Oletko joskus meinannut kuolla? Mikä on vaarallisin tilanne, jossa olet ollut?

Nukahin auton rattiin moottoritiellä. Heräsin ko se auto meni siellä pientareella. Sit vaan käänsin takas. En kyllä ymmärrä miten selvisin noin vähällä. Oli sekunneista kii etten ois törmänny. Elkää ikinä ajako väsyneenä!!!

20 vuotta sitten teininä jouduin teholle masennuslääkkeiden yliannostuksesta.

Astmakohtaukseen pari kertaa. On ollut hilkulla jo tajunnan lähtö, onneksi oltiin lähellä sairaalaa ja toisella kerralla en heti löytänyt avaavaa kohtauslääkettä mistään.

Synnytyksessä meinasin kuolla, ja vauva kanssa, kun istukka repesi. Onneksi olin jo valmiiksi synnärillä. Jos olis tapahtunut kotona, olisimme kuulemma voinut kuolla.

Teininä olin polkemassa kouluun ja odotin autojen menevän ohi että menen tien yli. Suojatietä siinä ei ollut ja yleisesti ottaen hieman vaarallinen ylityspaikka, mutta hyvin suosittu reitti koululaisilla. Lähdin ylittämään tietä, pyörä oli hitaassa liikkeessä kun kymmenen sentin päästä eturenkaasta viuhahti rekka ohi. Pyörää en saanut pysäytettyä ja valuin tielle heti rekan jälkeen, onneksi ei sen perässä ollut ketään. Siinä oli kuolema hyvin lähellä, enkä edelleenkään ymmärrä yhtään miten en muka nähnyt suurta rekkaa. Olinhan minä katsonut ja odotellutkin autojen menevän ohi.

Puhjennut umpilisäke. Saatiin onneksi leikattua, muutama tunti niin olisi ollut liian myöhäistä.

Olin eka kertaa treffeillä nykyisen mieheni kanssa ja niiden jälkeen olin keskellä yötä vatsa perhosia täynnä kävelemässä autolleni mennäkseni kotiin. Piti kävellä pienen puistikon ohi ja sieltäpä lähti yhtäkkiä pitkätakkinen mies vauhdilla minua kohti. Kiihdytin askelia mutta tajusin jääväni kiinni pian. Yhtäkkiä kuului huutelua - lähimmässä kadun kulmassa oli humalainen nuori mies joka oli huomannut minut ja kyseli tietä yhteen yökerhoon. Pitkätakki huiskaisi salamana takaisin puistikkoon. Teki mieli halata tuota nuorta kännikalaa, en tiedä mitä kaikkea olisi käynyt ilman häntä.

Lääkkeen yliannostus 2v iässä. Ihan itse annostelin lääkkeen itselleni sillä aikaa, kun äiti haki minulle vettä eli söin täysin viattomiksi väitettyjä korvatippoja. Eivät olleet ihan niin laimeaa tavaraa kuin väitettiin.

Siivoustöissä siivouskohteen avain tippui pahvilaatikoiden mukana pahvipuristimeen. Pakko oli kurottautua puristimen sisälle että yletyin ottamaan avainnipun takaisin ylös. Jos jalat olis lipsahtaneet, olisin itsekin tipahtanut puristimeen ja jos puristin olis ollu päällä sinne olisin liiskaantunut elävältä.

Jotenkin sain adrenaliinin voimin punnerrettua itseni takaisin ylös ja jännitys purkautui jälkikäteen kamalana tärinänä. Huh!

Meinasin tukehtua omaan oksennukseen ryyppyillan jälkeen. Heräsin aamulla sellaiseen uneen että suustani tuli sipsimassaa mutta se olikin oksennusta, runsasta. Pelästyin ja kiitin tuuriani että heräsin siihen kun oksensin.

Olin Prahassa vuosituhannen vaihtumista viettämässä ja jotain tapahtui, jonka vuoksi väkijoukko alkoi hysteerisesti velloa. Kaaduin ja jäin sen tallomaksi ja menetin tajuntani. Sitten kaksi jenkkiä oli saanut minut kiskottua ylös ja turvaan sellaisen käytävän reunakantille.

Onhan näitä. Oli kolari, jossa mentiin aika hiuskarvan varassa, etten mennyt puoliksi. 

Olen herännyt siihen, että meinasin tukehtua oksennukseeni, kun lääkäri oli määrännyt "hiukan" turhan tujun lääkecocktailin.

Olen meinannut kuolla verenmyrkytykseen ja sisäisiin verenvuotoihin väärän diagnoosin takia.

Meinannut muksuna upota lietesäiliöön. Sinnehän siis uppoaa sen paskan imussa. Hitaasti, mutta varmasti.

Olen :( Olin 6 tai 7 vuotias ja olin kaverin kanssa leikkimässä kodin lähellä leikkipuistossa, siinä oli vieressä semmoset maton ja vaatteiden kuivaustelineet. Päätettiin sitten kaverin kanssa kiivetä sinne päälle ja hypätä sit pois. Mulla jäi kiinni paidasta siihen koukkuun hypätessä silleen, että aloin tukehtumaan... Kaveri ei voinut auttaa mitenkään, olin niin korkealla, muistan vain kuin roikuin siinä ja en saanut happea enää. Kävin melkoinen onni kun pihan yksi vähän vanhempi tyttö kuuli meidät ja nosti minut siitä koukusta pois, en muista mitä sen jälkeen tapahtui, mutta menin sit kotiin ihan normisti. Olisin tukehtunut ilman apuja. Valitettavasti tämä tyttö joka auttoi minut pois kuoli itse paria vuotta myöhemmin rekan alle....:(

Olin Australiassa tunnetulla isolla rannalla. Olin ollut pari kolme tuntia bodyboardilla aalloissa, mutta sitten väsyin ja aallokkokin kasvoi. Kävin viemässä laudan rantaan, join vähän vettä ja ajattelin että käyn vielä leppoisasti kellumassa rantavedessä, kun odotin kaveriani. Lilluin vedessä omissa ajatuksissani, kun tajusin, että olin ajautunut sivuun rannalla olevan lipun merkitsemästä turvallisesta alueesta. Sen ulkopuolella voi olla vaarallisen voimakkaita pohjavirtauksia. Lähdin heti uimaan turvalliselle alueelle päin, mutta en kerennyt paljon edetä, kun iso aalto kaatui päälleni, paiskauduin pohjaan ja valtavan voimakas pohjavirta raapi minua pitkin hiekkaista meren pohjaa metrejä taaksepäin. Kun aalto meni ohi, ponkaisin pintaan vain ehtiäkseni äkkiä vetää henkeä, ja sitten minua taas pyöritettiin hiekasta sakeassa vedessä ja vedettiin pitkin merenpohjaa. Tätä toistui muutamia kertoja ja paniikki ehti kasvaa. Minun oli aina pakko pintaan potkittuani vetää henkeä, enkä sen jälkeen ikinä ehtinyt huutaa apua, ennen kuin olin taas pohjassa. Rannalla oli jonkin verran väkeä, mutta olin sivussa ja ajauduin koko ajan kauemmaksi. Aallokko oli aika kova, eikä kukaan huomannut minua. Olin jo aivan uupunut ja aloin pelätä pahinta. Kehkoihin sattui ja olin yhden aallon kohdalla täräyttänyt pääni vauhdilla pohjaan. Sitten iski taas aalto, tällä kertaa vähän sivusta ja vielä kovempaa kuin aiemmat. Jostain syystä se työnsikin minua vauhdilla pois "väärältä" puolelta. Kun sain seuraavan kerran pääni pintaan, tajusin että jalkani ylettyivät pohjaan ja että olin siirtynyt lipun oikealle puolelle. Juoksin ja räpiköin niin nopeasti kuin pääsin pois vedestä ja aloin itkeä, kun pääsin takaisin tavaroideni luo. Oli pakko soittaa äidille Suomeen, vaikka se oli etenkin siihen aikaan tosi kallista.

Olen tuonkin jälkeen uinut paljon luonnonvesissä ja käynyt tuolla samalla rannallakin, mutta olen paljon varovaisempi, koska ymmärrän millaisia riskejä tietyillä alueilla voi olla. Ihmisen voimilla ei uida kovia pohjavirtoja vastaan ja niiden vuoksi oikeasti kuolee ihmisiä. Ehkä minäkin olisin, ellei viimeinen aalto olisi heittänyt minua lähelle rantaa. Ihmeitä onneksi tapahtuu.

Jouduin Kolumbiassa huumekartellien väliseen ammuskeluun. Sain kuusi osumaa, mutta onneksi yksikään ei osunut tärkeisiin elimiin. Menetin monta litraa verta ja lääkärit olivatkin ihmeissään, että ylipäätään selvisin.

Synnytyksen jälkeen massiivinen 9 litran verenvuoto. Pahat repeämät ja hyytymistekijät menivät sekaisin. Hemoglobiini alle 40.

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeen massiivinen 9 litran verenvuoto. Pahat repeämät ja hyytymistekijät menivät sekaisin. Hemoglobiini alle 40.

Ok. Naisessa on noin neljä litraa verta.

Olin maastoilemassa nyt jo edesmenneen hevoseni kanssa ja lährs kirjaimellisesti törmättiin virallisen moottorikelkkareitin ulkopuolelle lähteneeseen kelkkailijaan. Hevoseni ei siis kelkkoja itsessään pelännyt, mutta yhtäkkiä penkin takaa eteen loikannut kelkka oli liikaa. Hevonen säikähti, kääntyi täyskäännöksen siltä seisomalta, kaatui ja tempaisi liikaa ylös ja lähti täysiä kotiinpäin. Kaatumisen aikana olin pudonnut ja jäin kiinni jalustimesta, raahautuen riehaantuneen hevosen jaloissa en edes tiedä kuinka pitkän matkaa.

Lopulta hevonen pysähtyi, minä edelleen jumissa siellä jalkojen välissä ja mahan alla. Jotenkin sain vielä korjattua satulan paikoilleen ja kiivettyä takaisin selkään niin, että pystyin ratsastamaan takaisin tallille.

Paniikki iski myöhemmin. En vieläkään tajua, miten selvisin niin vähällä, mustelmia oli ympäri kehoa ja nilkka & olkapää olivat ottaneet enemmän kipeää, mutta muuten olin ok. Tuolloin ei turvaliivejä vielä pahemmin käytetty, kypärä toki oli päässä.

Kaksi lahelta piti tapausta tulee mieleen. Lahelta piti sikali etta toisessa olisi varmasti kuollut, ja toisessa, ellei aivan kuollut niin kuitenkin.

Tapaus 1.

30 vuotta sitten lahdettiin intista jo suunnilleen viimeisille viikonloppuvapaille ennen kotiutumista. Meika oli kuskina. Tultiin Kuopiosta Tamperetta kohti, ja pyrytti lunta jonkin verran ja oli hyva suora. Edessa meni rekka. Vielakaan en tajua, mutta lahdin sen rekan ohi vaikka nakyvyys oli siina suunnilleen sen parikymmenta metria. Ihan hyvin meni. Ei tullut ketaan vastaan.

Tapaus 2.

Poltin tuohon aikaan rookia, olin juuri eronnut ensimmaisesta vaimostani. Asuin Lahdessa ja en nyt muista olinko mista tullut kotiin ja miten, mutta oli ilta ja pimeaa, ja talvi. Kerrostaloasunnossa oli parveke, ja parvekkeella oli kesaisin kukkalaatikko. Sen olin tyhjentanyt, ja nostanut pois. Jostain syysta olin jattanyt betonikaiteeseen ne kukkalaatikon metallikoukut. Tukevat koukut ehka sellaista 6mm teraslankaa sojottamaan ylospain.

Tuhkista pidin siina lattialla.........

Polttelin siina ja sitten jotain tuli mieleen, ja oli siis tarkoituksena menna sisalle.... ja kumarruin tavallistakin nopeammin eteenpain tumppaamaan sen rookin siihen tuhkikseen. Tai melkein tumppasin. Kipu iski oikeaan silmakulman, kai hiukan sivuun.... ylapuolelle.

Tuli verta.

Menin sisalle ja katselin kylpparin peilista, koukku oli mennyt tosiaan juuri sen sentin paasta silmaa. Istuin aika pitkaan sohvalla ja teki heikkoa, kun ymmarsin kuinka lahella se oli mita oli tapahtua......