät ole samassa taloudellisessa tilanteessa kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, matkailu on päivän provoteema. Mitenkäs te tuon 7 kk rahoitatte? Vietnamissa eläminen on halpaa, mutta samaan aikaan juoksevat asumiskulut, opintolainat ym. Suomessa. Anna kun arvaan, vaikka olette vastavalmistuneita niin teillä on jo muhkeat säästöt.
Eikä teillä ennen yhteen muuttoa koskaan tullut esille tämä aihe ja miehen haave ulkomailla olemisesta?
No, aikuista ihmistä et voi kieltää lähtemästä.
Ei 7 kk Vietnamissa herran jumala sentään, vaan joku 1 kk siellä loppusyksystä ja (vähintään) 7 kk siihen, että on taas uusi loma.
Tuohan muuttaa täysin asian. Miksi se, että mies lähtisi yksin 1 kk lomalle ajaisi teidät eroon? Itse lähden kesällä 10 päivän reissulle ilman puolisoani, koska häntä kyseinen kohde ei kiinnosta. 10 päivää on tietysti vain kolmasosa kuukaudesta, mutta eipä hän olis varmasti yhtään vastustanut vaikka olisin sanonut meneväni saman tien kuukaudeksi. Itse en sitä halunnut, koska haluan kesälomallani ehtiä tehdä muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin minun näppäimistöltäni. Onneksi miehenikin inhoaa matkustamista! Mikään matka ei ole minusta mukavaa, rentoudun kotioloissa parhaiten. Jopa kotimaan reissut ovat minulle kärsimystä. Et siis ole lainkaan ainoa. Teidän pitää keskustella ja miettiä, kuinka saatte kompromissin aikaan vai onko oikeasti ero parempi. Pitkän päälle voi tulla ongelmia.
Ap, ihan hyvin tuollaisessa tilanteessa voi selvitä. Olen itse voimakkaasti lentopelkoinen ja muutenkin neuroottinen monessa asiassa. Matkustaminen ei siis ole minulle nautinto vaan voimakas stressin aiheuttaja. Pelkästään lentomatkoista toipumiseen menee valtava aika. En siis koe saavani niin paljon matkailusta, että viitsisin lähteä. Puolisoni on kyllä reissannut ulkomailla usemmankin viikon matkoja ja se on ollut ihan ok meille molemmille. Ollaan käyty muutamia lyhyempiä matkoja yhdessä ja mukavaa on ollut. Ei asian tarvitse olla ongelma jos siitä voi puhua avoimesti ja molemmat hyväksyvät tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea aloitusta, mutta miehesi on oikeassa.
Teette jonkun kompromissireissun: käyt miehen kanssa paikoissa, joissa olette hotelleissa ja turvallisissa paikoissa. Mies voi siitä jatkaa sitten reppunsa kanssa omille reissuilleen. Noita hotellillisia kohteitakin todennäköisesti löytyy ihan mukavasti Aasiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, matkailu on päivän provoteema. Mitenkäs te tuon 7 kk rahoitatte? Vietnamissa eläminen on halpaa, mutta samaan aikaan juoksevat asumiskulut, opintolainat ym. Suomessa. Anna kun arvaan, vaikka olette vastavalmistuneita niin teillä on jo muhkeat säästöt.
Eikä teillä ennen yhteen muuttoa koskaan tullut esille tämä aihe ja miehen haave ulkomailla olemisesta?
No, aikuista ihmistä et voi kieltää lähtemästä.
Ei 7 kk Vietnamissa herran jumala sentään, vaan joku 1 kk siellä loppusyksystä ja (vähintään) 7 kk siihen, että on taas uusi loma.
Tuohan muuttaa täysin asian. Miksi se, että mies lähtisi yksin 1 kk lomalle ajaisi teidät eroon? Itse lähden kesällä 10 päivän reissulle ilman puolisoani, koska häntä kyseinen kohde ei kiinnosta. 10 päivää on tietysti vain kolmasosa kuukaudesta, mutta eipä hän olis varmasti yhtään vastustanut vaikka olisin sanonut meneväni saman tien kuukaudeksi. Itse en sitä halunnut, koska haluan kesälomallani ehtiä tehdä muutakin.
Mitäpä, jos opettelisit lukemaan.. miehellä ei oo muitakaan kavereita, jotka lähtis reissuun eikä ilmeisesti haluu lähtee yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, matkailu on päivän provoteema. Mitenkäs te tuon 7 kk rahoitatte? Vietnamissa eläminen on halpaa, mutta samaan aikaan juoksevat asumiskulut, opintolainat ym. Suomessa. Anna kun arvaan, vaikka olette vastavalmistuneita niin teillä on jo muhkeat säästöt.
Eikä teillä ennen yhteen muuttoa koskaan tullut esille tämä aihe ja miehen haave ulkomailla olemisesta?
No, aikuista ihmistä et voi kieltää lähtemästä.
Ei 7 kk Vietnamissa herran jumala sentään, vaan joku 1 kk siellä loppusyksystä ja (vähintään) 7 kk siihen, että on taas uusi loma.
Tuohan muuttaa täysin asian. Miksi se, että mies lähtisi yksin 1 kk lomalle ajaisi teidät eroon? Itse lähden kesällä 10 päivän reissulle ilman puolisoani, koska häntä kyseinen kohde ei kiinnosta. 10 päivää on tietysti vain kolmasosa kuukaudesta, mutta eipä hän olis varmasti yhtään vastustanut vaikka olisin sanonut meneväni saman tien kuukaudeksi. Itse en sitä halunnut, koska haluan kesälomallani ehtiä tehdä muutakin.
Mitäpä, jos opettelisit lukemaan.. miehellä ei oo muitakaan kavereita, jotka lähtis reissuun eikä ilmeisesti haluu lähtee yksin.
Se on miehen ongelma. Hänellä on oikeus lähteä reissuun mutta on hänen oma ongelmansa jos hän ei saa seuraa eikä halua matkustaa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis minusta Euroopan matkannekin ovat jo kompromisseja. Miksi sinun tarvitsisi joustaa yhtään enempää? Kuinka usein olette lomailleet kotona? Olen itse introvertti kuten miehenikin ja inhoamme pitkiä matkoja. Minulla on vuoden aikana vähemmän lomaa kuin miehelläni, joten hän saa tehdä lomaviikoillaan mitä haluaa, kunhan meillä on edes osa lomista samaan aikaan.
En osaa ennustaa teidän tulevaisuuttanne, mutta onhan tuo huolestuttavaa, ettei miehelläsi ole muita matkakavereita. Miksi sinun pitäisi lähteä Aasiaan, kun kukaan muukaan ei lähde?
Tämä novellikirjailija se jaksaa, päivästä toiseen. Aloitukset vaan pitenee.
Minä erosin aikanaan miehestä jota matkustelu ei kiinnostanut. Arvasin että aikanaan se lyö enemmän ja enemmän kiilaa suhteeseen.
Nuorina/lapsettomina asia ei ehkä niin korostu (voi mennä yksin/kaverien kanssa), mutta kun on lapsia/asuntolainaa ym. niin miten silloin toinen "saa" tai "voi" käyttää ison summan rahaa siihen kuukauden aasian matkaansa...
On ihanaa kun on puoliso jonka kanssa reissata, joka myös rakastaa lämpöä enemmän kun pakkasia, ja jonka kanssa voi haaveilla "eläköitymisestä auringossa", sen sijaan että eläisi elämänsä "kompromissi-elämää".
On tiettyjä asioita joista ihminen ei halua joustaa, minulle se on reissaaminen. Olen valmis esim. asumaan vaatimattomammin ilman autoa jne. jotta rahaa matkakassaan jää niin paljon kun mahdollista.
No mies voi lähteä yksin sinne ulkomaille. Onko pakko ketään olla mukana??
Toivottavasti mies löytäisi jonkun reissukaverin, kenen kanssa tehdä noita Aasian matkojaan. Toisaalta, jos todella haluaa johonkin kohteeseen niin sitten kestää varmaan mennä sinne yksinkin. Jos kumpikin hyväksyy toisen semmoisena kuin on, niin mies tekee reissunsa keskenään eikä tästä muodostu ongelmaa kenellekään.
Meillä on ollut näitä pienemmässä mittakaavassa niin, että olen käynyt kaverini kanssa kaupunkilomalla johon kuului myös biitsillä oleilua, mies kun ei välitä rantalomailusta yhtään. Miestä taas olen kannustanut lähtemään kavereidensa kanssa laskettelemaan tai vaikka vaan Saksaan juomaan bisseä, mutta ei ole toistaiseksi saanut aikaiseksi järjestää mitään.
Kotimaan lomillakin jakaudutaan välillä niin, että mies lähtee kaverinsa mökille ja minä käyn perheeni kanssa sukuloimassa. Lapsettomia olemme, voidaan tulla ja mennä miten halutaan.
Olen kyllä sitä mieltä että jos reissuja tehdään erikseen, niin ne kyllä maksetaan itse eikä yhteisestä kassasta, eikä toisen reissut saa aiheuttaa taloudellista haittaa. Se onkin sitten perustavanlaatuisempi keskustelu käydä, että mihin halutaan yhdessä rahaa käyttää, niin kuin 17 tuossa jo sanoikin.
Lähestyisin asiaa kahdelta kantilta. Ensinnäkin kysyisin itseltäni miksi pelkään ulkomaita (joitain syitä jo mainitsitkin) ja voisiko pelolle tehdä jotain? Olisiko mitään asiaa / toimintatapaa, mikä helpottaisi pelkoa? Tämä ihan siksi että on hankala elää noin voimakkaan pelon/ahdistuksen/epämukavuuden kanssa. Kyllä minuakin ahdistaa liikennekaaos, mutta tiedän että olemalla itse valpas ja varovainen, minulla on hyvät mahdollisuudet pysyä tilanteen tasalla. Tai ruoka - lähtiessä otan mukaan vatsalääkkeitä sekä tarpeeksi snäkkejä, jotta ei tarvitse ostaa esim. katukeittiöstä ruokaa kauheassa nälässä vaan voin harkitusti syödä korkeatasoisissa paikoissa.
Mutta toisekseen, pakkohan ei ole matkustaa (yleensä). Eli esim. Euroopan reissut voisivat olla niitä kompromisseja, ja esim. Aasiaan et yksinkertaisesti lähde. Silloin puolison pitää tehdä oma päätös ja etsiä reissukaveri tai mennä yksin.
Ja siis haluan korostaa, etten ole noilla reissuilla mikään kitisevä pikkulapsi joka valittaa vain koko ajan, pystyn kyllä ajoittain nauttimaankin! Esimerkiksi Auschwitzissa vierailu oli minulle todella vaikuttava kokemus ja olen iloinen, että pääsin siellä käymään. Myös ulkona syöminen yms. on kivaa, vaikken siinä haluakaan ottaa riskejä. Suurempi ongelma on se, että lomailu ulkomailla ei ole minulle mitenkään palauttavaa ja rentouttavaa, vaan olen sen jälkeen paljon uupuneempi kuin ennen lomaa.