Miksi huomattava osa odottavista naisista on hysteerisiä

Vierailija kirjoitti:

"Tai yleisen ohjeistuksen vastaisesti sinne ultraan täytyy rientää jo ennen viikkoa 10, ilman mitään syytä. Sitten istutaan päivystyksessä ym.ruuhkauttamassa koko terveydenhuollon systeemiä vain koska halutaan jonkun varmistavan, että kaikki on hyvin, "

Eiköhän suurin osa käy yksityisellä varhaisultrassa, kuten itsekin tein.

Kukaan ei saa palkintoa tai pokaalia siitä, kuka on ollut parhain ja hysteerittömin odottaja. Kannattaa suunnata se energia omaan odotukseen sen sijaan, että tarkkailee mitä mahdollisia virheitä muut tekevät.

Jos jo nyt lähtee siihen äitiyskilpailuun, niin tulee raskas tie vanhemmuuteen.

Niin joo, ja ennenkuin joku ehtii viisastella:

Omakustanteisessa varhaisultrassa kävin rv 6, koska pitkä lapsettomuustausta ja tehtynä yksi vatsanalueen leikkaus. Tuo vatsan alueen leikkaus siis kasvattaa riskiä kohdunulkoiselle, joten mielelläni maksoin sen yli 100€ saadakseni varmuuden siitä, että raskaus on oikeassa paikassa.

Nämä palstat ovat purkautumisväylä asioille, joita mielessä pyörii ja joita ei voi vaikka naapurin Pekan kanssa jakaa.

En kyllä ole hysteriaa havainnut, joten olisiko ap nyt pikkasen projisoinut omia tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Useiden keskenmenojen jälkeen alkaa huoli nostaa päätä. On se ihmeellistä, miten ihminen ei osaa ajatella ollenkaan toisesta näkökulmasta ja oikein ihmettelee tollaista.

Sepä se. On helppo olla huoleton, jos raskaus on alkanut helposti.

Vaan olisiko yhtä helppoa, jos ekan raskaueen alkamiseen mennyt yli kaksi vuotta, ja sekin mennyt kesken.

Olen niitä naisia, jotka tulivat heti raskaaksi vaikka ei pitänyt. Mitään vauvakuumetta en ehtinyt ikinä saada enkä edes miettiä, että teen lapsen kun sattumalta tapasin unelmieni miehen, jolla vauvakuume oli päällä. Sain keskenmenon enkä surrut enkä mitenkään kokenut sitä pahana, koska tiesin, että se on enemmän sääntö kuin poikkeus ensimmäisessä raskaudessa.

Pelkään kyllä lapsen terveyden puolesta, koska olen lääkityksellä. Mutta eihän sille mitään voi tehdä. Kaikki näyttää hyvältä nyt, mutta vaikeuksia voi vielä tulla. Asiasta en voi puhua kuin miehelleni, koska yleinen ilmapiiri on sairaalloisen tuomitseva eikä todellakaan tue äitiyttä. Olen siis pitänyt kaikki raskauteen liittyvät asiat vain meidän välillä. En tosin edes tunne muita äitejä enkä heihin halua tämän vuoksi tutustua, koen heidän juttunsa lähinnä ahdistavina.

Hassua miten osa ottaa heti esiin "kilpailun". Mielestäni tätä ei ap:n kirjoituksesta esiin nouse, vaan aitoa ihmettelyä ihmisten asenteista ja näkemyksistä. Olen ihmetellyt itsekin miksei suosituksia kuunnella, vaan esim.sinne hyvin varhaiseen ultraan on pakko päästä yksityiselle, vaikkei syytä tähän olisi. Eihän kukaan käy esim.sydänfilmissäkään rutiinisti, ellei tähän ole aihetta. Ensimmäinen kolmannes on kriittistä aikaa ja keskenmenon todennäköisyys suuri. Miksi mennä ekoilla viikoilla tuijottamaan suttuista kuvaa kasasta soluja, ehkä lisätä vielä vähän toiveita raskauden etenemisestä ja sitten surra keskenmenoa kahta kauheammin? Ottakaa iisimmin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan turhaa syyllistää ihmisiä stressaamisesta. Ei kukaan sitä tahallaan tee.

Jotkut äidit ovat hirveitä toisia äitejä kohtaan.

Olin raskaana samaan aikaan yhden etäisemmän kaverin kanssa. Tämä päätti että tarvitsen hänen neuvojaan ja alkoi pommittaa viesteillä koskien ruokaa, mikä sitteri tai rattaat kannattaa ostaa ja syyllistäen minua kun käyn töissä, se kun oli fyysisesti raskasta. Minä viihdyin töissä ja kuuntelin omaa kehoani ja jaksamistani.

Hän aina keksi uuden asian jonka ajatteli tietävän paremmin.

"Tiesithän ettei raskaana saa juoda kahvia?"

"Ahaa"

Pari päivää väliä

"Oletko lopettanut kahvin juonnin jo?"

Parasta tässä oli se että hän odotti esikoista ja minä kolmatta.

Vierailija kirjoitti:

Olen niitä naisia, jotka tulivat heti raskaaksi vaikka ei pitänyt. Mitään vauvakuumetta en ehtinyt ikinä saada enkä edes miettiä, että teen lapsen kun sattumalta tapasin unelmieni miehen, jolla vauvakuume oli päällä. Sain keskenmenon enkä surrut enkä mitenkään kokenut sitä pahana, koska tiesin, että se on enemmän sääntö kuin poikkeus ensimmäisessä raskaudessa.

Pelkään kyllä lapsen terveyden puolesta, koska olen lääkityksellä. Mutta eihän sille mitään voi tehdä. Kaikki näyttää hyvältä nyt, mutta vaikeuksia voi vielä tulla. Asiasta en voi puhua kuin miehelleni, koska yleinen ilmapiiri on sairaalloisen tuomitseva eikä todellakaan tue äitiyttä. Olen siis pitänyt kaikki raskauteen liittyvät asiat vain meidän välillä. En tosin edes tunne muita äitejä enkä heihin halua tämän vuoksi tutustua, koen heidän juttunsa lähinnä ahdistavina.

Siis mistä tällainen ajatus on peräisin? Kysyn ihan tosissani, koska en tunne yhtään naista joka olisi saanut keskenmenon. Kaikilla on ensimmäinen(kin) raskaus jatkunut normaalisti loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Hassua miten osa ottaa heti esiin "kilpailun". Mielestäni tätä ei ap:n kirjoituksesta esiin nouse, vaan aitoa ihmettelyä ihmisten asenteista ja näkemyksistä. Olen ihmetellyt itsekin miksei suosituksia kuunnella, vaan esim.sinne hyvin varhaiseen ultraan on pakko päästä yksityiselle, vaikkei syytä tähän olisi. Eihän kukaan käy esim.sydänfilmissäkään rutiinisti, ellei tähän ole aihetta. Ensimmäinen kolmannes on kriittistä aikaa ja keskenmenon todennäköisyys suuri. Miksi mennä ekoilla viikoilla tuijottamaan suttuista kuvaa kasasta soluja, ehkä lisätä vielä vähän toiveita raskauden etenemisestä ja sitten surra keskenmenoa kahta kauheammin? Ottakaa iisimmin.

Olin naistenklinikalla hoidoissa kun tulin raskaaksi. Ja hoitona oli siis vain letrozol-kuuri. Kuitenkin oli ohjeena ilmoittaa heille jos tulee raskaaksi ja sieltä varattiin minulle varhaisultra. En edes pyytänyt sitä, mutta se on heidän käytäntönsä.

Olinko siis ihan turhamainen kun menin sinne?

Ne ketkä menevät yksityisellekin varhaisultraan eivät ole mielestäni mitenkään hysteerisiä. Raskaus kun voi olla tuulimuna, kiinnittynyt väärään paikkaan tai mitä vaan. 12 viikkoa on pitkä aika odottaa että onko siellä vatsassa oikeasti jotain vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua miten osa ottaa heti esiin "kilpailun". Mielestäni tätä ei ap:n kirjoituksesta esiin nouse, vaan aitoa ihmettelyä ihmisten asenteista ja näkemyksistä. Olen ihmetellyt itsekin miksei suosituksia kuunnella, vaan esim.sinne hyvin varhaiseen ultraan on pakko päästä yksityiselle, vaikkei syytä tähän olisi. Eihän kukaan käy esim.sydänfilmissäkään rutiinisti, ellei tähän ole aihetta. Ensimmäinen kolmannes on kriittistä aikaa ja keskenmenon todennäköisyys suuri. Miksi mennä ekoilla viikoilla tuijottamaan suttuista kuvaa kasasta soluja, ehkä lisätä vielä vähän toiveita raskauden etenemisestä ja sitten surra keskenmenoa kahta kauheammin? Ottakaa iisimmin.

Olin naistenklinikalla hoidoissa kun tulin raskaaksi. Ja hoitona oli siis vain letrozol-kuuri. Kuitenkin oli ohjeena ilmoittaa heille jos tulee raskaaksi ja sieltä varattiin minulle varhaisultra. En edes pyytänyt sitä, mutta se on heidän käytäntönsä.

Olinko siis ihan turhamainen kun menin sinne?

Ne ketkä menevät yksityisellekin varhaisultraan eivät ole mielestäni mitenkään hysteerisiä. Raskaus kun voi olla tuulimuna, kiinnittynyt väärään paikkaan tai mitä vaan. 12 viikkoa on pitkä aika odottaa että onko siellä vatsassa oikeasti jotain vai ei.

Edelleenkin, MITÄ teet tiedolla mihin alkio on kiinnittynyt? Et kuitenkaan voi tehdä asialle yhtään mitään. Näet, että väärässä on ja sitten odotat keskenmenoa, niinkö? Tai näet, että kohdussa on, herättelet jo toiveita onnistuneesta raskaudesta ja sitten meneekin kesken; kaksinkertainen tuska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua miten osa ottaa heti esiin "kilpailun". Mielestäni tätä ei ap:n kirjoituksesta esiin nouse, vaan aitoa ihmettelyä ihmisten asenteista ja näkemyksistä. Olen ihmetellyt itsekin miksei suosituksia kuunnella, vaan esim.sinne hyvin varhaiseen ultraan on pakko päästä yksityiselle, vaikkei syytä tähän olisi. Eihän kukaan käy esim.sydänfilmissäkään rutiinisti, ellei tähän ole aihetta. Ensimmäinen kolmannes on kriittistä aikaa ja keskenmenon todennäköisyys suuri. Miksi mennä ekoilla viikoilla tuijottamaan suttuista kuvaa kasasta soluja, ehkä lisätä vielä vähän toiveita raskauden etenemisestä ja sitten surra keskenmenoa kahta kauheammin? Ottakaa iisimmin.

Olin naistenklinikalla hoidoissa kun tulin raskaaksi. Ja hoitona oli siis vain letrozol-kuuri. Kuitenkin oli ohjeena ilmoittaa heille jos tulee raskaaksi ja sieltä varattiin minulle varhaisultra. En edes pyytänyt sitä, mutta se on heidän käytäntönsä.

Olinko siis ihan turhamainen kun menin sinne?

Ne ketkä menevät yksityisellekin varhaisultraan eivät ole mielestäni mitenkään hysteerisiä. Raskaus kun voi olla tuulimuna, kiinnittynyt väärään paikkaan tai mitä vaan. 12 viikkoa on pitkä aika odottaa että onko siellä vatsassa oikeasti jotain vai ei.

Edelleenkin, MITÄ teet tiedolla mihin alkio on kiinnittynyt? Et kuitenkaan voi tehdä asialle yhtään mitään. Näet, että väärässä on ja sitten odotat keskenmenoa, niinkö? Tai näet, että kohdussa on, herättelet jo toiveita onnistuneesta raskaudesta ja sitten meneekin kesken; kaksinkertainen tuska.

Esim kohdun ulkoinen raskaus on vaarallinen naiselle. Kyllä sitä muutenkin pääsee paljon vähemmällä jos viallinen alkio otetaan aikaisemmin ulos kuin odotetaan keskenmenoa. Kumma ettei joku tätä tajua.

Hyvä aloitus ap.

Kaikella kunnioituksella kaikkia odottajia kohtaan, mutta pitäkää oikeasti jalat maassa ja järki päässä. Olen työskennellyt päivystyksessä 20 vuotta ja urani varrella luokseni on hakeutunut useita odottajia aivan kummallisine väitteineen ja luuloinen. Yksi oli syönyt mangoa ja oli varma siitä, että sai yliannostuksen a-vitamiinia. Yksi oli ottanut tabletin melatoniinia ja oli nyt vakuuttunut, että lapsesta tulee vammainen. Yhdellä oli lievää raskauteen liittyvää alavatsakipua ja oli varma kohdun ulkoisesta raskaudesta, oikeassa paikassa alkio oli. Yksi oli maistanut suullisen viiniä puolisonsa lasista ja oli varma, että saa nyt vammaisen lapsen. Yksi oli tyhjentänyt astianpesukoneen ja oli varma, että sikiö oli kumartelusta vaurioitunut.

Hyvät naiset, te ruuhkautatte päivystyksiä ja viette aikaa/henkilökuntaa pois potilailta, jotka oikeasti apua tarvitsevat.

Nyt järki käteen!

Vierailija kirjoitti:

Hassua miten osa ottaa heti esiin "kilpailun". Mielestäni tätä ei ap:n kirjoituksesta esiin nouse, vaan aitoa ihmettelyä ihmisten asenteista ja näkemyksistä. Olen ihmetellyt itsekin miksei suosituksia kuunnella, vaan esim.sinne hyvin varhaiseen ultraan on pakko päästä yksityiselle, vaikkei syytä tähän olisi. Eihän kukaan käy esim.sydänfilmissäkään rutiinisti, ellei tähän ole aihetta. Ensimmäinen kolmannes on kriittistä aikaa ja keskenmenon todennäköisyys suuri. Miksi mennä ekoilla viikoilla tuijottamaan suttuista kuvaa kasasta soluja, ehkä lisätä vielä vähän toiveita raskauden etenemisestä ja sitten surra keskenmenoa kahta kauheammin? Ottakaa iisimmin.

Taas kerran, ota huomioon eri lähtökohdat. On helppo olla huoleton, kun raskaus saa alkunsa helposti, toisin kuin tilanteissa, joissa raskautta on yritetty vuosia.

Kuka nauttii raskausajasta? Ootko ap täysin pimee???

Lääkäri kirjoitti:

Hyvä aloitus ap.

Kaikella kunnioituksella kaikkia odottajia kohtaan, mutta pitäkää oikeasti jalat maassa ja järki päässä. Olen työskennellyt päivystyksessä 20 vuotta ja urani varrella luokseni on hakeutunut useita odottajia aivan kummallisine väitteineen ja luuloinen. Yksi oli syönyt mangoa ja oli varma siitä, että sai yliannostuksen a-vitamiinia. Yksi oli ottanut tabletin melatoniinia ja oli nyt vakuuttunut, että lapsesta tulee vammainen. Yhdellä oli lievää raskauteen liittyvää alavatsakipua ja oli varma kohdun ulkoisesta raskaudesta, oikeassa paikassa alkio oli. Yksi oli maistanut suullisen viiniä puolisonsa lasista ja oli varma, että saa nyt vammaisen lapsen. Yksi oli tyhjentänyt astianpesukoneen ja oli varma, että sikiö oli kumartelusta vaurioitunut.

Hyvät naiset, te ruuhkautatte päivystyksiä ja viette aikaa/henkilökuntaa pois potilailta, jotka oikeasti apua tarvitsevat.

Nyt järki käteen!

Toisaalta odottavia äitejä myös pelotellaan ja maalataan uhkakuvia kaikesta, mitä vaan voit tehdä väärin.

Esim. minua vaadittiin neuvolassa tilille siitä, kun painoni oli noussut yhdellä kilolla "liikaa", noin sen rv:n keskiarvolliseen painonnousuun nähden. Ja heti toki pidettiin luennot radista ja muusta vaarasta, mitä voin nyt sillä kaamealla virheelläni aiheuttaa.

Eli parempi kysymys olisi, että miksi odottavia pelotellaan ja hysterisoidaan, ja sen jälkeen ivaillaan kun ovat peloissaan ja hysterisoituja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua miten osa ottaa heti esiin "kilpailun". Mielestäni tätä ei ap:n kirjoituksesta esiin nouse, vaan aitoa ihmettelyä ihmisten asenteista ja näkemyksistä. Olen ihmetellyt itsekin miksei suosituksia kuunnella, vaan esim.sinne hyvin varhaiseen ultraan on pakko päästä yksityiselle, vaikkei syytä tähän olisi. Eihän kukaan käy esim.sydänfilmissäkään rutiinisti, ellei tähän ole aihetta. Ensimmäinen kolmannes on kriittistä aikaa ja keskenmenon todennäköisyys suuri. Miksi mennä ekoilla viikoilla tuijottamaan suttuista kuvaa kasasta soluja, ehkä lisätä vielä vähän toiveita raskauden etenemisestä ja sitten surra keskenmenoa kahta kauheammin? Ottakaa iisimmin.

Olin naistenklinikalla hoidoissa kun tulin raskaaksi. Ja hoitona oli siis vain letrozol-kuuri. Kuitenkin oli ohjeena ilmoittaa heille jos tulee raskaaksi ja sieltä varattiin minulle varhaisultra. En edes pyytänyt sitä, mutta se on heidän käytäntönsä.

Olinko siis ihan turhamainen kun menin sinne?

Ne ketkä menevät yksityisellekin varhaisultraan eivät ole mielestäni mitenkään hysteerisiä. Raskaus kun voi olla tuulimuna, kiinnittynyt väärään paikkaan tai mitä vaan. 12 viikkoa on pitkä aika odottaa että onko siellä vatsassa oikeasti jotain vai ei.

Edelleenkin, MITÄ teet tiedolla mihin alkio on kiinnittynyt? Et kuitenkaan voi tehdä asialle yhtään mitään. Näet, että väärässä on ja sitten odotat keskenmenoa, niinkö? Tai näet, että kohdussa on, herättelet jo toiveita onnistuneesta raskaudesta ja sitten meneekin kesken; kaksinkertainen tuska.

Kohdunulkoinen raskaus voi olla hengenvaarallinen, sitä teen sillä tiedolla.

Osa toki kuihtuu itsekseen pois, mutta vaaratilanne syntyy jos jatkaa kasvuaan siellä väärässä paikassa. Mitä aiemmin tilanne havaitaan, niin voidaan ehkäistä vaaratilanteet.

Mua jaksaa naurattaa eritoten ruokahysteria. Päihteitä lukuunottamatta ei kyllä tullut mieleenkään ruveta rajoittamaan syömisiä. Ihan täyttä höpönlöpöä ja huuhaata :'D Ihmislaji olisi kuollut sukupuuttoon kymmeniä tuhansia vuosia sitten, jos se olisi niin pienestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

"Tai yleisen ohjeistuksen vastaisesti sinne ultraan täytyy rientää jo ennen viikkoa 10, ilman mitään syytä. Sitten istutaan päivystyksessä ym.ruuhkauttamassa koko terveydenhuollon systeemiä vain koska halutaan jonkun varmistavan, että kaikki on hyvin, "

Eiköhän suurin osa käy yksityisellä varhaisultrassa, kuten itsekin tein.

Kukaan ei saa palkintoa tai pokaalia siitä, kuka on ollut parhain ja hysteerittömin odottaja. Kannattaa suunnata se energia omaan odotukseen sen sijaan, että tarkkailee mitä mahdollisia virheitä muut tekevät.

Jos jo nyt lähtee siihen äitiyskilpailuun, niin tulee raskas tie vanhemmuuteen.

Suurin osako käy varhaisultrassa yksityisellä? Tähänkö on tultu, oikeasti? Nykyihmisen kärsimättömyys ja halu kontrolloida on kyllä ihan älytöntä. Siinä odottavien äitien vertaistukiryhmässä jossa itsekin kirjoittelin vain muutoma kävi varhaisultrassa.

On kyllä jännittävää, miten jaksetaan pahastua siitä, että joku käy omakustanteisesti yksityisellä varhaisultrassa. Mitä se on teiltä pois?

Raskaudet on erilaisia ja riskit. Itse en ollut hysteerinen, mutta pelkäsin kyllä. Alusta asti oli erittäin voimakkaita kuukautiskramppimaisia kipuja, kohtu supisteli ja osa oli liitoskipuja. En voinut esim. istua juuri autossa tai bussissa, koska se kipu saattoi alkaa tien kuopistakin. Totta kai pelkäsin liikkua, koska kävely sai aikaan kivun. Pelkäsin keskenmenoa, äiti muisti heti alkuunsa varoittaa että älä sitten pety jos menee kesken koska hälläkin meni niin monta kertaa. Ajattelin silloin, että joo minussa täytyy varmaan olla jotain ”vikaa” myös. Vähän alle 20 viikolla tuli vähän verta, olin varma että tähän tämä nyt päättyi, se oli ainoa hieman hysteerinen hetki. Otettiin osastolle yöksi tarkkailuun ja lääkäri sanoi, että sitä ei koskaan tiedä miten nämä päättyy. Olin tosi hämmentynyt kun raskaus jatkuikin.

Synnytystä en juuri enää osannut pelätä, mutta siinäkin olisi voinut käydä huonosti. Kuulin synnytyksen jälkeen, että lapsi piteli kaksin käsin napanuoraa joka oli kiertynyt kaulan ympärille. Lisäksi ponnistusvaihe kesti lähes tunnin, siinäkin tuli jo kiire lääkärillä auttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Mua jaksaa naurattaa eritoten ruokahysteria. Päihteitä lukuunottamatta ei kyllä tullut mieleenkään ruveta rajoittamaan syömisiä. Ihan täyttä höpönlöpöä ja huuhaata :'D Ihmislaji olisi kuollut sukupuuttoon kymmeniä tuhansia vuosia sitten, jos se olisi niin pienestä kiinni.

Voi jeesus.. Oletko kertaakaan lukenut mihin nuo ruokasuositukset perustuu? Vai etkö vain ymmärrä lukemaasi?

Esim.listeriariski on todellinen. Se riski ei tarkoita, että sen saa vaan että tietyissä ruuissa on suurentunut riski se saada. Aika helppoa on välttää noita paria ruoka-ainetta mutta sinä et tätä tee, koska et usko riskin olemassaoloon? Surullista että tuollaiset idioot itkin tekevät lapsia..