Täytän 30 ja alkaa tuntua jo että olen liian vanha äidiksi

Mä tiedän ton ajatuksen. Elämäntilanne ei ole otollinen lapsille ja haluaa tukahduttaa sen vauvakuumeen ja olla järkevä. Mä olen horissut itselleni nyt kahdeksan vuotta, että olen liian vanha ja mieskin on huono. No nyt, kun se aika on oikeasti loppumassa, niin jätin perhehaluttoman miehen ja aion tehdä kaikkeni saadakseni lapsen. Ehdottaisin, että reippaasti lähdet etsimään kumppania, joka haluaa lapsia.

Nro19 mulla on kyllä vähän samanlaisia ajatuksia kuin sulla, eli hyvin ristiriitaisia ja ailahtelevia ajatuksia äitiydestä. Tuntuu että ikä tulee vastaan ja kuitenkin samalla että en ole tarpeeksi kypsä tai hyvä kenenkään äidiksi. Ja silti samalla käyn koko ajan surutyötä sen kanssa että näyttää koko ajan todennäköisemmältä että sitä lasta ei mulla tule olemaan. Ja en usko että nykyinen suhde kestäis lasta, koska siinäkin niin paljon ristiriitoja vielä.

Ap

Itsellä samat ajatukset, mutta on vielä lohduttomampi tilanne. Olen 29-v, ei miestä, olen vaikeasti sairas ja olen taistellut saadakseni tarpeellista kuntoutusta, jota sitten en kuitenkaan lopulta ole saanut. Voipi olla, että joudun vielä jäämään pysyvälle elääkkeelle. Kyllä tuntuu turhalta tämä elämä.

Kun pääset yli tuosta kolmenkympin kriisistä, niin näet, ettei se vahuus alkanutkaan. Sanon tämän kaikella hyvällä, itsekin rankan ikäkriisin tuolloin eläneenä. Lasten saamiseen iän puolesta ei ole sinulla huolta. Pidä itsestäsi henkisesti ja fyysisesti huolta, niin jaksat.

Millaisen keskustelun kävitte miehen kanssa lasten saannista, ennen kuin rupesitte seurustelemaan? Ovatko miehen arvot muuttunet? Onko mies vasta 3-kymppinen? 

Tuntuuko, että ikään vetoaminen auttaisi miehen suostumiseen isäksi nyt? 

Ikä on aina hyvä argumentti, toisaalta sillä ei ole väliä koska jos haluat lapsen nyt, vain sillä on merkitystä. Onko miehen suku kunnollista ja tervettä?

Itselläni on yksi lapsi ennestään mutta kieltämättä tuntuu, että ikkuna toisen lapsen tekemiselle on sulkeutumassa.

N29

Vierailija kirjoitti:

Nro19 mulla on kyllä vähän samanlaisia ajatuksia kuin sulla, eli hyvin ristiriitaisia ja ailahtelevia ajatuksia äitiydestä. Tuntuu että ikä tulee vastaan ja kuitenkin samalla että en ole tarpeeksi kypsä tai hyvä kenenkään äidiksi. Ja silti samalla käyn koko ajan surutyötä sen kanssa että näyttää koko ajan todennäköisemmältä että sitä lasta ei mulla tule olemaan. Ja en usko että nykyinen suhde kestäis lasta, koska siinäkin niin paljon ristiriitoja vielä.

Ap

Olen eri kuin se jolle vastasit, mutta... en usko, että kukaan on valmis äidiksi - siihen kasvaa lapsen kanssa. Lapsi on se, joka kasvattaa.

Moni on saatu uskomaan, ettei heillä ole hoiva-vaistoa. Että he ovat pelkkiä "biologisia koneita". Sitten he tulkitsevat hölmösti kaiken maailman kasvatusvinkkejä, ja ihmettelevät, kun on vaikeaa. Moni pärjäisi paljon paremmin, kun luottaisi vain siihen omaan vaistoonsa: rakkauteen, joka on parhaimmillaan lapsen kunnioitusta. Siitä syntyy luottamus.

Mutta haluat siis lisääntyä nimenomaan nykyisen miesystäväsi kanssa, hän on paras siittäjä jonka tiedät? 

Jos on elänyt rankkaa elämää, ja keho reistailee, voi tietysti olla että puhti lisääntymiseen loppuu jo toisella ikävuosikymmenellä..! Keho muistaa kyllä kaikki hölmöydet, vaikkei se heti näkyisi.

Vierailija kirjoitti:

Nro19 mulla on kyllä vähän samanlaisia ajatuksia kuin sulla, eli hyvin ristiriitaisia ja ailahtelevia ajatuksia äitiydestä. Tuntuu että ikä tulee vastaan ja kuitenkin samalla että en ole tarpeeksi kypsä tai hyvä kenenkään äidiksi. Ja silti samalla käyn koko ajan surutyötä sen kanssa että näyttää koko ajan todennäköisemmältä että sitä lasta ei mulla tule olemaan. Ja en usko että nykyinen suhde kestäis lasta, koska siinäkin niin paljon ristiriitoja vielä.

Ap

Minulla ei oikeastaan ole epäilystä etten olisi kypsä ja hyvä äiti, vaan enemmän mietityttää onko se sitä mitä elämältäni haluan. Lapsi sitoo ja vaatii kuitenkin todella paljon. Mutta sitten mietityttää, alkaisiko vanhana mahdollisesti kaduttamaan, jos jättäisikin lapset hankkimatta...

Ehdottomasti parisuhteen olisi oltava minustakin vankalla pohjalla ennen perheen perustamista. Ehkä se on myös yksi syy, miksi lasten teko mietityttää. Pitäisi olla todella varma, että haluaa niitä juuri sen tietyn ihmisen kanssa. Olen itse ehjästä perheestä ja haluaisin tarjota lapselleni saman.