Lue keskustelun säännöt.
Äiti ravisteli tyttöä rajusti hiuksista
19.04.2019 |
Oli aivan raivona kun luuli että tyttö oli tehnyt jotain pahaa kissalle. Oikeasti oli vain ottanut sen kiinni. Mitä teen tässä tilanteessa? En mennyt väliin.
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa lapset saavat monesti kokea kaikenlaista väkivaltaa, eikä siitä tule tekijöille muuta rangaistusta kuin parhaassa tapauskessa puhuttelu. Ja vaikka itse en pidä väkivallasta, ottaisin kuitenkin paljon mieluummin turpaani kuin kuuntelisin vuodesta toiseen esim. nimittelyä, vähättelyä ja tuhahtelua. Jotenkin ihmisillä on mennyt suhteellisuudentaju. Väkivalta sattuu hetken, joskus päiviäkin, mutta oikeasti ihmisen psyyke kärsii pahimmat vahingot henkisestä väkivallasta, jota voi toki liittyä fyysiseenkin väkivaltaan.
Onko tämä puolustuspuhe aloituksen äidin käytökselle? Miksi? Tuollainen vanhempi on käsittämätön pelottava lapsen näkökulmasta.
Tämä! Vanhempi, joka kilahtelee lapsen näkökulmasta täysin ennakoimattomasti ja ilman syytä, ja kilahduksissaan tekee lapselle väkivaltaa, on todella monella tavalla pahaksi lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Kotona, jonka pitäisi olla se turvallisin paikka, saa jatkuvasti pelätä. Lapsi on vanhemman armoilla ja puolustuskyvytön, joten se mielivaltainen väkivalta tuntuu aivan hirveän nöyryyttävältä ja tuhoaa lapsen omanarvontunnon ja terveet rajat.
Tällaisella väkivallalla saadaan aikaan joko väkivaltaisia hirviöitä, jotka osaavat pitää omia puoliaan vain väkivallalla; tai hyväksikäytettäviä reppanoita, jotka eivät osaa pitää omia puoliaan ollenkaan.
Eiköhän jokainen lapsi ole joskus joutunut "kilahtamisen" kohteeksi taikka syyttömänä rangaistuksi. Ikäviä kokemuksia ne ovat totta kai molemmat, mutta kyllä sen ihminen kestää helpostikin jollei se aivan jatkuvaksi äidy.
Usein tuolla tavalla väkivaltaiset vanhemmat kilahtelevat tuon tuosta (varsinkin jos äiti ei edes hillitse hermojaan perheen ulkopuolisten seurassa, niin kotona käytös on usein vielä pahempaa). Tuollainen lapsuus vaikuttaa yleensä ihmiseen loppuelämän.
No jos "väkivaltaisuutta" mietitään, niin edelleen hyvin suuri osa vanhemmista on joskus suuttuessaan toiminut niin, että siitä aiheutuu lapselle kipua. Ei ole harvinaista, että ammattikasvattajatkin toimivat niin.
Sinulla on jostain syystä kova tarve puolustella lapsiin kohdistuvaa kuritusväkivaltaa. Kannattaisi hakea apua, jos on hermojen kanssa ongelmia.
Suhteellisuudentajun omaaminen ei liity mitenkään mahdollisiin ongelmiin hermojen kanssa.
Toisaalta ruumiillinen kuritus ei myöskään liity hermojen menemiseen niin kuin ei muukaan kuritus, vaikka niillä toki tietyissä tapauksissa voi olla yhteys.
Ruumiillinen kuritus on yksiselitteisesti kielletty rikoslaissa ja kyseessä on aikuisen ihmisen pieneen lapseen kohdistama väkivalta eikä sitä tule kaunistella muuksi. Lyötkö sinä muitakin ihmisiä tai eläimiä vai käyttäydytkö väkivaltaisesti vain lastasi kohtaan? Miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukistaminen, nippaaminen, nipistäminen, läpsäsyt ei ole oikeesti väkivaltaa. Ne on keinoja saada lapset lopettaaan typeryydet.
Jos ne ei ole väkivaltaa, niin saan varmaan tehdä niitä sinulle, kun teet typeryyksiä? Esimerkiksi kun kirjoitat tällaista sontaa foorumille.
Oletko koskaan kuullut sellaisesta asiasta, että aikuisille ja lapsille on erilaiset seuraukset typeryyksien tekemisestä? Sellainen seuraus mikä on ok aikuisille ei välttämättä ole ok lapsille, eikä sellainen seuraus mikä on ok lapsille aina ole ok aikuisille.
Joo, yleensä nämä erot perustuvat siihen, että aikuiselta voidaan odottaa enemmän ymmärrystä tekojensa seurauksista. Sen taki esimerkiksi alle 15-vuotias lapsi ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa.
Mutta tämä lasten pahoinpitelyn oikeuttamiseen pyrkivä ajatuskulkuhan on aivan päinvastainen. Eli jostain syystä ei lähdetäkään lapsen suojelun tarpeesta, vaan ajatellaan, että lapseen voidaan kohdistaa vanhemman yksipuolisella päätöksellä sellaisia rankaisutoimia, mitä pidetään aikuiseen kohdistettuina niin julmina, että edes valtiovalta ei voi oikeudenkäynnissä kohdistaa niitä aikuiseen. Siis ruumiillista rangaistusta. Tätä ilmeisesti tarkoitat?
Tukistusta on vaikea pitää kovin julmana rangaistuksena. Esimerkiksi rikesakko on paljon ikävämpi useimmille.
Eli sinulle olisi ok vaikka ylinopeussakon sijaan se, että poliisi repisi sinua kunnolla hiuksista. Tai vaikka parkkipirkko tulisi retuuttamaan tukkaasi?
Jos rikokset voisi sovittaa niin pienellä asialla kuin tukistus, niin eipä sillä juuri olisi aikuiseen tehoa. Aikuinen kestää sen tukistuksen ihan hyvin itkemättäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukistaminen, nippaaminen, nipistäminen, läpsäsyt ei ole oikeesti väkivaltaa. Ne on keinoja saada lapset lopettaaan typeryydet.
Jos ne ei ole väkivaltaa, niin saan varmaan tehdä niitä sinulle, kun teet typeryyksiä? Esimerkiksi kun kirjoitat tällaista sontaa foorumille.
Oletko koskaan kuullut sellaisesta asiasta, että aikuisille ja lapsille on erilaiset seuraukset typeryyksien tekemisestä? Sellainen seuraus mikä on ok aikuisille ei välttämättä ole ok lapsille, eikä sellainen seuraus mikä on ok lapsille aina ole ok aikuisille.
Joo, yleensä nämä erot perustuvat siihen, että aikuiselta voidaan odottaa enemmän ymmärrystä tekojensa seurauksista. Sen taki esimerkiksi alle 15-vuotias lapsi ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa.
Mutta tämä lasten pahoinpitelyn oikeuttamiseen pyrkivä ajatuskulkuhan on aivan päinvastainen. Eli jostain syystä ei lähdetäkään lapsen suojelun tarpeesta, vaan ajatellaan, että lapseen voidaan kohdistaa vanhemman yksipuolisella päätöksellä sellaisia rankaisutoimia, mitä pidetään aikuiseen kohdistettuina niin julmina, että edes valtiovalta ei voi oikeudenkäynnissä kohdistaa niitä aikuiseen. Siis ruumiillista rangaistusta. Tätä ilmeisesti tarkoitat?
Tukistusta on vaikea pitää kovin julmana rangaistuksena. Esimerkiksi rikesakko on paljon ikävämpi useimmille.
Eli sinulle olisi ok vaikka ylinopeussakon sijaan se, että poliisi repisi sinua kunnolla hiuksista. Tai vaikka parkkipirkko tulisi retuuttamaan tukkaasi?
Jos rikokset voisi sovittaa niin pienellä asialla kuin tukistus, niin eipä sillä juuri olisi aikuiseen tehoa. Aikuinen kestää sen tukistuksen ihan hyvin itkemättäkin.
Sinua ei ole taidettu koskaan pahoinpidellä. Parasta sitten pitää suu kiinni asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa lapset saavat monesti kokea kaikenlaista väkivaltaa, eikä siitä tule tekijöille muuta rangaistusta kuin parhaassa tapauskessa puhuttelu. Ja vaikka itse en pidä väkivallasta, ottaisin kuitenkin paljon mieluummin turpaani kuin kuuntelisin vuodesta toiseen esim. nimittelyä, vähättelyä ja tuhahtelua. Jotenkin ihmisillä on mennyt suhteellisuudentaju. Väkivalta sattuu hetken, joskus päiviäkin, mutta oikeasti ihmisen psyyke kärsii pahimmat vahingot henkisestä väkivallasta, jota voi toki liittyä fyysiseenkin väkivaltaan.
Onko tämä puolustuspuhe aloituksen äidin käytökselle? Miksi? Tuollainen vanhempi on käsittämätön pelottava lapsen näkökulmasta.
Tämä! Vanhempi, joka kilahtelee lapsen näkökulmasta täysin ennakoimattomasti ja ilman syytä, ja kilahduksissaan tekee lapselle väkivaltaa, on todella monella tavalla pahaksi lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Kotona, jonka pitäisi olla se turvallisin paikka, saa jatkuvasti pelätä. Lapsi on vanhemman armoilla ja puolustuskyvytön, joten se mielivaltainen väkivalta tuntuu aivan hirveän nöyryyttävältä ja tuhoaa lapsen omanarvontunnon ja terveet rajat.
Tällaisella väkivallalla saadaan aikaan joko väkivaltaisia hirviöitä, jotka osaavat pitää omia puoliaan vain väkivallalla; tai hyväksikäytettäviä reppanoita, jotka eivät osaa pitää omia puoliaan ollenkaan.
Eiköhän jokainen lapsi ole joskus joutunut "kilahtamisen" kohteeksi taikka syyttömänä rangaistuksi. Ikäviä kokemuksia ne ovat totta kai molemmat, mutta kyllä sen ihminen kestää helpostikin jollei se aivan jatkuvaksi äidy.
Usein tuolla tavalla väkivaltaiset vanhemmat kilahtelevat tuon tuosta (varsinkin jos äiti ei edes hillitse hermojaan perheen ulkopuolisten seurassa, niin kotona käytös on usein vielä pahempaa). Tuollainen lapsuus vaikuttaa yleensä ihmiseen loppuelämän.
No jos "väkivaltaisuutta" mietitään, niin edelleen hyvin suuri osa vanhemmista on joskus suuttuessaan toiminut niin, että siitä aiheutuu lapselle kipua. Ei ole harvinaista, että ammattikasvattajatkin toimivat niin.
Sinulla on jostain syystä kova tarve puolustella lapsiin kohdistuvaa kuritusväkivaltaa. Kannattaisi hakea apua, jos on hermojen kanssa ongelmia.
Suhteellisuudentajun omaaminen ei liity mitenkään mahdollisiin ongelmiin hermojen kanssa.
Toisaalta ruumiillinen kuritus ei myöskään liity hermojen menemiseen niin kuin ei muukaan kuritus, vaikka niillä toki tietyissä tapauksissa voi olla yhteys.
Ruumiillinen kuritus on yksiselitteisesti kielletty rikoslaissa ja kyseessä on aikuisen ihmisen pieneen lapseen kohdistama väkivalta eikä sitä tule kaunistella muuksi. Lyötkö sinä muitakin ihmisiä tai eläimiä vai käyttäydytkö väkivaltaisesti vain lastasi kohtaan? Miksi?
Jos lasta vaikkapa taluttaa niin, että siitä aiheutuu lapselle epämukavuutta niin kyseessä on väkivalta. Väkivaltaa on myös esimerkiksi päähän potkiminen. Mitään eroa näillä väkivallan asteilla ei tietenkään pöyristyjien mielestä ole.
Edelleen jos vaikkapa matkustan lapseni kanssa Tallinnaan virolaisella laivalla, niin laivan Helsingin satamassa ollessa tehty teoreettinen tukistaminen on puolustuskyvyttömään lapseen kohdistettua vakavaa perheväkivaltaa josta seuraa rikosilmoitus ja lastensuojeluilmoitus. Sen sijaan sitten, kun laiva on poistunut Suomen aluevesiltä, niin sama tukistaminen onkin ihan tavallinen ja laillinen kasvatuskeino, missä tottelematonta lasta ojennetaan jotta tämä toimisi jatkossa järkevämmin. Tämä siis jos katsotaan lain näkökulmaa asiaan. Mutta jos katsotaan pöyristyjien näkökulmaa, niin näkökulma ehkä on eri?
Pahinta on, kun lapsi oppii, että suuttumuksen voi osoittaa ruumiillisella kurituksella . Kyllä ihmisten pitäisi oppia tuomaan omat tunnetilansa muutenkin esiin kùin käymällä käsiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukistaminen, nippaaminen, nipistäminen, läpsäsyt ei ole oikeesti väkivaltaa. Ne on keinoja saada lapset lopettaaan typeryydet.
Eli sinulle saa kuka vain tehdä noin, eikä se ole väkivaltaa?
Juuri tämä. Sopiiko, että pomo läpsäisee naamaan, nipistää ja repii hiuksista kun teet jotain väärin tai huonosti töissä? Jos joku mummo hidastelee kassajonossa, niin saako sitä käydä huitaisemassa naamaan tai repimässä hiuksista?
Sopiiko, että pomo laittaa jäähypenkille istumaan? Ai eikö, mutta miksi jotkut hirviöt sitten tekevät niin lapsille?
Mieluummin istun jäähyllä kuin annan repiä hiuksista. Varsinkin jos pomo (kuten vanhempi vastaavassa tilanteessa) istuu vieressäni ja selittää minulle, että pitää minusta kovasti, mutta en saisi hölmöillä töissä. Lopuksi vielä halaa ja tsemppaa.
Jäähy on hylkäämisväkivaltaa jota yksikään tämän päivän kasvatusasiantuntija ei enää suosittele koska se heikentää lapsen tunnetaitoja ja on kokemuksena traumaattinen.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on, kun lapsi oppii, että suuttumuksen voi osoittaa ruumiillisella kurituksella . Kyllä ihmisten pitäisi oppia tuomaan omat tunnetilansa muutenkin esiin kùin käymällä käsiksi.
Järkevissä perheissä ei ole ruumiillisesti kuritettu (tai muutenkaan rangaistu) lasta suuttuneena, vaan on ensin odotettu tunteiden laantumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa lapset saavat monesti kokea kaikenlaista väkivaltaa, eikä siitä tule tekijöille muuta rangaistusta kuin parhaassa tapauskessa puhuttelu. Ja vaikka itse en pidä väkivallasta, ottaisin kuitenkin paljon mieluummin turpaani kuin kuuntelisin vuodesta toiseen esim. nimittelyä, vähättelyä ja tuhahtelua. Jotenkin ihmisillä on mennyt suhteellisuudentaju. Väkivalta sattuu hetken, joskus päiviäkin, mutta oikeasti ihmisen psyyke kärsii pahimmat vahingot henkisestä väkivallasta, jota voi toki liittyä fyysiseenkin väkivaltaan.
Onko tämä puolustuspuhe aloituksen äidin käytökselle? Miksi? Tuollainen vanhempi on käsittämätön pelottava lapsen näkökulmasta.
Tämä! Vanhempi, joka kilahtelee lapsen näkökulmasta täysin ennakoimattomasti ja ilman syytä, ja kilahduksissaan tekee lapselle väkivaltaa, on todella monella tavalla pahaksi lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Kotona, jonka pitäisi olla se turvallisin paikka, saa jatkuvasti pelätä. Lapsi on vanhemman armoilla ja puolustuskyvytön, joten se mielivaltainen väkivalta tuntuu aivan hirveän nöyryyttävältä ja tuhoaa lapsen omanarvontunnon ja terveet rajat.
Tällaisella väkivallalla saadaan aikaan joko väkivaltaisia hirviöitä, jotka osaavat pitää omia puoliaan vain väkivallalla; tai hyväksikäytettäviä reppanoita, jotka eivät osaa pitää omia puoliaan ollenkaan.
Eiköhän jokainen lapsi ole joskus joutunut "kilahtamisen" kohteeksi taikka syyttömänä rangaistuksi. Ikäviä kokemuksia ne ovat totta kai molemmat, mutta kyllä sen ihminen kestää helpostikin jollei se aivan jatkuvaksi äidy.
Usein tuolla tavalla väkivaltaiset vanhemmat kilahtelevat tuon tuosta (varsinkin jos äiti ei edes hillitse hermojaan perheen ulkopuolisten seurassa, niin kotona käytös on usein vielä pahempaa). Tuollainen lapsuus vaikuttaa yleensä ihmiseen loppuelämän.
No jos "väkivaltaisuutta" mietitään, niin edelleen hyvin suuri osa vanhemmista on joskus suuttuessaan toiminut niin, että siitä aiheutuu lapselle kipua. Ei ole harvinaista, että ammattikasvattajatkin toimivat niin.
Sinulla on jostain syystä kova tarve puolustella lapsiin kohdistuvaa kuritusväkivaltaa. Kannattaisi hakea apua, jos on hermojen kanssa ongelmia.
Suhteellisuudentajun omaaminen ei liity mitenkään mahdollisiin ongelmiin hermojen kanssa.
Toisaalta ruumiillinen kuritus ei myöskään liity hermojen menemiseen niin kuin ei muukaan kuritus, vaikka niillä toki tietyissä tapauksissa voi olla yhteys.
Ruumiillinen kuritus on yksiselitteisesti kielletty rikoslaissa ja kyseessä on aikuisen ihmisen pieneen lapseen kohdistama väkivalta eikä sitä tule kaunistella muuksi. Lyötkö sinä muitakin ihmisiä tai eläimiä vai käyttäydytkö väkivaltaisesti vain lastasi kohtaan? Miksi?
Jos lasta vaikkapa taluttaa niin, että siitä aiheutuu lapselle epämukavuutta niin kyseessä on väkivalta. Väkivaltaa on myös esimerkiksi päähän potkiminen. Mitään eroa näillä väkivallan asteilla ei tietenkään pöyristyjien mielestä ole.
Edelleen jos vaikkapa matkustan lapseni kanssa Tallinnaan virolaisella laivalla, niin laivan Helsingin satamassa ollessa tehty teoreettinen tukistaminen on puolustuskyvyttömään lapseen kohdistettua vakavaa perheväkivaltaa josta seuraa rikosilmoitus ja lastensuojeluilmoitus. Sen sijaan sitten, kun laiva on poistunut Suomen aluevesiltä, niin sama tukistaminen onkin ihan tavallinen ja laillinen kasvatuskeino, missä tottelematonta lasta ojennetaan jotta tämä toimisi jatkossa järkevämmin. Tämä siis jos katsotaan lain näkökulmaa asiaan. Mutta jos katsotaan pöyristyjien näkökulmaa, niin näkökulma ehkä on eri?
Olet kuvottava. Vanhemmuutesi on todella heikkotasoista, jos et osaa kasvattaa lapsiasi ilman kuritusväkivaltaa. No, he tuskin ovat aikuisina enää kanssasi tekemisissä.
Aikuisen pitää olla aina lapsen puolella ja väkivalta on aina kielletty. Lastensuojeluilmoitus äidistä on tarpeen ja lain mukainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahinta on, kun lapsi oppii, että suuttumuksen voi osoittaa ruumiillisella kurituksella . Kyllä ihmisten pitäisi oppia tuomaan omat tunnetilansa muutenkin esiin kùin käymällä käsiksi.
Nykyään onneksi harva lapsi enää käy toisiin käsiksi, kun ruumiillinen kuritus on harvinaistunut.
Vielä joskus 90-luvulla tappelut olivat koulujen pihoilla päivittäinen juttu, mutta nykyisin niitä sattuu harvoin ja tappelut myös otetaan viranomaisten taholta vakavasti, mm. lastensuojelu yleensä selvittää tapelleen lapsen perheolot ja sen mikä siellä on saattanut opettaa lapselle tämän käytösmallin, eli onko perheväkivaltaa taustalla tms.
Meidän naapuritalon pihalla just tänään näin kun naapuri suunnilleen poliisiotteellaa piteli 10-vuotiastaan joka rimpuili, kuulin riitelystä että tää skidi oli ilmeisesti kiusannut pienempiään. Lapsi huusi kyllä että sattuu kun vanhempi piteli. Mietin että pitääkö tuossa tilanteessa sivullisen puuttua vai antaa olla...
Toisaalta hirvittää myös että joillain on tuollaisia lapsia. Olen kuullut sen skidin huutoa todella usein. Siis ei sen kipua vaan se riehuu, valittaa. Varmaan jotain ongelmatapauksia... vaikea päättää ketä tässä säälisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Useimmat vanhemmat tukistavat joskus lapsiaan ja lähes kaikissa maissa se on myös täysin laillinen ja hyväksytty kasvatuskeino.
Minä voin tulla repimään sinua hiuksista aina kun olet mielestäni tehnyt ehkä jotain väärin.
Minä voisin mielelläni käydä repimässä tuota vastaajaa tyhmästä ja ärsyttävästä viestistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän naapuritalon pihalla just tänään näin kun naapuri suunnilleen poliisiotteellaa piteli 10-vuotiastaan joka rimpuili, kuulin riitelystä että tää skidi oli ilmeisesti kiusannut pienempiään. Lapsi huusi kyllä että sattuu kun vanhempi piteli. Mietin että pitääkö tuossa tilanteessa sivullisen puuttua vai antaa olla...
Toisaalta hirvittää myös että joillain on tuollaisia lapsia. Olen kuullut sen skidin huutoa todella usein. Siis ei sen kipua vaan se riehuu, valittaa. Varmaan jotain ongelmatapauksia... vaikea päättää ketä tässä säälisi?
Nykyään on aina korrektia sääliä sitä lasta. Lapsella on oikeuksia eikä lasta saa huudattaa. Aikuinen on julma ja epäinhimillinen jos hän toimii niin että lapsesta ei tunnu hyvältä. Varsinkin jos lapsi huutaa että sattuu, niin silloin pitää heti päästää lapsesta irti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluissa lapset saavat monesti kokea kaikenlaista väkivaltaa, eikä siitä tule tekijöille muuta rangaistusta kuin parhaassa tapauskessa puhuttelu. Ja vaikka itse en pidä väkivallasta, ottaisin kuitenkin paljon mieluummin turpaani kuin kuuntelisin vuodesta toiseen esim. nimittelyä, vähättelyä ja tuhahtelua. Jotenkin ihmisillä on mennyt suhteellisuudentaju. Väkivalta sattuu hetken, joskus päiviäkin, mutta oikeasti ihmisen psyyke kärsii pahimmat vahingot henkisestä väkivallasta, jota voi toki liittyä fyysiseenkin väkivaltaan.
Onko tämä puolustuspuhe aloituksen äidin käytökselle? Miksi? Tuollainen vanhempi on käsittämätön pelottava lapsen näkökulmasta.
Tämä! Vanhempi, joka kilahtelee lapsen näkökulmasta täysin ennakoimattomasti ja ilman syytä, ja kilahduksissaan tekee lapselle väkivaltaa, on todella monella tavalla pahaksi lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle. Kotona, jonka pitäisi olla se turvallisin paikka, saa jatkuvasti pelätä. Lapsi on vanhemman armoilla ja puolustuskyvytön, joten se mielivaltainen väkivalta tuntuu aivan hirveän nöyryyttävältä ja tuhoaa lapsen omanarvontunnon ja terveet rajat.
Tällaisella väkivallalla saadaan aikaan joko väkivaltaisia hirviöitä, jotka osaavat pitää omia puoliaan vain väkivallalla; tai hyväksikäytettäviä reppanoita, jotka eivät osaa pitää omia puoliaan ollenkaan.
Hyväksikäytettävää musta ei tullut, koska en luota ihmisiin enkä päästä lähelle. Väkivaltaistakaan ei tullut, mutta PTSD tuli jäädäkseen.
Mieluummin istun jäähyllä kuin annan repiä hiuksista. Varsinkin jos pomo (kuten vanhempi vastaavassa tilanteessa) istuu vieressäni ja selittää minulle, että pitää minusta kovasti, mutta en saisi hölmöillä töissä. Lopuksi vielä halaa ja tsemppaa.