Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelette perheenisästä joka on joutunut kotinsa vangiksi?
19.04.2019 |
Elinpiiri on nykyisin rajoittunut kotiin, työpaikkaan, kaupassa käyntiin, kesämökkiin ja satunnaisiin vierailuihin appivanhempien ja oman äidin luona. Illanviettoihin pääsen vain jos se on työpaikan järjestämä eikä niitä ole usein. Kavereita joiden kanssa käydä kaljalla tai jotain muuta harrastamassa ei ole. Minkäänlaisia matkoja en tee, en ulkomaille enkä kotimaassa koska työ on 8-16 istumista tietokoneen äärellä. Vaimoni on sairas eikä voi matkustaa minnekään, tai korkeintaan muutamaksi tunniksi autolla jonnekin. Me emme ole 80-vuotiaita vaan viiskymppisiä. Onneksi lapsemme on päässyt koulun kautta käymään muualla.
Mulla on ikävä nuoruuden aikoja kun matkustelin aika paljon. Viimeksi olen istunut lentokoneessa 5 vuotta sitten joten sen enempää ei mun tarvitse ilmastotalkoista välittää. Jos ylipäänsä saisin lähteä jonnekin niin en lähtisi etelään koska asuimme 10 vuotta lähiössä jossa n puolet asukkaista oli etelästä tai idästä muuttaneita,eli en kaipaa basaaritunnelmaa.
Appivanhempieni mielsestä olen typerä kun haaveilen jostain matkoista, koska vanhana niistä ei kuitenkaan muista mitään. No he ovat kahdeksankymppisiä ja ovat eläneet erilaisessa maailmassa eikä heillä ole kielitaitoa edes. Ovat olleet vain kotonaan ja mökillä. Joudun siis elämään kahdeksankymppisen elämää ellen kuole ikävään ennen sitä.
Vaimollani on krooninen sairaus eikä jaksa hoitaa huushollia millään tavalla vaan joudun tekemään sen yksin. Ajattelen että joskus saisin ottaa muutaman päivän lomaa hyvällä omallatunnolla ja lähteä jonnekin muualle ja unohtaa edes hetkeksi arkipäivän murheet. Lähteä kapakkakierrokselle tuntemattomassa kaupungissa,tanssia aamukuuteen. En voi ääneen kenellekkään puhua sellaisesta.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Appivanhempieni mielsestä olen typerä kun haaveilen jostain matkoista, koska vanhana niistä ei kuitenkaan muista mitään."
Tämä lause kyllä kertoo provosta aloituksesta.
Ihan melkein kuin omasta elämästäni. Appivanhempien mielipide on hyvin tavallinen tuonikäisille. Isäni 91 v totesi, että turhin, mihin voi rahaa tuhlata on ulkomaanmatkailu. Itse hän ei ole juurikaan matkustellut ja eläkevuodet kohta 30 ovat kuluneet sohvalla oleskellessa, seuraa tosin aikaansa ja kuuntelee äänikirjoja.
Kyllä se matkailu munkin mielestä on aika turhaa, vaikka olenkin vasta 35v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuules nyt. Jaatte nyt kokkausvuorot niin että hän tekee pääasiassa ruuat ja sinä vaan vapaapäivinä ja hän hoitaa sellasen kevytsiivouksen kuten astinanpesukoneen ja pyykit. Jos vaikka sulle jäisi sitten se raskaampi siivous kerran viikossa.
Näin meillä. Tosin en ole kroonisesti sairas, mutta työtön.
Uskon että saat houkuteltua vaimosi matkoille myös, jos et mitään patikointia suunnittele vaan lekottelua vaikka jossain huvilan uima-altaalla?
Tarvitseeko extra pidennys vyön lentokoneessa muuten?
Et kai sä mitään ryyppyreissuja tarvitse setään yksin? Eikö ne ole lähinnä sinkuille mielestäni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet siis omaishoitaja? Sinulle kuuluu pari viikkoa vuodessa lomaa eli ota selvää asiasta ja mene lomalle, jaksat arkea paljon paremmin kun teet näin.
En kyllä ole virallisesti mikään omaishoitaka. Käyn päivät töissä ja hoidan huushollit illalla ja viikonloppuisin. Korjailen taloa ja hoidan puutarhaa vaimon ohjeiden mukaan. En usko että olen ainoa tällaisessa tilaneessa paitsi että muut ovat ehkä vanhempia. Ei vaimo täysin liikuntakyvytön ole mutta kovasti yskii ja on kuumetta.
Kannattaa kyllä itse ottaa ohjat käsiin ja suunnitella päivät sopiviksi.
Miksi vaimo vielä paimentaa tekemiäsi? Eikö voisi keskittyä itsensä kuntoutukseen?
Hui, mikä elämä on ja on edelleen hamaan vanhuuteen saakka. Ap, harkitse nyt toden teolla elämääsi jaksatko? Älä kuuntele muita vaan tee kuten intuitiosi sanoo. Yksi elämä elettävänä.
Muuttakaa rivitaloon, jossa pääset helpommalla. Sinähän uuvut tuon taakan alla. Kai vaimosi pärjää lasten avulla muutaman päivän. Ansaitset irtioton. Jos et uskalla, niin varaa aika työterveyspsykologille.