Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauvan yrittäminen tässä tilanteessa, mitä mieltä?
Olen 28v ja mieheni 45v ja olemme kihloissa ja tarkoitus mennä naimisiin vuodenvaihteessa. Olemme kummatkin akateemisesti koulutettuja ja hyvät työpaikat, MUTTA minä tällä hetkellä määräaikaisena. Minulle on luvattu vuodenvaihteessa toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdetta ja asiasta on sähköposti. Mietin, että olisiko tyhmää alkaa yrittää vauvaa nyt kesänkynnyksellä? Vaikea uskoa, että työnantajani jättäisi tuon vakinaistamisen tekemättä raskauden takia tai saisi ainakin liiton juristit niskaan syrjinnästä, jos näin tekisi. Mitä mieltä olette? Kannattausiko antaa vauvahaaveiden odottaa tuohon vakinaistamiseen asti vai vain rohkeasti aloittaa yritys? Vauvakuume on kova, etenkin miehelläni. Lisäksi olemme molemmat tietoisia siitä, ettei ehkä heti tärppää ja senkin takia voisi olla hyvä aloittaa yritys jo nyt.
Kommentit (354)
Vierailija kirjoitti:
Alatte yrittää lasta jos haluatte lapsen.
Työnantajasi varmasti ilahtuu, mutta eihän sinua haittaa, haluat kaiken. Haluat vakituisen työpaikan, et siksi että haluaisit ehittyä urallasi ja antaa panoksesi työpaikalla. Ehei, haluat turvata selustasi etkä tunne minkäänlaista moraalista vastuuta työantajasi edessä, jolle olet esittänyt motivoitunutta ja työtehtävien kehityksestä kiinnostunutta. Toivottavasti et ole tosi pienessä paikassa töissä. Ovat pulassa, kun täytyy etsiä ja perehdyttää sijainen, joka pahimmassa tapauksessa on tehtäväänsä parempi kuin sinä, mutta sinut täytyy silti ottaa takaisinmaksu, sitten kun sinulle sopii.
Kuvitteletko oikeasti, ettei naisella ole oikeutta lapseen JA uraan? Miten äitiys ja työelämä ovat ristiriidassa keskenään? Pitäisikö sinun tulla sieltä 50-luvun pullantuoksuisesta kodinhengettären helvetistä takaisin todellisuuteen. Näinhän kaikki naiset toimivat tai ainakin heidän kuuluisi;selusta on turvattava. Mitä itsekästä siinä on ja jos onkin niin helvetin terveellistä sellaista. Sillä välin, kun sinä nuolet pomosi persereikää ja kumartelet joka suuntaan näyttääksesi aivan mahdottoman ihanalta työpaikkasi muita yhtä ahdistuneita ja elämäänsä kyllästyneitä kollegoja vasten, me muut elämme elämäämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, kyse on ihan muutamista kuukausista. Olet tosi nuori vielä. Sinuna odottaisin esimerkiksi loka-marraskuulle ja aloittaisin sitten yrittämisen. Olisit sitten vuodenvaihteessa vielä suht huomaamattomasti raskaana ja se ei vaikuttaisi vakinaistumiseesi. Miehesi iän kannalta nyt puolella vuodella ei ole mitään merkitystä.
Niin se vaan on, että virkaa ei ole plakkarissa ennen kuin ns nimet on paperissa. Jos sinulle on lupailtu jotain virkaa sähköpostitse ei sillä ole juridisesti luultavasti mitään merkitystä. Virkaa kun ei voi luvata kenellekään vaan se on laitettava julkiseen hakuun. Toki voi olla, että saat viran vaikka olisit viimeisilläsi raskaana - tai sitten kappad löytyykin joku pätevämpi tai sopivampi ja se saadaan kyllä tarpeen vaatiessa perusteltua.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ap haet tällä kysymyksellä? Et ole tyytyväinen vastauksiin, koska ne eivät miellytä sinua. Tee, kuten itse parhaaksi näet, koska et halua ottaa mitään meiltä vastaan. Olemme eri mieltä, joten tätä keskustelua on turha jatkaa . Turha kysyä, kun et ole tyytyväinen.
Ap ei ole tyytyväinen? Hmmm..johtuisikohan siitä, että hänelle vastaavat ovat a)trolleja b)elämäänsä kyllästyneitä, katkeria ja kateellisia naisia, jotka kokevat vuosien vain valuvan sormien läpi ja tästä syystä haluavat kiusata muita tehdäkseen olonsa paremmaksi c) naisia, jotka vihaavat heitä nuorempia, jotka vievät heidän 35+ miehensä.
Ap on tyhmä, kun etsii apua näiden aivottomien ja toivonsa menettäneiden keskeltä, mutta kaipa sitä neuvoa saa kysyä..
Luulevatko naiset oikeasti, että raskaaksi tuleminen on este viran/toimen hakemiselle tai pitkään sijaisuuteen suostumiseen? Tai että sille pomolle on pakko hakuvaiheessa kertoa raskaudesta?
No ei ihme, että syntyvyys laskee. Missä on terve itsekkyys?
Lisään vielä, että ethän toki välttämättä tule heti raskaaksi mutta voi myös ihan hyvin olla, että tulet ”kertalaakista”. Se ei todellakaan olisi hyvä juttu tuossa työtilanteessa. Niin on vaan pakko ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin, kyse on ihan muutamista kuukausista. Olet tosi nuori vielä. Sinuna odottaisin esimerkiksi loka-marraskuulle ja aloittaisin sitten yrittämisen. Olisit sitten vuodenvaihteessa vielä suht huomaamattomasti raskaana ja se ei vaikuttaisi vakinaistumiseesi. Miehesi iän kannalta nyt puolella vuodella ei ole mitään merkitystä.
Niin se vaan on, että virkaa ei ole plakkarissa ennen kuin ns nimet on paperissa. Jos sinulle on lupailtu jotain virkaa sähköpostitse ei sillä ole juridisesti luultavasti mitään merkitystä. Virkaa kun ei voi luvata kenellekään vaan se on laitettava julkiseen hakuun. Toki voi olla, että saat viran vaikka olisit viimeisilläsi raskaana - tai sitten kappad löytyykin joku pätevämpi tai sopivampi ja se saadaan kyllä tarpeen vaatiessa perusteltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on liian vanha.
Onhan mieheni jo "vanha" esikoisen isäksi, mutta toisaalta elää terveellisesti ja urheilee paljon. Veikkaampa, että on paremmassa kunnossa kuin moni kolmekymppinen. Ikänsä vuoksi kuitenkin miehellä vielä kovempi vauvakuume, ymmärtää itsekin, että ikää tulee, eikä haluaisi tehdä "sauleja". Luen parhaillaan, mitä laki sanoo näihin määräaikaisuuksiin ja raskauteen liittyen ja vaikuttaa kyllä minun kannaltani ihan hyvältä, etenkin, kun vakinaistamisesta lupaus sähköpostilla.
Akateeminen, joka kirjoittaa "veikkaampa"?? Joo tosi uskottava tää sun stoori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on liian vanha.
Onhan mieheni jo "vanha" esikoisen isäksi, mutta toisaalta elää terveellisesti ja urheilee paljon. Veikkaampa, että on paremmassa kunnossa kuin moni kolmekymppinen. Ikänsä vuoksi kuitenkin miehellä vielä kovempi vauvakuume, ymmärtää itsekin, että ikää tulee, eikä haluaisi tehdä "sauleja". Luen parhaillaan, mitä laki sanoo näihin määräaikaisuuksiin ja raskauteen liittyen ja vaikuttaa kyllä minun kannaltani ihan hyvältä, etenkin, kun vakinaistamisesta lupaus sähköpostilla.
Akateeminen, joka kirjoittaa "veikkaampa"?? Joo tosi uskottava tää sun stoori.
Oletpa ilkeästi kommentoinut. Ap, älä välitä! ❤️ Ihan varmasti saat sen vakipaikan. Pian sulla on hyvä työ ja ihana perhe 😊 Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatte yrittää lasta jos haluatte lapsen.
Työnantajasi varmasti ilahtuu, mutta eihän sinua haittaa, haluat kaiken. Haluat vakituisen työpaikan, et siksi että haluaisit ehittyä urallasi ja antaa panoksesi työpaikalla. Ehei, haluat turvata selustasi etkä tunne minkäänlaista moraalista vastuuta työantajasi edessä, jolle olet esittänyt motivoitunutta ja työtehtävien kehityksestä kiinnostunutta. Toivottavasti et ole tosi pienessä paikassa töissä. Ovat pulassa, kun täytyy etsiä ja perehdyttää sijainen, joka pahimmassa tapauksessa on tehtäväänsä parempi kuin sinä, mutta sinut täytyy silti ottaa takaisinmaksu, sitten kun sinulle sopii.
Kuvitteletko oikeasti, ettei naisella ole oikeutta lapseen JA uraan? Miten äitiys ja työelämä ovat ristiriidassa keskenään? Pitäisikö sinun tulla sieltä 50-luvun pullantuoksuisesta kodinhengettären helvetistä takaisin todellisuuteen. Näinhän kaikki naiset toimivat tai ainakin heidän kuuluisi;selusta on turvattava. Mitä itsekästä siinä on ja jos onkin niin helvetin terveellistä sellaista. Sillä välin, kun sinä nuolet pomosi persereikää ja kumartelet joka suuntaan näyttääksesi aivan mahdottoman ihanalta työpaikkasi muita yhtä ahdistuneita ja elämäänsä kyllästyneitä kollegoja vasten, me muut elämme elämäämme.
Mistä päättelit, että mielestäni naisella ei ole oikeutta lapseen ja uraan? Tottakai on. Miehellä myös. Ja työnantajalla pitäisi olla oikeus palkata työntekijöitä tekemään töitä eikä jäämään äitiyslomalle.
Jos haluaa varmistaa vakipaikan töissä, sitten tekee niitä vakitöitä. Jos taas haluaa jäädä kotiin lapsen kanssa, jää kotiin ja tekee töitä sitten kun on valmis.
Joku toinen kyseli, kysynkö samat kysymykset lasta suunnittelevalle miehelle. Luin aloituksen niin, että aloittaja pohti omaa työpaikkaansa ja sen vakinaistamista juuri sillä mielellä, että saisi vakityön ennen kuin jäisi lapsen kanssa kotiin. Mitä merkitystä sillä aloittajan työpaikalla olisi, jos mies kuitenkin jäisi kotiin lapsen kanssa? Jso mies pohtii samoja asioita oman työnsä suhteen niin kyllä, kysyn mieheltä samat kysymykset.
Minulla on varmasti omituisia tuttuja. Joku on sanonut suoraan vakinaistamista ehdotettaessa että kiitos ei, yritän tässä jäädä äitiysvapaalle.
Hyvin pienessä yrityksessä tulee oikeasti taloudellisia ja käytännön ongelmia, kun yksi vähistä työntekijöistä saa ensin työnantajan vakuuttuneeksi, että on oikea tyyppi tehtävään ja työnanataja vakinaistaa. Sitten jääkin pois kun saa lapsen. Ei aio olla kuin x kk, mutta onkin pidepään. Tulee puoleksi vuodeksi ja jää taas pois. Sille välille täytyy hankkia joku, jonka kanssa tehdä sama kuin aloittajan kanssa vähän aiemmin. Sijaisen on oltava joustava, valmis olemaan enemmän tai vähemmän eiä sijainen voi haluta omaa uraa, omaa vakipaikkaa, koska vaikka olisi paljon parempi tehävään kuin aloittaja, aloittaja on otettava takaisin.
Mä alkaisin ap yrittämään heti, jos vain siltä tuntuu. Sehän ei oo yhtään mitenkään varmaa, että tulisi heti raskaaksi ja sitten se varmasti voi harmittaa ja kovaa, jos on hirveä vauvakuume ja ei tuukkaan raskaaksi. Kyllä niitä töitä kerkiää tehdä, mutta lastentekoa ei mun mielestä kannata jättää viime tinkaan.
Ite sain eka lapsen kun olin 29v, eli sun iässä tulin raskaaksi. Ja toka lapsen kun olin 31v. Nyt olen 32v,ja niin kiitollinen, että mulla on nämä omat pallerot<3 Kova vauvakuume mulla alkoikin tossa sun iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatte yrittää lasta jos haluatte lapsen.
Työnantajasi varmasti ilahtuu, mutta eihän sinua haittaa, haluat kaiken. Haluat vakituisen työpaikan, et siksi että haluaisit ehittyä urallasi ja antaa panoksesi työpaikalla. Ehei, haluat turvata selustasi etkä tunne minkäänlaista moraalista vastuuta työantajasi edessä, jolle olet esittänyt motivoitunutta ja työtehtävien kehityksestä kiinnostunutta. Toivottavasti et ole tosi pienessä paikassa töissä. Ovat pulassa, kun täytyy etsiä ja perehdyttää sijainen, joka pahimmassa tapauksessa on tehtäväänsä parempi kuin sinä, mutta sinut täytyy silti ottaa takaisinmaksu, sitten kun sinulle sopii.
Kuvitteletko oikeasti, ettei naisella ole oikeutta lapseen JA uraan? Miten äitiys ja työelämä ovat ristiriidassa keskenään? Pitäisikö sinun tulla sieltä 50-luvun pullantuoksuisesta kodinhengettären helvetistä takaisin todellisuuteen. Näinhän kaikki naiset toimivat tai ainakin heidän kuuluisi;selusta on turvattava. Mitä itsekästä siinä on ja jos onkin niin helvetin terveellistä sellaista. Sillä välin, kun sinä nuolet pomosi persereikää ja kumartelet joka suuntaan näyttääksesi aivan mahdottoman ihanalta työpaikkasi muita yhtä ahdistuneita ja elämäänsä kyllästyneitä kollegoja vasten, me muut elämme elämäämme.
Mistä päättelit, että mielestäni naisella ei ole oikeutta lapseen ja uraan? Tottakai on. Miehellä myös. Ja työnantajalla pitäisi olla oikeus palkata työntekijöitä tekemään töitä eikä jäämään äitiyslomalle.
Jos haluaa varmistaa vakipaikan töissä, sitten tekee niitä vakitöitä. Jos taas haluaa jäädä kotiin lapsen kanssa, jää kotiin ja tekee töitä sitten kun on valmis.
Joku toinen kyseli, kysynkö samat kysymykset lasta suunnittelevalle miehelle. Luin aloituksen niin, että aloittaja pohti omaa työpaikkaansa ja sen vakinaistamista juuri sillä mielellä, että saisi vakityön ennen kuin jäisi lapsen kanssa kotiin. Mitä merkitystä sillä aloittajan työpaikalla olisi, jos mies kuitenkin jäisi kotiin lapsen kanssa? Jso mies pohtii samoja asioita oman työnsä suhteen niin kyllä, kysyn mieheltä samat kysymykset.
Minulla on varmasti omituisia tuttuja. Joku on sanonut suoraan vakinaistamista ehdotettaessa että kiitos ei, yritän tässä jäädä äitiysvapaalle.
Hyvin pienessä yrityksessä tulee oikeasti taloudellisia ja käytännön ongelmia, kun yksi vähistä työntekijöistä saa ensin työnantajan vakuuttuneeksi, että on oikea tyyppi tehtävään ja työnanataja vakinaistaa. Sitten jääkin pois kun saa lapsen. Ei aio olla kuin x kk, mutta onkin pidepään. Tulee puoleksi vuodeksi ja jää taas pois. Sille välille täytyy hankkia joku, jonka kanssa tehdä sama kuin aloittajan kanssa vähän aiemmin. Sijaisen on oltava joustava, valmis olemaan enemmän tai vähemmän eiä sijainen voi haluta omaa uraa, omaa vakipaikkaa, koska vaikka olisi paljon parempi tehävään kuin aloittaja, aloittaja on otettava takaisin.
Luepa se edellinen kirjoituksesi uudestaan. Siitä välittyy katkeran ja vihaisen ihmisen elämänasenne, jonka tavoite on polkea elämässään onnistuneita. Olet surullinen ja onneton, mikä välittyy ilkeytenä. Joten, älä tule jälkikäteen selittelemään ja pesemään kasvojasi meidän muiden eteen. Persereikä mikä persereikä.
Ap, osalta naisista olet saanut todella ilkeitä vastauksia. Mollataan, kritisoidaan, ei kannusteta tai osoiteta empatiaa.
En ymmärrä mikä näitä suomalaisia naisia vaivaa ja tuskinpa kehtaisivat omalla nimellään noin kommentoida.
Ikäerostanne et kysynyt MITÄÄN mutta kun aiheesta on täällä niin kiivaasti kysymättä neuvottu niin kerron oman kokemukseni. Eli isäni sai meidät 50, 52 ja 56 vuotiaana. Hyvä, isä meillä on ja iän tuoma viisaus ja rauhallisuus on korvannut puutteet fyysisessä aktiivisuudessa. Hänkin on pitänyt itsestään hyvää huolta eikä ikinä käytä esim. päihteitä. Kohta on 90 vuotias. Äitini on 17 vuotta nuorempi ja yhä ovat naimisissa.
Mitä tulee lapsentekoon niin minusta voitte hyvin jo aloittaa. Elämä kantaa, vaikka sitten juristien avustuksella, ja tulet kyllä löytämään töitä vaikka virka menisikin jollekin toiselle. Sinulla kuitenkin on mies joka on valmis tukemaan sinua työuralla ja kuulostat fiksulta naiselta kaikin puolin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alatte yrittää lasta jos haluatte lapsen.
Työnantajasi varmasti ilahtuu, mutta eihän sinua haittaa, haluat kaiken. Haluat vakituisen työpaikan, et siksi että haluaisit ehittyä urallasi ja antaa panoksesi työpaikalla. Ehei, haluat turvata selustasi etkä tunne minkäänlaista moraalista vastuuta työantajasi edessä, jolle olet esittänyt motivoitunutta ja työtehtävien kehityksestä kiinnostunutta. Toivottavasti et ole tosi pienessä paikassa töissä. Ovat pulassa, kun täytyy etsiä ja perehdyttää sijainen, joka pahimmassa tapauksessa on tehtäväänsä parempi kuin sinä, mutta sinut täytyy silti ottaa takaisin, sitten kun sinulle sopii.
Ystävällisyys ei maksa mitään, asiat voisi sanoa toista loukkaamattakin. Mutta tietysti, jos sosiaaliset taidot ovat mitä ovat, niin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatte yrittää lasta jos haluatte lapsen.
Työnantajasi varmasti ilahtuu, mutta eihän sinua haittaa, haluat kaiken. Haluat vakituisen työpaikan, et siksi että haluaisit ehittyä urallasi ja antaa panoksesi työpaikalla. Ehei, haluat turvata selustasi etkä tunne minkäänlaista moraalista vastuuta työantajasi edessä, jolle olet esittänyt motivoitunutta ja työtehtävien kehityksestä kiinnostunutta. Toivottavasti et ole tosi pienessä paikassa töissä. Ovat pulassa, kun täytyy etsiä ja perehdyttää sijainen, joka pahimmassa tapauksessa on tehtäväänsä parempi kuin sinä, mutta sinut täytyy silti ottaa takaisinmaksu, sitten kun sinulle sopii.
Kuvitteletko oikeasti, ettei naisella ole oikeutta lapseen JA uraan? Miten äitiys ja työelämä ovat ristiriidassa keskenään? Pitäisikö sinun tulla sieltä 50-luvun pullantuoksuisesta kodinhengettären helvetistä takaisin todellisuuteen. Näinhän kaikki naiset toimivat tai ainakin heidän kuuluisi;selusta on turvattava. Mitä itsekästä siinä on ja jos onkin niin helvetin terveellistä sellaista. Sillä välin, kun sinä nuolet pomosi persereikää ja kumartelet joka suuntaan näyttääksesi aivan mahdottoman ihanalta työpaikkasi muita yhtä ahdistuneita ja elämäänsä kyllästyneitä kollegoja vasten, me muut elämme elämäämme.
Mistä päättelit, että mielestäni naisella ei ole oikeutta lapseen ja uraan? Tottakai on. Miehellä myös. Ja työnantajalla pitäisi olla oikeus palkata työntekijöitä tekemään töitä eikä jäämään äitiyslomalle.
Jos haluaa varmistaa vakipaikan töissä, sitten tekee niitä vakitöitä. Jos taas haluaa jäädä kotiin lapsen kanssa, jää kotiin ja tekee töitä sitten kun on valmis.
Joku toinen kyseli, kysynkö samat kysymykset lasta suunnittelevalle miehelle. Luin aloituksen niin, että aloittaja pohti omaa työpaikkaansa ja sen vakinaistamista juuri sillä mielellä, että saisi vakityön ennen kuin jäisi lapsen kanssa kotiin. Mitä merkitystä sillä aloittajan työpaikalla olisi, jos mies kuitenkin jäisi kotiin lapsen kanssa? Jso mies pohtii samoja asioita oman työnsä suhteen niin kyllä, kysyn mieheltä samat kysymykset.
Minulla on varmasti omituisia tuttuja. Joku on sanonut suoraan vakinaistamista ehdotettaessa että kiitos ei, yritän tässä jäädä äitiysvapaalle.
Hyvin pienessä yrityksessä tulee oikeasti taloudellisia ja käytännön ongelmia, kun yksi vähistä työntekijöistä saa ensin työnantajan vakuuttuneeksi, että on oikea tyyppi tehtävään ja työnanataja vakinaistaa. Sitten jääkin pois kun saa lapsen. Ei aio olla kuin x kk, mutta onkin pidepään. Tulee puoleksi vuodeksi ja jää taas pois. Sille välille täytyy hankkia joku, jonka kanssa tehdä sama kuin aloittajan kanssa vähän aiemmin. Sijaisen on oltava joustava, valmis olemaan enemmän tai vähemmän eiä sijainen voi haluta omaa uraa, omaa vakipaikkaa, koska vaikka olisi paljon parempi tehävään kuin aloittaja, aloittaja on otettava takaisin.
Luepa se edellinen kirjoituksesi uudestaan. Siitä välittyy katkeran ja vihaisen ihmisen elämänasenne, jonka tavoite on polkea elämässään onnistuneita. Olet surullinen ja onneton, mikä välittyy ilkeytenä. Joten, älä tule jälkikäteen selittelemään ja pesemään kasvojasi meidän muiden eteen. Persereikä mikä persereikä.
Tavoitteeni ei ole polkea elämässään onnistuneita. En ole surullinen enkä onneton.
Sanon ääneen monen pienyrittäjän pelon siitä, millainen riski on palkata lapsentekoa suunnitteleva nainen. Tästä syystä en ota työntekijöitä palkkasuhteeseen vaan ostan työn palveluna muilta yrityksilä tai itsenäisiltä yrittäjiltä, joilta saan ostetuksi tarvittavan työsuoritteen, mutta työntekijän mahdolliset poissaolopäivät, vanhempainvapaat ja sairastelut kustantaa joku muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatte yrittää lasta jos haluatte lapsen.
Työnantajasi varmasti ilahtuu, mutta eihän sinua haittaa, haluat kaiken. Haluat vakituisen työpaikan, et siksi että haluaisit ehittyä urallasi ja antaa panoksesi työpaikalla. Ehei, haluat turvata selustasi etkä tunne minkäänlaista moraalista vastuuta työantajasi edessä, jolle olet esittänyt motivoitunutta ja työtehtävien kehityksestä kiinnostunutta. Toivottavasti et ole tosi pienessä paikassa töissä. Ovat pulassa, kun täytyy etsiä ja perehdyttää sijainen, joka pahimmassa tapauksessa on tehtäväänsä parempi kuin sinä, mutta sinut täytyy silti ottaa takaisinmaksu, sitten kun sinulle sopii.
Kuvitteletko oikeasti, ettei naisella ole oikeutta lapseen JA uraan? Miten äitiys ja työelämä ovat ristiriidassa keskenään? Pitäisikö sinun tulla sieltä 50-luvun pullantuoksuisesta kodinhengettären helvetistä takaisin todellisuuteen. Näinhän kaikki naiset toimivat tai ainakin heidän kuuluisi;selusta on turvattava. Mitä itsekästä siinä on ja jos onkin niin helvetin terveellistä sellaista. Sillä välin, kun sinä nuolet pomosi persereikää ja kumartelet joka suuntaan näyttääksesi aivan mahdottoman ihanalta työpaikkasi muita yhtä ahdistuneita ja elämäänsä kyllästyneitä kollegoja vasten, me muut elämme elämäämme.
Mistä päättelit, että mielestäni naisella ei ole oikeutta lapseen ja uraan? Tottakai on. Miehellä myös. Ja työnantajalla pitäisi olla oikeus palkata työntekijöitä tekemään töitä eikä jäämään äitiyslomalle.
Jos haluaa varmistaa vakipaikan töissä, sitten tekee niitä vakitöitä. Jos taas haluaa jäädä kotiin lapsen kanssa, jää kotiin ja tekee töitä sitten kun on valmis.
Joku toinen kyseli, kysynkö samat kysymykset lasta suunnittelevalle miehelle. Luin aloituksen niin, että aloittaja pohti omaa työpaikkaansa ja sen vakinaistamista juuri sillä mielellä, että saisi vakityön ennen kuin jäisi lapsen kanssa kotiin. Mitä merkitystä sillä aloittajan työpaikalla olisi, jos mies kuitenkin jäisi kotiin lapsen kanssa? Jso mies pohtii samoja asioita oman työnsä suhteen niin kyllä, kysyn mieheltä samat kysymykset.
Minulla on varmasti omituisia tuttuja. Joku on sanonut suoraan vakinaistamista ehdotettaessa että kiitos ei, yritän tässä jäädä äitiysvapaalle.
Hyvin pienessä yrityksessä tulee oikeasti taloudellisia ja käytännön ongelmia, kun yksi vähistä työntekijöistä saa ensin työnantajan vakuuttuneeksi, että on oikea tyyppi tehtävään ja työnanataja vakinaistaa. Sitten jääkin pois kun saa lapsen. Ei aio olla kuin x kk, mutta onkin pidepään. Tulee puoleksi vuodeksi ja jää taas pois. Sille välille täytyy hankkia joku, jonka kanssa tehdä sama kuin aloittajan kanssa vähän aiemmin. Sijaisen on oltava joustava, valmis olemaan enemmän tai vähemmän eiä sijainen voi haluta omaa uraa, omaa vakipaikkaa, koska vaikka olisi paljon parempi tehävään kuin aloittaja, aloittaja on otettava takaisin.
Toisaalta taas sijaisuudet hyvä tilaisuus esim. vastavalmistuneille päästä alansa töihin, koska sijaisuuksiin yleensä vähemmän hakijoita kuin vakituisiin.
Tästä taas saa kokemusta, joka taas isoa valttia kun hakee muualta sitä vakituista paikkaa.
En näe itse huonoa tuossa diilissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatte yrittää lasta jos haluatte lapsen.
Työnantajasi varmasti ilahtuu, mutta eihän sinua haittaa, haluat kaiken. Haluat vakituisen työpaikan, et siksi että haluaisit ehittyä urallasi ja antaa panoksesi työpaikalla. Ehei, haluat turvata selustasi etkä tunne minkäänlaista moraalista vastuuta työantajasi edessä, jolle olet esittänyt motivoitunutta ja työtehtävien kehityksestä kiinnostunutta. Toivottavasti et ole tosi pienessä paikassa töissä. Ovat pulassa, kun täytyy etsiä ja perehdyttää sijainen, joka pahimmassa tapauksessa on tehtäväänsä parempi kuin sinä, mutta sinut täytyy silti ottaa takaisinmaksu, sitten kun sinulle sopii.
Kuvitteletko oikeasti, ettei naisella ole oikeutta lapseen JA uraan? Miten äitiys ja työelämä ovat ristiriidassa keskenään? Pitäisikö sinun tulla sieltä 50-luvun pullantuoksuisesta kodinhengettären helvetistä takaisin todellisuuteen. Näinhän kaikki naiset toimivat tai ainakin heidän kuuluisi;selusta on turvattava. Mitä itsekästä siinä on ja jos onkin niin helvetin terveellistä sellaista. Sillä välin, kun sinä nuolet pomosi persereikää ja kumartelet joka suuntaan näyttääksesi aivan mahdottoman ihanalta työpaikkasi muita yhtä ahdistuneita ja elämäänsä kyllästyneitä kollegoja vasten, me muut elämme elämäämme.
Mistä päättelit, että mielestäni naisella ei ole oikeutta lapseen ja uraan? Tottakai on. Miehellä myös. Ja työnantajalla pitäisi olla oikeus palkata työntekijöitä tekemään töitä eikä jäämään äitiyslomalle.
Jos haluaa varmistaa vakipaikan töissä, sitten tekee niitä vakitöitä. Jos taas haluaa jäädä kotiin lapsen kanssa, jää kotiin ja tekee töitä sitten kun on valmis.
Joku toinen kyseli, kysynkö samat kysymykset lasta suunnittelevalle miehelle. Luin aloituksen niin, että aloittaja pohti omaa työpaikkaansa ja sen vakinaistamista juuri sillä mielellä, että saisi vakityön ennen kuin jäisi lapsen kanssa kotiin. Mitä merkitystä sillä aloittajan työpaikalla olisi, jos mies kuitenkin jäisi kotiin lapsen kanssa? Jso mies pohtii samoja asioita oman työnsä suhteen niin kyllä, kysyn mieheltä samat kysymykset.
Minulla on varmasti omituisia tuttuja. Joku on sanonut suoraan vakinaistamista ehdotettaessa että kiitos ei, yritän tässä jäädä äitiysvapaalle.
Hyvin pienessä yrityksessä tulee oikeasti taloudellisia ja käytännön ongelmia, kun yksi vähistä työntekijöistä saa ensin työnantajan vakuuttuneeksi, että on oikea tyyppi tehtävään ja työnanataja vakinaistaa. Sitten jääkin pois kun saa lapsen. Ei aio olla kuin x kk, mutta onkin pidepään. Tulee puoleksi vuodeksi ja jää taas pois. Sille välille täytyy hankkia joku, jonka kanssa tehdä sama kuin aloittajan kanssa vähän aiemmin. Sijaisen on oltava joustava, valmis olemaan enemmän tai vähemmän eiä sijainen voi haluta omaa uraa, omaa vakipaikkaa, koska vaikka olisi paljon parempi tehävään kuin aloittaja, aloittaja on otettava takaisin.
Luepa se edellinen kirjoituksesi uudestaan. Siitä välittyy katkeran ja vihaisen ihmisen elämänasenne, jonka tavoite on polkea elämässään onnistuneita. Olet surullinen ja onneton, mikä välittyy ilkeytenä. Joten, älä tule jälkikäteen selittelemään ja pesemään kasvojasi meidän muiden eteen. Persereikä mikä persereikä.
Tavoitteeni ei ole polkea elämässään onnistuneita. En ole surullinen enkä onneton.
Sanon ääneen monen pienyrittäjän pelon siitä, millainen riski on palkata lapsentekoa suunnitteleva nainen. Tästä syystä en ota työntekijöitä palkkasuhteeseen vaan ostan työn palveluna muilta yrityksilä tai itsenäisiltä yrittäjiltä, joilta saan ostetuksi tarvittavan työsuoritteen, mutta työntekijän mahdolliset poissaolopäivät, vanhempainvapaat ja sairastelut kustantaa joku muu.
Mitä kaltaisesi ihminen tekee tällä keskustelupalstalla? Ethän sinä kylmänä bisnesihmisenä ymmärrä elämän muista osa-alueista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vuodenvaihteessa naimisiin, no sittenhän olet viimeisilläsi häissä. Todella uskottavaa. Vai siirrättekö häitä ja teette avioliiton ulkopuolisen lapsen, jolle on myös toinen nimi?
Wau. Tapasin ottaa kantaa ja tyylisi kommentoida kertoo enemmän kuin tuhat sanaa tämän hetkisestä elämäntilanteestasi. Ilmeisen synkkää.
Avioliiton ulkopuolinen lapsi? Voi rakas. Veikkaan, että otit myös miehesi sukunimen. :D :D Avioliitto on etenkin Suomessa varsin vanhakantainen instituutio, mihin päin valtaosa ihmisistä ei halua kustakaan. Lapsia syntyy kokoajan avoliittoihin. Sinun syvälle juurtuneet, vanhanaikaiset käsityksesi elämästä varmaankin alkuun tyydyttävät itseäsi, mutta huomaatko miten ahdistavaa on sulloa elämää ja ihmisyyttä väkisin tiettyyn raamiin? Kuinka värittömäksi ja tylsäksi kaikki muuttuu. Sinun elämästäsi tuli katkeruuden täyttämä. Vihaa, surua täynnä. Joten, korjaa omat virheesi ja ala elää. Älä pura sitä paskaa muihin. Se ei vie sinua mihinkään.
Kaikista naisista ei välttämättä edes huomaa, että ovat raskaana vasta kuin aivan viimeisillään. Näin oli ainakin itselläni ja lisäksi käytin isoja vaatteita eli näytin todennäköisesti vain lihoneen. Itse olin seitsemännellä kuukaudella, kun työsuhteeni vakinaistettiin. Vasta tämän vakinaistamisen jälkeen kerroin työnantajalle ja mahakin pompsahti vasta tuossa vaiheessa isolleen :D Olin myös 28v. tuolloin. Eli yrittämään vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies on liian vanha.
Onhan mieheni jo "vanha" esikoisen isäksi, mutta toisaalta elää terveellisesti ja urheilee paljon. Veikkaampa, että on paremmassa kunnossa kuin moni kolmekymppinen. Ikänsä vuoksi kuitenkin miehellä vielä kovempi vauvakuume, ymmärtää itsekin, että ikää tulee, eikä haluaisi tehdä "sauleja". Luen parhaillaan, mitä laki sanoo näihin määräaikaisuuksiin ja raskauteen liittyen ja vaikuttaa kyllä minun kannaltani ihan hyvältä, etenkin, kun vakinaistamisesta lupaus sähköpostilla.
Ikä on silti ihan se sama. Miehen sperma heikkenee nelikymppisenä ja kaikenlaiset sairauksien ja kehityshäiriöiden riskit lapsella lisääntyy.
Vaihdevuosi-ikäiset palstahirmut kateilee taas. Tuollainen juoksunsa juossut kypsä, vastuunkantajamies on turvallinen valinta. Yleensä talouskin on kunnossa.
Siitä vaan lasta alkuun!
Alue: Aihe vapaa
Ensinnäkin, miehesi ei todellakaan ole liian vanha lasten hankintaan. Toivottavasti et pahoita mieltäsi näiden trollien sanoista, ne kun eivät merkkaa yhtään mitään. Kateellisia, oman kurjan elämänsä katkeroittamia narttuja, joiden ainoa keino pönkittää omaa egoaan on harrastaa nettikiusaamista; face to face eivät siihen edes kykenisi.
Toiseksi, sinulla on mustaa valkoisella siitä, että vakkaria lupailtu vuoden alusta. Raskaus ei juridisessakaan mielessä saa tähän vaikuttaa. Otat toimen vastaan paksuna tai ei.
Ja mitä sitten jos olet häissäsi maha pystyssä - se on teidän rakkauden juhla! Toivon runsaasti tsemppiä ja iloa lasten tekoon! :)