Kun jäin 32v leskeksi

Ei tarvi jäädä yksin. Sanotaan, että leski on kuin lämmitetty perunasoppa. Minun mielestäni lämmitetty soppa on ihan hyvää.

ToukoPouko kirjoitti:

Ei tarvi jäädä yksin. Sanotaan, että leski on kuin lämmitetty perunasoppa. Minun mielestäni lämmitetty soppa on ihan hyvää.

Niin no eihän sitä tietenkään enää kannata miettiä. Aikuinen lapsi vaan ei tule uutta liitoa ja velipuoltaan koskaan hyväksymään.

Tiedän tunteen. Jäin leskeksi 37 vuotiaana. Olin 6v yksin ja aloin sitten elämään ja tapailemaan miestä, joka oli hieno ihminen ja ymmärsi minua ja mitä olin kokenut. Oli aidosti todella hieno ihminen, mutta kun hän koski minuun, niin tunsin jotenkin vastenmielisyyttä aina ja toivoin mieheni olevan hän ja ymmärsin etten voi jatkaa enää. Vertasin oikeastaan kaikessa mieheeni häntä. Ei se ole reilua, mutta minulta vietiin mies jota rakastan yli kaiken. Päätin, että olen yksin. On minulla valokuvia exästä ja matkavideoita ja ehkä elän jossain säälissä vieläkin, mutta kun se kaipaus on vieläkin niin järjetön. Vaikka mieheni pyysi, että jatkaisin elämää enkä jäisi paikoilleen. Hän painotti, että minulla on elämä elettävänä ja ei saa jäädä paikoilleen. Minkäs teet, kun toinen on maailman paras ihminen ja en halua päivääkään ilman häntä. En tied' kykenenkö ikinä suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen. Jäin leskeksi 37 vuotiaana. Olin 6v yksin ja aloin sitten elämään ja tapailemaan miestä, joka oli hieno ihminen ja ymmärsi minua ja mitä olin kokenut. Oli aidosti todella hieno ihminen, mutta kun hän koski minuun, niin tunsin jotenkin vastenmielisyyttä aina ja toivoin mieheni olevan hän ja ymmärsin etten voi jatkaa enää. Vertasin oikeastaan kaikessa mieheeni häntä. Ei se ole reilua, mutta minulta vietiin mies jota rakastan yli kaiken. Päätin, että olen yksin. On minulla valokuvia exästä ja matkavideoita ja ehkä elän jossain säälissä vieläkin, mutta kun se kaipaus on vieläkin niin järjetön. Vaikka mieheni pyysi, että jatkaisin elämää enkä jäisi paikoilleen. Hän painotti, että minulla on elämä elettävänä ja ei saa jäädä paikoilleen. Minkäs teet, kun toinen on maailman paras ihminen ja en halua päivääkään ilman häntä. En tied' kykenenkö ikinä suhteeseen.

Ei minun ensimmäinen mieheni ollut millään lailla elämäni rakkaus. Lähinnä ajattelin että kun suku ei uutta perhettä hyväksy niin kai sitä olisi pitänyt olla yksin.

--

Tietenkin sun oma onni menee aikuisten lasten edelle! Miksi eivät hyväksy uutta suhdettasi? Jos miehesi kohtelee sua jollain lailla huonosti tai ei kunnioita, arvosta tai rakasta, ymmärrän silloin suvun mielipiteet, mutta jos on kunnon mies, joka rakastaa sua ja kohtelee sua hyvin, niin silloin en. Ei ketään voi kuvitella, että olet yksin koko ikäsi sen takia, että miehesi sattui kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

ToukoPouko kirjoitti:

Ei tarvi jäädä yksin. Sanotaan, että leski on kuin lämmitetty perunasoppa. Minun mielestäni lämmitetty soppa on ihan hyvää.

Niin no eihän sitä tietenkään enää kannata miettiä. Aikuinen lapsi vaan ei tule uutta liitoa ja velipuoltaan koskaan hyväksymään.

Nuo tietysti ovat ikäviä ja harmillisia asioita. Mutta et sinä voi tehdä omia valintojasi ja päätöksiäsi vain niin, että ensi-sijaisesti kokisit tai tuntisit, että ne (päätökset tai valinnat) ovat oikein (tai väärin) sen perusteella, mitä joku toinen, kuten oma lapsi saattaisi olla niistä mieltä. Jokaisen meistä on omat valintamme ja päätöksemme kyettävä tekemään; vaikka ne eivät aina miellyttäsi ja ilahduttaisi kaikkia muita.  

Joojoooo, ammattivalittaja! Aina tätä samaa ulinaa.

Vierailija kirjoitti:

ToukoPouko kirjoitti:

Ei tarvi jäädä yksin. Sanotaan, että leski on kuin lämmitetty perunasoppa. Minun mielestäni lämmitetty soppa on ihan hyvää.

Niin no eihän sitä tietenkään enää kannata miettiä. Aikuinen lapsi vaan ei tule uutta liitoa ja velipuoltaan koskaan hyväksymään.

Ei tietenkään kun lemppasit sen adoptioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ToukoPouko kirjoitti:

Ei tarvi jäädä yksin. Sanotaan, että leski on kuin lämmitetty perunasoppa. Minun mielestäni lämmitetty soppa on ihan hyvää.

Niin no eihän sitä tietenkään enää kannata miettiä. Aikuinen lapsi vaan ei tule uutta liitoa ja velipuoltaan koskaan hyväksymään.

Nuo tietysti ovat ikäviä ja harmillisia asioita. Mutta et sinä voi tehdä omia valintojasi ja päätöksiäsi vain niin, että ensi-sijaisesti kokisit tai tuntisit, että ne (päätökset tai valinnat) ovat oikein (tai väärin) sen perusteella, mitä joku toinen, kuten oma lapsi saattaisi olla niistä mieltä. Jokaisen meistä on omat valintamme ja päätöksemme kyettävä tekemään; vaikka ne eivät aina miellyttäsi ja ilahduttaisi kaikkia muita.  

Sitten on turha valittaa kun aikuinen lapsi ei hyväksy. Omia valintoja.