Mikä olisi mielestäsi sopiva rahasumma häälahjaksi sisarelle?
Siskoni (3-kymppinen) menee alkukesästä naimisiin ja toivovat häälahjaksi rahaa häämatkaa varten. Mikähän olisi sopiva summa? Meitä on perheessä minä, mieheni ja meidän kaksi kouluikäistä lasta. Käydään töissä, minä olen pienituloinen ja mies keskituloinen. Mitään tavaraa eivät halua vaan nimenomaan rahaa.
Kommentit (38)
100 euroa minimi siskolle.
Jos ei ole varaa antaa, antakaa kimpassa jonkun toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
50 euroa.
50 euroa on naurettavan pieni summa kun neljän hengen perhe antaa omalle siskolle lahjan. Kyllä siskon lahjaa varten pitäisi olla jo ennakkoon säästetty sen verran, että voi antaa kunnollisen.
Itse antaisin 200 euroa, jos todella tiukkaa niin satanen olisi pienin summa mitä kehtaan antaa.
Sinänsä hieman tyylitöntä pyytää vain rahaa lahjaksi.
Itse antaisin 100-500 euroa riippuen omista tuloistani. 50 euroa alkaa olla jo epäkohteliasta, silloin antaisin muiden sisarusten kanssa yhteisen lahjan, johon jokainen laittaa sen verran kuin pystyy.
Omista tuloista riippuen 100-300 euroa. Ihan minimituloiselta yh:lta 50 e tai ei-rahallinen lahja.
Vierailija kirjoitti:
50 euroa.
Oletko köyhä, vai miksi noin vähän?
100€. Jos elää kädestä suuhun niin sitten ymmärtää, jos laittaa vähemmän.
Riippuu omasta tulotasosta ja läheisyydestä tietysti, mutta minäkin ajattelen, että 50 euroa on aika kiusallisen pieni neljältä hengeltä (12,50 e per nenä, jee), jos ei mistään toimeentulotuki-tason köyhästä perheestä ole kysymys. 100-150 euroa on hyvä.
Jos toive on tosi voimakkaasti raha ja ilmoitetaan jopa ettei tavara kelpaa, niin on lahjan saajalta on tosi epäkohteliasta pitää mitään summaa liian pienenä. Rahalahja on siitä hyvä juttu, että pienikin summa on lisä kassaan ja tulee hyötykäyttöön. Olen itse niin pienituloinen, että 50 euroa antaisin kaverille tai serkulle, sisarukselle yrittäisin säästää tuon 100 €.
Rahalahjatoiveen voisi ilmaista siten, että "toiveenamme on, että häämatkakassamme karttuisi" tms. Lahja se on 10-20 euroakin jos muuhun ei pysty.
Olen antanut sisaruksilleni hää- tai ylioppilaslahjaksi aina sata euroa rahaa. Olen köyhä opiskelija, mielestäni vähempää ei mielestäni sisarukselle kehtaa antaa. Jos olisin keskituloinen, antaisin 200 euroa.
Jos en vain yksinkertaisesti pystyisi venymään sataseen, antaisin jotain materiaa. Silloin sen täytyisi olla todella ajatuksen kanssa hankittua, itsetehtyä - jotain jonka arvo mitataan muussa kuin rahassa.
Vierailija kirjoitti:
Itse antaisin 100-500 euroa riippuen omista tuloistani. 50 euroa alkaa olla jo epäkohteliasta, silloin antaisin muiden sisarusten kanssa yhteisen lahjan, johon jokainen laittaa sen verran kuin pystyy.
Ehkäpä ne muut sisarukset ovat paremmin toimeentulevia, eivätkä halua köyhää siivelle, vaan antaa lahjansa ihan omalla nimellään?
Mitä ihmeen väliä on tuollaisella kiertelyllä ja kaartelulla yhteislahjojen kautta, kun lopputulos ei miksikään muutu?
t. epäkohteliastakin köyhempi
Saimme veljeni nelihenkiseltä perheeltä häälahjaksi 300e. Siskoni perheeltä saimme tavaralahjan, en ole ottanut sen arvosta selvää. Jos nyt joku sisarusten lapsista (sisarukset tahoillaan aviossa jo) menisi naimisiin, antaisimme 200e perheeltämme. Uskoisin, tai enemmän jos menisin häähumusta sekaisin :)
Minusta 50 e, jopa 40 e on ihan hyvä. Ei häiden ole tarkoitus olla rahankeruujuhlat. Jos haluaa häät ja häämatkan niin myös säästää sitä varten itse rahat tai sitten pitää tee se itse -häät ja tekee vaatimattoman häämatkan. Suorastaan v*tuttaa ja kuvottaa rahankerjuun maku, joka joistain juhlakutsuista tulee ja ihan jo periaatteesta antaisin kohtuullisen tai niukan rahalahjan, jos raha on ainut vaihtoehto, koska en ole kenenkään aikuisen ihmisen elättäjä. Panostaisin kauniiseen korttiin, iloisen tunnelman luontiin juhlissa ja sydämelliseen onnentoivotukseen halauksen kera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse antaisin 100-500 euroa riippuen omista tuloistani. 50 euroa alkaa olla jo epäkohteliasta, silloin antaisin muiden sisarusten kanssa yhteisen lahjan, johon jokainen laittaa sen verran kuin pystyy.
Ehkäpä ne muut sisarukset ovat paremmin toimeentulevia, eivätkä halua köyhää siivelle, vaan antaa lahjansa ihan omalla nimellään?
Mitä ihmeen väliä on tuollaisella kiertelyllä ja kaartelulla yhteislahjojen kautta, kun lopputulos ei miksikään muutu?
t. epäkohteliastakin köyhempi
No sitten ei auta itku markkinoilla. Tiukka meininki sisaruksilla, mutta ei se väärin ole sekään. Sitten antaisin jotain itsetehtyä tai omaa aikaani johonkin hyötykäyttöön, jos jotain järkevää mieleen tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta 50 e, jopa 40 e on ihan hyvä. Ei häiden ole tarkoitus olla rahankeruujuhlat. Jos haluaa häät ja häämatkan niin myös säästää sitä varten itse rahat tai sitten pitää tee se itse -häät ja tekee vaatimattoman häämatkan. Suorastaan v*tuttaa ja kuvottaa rahankerjuun maku, joka joistain juhlakutsuista tulee ja ihan jo periaatteesta antaisin kohtuullisen tai niukan rahalahjan, jos raha on ainut vaihtoehto, koska en ole kenenkään aikuisen ihmisen elättäjä. Panostaisin kauniiseen korttiin, iloisen tunnelman luontiin juhlissa ja sydämelliseen onnentoivotukseen halauksen kera.
Kuulostaa tekosyyltä olla pihi.
Se riippuu ihan omista mahdollisuuksista - ja haluista. Annat sen verran kuin itse sopivaksi katsot. Ja niin, ettet itse joudu pulaan. ,
Itse olin köyhä nuori opiskelijatyttö, kun siskoni meni naimisiin. Yksi hänen lahjatoiveistaan oli lisäys silloiseen Hackminna-aterinsarjaan. Heillä oli siis niitä ehkä neljälle vai liekö ollut kuudelle, en muista, mutta ostin niitä kutakin kaksi lisää. Lisäksi virkkasin itse pyöreän ohuen pitsiliinan. Jotkut ehkä katsoivat että eipä kummoiset lahjat, mutta ne olivat ne mihin silloin pystyin ja olivatpa ainakin sydämellä annetut.
Ei se rahallinen arvo, vaan se tunne ja ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta 50 e, jopa 40 e on ihan hyvä. Ei häiden ole tarkoitus olla rahankeruujuhlat. Jos haluaa häät ja häämatkan niin myös säästää sitä varten itse rahat tai sitten pitää tee se itse -häät ja tekee vaatimattoman häämatkan. Suorastaan v*tuttaa ja kuvottaa rahankerjuun maku, joka joistain juhlakutsuista tulee ja ihan jo periaatteesta antaisin kohtuullisen tai niukan rahalahjan, jos raha on ainut vaihtoehto, koska en ole kenenkään aikuisen ihmisen elättäjä. Panostaisin kauniiseen korttiin, iloisen tunnelman luontiin juhlissa ja sydämelliseen onnentoivotukseen halauksen kera.
Kuulostaa tekosyyltä olla pihi.
No miksi juhlien järjestäjä on pihi ja haluaa kulut takaisin lahjojen muodossa?
50 euroa.