Lue keskustelun säännöt.
Miksi huomattava osa odottavista naisista on hysteerisiä
Tiina
22.04.2019 |
Hei, olen ensimmäistä lastani odottava nainen, viikoilla 22+5.
Tässä raskauteni aikana olen törmännyt paljon kysymyksiä herättävään seikkaan. Olen useilla raskauteen ja odottamiseen liittyvillä keskustelupalstoilla huomannut, kuinka hysteerisiä odottajat ovat. Tyyliin; alkuraskaus edennyt hyvin, mutta alavatsa vähän kipeä - pakko päästä ultraan jo viikolla 6. Tai yleisen ohjeistuksen vastaisesti sinne ultraan täytyy rientää jo ennen viikkoa 10, ilman mitään syytä. Sitten istutaan päivystyksessä ym.ruuhkauttamassa koko terveydenhuollon systeemiä vain koska halutaan jonkun varmistavan, että kaikki on hyvin, vaikka oma järkikin sen on sanonut jo moneen kertaan. Yleinen piirre näyttää olevan se, ettei neuvolassa kokeneiden ja ammattitaitoisten terkkareiden/lääkäreiden (Suomen lapsikuolleisuus on maailman alhaisempia) näkemyksiä kuulla, vaan mieluummin mennään googleen ja tehdään omat diagnoosit, sekä lähdetään joukolla keskustelupalstoille levittämään hysteriaa. Kysymykseni siis on: MIKSI odottajat eivät luota suomalaisen terveydenhuollon osaamiseen? Onko kyse riehuvista raskaushormoneista vai ovatko kyseiset henkilöt muutenkin herkkiä kuvittelemaan itselleen vaivoja/sairauksia? Eikö odottajalle ja hänen läheisilleen olisi helpompaa, kun voisi rauhassa nauttia raskaudesta ilman pirujen maalailua seinille? Miksi tietoa ei haeta esim.neuvolan ohjaamilta tutkittuun tietoon pohjaavilta nettisivuilta, vaan keskustelupalstoilta? Tuon tasoinen stressaaminen ei ole hyväksi kenellekään. Itse päädyin näille palstoille kuullakseni toisten kokemuksista, mutta olen törmännyt vain lähinnä negatiivisiin kauhukuviin.
Joka tapauksessa toivotan ihanaa, rentoa ja huoletonta odotusaikaa kaikille!
Kommentit (49)
Ihmetyttää aina nämä toisten äitien tai odottajien arvostelijat. Jos sinä pystyt olemaan huoleton raskautesi suhteen etkä murehdi turhia, niin nauti siitä. Se on tosi hieno juttu. Yritä kuitenkin ymmärtää niitä toisiakin. Jollakulla voi olla huonoja kokemuksia painamassa mielen päällä, kun taas jotkut ovat ihan vaan ihmisinä sellaisia murehtijatyyppejä. Ei siinä kenenkään tarvitse olla parempi tai huonompi kuin toinen, ollaan vaan erilaisia luonteinemme ja kokemuksinemme. Kaikilla voisi olla helpompaa, jos tällaisen ihmettelyn ja itsensä ylentämisen sijaan olisimme tukena toisillemme ja tarjoaisimme muille vaikkapa empaattista korvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännittävää, miten jaksetaan pahastua siitä, että joku käy omakustanteisesti yksityisellä varhaisultrassa. Mitä se on teiltä pois?
Ihmettelin tätä ilmiötä että oikeastiko SUURINOSA käy yksityisellä varhaisultrassa. Se ei ole minulta pois, mutta kertoo kyllä odottajien muuttumisesta. Yksittäisiä kävijöitä varmaan ollut aina.
Ja miten se on sinusta huono ilmiö, että ihminen haluaa käydä varhaisultrassa? Miten se oikeastaan edes kuuluu sinulle niin paljon, että tuohdut asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännittävää, miten jaksetaan pahastua siitä, että joku käy omakustanteisesti yksityisellä varhaisultrassa. Mitä se on teiltä pois?
Ihmettelin tätä ilmiötä että oikeastiko SUURINOSA käy yksityisellä varhaisultrassa. Se ei ole minulta pois, mutta kertoo kyllä odottajien muuttumisesta. Yksittäisiä kävijöitä varmaan ollut aina.
Toisaalta voisi miettiä, että onkohan ennenvanhaan esim. sairaalasynnytyksiä pidetty turhana hysterisointina. Eli maailma muuttuu ja tietoisuus riskeistä lisääntyy, joka taas näyttäytyy asioiden varmistamisina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tai yleisen ohjeistuksen vastaisesti sinne ultraan täytyy rientää jo ennen viikkoa 10, ilman mitään syytä. Sitten istutaan päivystyksessä ym.ruuhkauttamassa koko terveydenhuollon systeemiä vain koska halutaan jonkun varmistavan, että kaikki on hyvin, "
Eiköhän suurin osa käy yksityisellä varhaisultrassa, kuten itsekin tein.
Kukaan ei saa palkintoa tai pokaalia siitä, kuka on ollut parhain ja hysteerittömin odottaja. Kannattaa suunnata se energia omaan odotukseen sen sijaan, että tarkkailee mitä mahdollisia virheitä muut tekevät.
Jos jo nyt lähtee siihen äitiyskilpailuun, niin tulee raskas tie vanhemmuuteen.Suurin osako käy varhaisultrassa yksityisellä? Tähänkö on tultu, oikeasti? Nykyihmisen kärsimättömyys ja halu kontrolloida on kyllä ihan älytöntä. Siinä odottavien äitien vertaistukiryhmässä jossa itsekin kirjoittelin vain muutoma kävi varhaisultrassa.
Loistavasti argumentoitu. Kiitos.
Kiitos ap.
Oma hysteerikko-ryhmänsä on myös tämä "en anna mieheni hoitaa lasta, koska hän ei osaa mitään". Ehkä vielä raivostuttavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tai yleisen ohjeistuksen vastaisesti sinne ultraan täytyy rientää jo ennen viikkoa 10, ilman mitään syytä. Sitten istutaan päivystyksessä ym.ruuhkauttamassa koko terveydenhuollon systeemiä vain koska halutaan jonkun varmistavan, että kaikki on hyvin, "
Eiköhän suurin osa käy yksityisellä varhaisultrassa, kuten itsekin tein.
Kukaan ei saa palkintoa tai pokaalia siitä, kuka on ollut parhain ja hysteerittömin odottaja. Kannattaa suunnata se energia omaan odotukseen sen sijaan, että tarkkailee mitä mahdollisia virheitä muut tekevät.
Jos jo nyt lähtee siihen äitiyskilpailuun, niin tulee raskas tie vanhemmuuteen.Suurin osako käy varhaisultrassa yksityisellä? Tähänkö on tultu, oikeasti? Nykyihmisen kärsimättömyys ja halu kontrolloida on kyllä ihan älytöntä. Siinä odottavien äitien vertaistukiryhmässä jossa itsekin kirjoittelin vain muutoma kävi varhaisultrassa.
Ei, vaan niistä varhaisultrissa käyvistä suurin osa käynee yksityisellä.
Ja mihin on tultu? Siihen, että ihmiset ovat asioista riskeistä tietoisempia?
Syynsä kullakin, jollakin on taustallaan kohdunulkoiseen altistavia tekijöitä (kuten vatsan alueen leikkaus), joku taas haluaa saada varmistuksen ettei ole tuulimunaraskaus, jottei turhaan haaveile sinne rv 12 saakka.
Mitäpä me muut olemme arvostelemaan muiden syitä ja valintoja. Ei se, ettet käynyt varhaisultrassa, tee sinusta parempaa kuin varhaisultrassa käyneestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niitä naisia, jotka tulivat heti raskaaksi vaikka ei pitänyt. Mitään vauvakuumetta en ehtinyt ikinä saada enkä edes miettiä, että teen lapsen kun sattumalta tapasin unelmieni miehen, jolla vauvakuume oli päällä. Sain keskenmenon enkä surrut enkä mitenkään kokenut sitä pahana, koska tiesin, että se on enemmän sääntö kuin poikkeus ensimmäisessä raskaudessa.
Pelkään kyllä lapsen terveyden puolesta, koska olen lääkityksellä. Mutta eihän sille mitään voi tehdä. Kaikki näyttää hyvältä nyt, mutta vaikeuksia voi vielä tulla. Asiasta en voi puhua kuin miehelleni, koska yleinen ilmapiiri on sairaalloisen tuomitseva eikä todellakaan tue äitiyttä. Olen siis pitänyt kaikki raskauteen liittyvät asiat vain meidän välillä. En tosin edes tunne muita äitejä enkä heihin halua tämän vuoksi tutustua, koen heidän juttunsa lähinnä ahdistavina.
Siis mistä tällainen ajatus on peräisin? Kysyn ihan tosissani, koska en tunne yhtään naista joka olisi saanut keskenmenon. Kaikilla on ensimmäinen(kin) raskaus jatkunut normaalisti loppuun asti.
Luuletko, että jokainen tuttusi, naapurisi, työkaverisi tms. kertoisi keskenmenostaan?
Todennäköisesti tuttavissasi on muutamakin keskenmenon saanut, mutteivät ole kokeneet tarpeelliseksi raportoida tästä kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä se oli mies joka oli hysteerinen. Minun piti tavallisesta pahoinvoinnistakin soittaa ja kysyä onko normaalin rajoissa se oksentamiseni.
Kun lapsi alkoi liikkua oli hän siitäkin lähdössä viemään minua päivystykseen kun yhtenä iltana ei liikkunut yhtä paljon kuin edellisenä.
Kaikki alkoi kun alkuraskaudesta vuosin pari tippaa verta seksin jälkeen. Soitin neuvolaan ja kysyin, ei kelvannut miehelle sieltä vastaus että normaalia eikä lainkaan hälyttävää jos ihan vähän tulee. Piti vielä soittaa terveyskeskukseen kuullakseen saman.
Koko raskauden ajan kohteli minua kuin olisin hajomassa. Raivostutti.
No mä olisin iloinen että huomiois raskauden jotenkin. Mun mies kun taas on ihan toista ääripäätä. Nyt loppuraskaudessa kun väsyttää enemmän, mies vaan pitää mua varmaan ihan patalaiskana ja ihmettelee että ”mites sitä nyt noin väsyttää ja kolottaa jms?”. Ei osaa ollenkaan asettua mun asemaan.
Ei tajua raskausvaivoja ollenkaan. ”Kyllähän sitä pitää liikkua enemmän että pysyy hyvässä kunnossa ja jaksaa sitten synnytyksessäkin”. Joo,o, totta mutta ei sitä loppuraskaudesta vartalo ja elimistö anna myöten niin kuin alkuraskaudessa. Liika on liikaa.
Ihmettelin tätä ilmiötä että oikeastiko SUURINOSA käy yksityisellä varhaisultrassa. Se ei ole minulta pois, mutta kertoo kyllä odottajien muuttumisesta. Yksittäisiä kävijöitä varmaan ollut aina.