Oletko joskus meinannut kuolla? Mikä on vaarallisin tilanne, jossa olet ollut?

Kaksi kertaa viinaa ja lääkkeitä. Teholle molemmilla kerroilla ja vaikka minulla oli mukana kirje antakaa minun mennä. Lääkäri toisen kerran sanoi " jos ambulanssi olisi myöhästynyt niin olisit kuollut. " . Mietin vaan miksi se  ei voinut myöhästyä.

Tyttöystävä ei ollut paljoa ajanut ja kun yritti kääntyä sivutieltä kärkikolmion takaa päätielle (valtatie), hihastus ja käännös ei kumpikaan onnistunut vaan kuplavolkkari meni reilusti vastaantulijoiden kaistan puolelle, melkein siitä ylikin ojaan asti. Jos juuri silloin olisi tullut rekka vastaan, se olisi sitten ollut siinä.

Toinen vastaava tapaus sattui myös nuorempana, kun kokematon mutta kovasti yrittävä kuljettaja ajoi pitkään pöllyävän lumen perässä rekan takana. Mitään ei nähnyt rekan taakse. Paine kuljettajan taitojen näyttämiseksi kävi tällä kuskilla lopuksi niin suureksi, että hän lähti ohittamaan ylämäessä vaikka mitään ei edelleenkään nähnyt eteensä. Vain tuuri pelasti silloinkin kuilemalta,

Aika montakin kertaa. 

-olen meinannut tehdä itsemurhan hukuttautumalla ja auton sekä metron alle hyppäämällä, onneksi epäonnistuin

-olen nukahtanut auton rattiin ja törmännyt kaiteeseen 80km/h mutta selvisin naarmuitta

-olen meinannut pudota kerran vaelluksella väärälle reitille eksyttyäni alas vuorenjyrkännettä

-olen kerran saanut yliannostuksen kokaiinia, kiitos mulkun kaverin, joka laittoi sen salaa lasiini

-olen meinannut vahingossa kiipeilyharrastuksessa irrottaa itseni varmistuksesta, joka olisi johtanut putoamiseen ja lähes varmaan kuolemaan

-olen meinannut alle 3-vuotiaana hukkua järvenrantaan kun aalto pyyhkäisi minut alleen

-olen saanut salamaniskusta sähköä, jos olisin ollut kymmenen metriä sivumpana, olisi osunut suoraan ja olisin luultavasti kuollut

-sairastunut en ole koskaan vakavasti, tosin jos antibiootteja ei olisi keksitty, olisin kuullut luultavasti keuhkokuumeeseen parikymppisenä

Ihan sama juttu. Etupyörä oli jo asvaltin ulkopuolella, kun havahduin. Hiekka vaan pöllähti, kun havahduin. En ymmärrä vieläkään, mikä sai minut hotellit siinä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan sama juttu. Etupyörä oli jo asvaltin ulkopuolella, kun havahduin. Hiekka vaan pöllähti, kun havahduin. En ymmärrä vieläkään, mikä sai minut hotellit siinä.

Tämä ihana automaatti syöttö 😫

Meinasin jäädä rekan alle. Kävelin iloisesti mäen nyppylän alapuolisella suojatiellä, kun rekka paahtoi täysillä alamäkeä alas. En ole koskaan muulloin elämässäni saanut sitä tunnetta, että nyt mä jään alle, nyt mä kuolen.  

Tähdet olivat onneksi suotuisassa asemassa ja rekka saatiin pysähtymään muutamia kymmensenttisiä ennen osumista minuun. En tiedä tuntuiko tilanne rekkakuskista edes niin "tiukalta", ja oliko hän huomannut minut aiemmin. Voihan olla, että tilanne oli rekkakuskin mielestä koko ajan hallinnassa, mutta se oli se hetki kun ajattelin kuolevani. 

Olin ajamassa kolmeviikkoisen poikani kanssa vanhemmilleni motarilla. Heti takanani oleva bussi lähti ohittamaan minua mutta jostain käsittämättömästä syystä lähti siirtymään takaisin kaistalle juuri minun kohdallani. Ei siis mennyt ohitseni kunnolla. Onneksi juuri siinä kohdalla oli alkamassa liittymä ja pystyin nopeasti väistämään sille. Muuten olisi tullut yli 100 km tuntinopeudella kylkeeni. Tärisin loppumatkan ja perille tultuani soitin järkyttävässä adrenaliiniryöpyssä HKL:ään ja haukuin kuskin. Otin siis linjan numeron ylös ja kerroin paikan ja ajankohdan. Toivottavasti kuski sa puhuttelun mutta tuskinpa.

Ajoin autolla päin hirveä. Auto meni lunastukseen, hirvi kuoli, mutta itse selvisin pintavaurioilla.

Kaksi kertaa olen synnyttänyt ja molemmilla kerroilla istukka repesi. Onneksi oltiin jo sairaalassa.

Veritulppa, tai itse asiassa useampiakin. Pari viikkoa sairaalassa ja yhtä monta kuntoutuksessa, muutaman kuukauden sairausloma ja sitten taas menoksi. Työkyky on jokseenkin ennallaan, mutta kieltämättä muuten on kunto huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeen massiivinen 9 litran verenvuoto. Pahat repeämät ja hyytymistekijät menivät sekaisin. Hemoglobiini alle 40.

Ok. Naisessa on noin neljä litraa verta.

Raskaudessa verivolyymi kasvaa ja synnytyksen hetkellä naisella on lähes 6l verta. Verta voi vuotaa 9 litraa ja säilyä hengissä, jos on sairaalassa ja saa veritankkausta suoneen.

Meinasin hukkua lapsena, kun teinilauma hyppeli päälle yksi kerrallaan. Olin taidokas uimari (200 m mennen tullen) ja sukeltaja, mutta en ehtinyt vetää keuhkoja täyteen ennen yllätyksenä tullutta ensimmäistä selkään hyppääjää. Paniikki iski, kun aina pinnan lähelle päästyäni seuraava oli niskassa ja painuin takaisin pohjaan.

Liitän siis tähän varoituksen uimakauden lähestyessä: älkää päästäkö edes uimataitoisia lapsia yksin ja vahtikaa koko ajan. Tuossakin tilanteessa vanhempani silmä vältti vajaaksi minuutiksi.

Vierailija kirjoitti:

Synnytyksen jälkeen massiivinen 9 litran verenvuoto. Pahat repeämät ja hyytymistekijät menivät sekaisin. Hemoglobiini alle 40.

Aikuisessa ihmisessä on noin viisi litraa verta. Olitko todella ylipainoinen?

Vierailija kirjoitti:

Teininä olin polkemassa kouluun ja odotin autojen menevän ohi että menen tien yli. Suojatietä siinä ei ollut ja yleisesti ottaen hieman vaarallinen ylityspaikka, mutta hyvin suosittu reitti koululaisilla. Lähdin ylittämään tietä, pyörä oli hitaassa liikkeessä kun kymmenen sentin päästä eturenkaasta viuhahti rekka ohi. Pyörää en saanut pysäytettyä ja valuin tielle heti rekan jälkeen, onneksi ei sen perässä ollut ketään. Siinä oli kuolema hyvin lähellä, enkä edelleenkään ymmärrä yhtään miten en muka nähnyt suurta rekkaa. Olinhan minä katsonut ja odotellutkin autojen menevän ohi.

Mulla kävi kans kerran samanlainen tilanne. Odotin, että autot menee ja lähdin ylittämään tietä. Ja en ymmärrä, en vieläkään, kuinka siinä olikin auto, joka vilahti vain ohi. Olen varma, että autoja ei näkynyt, joten mistä se tuli?

Olin ehkä 10 v kun isokokosempi kaveri loikkasi uimarannalla päälle ja painoi pinnan alle. Kaverille se oli leikkiä, mutta minä olin lähellä kuolla ja ilman valpasta tuntematonta naista olisin kuollutkin.

Meinasin kuolla, kun kuulin että joku oli kehdannut lahjoittaa omistaan rahaa Notre Damelle. Toivuin kuitenkin nopeasti, kun näin lohduttavan päiväunen, jossa  suunnitteltiin veronkorotuksia kaikille, joilla oli enemmän rahaa kuin minulla. 

Olin vähällä jäädä katolta putoavien jäiden alle. Aivan takaa kuului rytisevää ääntä ja käännyin katsomaan. Oli hurja tunne nähdä ne katuun hajonneet jäät ja tajuta, että oma pää olisi voinut olla siinä alla. Muutama askel vain erotti.

Eivät siis olleet esim. jääpuikkoja vaan isompia kappaleita, ikään kuin paksuja levyjä, jotka olivat lähteneet katolta liukumaan. Tämä ei tapahtunut Suomessa, talo oli jyrkkäkattoinen ehkä aivan 1900-luvun alun rakennus.

Hoitotyössä. Yksin yövuorossa, psykoottinen,

Noin 180cm miesasukas. Oli löytänyt sakset toisen asukkaan huoneesta. Ja muutenkin oli pelottava, kun oli juuri kotiutunut, ei olisi halunnut olla hoivalaitoksessa eikä ymmärtänyt mitään / vastannut omasta käytöksestään. Oli seuraillut hoitajia jo pitkin päivää ja yrittänyt ahdistella nurkkaan/huoneisiin ym. Oli tullut meille hätäsijoituksena, emme normaalisti tällaisia asukkaita vastaanottaneet.

Näin sakset ja mies alkoi juosta minua kohti niillä huitoen. Pääsin toimistoon lukkojen taakse karkuun. Mies hakkasi ja potki ovea ja pelkäsin milloin pääsee sisään. Ovi siis yhtä paksu kuin joku wcovi. Mun vatsa meni ihan sekaisin pelosta. En pystynyt soittamaan poliisejakaan kun meillä oli tietysti ovet kulkulätkällä yöt lukossa enkä minä päässyt avaamaan. Onneksi yksi hoitajista vastasi kotoaan yöllä puhelimeen ja pääsi avaamaan poliiseille oven. Pelkäsin jatkuvasti myös muiden asukkaiden puolesta, jos joku olisi herännyt meteliin ja tullut katsomaan mitä tapahtuu ja mies olisi käynyt kimppuun. Onneksi päästiin näin vähällä, mutta mies oli niin raivoissaan, että minusta tuskin olisi jäänyt mitään jäjelle, jos aivan vieressä ei olis ollut lukollista tilaa minne pääsin.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi kertaa viinaa ja lääkkeitä. Teholle molemmilla kerroilla ja vaikka minulla oli mukana kirje antakaa minun mennä. Lääkäri toisen kerran sanoi " jos ambulanssi olisi myöhästynyt niin olisit kuollut. " . Mietin vaan miksi se  ei voinut myöhästyä.

Oletko tehnyt siis virallisen hoitotahdon?

Täysikasvuinen mänty kaatui kohti metsähommissa, satuin kattomaan oikeeseen suuntaan oikeeseen aikaan ja tein niinsanotun "nopean maastoutumisliikkeen" Metrin päähän tömähti, onneks ei ollut oksaa siinä kohtaa runkoa. 

2 haimatulehdusta joista noin 5% tapauksista kuolee sairaalahoidossakin.

Kakarana meinasin tukehtua banaaniin.

Ajoin nuorena, vasta kortin saaneena jolppina autonkotterollani valtatietä niin lujaa kuin se kulki(n. 130km/h).

Yhtäkkiä sula tie vaihtuikin jäiseksi ja rekka tuli vastaan.

Auto lähti luisuun ja ajautui ulos tieltä, luulin, että menee kylki edellä valotolppaan(niitä ei siihen aikaan oltu tehty murtuviksi).

Auto meli pylväiden välistä joutomaalle ja heitti kuperkeikkaa pitkään....

Selvisin mustelmilla.

Olen ollut hieman ylivarovainenkin kuski sen jälkeen.

Kerran iskin jään sisään jääneen sähköroikan poikki rautakangella. Roikka oli seinässä.