Mietitkö koskaan, miltä tuntuisi olla älykäs?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen älykkyystestin mukaan huomattavan älykäs. En kylläkään koe olevani sellainen.

Koulu meni aina hyvin vaikken mitään sen hyväksi tehnytkään. Opin siis olemaan laiska.

Olen aina ihaillut niitä tarmokkaampia, jotka tosiaankin ponnistelevat oppiakseen mandariinikiinaa tai lukevat lääkiksen oppikirjoja ihan huvikseen. Ei minusta olisi sellaiseen.

Ehkä sulla on lisäksi jotain keskittymisen tai tarkkaavaisuuden ongelmia, jos ei opiskelu meinaa onnistua.

Jokainen on älykäs, paitsi kun alkaa nähdä vaivaa että se on muilta pois, sitten tyhmistyy.

Vierailija kirjoitti:

Äly on vain väline. Ominaisuus siinä kuin muutkin.

Joku käyttää älyään pahaan, joku hyvään. Joku ei mihinkään.

Joku keskittyy viisaasti omaan elämäänsä.

Älyä ei voi olla käyttämättä.

En ymmärrä ollenkaan viestiäsi.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt, mutta olisiko se elämä sitten niin erilaista. Mieheni on sivistynyt ja älykäs ihminen. Ehkä oma elämä olisi samanlaista keskustelutaidossa. Mieheni keskustelee tietynlaisten ihmisten kanssa erilailla. Esim minun kanssa hän puhuu ns katukieltä ja ei puhu hienoja sanoja jne. Mutta jos hän juttelee vanhemman ihmisen kanssa, joka on itsekin lukenut ja sivistynyt ihminen, niin hän puhuu hienoilla sanoilla ja täysin erilailla. Sitä olen kerran kysynyt miksi tekee niin. Hän sanoi, että sillä hän viestii kuulijalle arvostavansa hänen älykkyyttään, vaikka sitä kumpikaan ei ajattele. Mutta ei epäarvosta esim minua, kun ei puhu samanlailla, koska en kuitenkaan ymmärrä niitä sanoja mitä käyttää. Mies sanoi, että suurinta älykkyyttä on hyvät käytöstavat ja toisen kuunteleminen ja olla päälle puhumatta. Ei provosoidu toisen mielipiteistä, koska hänen mielipide ei ole väärä ja siitä pitää pystyä keskustelemaan ja hyväksyä asia.

Olisi vaikea sietää tuollaista tyyppiä, joka ensin puhuu kuin ihmisille ja sen jälkeen alkaa lässyttää kuin lapselle.

En pidä itseäni älykkäänä, vaikka peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo oli 9,6 ja kirjoitin L:n paperit lukiosta. Teknilliseen korkeakouluunkin pääsin, mutta en pitänyt hakemastatani alasta ja vuoden jälkeen vaihdoin toiselle alalle. Minusta tuli lopulta perusinsinööri. Luulen, että kärsin huijarisyndroomasta. En koe osaavani mitään ja olen burn outin partaalla Varmaankin siksi, että olen perfektionismiin taipuvainen ylisuorittaja. Minulta puuttuu kunnianhimo työelämässä, enkä ole ollut uraputki-ihminen, mutta olen kuitenkin pärjännyt kokonaisuudessaan ihan hyvin kaikilla elämän eri osa-alueilla. Näin viidenkympin kynnyksellä ajattelen, että tärkeintä elämässä on vapaa-aika ja oma hyvinvointi. Toki työ antaa elämään ryhtiä, mutta sitä saa myös mukavista harrastuksista, perheestä ja ystävistä.

Oma mieheni on superälykäs. Häntä ihailen.

Palstalla on paljon älyaiheella trollaavia. 

Linkitin tänne joskus (poistetun) tutkimuksen siitä miten trollaus tyhmentää,  ja valehtelu ylipäänsä tyhmentää. Oli ihan varteenotettava lähde, brittitutkimus. 

Joskus tapaa ihmisiä, joiden ajatusmaailma kulkee aivan eri sfääreissä, mitä tavallisten ihmisten. Se ajattelutapa ja ajatuksen kulku tarjoaa itselle juurikin sellaisen miellyttävän ahaa -elämyksen, mind blowin.

Jos joku sanoo, että olisi hyvä läokari.

Niin tarkoittaako se sitä, et on viisas?

Älykkyys ei ole ysin keskiarvo. Kuten joku jo sanoi, älykäs voi turhautua ja saada siksi huonoja arvosanoja. Ahkerakin voi saada hyvän keskiarvon olematta varsinaisesti älykäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äly on vain väline. Ominaisuus siinä kuin muutkin.

Joku käyttää älyään pahaan, joku hyvään. Joku ei mihinkään.

Joku keskittyy viisaasti omaan elämäänsä.

Älyä ei voi olla käyttämättä.

En ymmärrä ollenkaan viestiäsi.

Älyään voi käyttää ylisuorittamiseen mikä johtaa melko varmasti ongelmiin.

Viisautta on laiskotella ja rauhoittua. Ottaa elämä omiin käsiin. Aivoaallot tykkää kun järven aallot liplattaa.

Miksi ihmiset luulee että mandariinikiinan opiskelu vaatisi älyä? Sitähän puhuu miljardi ihmistä, kuinka vaikeaa se voi olla? Vastaus: ei vaikeaa. Mutta työlästähän sen oppiminen on. Äly saattaa auttaa siinä että osaa valita tehokkaita oppimistapoja, ja osaa ehkä keskittyä olennaiseen, ehkä. En tiedä. Oon itse älykäs mutta aika vähän oon saanu elämässä loppujen lopuksi aikaan, koska oon ollu liian mukavuudenhaluinen ja impulsiivinen. Olen paperilla älykäs mutta tehnyt elämässä ihan hemmetin tyhmiä valintoja. Haluaisin olla mieluummin ahkera ja sinnikäs. 

En mieti, koska olen.

Määritelkää sana älykäs. Minusta sitä on monenlaista. Usein ajatellaan että esim. jossain tietyssä aiheessa lahjakkuus on älykkyyttä, on se sitäkin, on se muutakin.

Joku huippumatemaatikko voi olla sosiaalisilta taidoiltaan kaikkea muuta kuin älykäs (vastakohta älykkäälle).

Voin kertoa, että jos olisit todella älykäs, sinun pitäisi vaan tottua, että älyllisesti samalla tasolla olevia ihmisiä tulee vastaan varsin harvoin. Eli suurin osa keskusteluista pitäisi käydä itseään vähemmän älykkäiden kanssa. Mutta kyllä siihenkin tottuu, ja älykäs ihminen pystyy asettumaan vähennän älykkään tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt, mutta olisiko se elämä sitten niin erilaista. Mieheni on sivistynyt ja älykäs ihminen. Ehkä oma elämä olisi samanlaista keskustelutaidossa. Mieheni keskustelee tietynlaisten ihmisten kanssa erilailla. Esim minun kanssa hän puhuu ns katukieltä ja ei puhu hienoja sanoja jne. Mutta jos hän juttelee vanhemman ihmisen kanssa, joka on itsekin lukenut ja sivistynyt ihminen, niin hän puhuu hienoilla sanoilla ja täysin erilailla. Sitä olen kerran kysynyt miksi tekee niin. Hän sanoi, että sillä hän viestii kuulijalle arvostavansa hänen älykkyyttään, vaikka sitä kumpikaan ei ajattele. Mutta ei epäarvosta esim minua, kun ei puhu samanlailla, koska en kuitenkaan ymmärrä niitä sanoja mitä käyttää. Mies sanoi, että suurinta älykkyyttä on hyvät käytöstavat ja toisen kuunteleminen ja olla päälle puhumatta. Ei provosoidu toisen mielipiteistä, koska hänen mielipide ei ole väärä ja siitä pitää pystyä keskustelemaan ja hyväksyä asia.

Olisi vaikea sietää tuollaista tyyppiä, joka ensin puhuu kuin ihmisille ja sen jälkeen alkaa lässyttää kuin lapselle.

No, minkäs sille voi, jos keskustelun toisen osapuolen henkinen taso on sellainen, että tuntuu kuin puhuisi tai pitää puhua alentuvasti kuin lapselle. Keskustelu huomattavan älykkään ja keskivertoälykkään (saati sitten sitä tyhmemmän) välillä ei voi käytännössä koskaan olla kahden tasavertaisen yksilön välistä, ts. normaalia kahden henkilön välistä vuorovaikuttamista. Ei esim. keskinäinen läpänheitto toimi, kun toinen on huomattavasti vähemmän älykäs tai hidasälyisempi.

Eniten tästä kommunikaatio-ongelmasta kärsivät sellaiset, joilla on äärimmäisen korkea älykkyysosamäärä (esim. yli 150), koska siinä vaiheessa kuilu on jo niin suuri, että kanssakäymisestä keskivertotallaajan ei tule yhtään mitään. (Tosin noihin äärimmäisen korkeisiin älykkyysosamääriin liittyy usein myös jonkinasteista autismia, joka tekee kommunikoinnista ihmiselle vaikeampaa ylipäätään kenenkään kanssa.)

Sinulle ap..

Tiesithän, että fiksuus on opittua ja älykkyys taas ongelmien ratkaisutaitoa.

Eli kuka vaan voi olle "fiksu" mutta vain muutama meistä on oikeasti älykäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt, mutta olisiko se elämä sitten niin erilaista. Mieheni on sivistynyt ja älykäs ihminen. Ehkä oma elämä olisi samanlaista keskustelutaidossa. Mieheni keskustelee tietynlaisten ihmisten kanssa erilailla. Esim minun kanssa hän puhuu ns katukieltä ja ei puhu hienoja sanoja jne. Mutta jos hän juttelee vanhemman ihmisen kanssa, joka on itsekin lukenut ja sivistynyt ihminen, niin hän puhuu hienoilla sanoilla ja täysin erilailla. Sitä olen kerran kysynyt miksi tekee niin. Hän sanoi, että sillä hän viestii kuulijalle arvostavansa hänen älykkyyttään, vaikka sitä kumpikaan ei ajattele. Mutta ei epäarvosta esim minua, kun ei puhu samanlailla, koska en kuitenkaan ymmärrä niitä sanoja mitä käyttää. Mies sanoi, että suurinta älykkyyttä on hyvät käytöstavat ja toisen kuunteleminen ja olla päälle puhumatta. Ei provosoidu toisen mielipiteistä, koska hänen mielipide ei ole väärä ja siitä pitää pystyä keskustelemaan ja hyväksyä asia.

Olisi vaikea sietää tuollaista tyyppiä, joka ensin puhuu kuin ihmisille ja sen jälkeen alkaa lässyttää kuin lapselle.

Sua ei ole ainakaan älyllä siunattu. Itse ymmärsin täysin ja kirjoittajan mies on selkeästi älykäs ja sivistynyt ihminen. Ei tuossa puhuta kuin lapselle vaan normaalia arkikieltä. Sitä kun on turha höpötellä ihmisille sellaista mistä he eivät yhtään mitään ymmärrä ja sellanen on erittäin raskasta kuunneltavaa jos ei ymmärrä mitä toinen viestii. Tuossahan aloittajan mies arvostaa kaikkia joiden kanssa kommunikoi ja tuollainen on älykkään ihmisen piirre. En itsekään puupää ole, mutta olen keskustellut parin sellaisen ihmisen, jotka käytti sellasia sanoja mitä en ollut edes kuullut, niin ei sellanen keskustelu ole kovinkaan palkitsevaa, kun oma äly ei riitä kaikkeen keskusteluun ja jos vastapuoli ymmärtäisi sen asian, niin hän puhuisi erilailla.

Vierailija kirjoitti:

Joskus tapaa ihmisiä, joiden ajatusmaailma kulkee aivan eri sfääreissä, mitä tavallisten ihmisten. Se ajattelutapa ja ajatuksen kulku tarjoaa itselle juurikin sellaisen miellyttävän ahaa -elämyksen, mind blowin.

Juurikin näin, kun tapaat oikeasti älykkään niin ihmettelet vain sitä miten hän saa ajatuksillaan maailman näyttämään toiselta ja osaa perustella ajatuksensa todella järkevästi. Se on oikeasti MIND BLOW- ilmiö se on jotain mitä ei osaa selittää, se voisi olla sitä elämän taikaa. Tällaiset ihmiset osaavat yleensä selittää asian niin että vähän tyhmemmätkin ymmärtävät niinkuin minä :D Oikeasti älykkäitä ihmisiä en ole tavannut kuin ehkä muutaman elämäni aikana, useimmat esittävät tai ovat olevinaan. Älykkyys on jotain jota ei pysty feikkaamaan tai peittämään.