Mikä ratkaisuksi, kun yksin lasten kanssa kotona on paljon helpompaa??

Vai onko tämä tällainen hyvin tavallista ja pitää vain kestää? Ap

Samanlaisia tunteita, vaikka mies olisi vain päivän töissä. Sitä vaan tottuu niin niihin omiin rutiineihin lapsen kanssa. Ja toisaalta ärsyttää, kun toinen ei tee mitään lapsen kanssa. Mut silti ite haluaa tehdä itse. Naisten ongelma. Helpottaa kun tämän myöntää.

Ero?

Tai sitten annat miehen hoitaa tavallaan asiat etkä puutu niihin? Vai miten siis hankaloittaa?

Kaiken ei tarvitse olla niin kellon tarkkaa aina. Toki lapset hermostuu muutoksista jos aina noudatetaan tiettyä kaavaa. Jos yhdessä meinaatte pysyä niin pelisäännöt täytyy sopia.

Olet niin tottunut määräämään ja hoitamaan kaiken yksin. Totta kai miehen läsnäolo hankaloittaa tavallista elämäänne. Siksi teidän pitää puhua ja sopia asioista. Voit hyvin kertoa miehelle, että sinusta on vaikeaa, kun mies on kotona, ja asiat eivät menekään sinun mukaasi. Voitte sopia kotitöiden jaon, lasten kanssa olemisen, voitte jutella siitä, kuinka siistiä pitää olla jne. Molemmat voivat joustaa. Toki jos esim. mies on sotkuinen paskapää tai sinä tiukka siivousnatsi, niin silloin on vaikea sopia mitään. 

Jätä se sika mieslapsi. Laittaa työn perheen edelle!

Vierailija kirjoitti:

Ero?

Tai sitten annat miehen hoitaa tavallaan asiat etkä puutu niihin? Vai miten siis hankaloittaa?

Kaiken ei tarvitse olla niin kellon tarkkaa aina. Toki lapset hermostuu muutoksista jos aina noudatetaan tiettyä kaavaa. Jos yhdessä meinaatte pysyä niin pelisäännöt täytyy sopia.

Esim. mies haluaa nukkua myöhempään ja minä nousen lasten kanssa. Lapsen ollessa aamupalalla mies nousee ja laahustaa keittiöön ja ottaa itselleen suklaamuroja ja istuu pöytään syömään niitä. Kolmevuotiaan kanssa on sovittu, että ensin pitää syödä ns. oikeaa aamupalaa (saa valita voileipää tai puuroa tms) ja sitten vasta saa aamupalan jälkkäriksi viikonloppuisin suklaamuroja. No eihän siitä voileivän syömisestä tulee mitään kun isä lappaa suuhunsa siinä lapsen nenän edessä niitä suklaamuroja, kun lapsi haluaa tietenkin niitä kun isäkin saa eikä isäkään joudu syömään ensin leipää. 

Tai jos sanon miehelle, että laita lapselle iltapala menen imettämään vauvaa niin kuulen makuuhuoneeseen lapsen kitinää keittiöstä ja mies huutaa minulle makuuhuoneeseen, että "ei tästä tule mitään tämä ei syö". Joudun keskeyttämään imetyksen ja menemään katsomaan keittiöön mikä on ja mies ei ole antanut lapselle mitään juotavaa, ei edes jugurttia vaan pelkkää melko kuivaa leipää iltapalaksi. Kun sanon että pitää antaa maitoa leivän kanssa niin mies kiukustuu että hän ei osaa näköjään mitään ja häipyy koneelle vaikka vauva itkee siellä makuuhuoneessa kun imetys jäi kesken (yksin ollessa imetän ensin ja sitten vasta laitan kolmevuotiaalle iltapalan ja noin se sujuu ihan hyvin). 

Tai esim. lapsi oli eilen illalla nukkumaanmenoaikaan kanssani hampaidenpesulla kylpyhuoneessa ja mies tuli sinne kesken kaiken saunomaan ja lapsi alkoi kitisemään, että hänkin haluaa saunaan kun isikin menee. Ja itkuhan siitä tuli kun kello oli niin paljon, että piti mennä nukkumaan eikä saunaan. Mies ei voinut yhtään ajatella, että odottaisi sen lapsen hampaidenpesun ennen kuin tulee saunomaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet niin tottunut määräämään ja hoitamaan kaiken yksin. Totta kai miehen läsnäolo hankaloittaa tavallista elämäänne. Siksi teidän pitää puhua ja sopia asioista. Voit hyvin kertoa miehelle, että sinusta on vaikeaa, kun mies on kotona, ja asiat eivät menekään sinun mukaasi. Voitte sopia kotitöiden jaon, lasten kanssa olemisen, voitte jutella siitä, kuinka siistiä pitää olla jne. Molemmat voivat joustaa. Toki jos esim. mies on sotkuinen paskapää tai sinä tiukka siivousnatsi, niin silloin on vaikea sopia mitään. 

Olen puhunut miehelle, että hänen pitää ottaa huomioon lasten arkijutut omissa tekemisissään, mutta ei mies tunnu ymmärtävän. Mies ei ole kovin sotkuinen enkä minä siivousnatsi vaan ongelma on lasten suhteen se, että mies ei jotenkin osaa ollenkaan huomioida mitä kolmevuotias tai vauva tarvisi ihan arjessa tai että mitä mies ei saisi tehdä kolmevuotiaan edessä, jotta kolmevuotiaalle ei tulisi paha mieli ja kiukku (esim. syödä karkkia lapsen edessä antamatta lapselle perusteluna että lapsen karkkipäivä on vasta huomenna). Ap

Mies on niin vähän kotona, että ei hän ymmärrä lapsistaan eikä lastensa arjesta yhtään mitään. Oma mokansa.

Neuvokaa miten saan miehen ymmärtämään miten huomioida omissa tekemisissään lastensa arki?!! 

Ap

Se on niin vähän kotona että ei osaa hoitaa lapsia. Ihan sama kuin laittaisit poikamiesveljesi hoitamaan lapsia kolme päivää.

Nyt vaan teet miehelle ohjeet miten selvitä arjesta tai vain kestät hetken aikaa. Parin vuoden päästä se vie lapsia erilaisiin juttuihin ja pärjää niiden kanssa paremmin koska ne toimivat niin kuin aikuisetkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero?

Tai sitten annat miehen hoitaa tavallaan asiat etkä puutu niihin? Vai miten siis hankaloittaa?

Kaiken ei tarvitse olla niin kellon tarkkaa aina. Toki lapset hermostuu muutoksista jos aina noudatetaan tiettyä kaavaa. Jos yhdessä meinaatte pysyä niin pelisäännöt täytyy sopia.

Esim. mies haluaa nukkua myöhempään ja minä nousen lasten kanssa. Lapsen ollessa aamupalalla mies nousee ja laahustaa keittiöön ja ottaa itselleen suklaamuroja ja istuu pöytään syömään niitä. Kolmevuotiaan kanssa on sovittu, että ensin pitää syödä ns. oikeaa aamupalaa (saa valita voileipää tai puuroa tms) ja sitten vasta saa aamupalan jälkkäriksi viikonloppuisin suklaamuroja. No eihän siitä voileivän syömisestä tulee mitään kun isä lappaa suuhunsa siinä lapsen nenän edessä niitä suklaamuroja, kun lapsi haluaa tietenkin niitä kun isäkin saa eikä isäkään joudu syömään ensin leipää. 

Tai jos sanon miehelle, että laita lapselle iltapala menen imettämään vauvaa niin kuulen makuuhuoneeseen lapsen kitinää keittiöstä ja mies huutaa minulle makuuhuoneeseen, että "ei tästä tule mitään tämä ei syö". Joudun keskeyttämään imetyksen ja menemään katsomaan keittiöön mikä on ja mies ei ole antanut lapselle mitään juotavaa, ei edes jugurttia vaan pelkkää melko kuivaa leipää iltapalaksi. Kun sanon että pitää antaa maitoa leivän kanssa niin mies kiukustuu että hän ei osaa näköjään mitään ja häipyy koneelle vaikka vauva itkee siellä makuuhuoneessa kun imetys jäi kesken (yksin ollessa imetän ensin ja sitten vasta laitan kolmevuotiaalle iltapalan ja noin se sujuu ihan hyvin). 

Tai esim. lapsi oli eilen illalla nukkumaanmenoaikaan kanssani hampaidenpesulla kylpyhuoneessa ja mies tuli sinne kesken kaiken saunomaan ja lapsi alkoi kitisemään, että hänkin haluaa saunaan kun isikin menee. Ja itkuhan siitä tuli kun kello oli niin paljon, että piti mennä nukkumaan eikä saunaan. Mies ei voinut yhtään ajatella, että odottaisi sen lapsen hampaidenpesun ennen kuin tulee saunomaan.

Ap

Kuulostaa kurjalta.

Itse olisin varmaan tuossa saunatilanteessa sanonut lapselle että mene vaan isin kanssa saunomaan ja huikannut miehelle että lapsi tulee myös saunaan kun kerran hänen edessä sinne piti mennä ja 20 minuuttia ja lapsi on pestynä ja kuivattuna niin tulen hakemaan sitten nukkumaan ja sitten vaan ovi kiinni.

Murot piiloon.

Vähän juttelua siitä miten teidän arki sujuu kun mies on poissa ja tietyt jutut on sellaisia että niistä pidetään kiinni. Sitten sovitte ne jutut missä voi joustaa silloin kun mies on paikalla.

Kuulostaa aika kurjalta ja rankalta. Harmi ettei mies tajua ottaa lasten arkijuttuja huomioon, välttyisitte turhilta itkuilta (esim tuo aamupala- ja saunajuttu). Jos toinen ei tajua vaikka olet sanonut niin tosi kurja homma. Neuvoja en osaa antaa, mutta paljon tsemppiä kuitenkin ap!

En tiedä, meillä sama juttu paitsi että mies käy vaan päivätöissä ja välillä on vkl poissa. Meillä useampi lapsi, joista nuorin on 1v2kk vanha ja mies on tosi itsekäs. Syö aina itse ensin ja ihmettelee, kun lapsi yrittää ottaa lautasta yms. Yleensä itse syötän lapsen ensin ja syön sillä välin kun hän joko nukkuu tai järsii leipää. Joskus mies kysyy, haluaisinko syödä nyt, mutta kunhan saan ruoan lautaselle, lähtee pihalle touhuamaan itsekseen jotain. Mainittakoon, että lapsi on tosi vilkas, kiikkuu joka paikkaan =vahdittava jatkuvasti. Jää se oma syöminen sitten siihen, että pelastan lasta ties mistä kaapista tai kissanhiekkalaatikosta...

Mies ei myöskään tajua miettiä esimerkiksi aikatauluja ollenkaan, lähtisi lapsen kanssa 20 kauppaan, kun pitäisi saada lapsi yöunille 21, kauppaan 30min matka. Tai syöttää välipalaa hetki ennen ruoka-aikaa ja ihmettelee, kun lapsi ei syö ruokaa. Varmaan aiva perusjuttuja, mutta kun ei kysy mitään eikä kuuntele, jos nätisti sanon lapsen rytmistä. Ei tosiaankaan siivoa lapsen jälkiä tms.

Jotenkin on paljon helpompaa ja rauhallisempaa, kun mies on poissa kotoa. Varmaan oon itsekin rennompi, kun ei tarvitse odottaa jotain tapahtuvaksi.

Meillä oli sama juttu. Mikään ei muuttunut, vaikka menin töihin. Kaikki lapsiin ja kotiin liittyvä arjen pyöritys jäi minun harteilleni. Olisin jaksanut, jos olisin saanut edes kiitoksia arjen pyörittämisestä, olisin ehkä jaksanut tilannetta. Lopulta tilanne meni siihen, että mies alkoi vittuilemaan tavastani hoitaa asioita, mutta itse ei laittanut rikkaakaan ristiin. Kahdeksan vuoden yrittämisen luovutin ja erosin. Nyt olen exän mielestä vittumainen akka, joka ei viitsi edes yrittää tehdä perheensä ja avioliittonsa eteen mitään. Elämä yksin lasten kanssa on niin paljon helpompaa ja rennompaa!

Onko miehellä ikinä lomaa? Voisiko hän pitää jonkun isäkuukauden? Ajatuksena se, että sen viikon-kuukauden ajan mies vastaisi arjesta ja hankinnoista imetystä lukuunottamatta. Sinä tekisit omia juttujasi, imettäisit kun tarvetta ja vaikka olisit mahdollisimman paljon poissa kotoa. Näin isä ehkä huomaisi miten tärkeitä rutiinit ja aikataulut ovat ja kuinka ikävää on kun toinen rapistelee karkkipussia nukahtamisen aikaan.

Jo pelkät viikonloput voisivat auttaa avaamaan silmiä. Mene vaikka vauvan kanssa mummulaan yöksi. Tai kestä imetyksen loppuun ja lähde yksin lomalle, olet sen kyllä ansainnut!

Ihan tuttu juttu. Se helpottaa, kun lapset kasvavat ja antaa isän olla vastuussa omalla tavallaan. Lähde vaikka itse muualle, jos ärsyynnyt puolisosi tavasta. Itsekin ihmettelin kuopuksen vauva-aikana, että miten ihmeessä asiat ei suju silloin kun on yksi käsipari lisää paikalla. Mutta opettelin pois siitä ärtymyksestä, ja annoin isälle enemmän vastuuta. Nyt kun lapset on jo hieman isompia, niin yhtä helppoa on kotona, oli sitten yksi tai kaksi vanhempaa paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Samanlaisia tunteita, vaikka mies olisi vain päivän töissä. Sitä vaan tottuu niin niihin omiin rutiineihin lapsen kanssa. Ja toisaalta ärsyttää, kun toinen ei tee mitään lapsen kanssa. Mut silti ite haluaa tehdä itse. Naisten ongelma. Helpottaa kun tämän myöntää.

Ei ole vain naisten ongelma. Meillä samankaltainen ongelma. Itsellä vuorotyön vuoksi pitkät vapaat, ja niiden aikana koen puolison lähinnä kolmanneksi liian isoksi lapseksi joka vain sotkee ja hankaloittaa elämää.

Mä olen huomannut ihan saman! Aivan samoja juttuja! Lisäksi että riehaannuttaa taaperoa kun pitäisi valmistautua iltapuuhiin ja kolistelee, pitää meteliä ym. turhaa kun yritän laittaa taaperoa nukkumaan.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, meillä sama juttu paitsi että mies käy vaan päivätöissä ja välillä on vkl poissa. Meillä useampi lapsi, joista nuorin on 1v2kk vanha ja mies on tosi itsekäs. Syö aina itse ensin ja ihmettelee, kun lapsi yrittää ottaa lautasta yms. Yleensä itse syötän lapsen ensin ja syön sillä välin kun hän joko nukkuu tai järsii leipää. Joskus mies kysyy, haluaisinko syödä nyt, mutta kunhan saan ruoan lautaselle, lähtee pihalle touhuamaan itsekseen jotain. Mainittakoon, että lapsi on tosi vilkas, kiikkuu joka paikkaan =vahdittava jatkuvasti. Jää se oma syöminen sitten siihen, että pelastan lasta ties mistä kaapista tai kissanhiekkalaatikosta...

Mies ei myöskään tajua miettiä esimerkiksi aikatauluja ollenkaan, lähtisi lapsen kanssa 20 kauppaan, kun pitäisi saada lapsi yöunille 21, kauppaan 30min matka. Tai syöttää välipalaa hetki ennen ruoka-aikaa ja ihmettelee, kun lapsi ei syö ruokaa. Varmaan aiva perusjuttuja, mutta kun ei kysy mitään eikä kuuntele, jos nätisti sanon lapsen rytmistä. Ei tosiaankaan siivoa lapsen jälkiä tms.

Jotenkin on paljon helpompaa ja rauhallisempaa, kun mies on poissa kotoa. Varmaan oon itsekin rennompi, kun ei tarvitse odottaa jotain tapahtuvaksi.

Saisiko kissanvessan aidattua lapsiportilla/leikkikehällä/tms? Samanlaisia näkyy joillain olevan takan edessä suojana, ettei lapsi koske kuumiin luukkuihin ja polta itseään. Meilläkin hiekkalaatikko kiinnosti lasta, laitoimme sen vessan olkkarin nurkkaan ja nojatuolit eteen. Kissa pääsee kyllä tuolien alta ja välistä, lapsi ei. Nyt kaksivuotiasta ei onneksi enää vessa edes kiinnosta, onneksi :).

Ihmettelen myös, mikset syö samaan aikaan kuin lapsi? Kai hän valjailla syöttötuolissa sen aikaa pysyy, vaikka itse olisikin nopea syömän? Tai jos pitää vielä syöttää, syötä lasta ja itseäsi vuorotellen? No meillä tämä ei toimisi, lapsi on syönyt jo sinä aikana kun minä olen vasta saanut ruuan itselleni laitettua ja mieluummin syön ihan rauhassa kuin keksien lapselle viihdykettä tai kuunnellen sitä odotuksesta johtuvaa kitinää.

Onneksi ne lapset on vaan hetken pieniä! :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ero?

Tai sitten annat miehen hoitaa tavallaan asiat etkä puutu niihin? Vai miten siis hankaloittaa?

Kaiken ei tarvitse olla niin kellon tarkkaa aina. Toki lapset hermostuu muutoksista jos aina noudatetaan tiettyä kaavaa. Jos yhdessä meinaatte pysyä niin pelisäännöt täytyy sopia.

Esim. mies haluaa nukkua myöhempään ja minä nousen lasten kanssa. Lapsen ollessa aamupalalla mies nousee ja laahustaa keittiöön ja ottaa itselleen suklaamuroja ja istuu pöytään syömään niitä. Kolmevuotiaan kanssa on sovittu, että ensin pitää syödä ns. oikeaa aamupalaa (saa valita voileipää tai puuroa tms) ja sitten vasta saa aamupalan jälkkäriksi viikonloppuisin suklaamuroja. No eihän siitä voileivän syömisestä tulee mitään kun isä lappaa suuhunsa siinä lapsen nenän edessä niitä suklaamuroja, kun lapsi haluaa tietenkin niitä kun isäkin saa eikä isäkään joudu syömään ensin leipää. 

Tai jos sanon miehelle, että laita lapselle iltapala menen imettämään vauvaa niin kuulen makuuhuoneeseen lapsen kitinää keittiöstä ja mies huutaa minulle makuuhuoneeseen, että "ei tästä tule mitään tämä ei syö". Joudun keskeyttämään imetyksen ja menemään katsomaan keittiöön mikä on ja mies ei ole antanut lapselle mitään juotavaa, ei edes jugurttia vaan pelkkää melko kuivaa leipää iltapalaksi. Kun sanon että pitää antaa maitoa leivän kanssa niin mies kiukustuu että hän ei osaa näköjään mitään ja häipyy koneelle vaikka vauva itkee siellä makuuhuoneessa kun imetys jäi kesken (yksin ollessa imetän ensin ja sitten vasta laitan kolmevuotiaalle iltapalan ja noin se sujuu ihan hyvin). 

Tai esim. lapsi oli eilen illalla nukkumaanmenoaikaan kanssani hampaidenpesulla kylpyhuoneessa ja mies tuli sinne kesken kaiken saunomaan ja lapsi alkoi kitisemään, että hänkin haluaa saunaan kun isikin menee. Ja itkuhan siitä tuli kun kello oli niin paljon, että piti mennä nukkumaan eikä saunaan. Mies ei voinut yhtään ajatella, että odottaisi sen lapsen hampaidenpesun ennen kuin tulee saunomaan.

Ap

Sinä tässä ongelma olet ap. Valitat siitä,kun mies tulee myöhemmin aamiaispöytään ja syö muronsa. Sit valitat siitä ,kun mies tulee yhtä aikaa aamiaispöytään ja hänen pitäisi syödä , kuin lapsi. Jos aikuinen isä ei kodissaan saa olla oma itsensä ,niin missä. Kyllä kyllästyy sinun narinaan aika pian. Etsi sellaisen ,joka ei niuhota.

Ja mitäs siitä ,jos lapsi saa joskus mennä isin kanssa saunaan,silloin harvoin ,kun isä on kotona ( kerroit,että paljon matkoilla). Olet todella pikkumainen,kukaan tullaista ei voi sietää. Relaa hiukan ja anna miehesi olla normaalisti. Olen itse peheenäiti ,jo lapset kasvattanut,mutta taatusti nukun aamulla pitkään ja puoliso herää viideltä. Et voi muuttaa ketään aikuista,ei tarvitsekkaan. Älä vaan tee lisää lapsia tulla asenteella.