Mietitkö koskaan, miltä tuntuisi olla älykäs?

En mieti

Olen jo, ei tarvi pohtia. Joskus kyllä mietin, millaista elämä olisi ollut, jos en olisi älykäs.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo, ei tarvi pohtia. Joskus kyllä mietin, millaista elämä olisi ollut, jos en olisi älykäs.

Mä voin kertoa. Istuisit kaupan kassalla. Tai ehkä raataisit hullun lailla hiki päässä raksalla pölyn ja maalin peitossa.

Mietin. Elämä ois mennyt varmaan hieman toisin.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo, ei tarvi pohtia. Joskus kyllä mietin, millaista elämä olisi ollut, jos en olisi älykäs.

Mistä lähtien on ollut älyn merkki ylistää omaa älyä vähän päästä vauvapalstalla? Eikö sitä älyä muuten huomattaisi? En siis sano etteikö älykkyytensä julistajat voisikin olla jollain testillä mitattuna älykkäitä.

Mutta eikö kannattaisi sitä hyödyntää jossain ihan muilla areenoilla kuin palstalla? Eikö kiitos pitäisi tulla muualta kuin oman nenän alta?

Pitää kyllä olla hemmetin ahkera ja hyvätuloinen, että tuosta noin vain ryhtyy opiskelemaan kiinaa tai lähtee opiskelemaan uutta alaa yliopistoon. Äly ei nimittäin tarkoita samaa kuin kiinnostus kaikkea mahdollista kohtaan, joskin on helpompi kiinnostua asioista jos niiden ymnärtäminen on helppoa.

Mitä enemmän opiskelee, sitä vähemmän älykkääksi tuntee itsensä kun asiat käyvät jatkuvasti vaikeammiksi. Aika harvassa ovat ne, jotka tohtorin hattu päässään miettivät että pitäisköhän opiskella seuraavaksi kiinaa koska voi.

Itse sanoisin olevani älykäs. En mikään Einstein, mutta keskivertoa selkeästi parempi.

Mutta mielenkiintoinen asia on, että kärsin hiljattain pahasta anemiasta. Jokainen joka tuntee tuon sairauden tietää, että se voi todella heikentää kognitiivisiä kykyjä. Näin kävi myös minulle.

Tipahdin aika nopeasti kympin oppilaasta (lukio) sinne kasiin. Tuntui, että en vain osaa ja aivan kuin olisi lukot ratkaisujen tiellä. Se oli turhauttavaa ja heikensi uskoa omiin kykyihin.

Kun aloin syömään rautaa, niin koenumerot pomppasivat taas kuukaudessa tai kahdessa takaisin sinne kympin pintaan. En lukenut yhtään sen enempää, pärjäsin lukemalla koealueen läpi kerran/pari. Järki alkoi taas leikkaamaan ja tuntui, että ei ollut niitä samanlaisia "esteitä" kun koitti ratkaista ongelmaa.

Kaiken kaikkiaan nautin siitä, että pää toimii taas hyvin, mutta kyllä keskivertoälylläkin pärjää. Kuitenkin se tunne mikä tuli kun yht'äkkiä alkoi hahmottamaan paremmin ja ymmärtämään monimutkaisempia ongelmia, oli niin huumava, että jos tulisi mahdollisuus niin haluaisin olls älykkäämpi.

Olen joskus miettinyt, mutta olisiko se elämä sitten niin erilaista. Mieheni on sivistynyt ja älykäs ihminen. Ehkä oma elämä olisi samanlaista keskustelutaidossa. Mieheni keskustelee tietynlaisten ihmisten kanssa erilailla. Esim minun kanssa hän puhuu ns katukieltä ja ei puhu hienoja sanoja jne. Mutta jos hän juttelee vanhemman ihmisen kanssa, joka on itsekin lukenut ja sivistynyt ihminen, niin hän puhuu hienoilla sanoilla ja täysin erilailla. Sitä olen kerran kysynyt miksi tekee niin. Hän sanoi, että sillä hän viestii kuulijalle arvostavansa hänen älykkyyttään, vaikka sitä kumpikaan ei ajattele. Mutta ei epäarvosta esim minua, kun ei puhu samanlailla, koska en kuitenkaan ymmärrä niitä sanoja mitä käyttää. Mies sanoi, että suurinta älykkyyttä on hyvät käytöstavat ja toisen kuunteleminen ja olla päälle puhumatta. Ei provosoidu toisen mielipiteistä, koska hänen mielipide ei ole väärä ja siitä pitää pystyä keskustelemaan ja hyväksyä asia.

En koska tiedän sen jo.

Vierailija kirjoitti:

Pitää kyllä olla hemmetin ahkera ja hyvätuloinen, että tuosta noin vain ryhtyy opiskelemaan kiinaa tai lähtee opiskelemaan uutta alaa yliopistoon.

Vastauksestasi näkyy tavallisen ihmisen ajattelumaailma: ei voi, koska syyt x, y ja z.

Älykkäät harrastavat itsensä kehittämistä ja aivojensa haastamista. Ihan vain, koska he voivat.

Vauvapalstalla on paljon itseään älykkääksi kehuvia ihmisiä. Eli todennäköisesti tulet saamaan aika vähän vastauksia kysymykseesi.

Itse olen kyllä miettinyt millaista olisi olla tosi älykäs. Nyt olen vain keskivertoa, enkä häpeä myöntää sitä. Jostain syystä tällä palstalla on paljon sellaisia, joita hävettää myöntää olevansa keskivertoälykkäitä. Kai se on huonoa itsetuntoa. Mitä enemmän ihminen kehuu itseään anonyymisti, sitä vähemmän hän todellisuudessa on sitä, mitä kehuu olevansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kyllä olla hemmetin ahkera ja hyvätuloinen, että tuosta noin vain ryhtyy opiskelemaan kiinaa tai lähtee opiskelemaan uutta alaa yliopistoon.

Vastauksestasi näkyy tavallisen ihmisen ajattelumaailma: ei voi, koska syyt x, y ja z.

Älykkäät harrastavat itsensä kehittämistä ja aivojensa haastamista. Ihan vain, koska he voivat.

Ei suinkaan kaikki. Älykkäät voivat olla myös alisuoriutujia ja tuhlata potentiaalinsa pelkkiin viihdykkeisiin.

Vierailija kirjoitti:

En koska tiedän sen jo.

mistä tiedät

Minä olen älykkyystestin mukaan huomattavan älykäs. En kylläkään koe olevani sellainen.

Koulu meni aina hyvin vaikken mitään sen hyväksi tehnytkään. Opin siis olemaan laiska.

Olen aina ihaillut niitä tarmokkaampia, jotka tosiaankin ponnistelevat oppiakseen mandariinikiinaa tai lukevat lääkiksen oppikirjoja ihan huvikseen. Ei minusta olisi sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kyllä olla hemmetin ahkera ja hyvätuloinen, että tuosta noin vain ryhtyy opiskelemaan kiinaa tai lähtee opiskelemaan uutta alaa yliopistoon.

Vastauksestasi näkyy tavallisen ihmisen ajattelumaailma: ei voi, koska syyt x, y ja z.

Älykkäät harrastavat itsensä kehittämistä ja aivojensa haastamista. Ihan vain, koska he voivat.

Ei suinkaan kaikki. Älykkäät voivat olla myös alisuoriutujia ja tuhlata potentiaalinsa pelkkiin viihdykkeisiin.

Juu, aivan kuten minä. Tässäkin palstailen, vaikka voisin laajentaa tajuntaani, ymmärrystäni ja osaamistani vaikka millä tavalla, kun on vapaapäivä.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo, ei tarvi pohtia. Joskus kyllä mietin, millaista elämä olisi ollut, jos en olisi älykäs.

Tämä, tieto lisää tuskaa. Usein mietin muuttamista vaikka Lappiin erämaahan, voisin elää asteekkista elämää ilman turhia murheita.

Olen liian tyhmä miettiäkseni tuollaista. 

Se olisi ihanaa. Pyrin tosin yliopistoon joka tapauksessa tällä oletettavasti suht. tavallisella älyllä, mikä mulla nyt sitten ikinä onkaan. Mutta olisi ihanaa jos mun olisi sinne ihan helppoa päästä ja sen jälkeenkin opiskelu sujuisi helposti. Tykkään kyllä opiskelusta, varsinkin luennoilla. Niillä se viriketaso on jotenkin kivempi ja mulle sopivampi kuin yksin kotona lukiessa. Jos taas se yksin kotona lukeminen olisi helppoa ja nopeaa, mulle jäis enemmän aikaa tehdä hauskoja asioita kuten käydä bileissä ja tapahtumissa. En tahtoisi jättää mitään kokemuksia väliin sen takia, että opiskelu on työlästä ja vaatii paljon aikaa. Huippuälykkäänä ei varmaan tällaista ongelmaa olisi.

Olisi myös upeaa olla tarpeeksi älykäs keksimään ratkaisuja kaikenlaisiin ongelmiin ja siten parantaa maailmaa ja vaikuttaa asioihin. Jos olisin todella älykäs niin pyrkisin kyllä ottamaan siitä kaiken irti, enkä edes pelkästään omaksi huvikseni vaan paremman tulevaisuuden tähden meille kaikille. Niin ja kirjoittaisin myös jonkun tosi hienon romaanin, joka olisi lukijoille täydellinen mind blow. Ei siis mitään hankalaa sivistyssanatekstiä vaan joku uskomaton tarina missä yhdistyy viihde ja syvällisyys jotenkin tosi älykkäästi niin että lukijat yllättyy, nauraa, itkee ja innostuu elämästä ja tästä maailmasta.

Eihän tosin mikään estä mua yrittämästä tehdä noita asioita ihan tälläkin älyllä. Olis vaan hienoa jos se olis vähän helpompaa ja vähemmän raskasta, pelottavaa jne.

Arvelisin, että jos olisin sillä tavoin älykäs, että oppisin vaikeampia asioita, kuten tuo mainittu mandariinikiina, nopeasti, niin olisin myös herkempi, millä olisi omat seurauksensa.

Äly on vain väline. Ominaisuus siinä kuin muutkin.

Joku käyttää älyään pahaan, joku hyvään. Joku ei mihinkään.

Joku keskittyy viisaasti omaan elämäänsä.