Miksi huomattava osa odottavista naisista on hysteerisiä

Ihmettelin samaa kun olin raskaana. Hysteerisesti kytätään mitä voi syödä ja saako käydä vaikka jumpassa ja kaikki on kielletty. Ei se raskaus ole mikään sairaus, eikä myöskään mitenkään ihmeellistä. Sori nyt vaan.

Ihanko totta suurin osa? En ole keskustellut raskauteen liittyvissä ryhmissä, mutta onhan mulla nyt tuttavapiirissä äitejä, eikä ole tällaista tullut vastaan. Ettet vain nyt liioittelisi?

En ole koskaan huomannut, mutta olen itse psyykkisesti tasapainoinen. 

Ekan kanssa en pelännyt yhtään mitään, enkä edes tajunnut mitä kaikkea voi pieleen mennä/ mitä on pelissä.

Sit toisen raskaus oli henkisesti todella raskas pelkoineen, koska sitä edelsi kaksi keskenmenoa. 

Rentoa ja huoletonta odotusaikaa vaan sinulle, joka ei ole kokenut keskenmenoa tai synnyttänyt kuollutta vauvaa. Helppoahan se on laittaa itsensä tuollaiselle "olen parempi kuin muut, kun en stressaa" jakkaralle, kun ei ole koskaan joutunut kokemaan mitään sellaista, mistä syystä stressaa - tai joutunut katsomaan vierestä, kun joku toinen käy sellaista läpi.

Itse olen varmaan mielestäsi hysteerinen, ainakin ulkopuolisen silmiin voisi siltä vaikuttaa. Johtuu siitä, että raskaustyyppini on ison riskin raskaus ja tätä on odotettu pitkään.

Olen ollut kolme kertaa raskaana ja olen törmännyt vain muutamaan tuollaiseen odottajaan. Suurin osa oli fiksuja, huolehtivia ja mukavia äitejä, joiden kanssa ystävystyin ja he ovat vieläkin ystäviäni ja lapset ovat ystäviä keskenään. Taidat ap siis liioitella aika paljon, että saisit korotettua itsesi edes jollakin tavalla korkeammalle pallille? :D Siitä se äitiyden päteminen joillakin alkaa.

Lapsen synnyttyä vertailet ihan tohkeissasi sen pituutta, taitoja ja kaikkea mahdollista muiden vauvoihin ja oma vauvasi on luonnollisesti aina se paras ja nopeimmin kehittynein... Sinunlaisia äitejä riittää, mutta jostakin syystä he ovat aika yksinäisiä. Rauhoitu ap siis ja lopeta muiden arvostelu ja keskity nyt ihan kokonaan siihen omaan napaasi, se on nyt tärkeämpi kuin muiden raskauksien ruotiminen.

Terv. Kolmen teinin äiti

Olen ap:n kanssa täsmälleen samaa mieltä.

Itsellä 2 lasta ja 4 keskenmenoa. Kesken ovat menneet, koska ovat ja tiedän, etten olisi stressaamisella, pähkäilyllä ja hysteerisesti käyttäytymällä pystynyt niitä mitenkään estämään. Mitä olisin tehnyt tiedolla, että kyseessä eräänkin kohdalla oli tuulimuna, ennen kuin päätti tulla ulos. Olen luottanut aina luontoon, sen viisauteen ja voimaan, antanut vain mennä. Se mikä eteen tulee, tulee, kaikkeen ei voi ihminen vaikuttaa. Ja kyllä, nuo kesken menneet olisivat olleet varsin toivottuja ja surtua tuli, mutta tätä se elämä välillä on. Uskon, että liiallinen stressi ei ainakaan raskauden toivottua etenemistä edistä. Toivon rauhaa mieliinne.

Ihan turhaa syyllistää ihmisiä stressaamisesta. Ei kukaan sitä tahallaan tee.

Samaa mieltä ap:n kanssa.

Oma lapsi jo pari vuotias enkä sanottavasti ole mitenkään vertaillut taitojen kehittymistä muihin lapsiin nähden.

Jos äiti stressaa niin siihen on varmasti syy. Itse olin hysteerinen äiti ensimmäisessä raskaudessa koska minulla oli tunne että kroppani ei toimi kuten pitää ja vaadin lääkäriltä lausuntoa ja ohjeita tilanteeseeni jne. Neuvolassa minua pidettiin nimenomaan ihan turhaan huolestuneena ja niinpä olin jo vuodeosastolla ja käynyt läpi kaksi suurta leikkausta rv 18 kun neuvolasta VIIMEIN soitettiin ja kerrottiin että lääkäriä oli konsultoitu ja että ei ole syytä huoleen tai ylimääräisiin tutkimuksiin aiheeni tiimoilta. Kerroin että olen kirurgisella osastolla nyt vuodepotilaana.

Jospa joku olisi vaan kuunnellut sitä hysteeristä äitiä. Onneksi minä ja lapsi selvisimme hengissä, mutta vauva oli mahassa kahden nukutuksen läpi ja kuukauden olin jatkuvassa kipulääkityksessä joten lapsella on myöhemmin kenties tästä syystä ollut tiettyjä ongelmia.

Olkaa äidit hysteerisiä ja kuunnelkaa tuntemuksianne ja VAATIKAA tutkimuksia. Kukaan muu ei taistele syntymättömän lapsenne takia.

Nykyisin lapsen saaminen on niin erikoinen ja harvinainen tapahtuma naisen ja miksei miehenkin elämässä. Tällöin lisääntymiseen suhtaudutaan suuremmalla huolella kuin jos jokainen pyöräyttelisi muksun joka toinen vuosi.

Hysteerikko kirjoitti:

Jos äiti stressaa niin siihen on varmasti syy. Itse olin hysteerinen äiti ensimmäisessä raskaudessa koska minulla oli tunne että kroppani ei toimi kuten pitää ja vaadin lääkäriltä lausuntoa ja ohjeita tilanteeseeni jne. Neuvolassa minua pidettiin nimenomaan ihan turhaan huolestuneena ja niinpä olin jo vuodeosastolla ja käynyt läpi kaksi suurta leikkausta rv 18 kun neuvolasta VIIMEIN soitettiin ja kerrottiin että lääkäriä oli konsultoitu ja että ei ole syytä huoleen tai ylimääräisiin tutkimuksiin aiheeni tiimoilta. Kerroin että olen kirurgisella osastolla nyt vuodepotilaana.

Jospa joku olisi vaan kuunnellut sitä hysteeristä äitiä. Onneksi minä ja lapsi selvisimme hengissä, mutta vauva oli mahassa kahden nukutuksen läpi ja kuukauden olin jatkuvassa kipulääkityksessä joten lapsella on myöhemmin kenties tästä syystä ollut tiettyjä ongelmia.

Olkaa äidit hysteerisiä ja kuunnelkaa tuntemuksianne ja VAATIKAA tutkimuksia. Kukaan muu ei taistele syntymättömän lapsenne takia.

Mitäs sitten kun kuuntelee omia tuntemuksiaan ja on 100% varma, että kaikki on hyvin, niin sehän ei kelpaa neuvolan tädeille. Ei, pakko raahautua sinne kuulemaan, että kaikki on hyvin (no yllätys). En ymmärrä sitä hiton kyttäämistä raskaana ollessa. Hyvin voisi vähentää niitä neuvolakertoja, ihan reilusti.

Koska ovat naisia. Ei se sen kummempaa ole. 

"Tai yleisen ohjeistuksen vastaisesti sinne ultraan täytyy rientää jo ennen viikkoa 10, ilman mitään syytä. Sitten istutaan päivystyksessä ym.ruuhkauttamassa koko terveydenhuollon systeemiä vain koska halutaan jonkun varmistavan, että kaikki on hyvin, "

Eiköhän suurin osa käy yksityisellä varhaisultrassa, kuten itsekin tein.

Kukaan ei saa palkintoa tai pokaalia siitä, kuka on ollut parhain ja hysteerittömin odottaja. Kannattaa suunnata se energia omaan odotukseen sen sijaan, että tarkkailee mitä mahdollisia virheitä muut tekevät.

Jos jo nyt lähtee siihen äitiyskilpailuun, niin tulee raskas tie vanhemmuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Koska ovat naisia. Ei se sen kummempaa ole. 

Tunnet varmaan useita raskaana olleita miehiä.

Samaa mieltä ap. Tosin en siitä, että "huomattava osa".

Mutta kyllä olen omassakin lähipiirissä itsekin ihmetellyt mitä tapahtuu fiksuille ja pärjääville naisille, kun pulla uuniin menee. :D eikö niitä jalkoja voi pitää maassa raskauden aikanakin? "Joudun lähtemään päivystykseen, koska söin 5 porkkanaa ja niissä a-vitamiinia!" :D ja mitä ihmettä teet tiedolla, että kyseessä tuulimuna? Menee kesken, jos menee.

Useiden keskenmenojen jälkeen alkaa huoli nostaa päätä. On se ihmeellistä, miten ihminen ei osaa ajatella ollenkaan toisesta näkökulmasta ja oikein ihmettelee tollaista.

Meillä se oli mies joka oli hysteerinen. Minun piti tavallisesta pahoinvoinnistakin soittaa ja kysyä onko normaalin rajoissa se oksentamiseni.

Kun lapsi alkoi liikkua oli hän siitäkin lähdössä viemään minua päivystykseen kun yhtenä iltana ei liikkunut yhtä paljon kuin edellisenä.

Kaikki alkoi kun alkuraskaudesta vuosin pari tippaa verta seksin jälkeen. Soitin neuvolaan ja kysyin, ei kelvannut miehelle sieltä vastaus että normaalia eikä lainkaan hälyttävää jos ihan vähän tulee. Piti vielä soittaa terveyskeskukseen kuullakseen saman.

Koko raskauden ajan kohteli minua kuin olisin hajomassa. Raivostutti.

Muutamia hyviä syitä:

- sinun käsityksesi "hysteerisestä" on jotenkin erikoinen. Ei hysteerinen ole synonyymi sanalle huolestunut.

- keskustelupalstoille kirjoittelevat muutenkin vähän erikoiset, vrt. tämä palsta. Ei todellakaan kannata yleistää mitään keskustelupalstojen perusteella.

- odottajilla ei ole enää lähipiirissä kokenutta tukiverkostoa, jossa voisi keskustella huolistaan.

- nykyisin ihmisillä on tarve hallita itse elämäänsä ja kaikkea, ei jätetä kohtalon huomaan. Raskaus on kuitenkin tila, jossa voi sattua ihan mitä tahansa.

Omien tuntemusten kuuntelu ei ole hysteerisyyttä. Ikävää vain se, että nykyään neuvolassa ei ole enää kokeneita kätilöitä, jotka toisinaan suorastaan vaistonvaraisesti pelastivat äidin ja lapsen lähettämällä ajoissa parempaan hoitoon. Hiljainen tieto on sen vaiston virallinen nimi. Myös moni äiti on pelastanut itsensä ja lapsensa hakeutumalla omien tuntemusten vuoksi ajoissa hoitoon, vaikka menneinä aikoina aikaisemmat kotisynnytyset olivat sujuneet hyvin.