Helvetin uusioperhearki!

Vierailija kirjoitti:

Kun täällä nyt puhutaan siitä, etten lasta hyväksyisi kotiimme ja tullut kommenttia "painu yksiöösi" tai mene omaan kotiisi ja anna miehen tehdä kotonaan niin kuin haluaa. Asumme siis yhdessä, tämän jo olen kertonut. Muutimme niin isoon asuntoon, että lapsi sai oman huoneen. Maksan vuokrista puolet ja osallistun myös lapsen ruokakuluihin. Joten olen siis tässä ihan vapaaehtoisesti ja hyväksynyt että lapsi käy meillä. Ainut mitä olen halunnut on se, että lapsella on jotkut rajat ja osallistuu omalta osaltaan edes siivoamalla omat sotkunsa. Enkä siis hyväksy, että toisten omaisuutta luvatta otetaan omaan käyttöön, tämän pitäisi olla selvää ihan joka perheessä. Joku pesuaineen lainaaminen ei minua häiritsisi, jos kysyisi ensin saako käyttää. Nämä intiimihygieniaan liittyvät asiat sen sijaan minua suututtavat, en tiedä miten pitkään on minun höylää lainaillut niin on aika likainen, ällöttävä olo, myös lapsen puolesta. En todellakaan näe sitä hyvänä, että kaksi ihmistä ajelee karvoitustaan samalla höylällä, johan tuon pitäisi maalaisjärjen sanoa! En usko, että moni lääkärikään tätä suosittelee. Samoin hammastahnan koen osana henkilökohtaista hygieniaa, tästä voi olla montaa mieltä, mutta eiköhän se ole tässä tilanteessa ratkaisevaa haluanko että toinen ihminen käyttää minun tahnaani vai ei ja miten minä koen tämän asian. Minulla on oikeus omaan käsitykseeni hygieniasta, se oikeus on meillä kaikilla.

Ap

Tuskin sait negatiivisia kommenttaja noiden hygienia-asioiden vuoksi. Jos luet oman aloitusviestisi uudelleen, niin siinä mm. haukuit lapsen luonnetta sulkeutuneeksi ja suhdetta isään omituiseksi. Ja kuinka vaikeaa ja ällöttävää sinulle on, kun lapsi käy teillä. Se kalskahti korvaan.

Nuo höylän lainaamiset voi helposti järjestää toisella tavalla. Ehkä teini kotona lainaa äitinsä höylää tai heillä käytetään samaa hammastahnaa. Hän ei välttämättä näe tilanteessa mitään pahaa, eikä osaa toimia toisin. Ostakaa hänelle omat välineet teillä käytettäväksi, niin asia luultavasti hoituu ihan sillä.

Valitettavasti vaan kuulosti, että sinulla on paljon muutakin hampaankolossa. 

Kuvottaa ihmiset, jotka pitävät puolisonsa lasta jonain ylimääräisenä, irtonaisena ja hankaavana kappaleena. Itse en missään nimessä voisi olla miehen kanssa, joka ei osaltaan osallistuisi lasteni elämään ja kasvatukseen eikä yrittäisi luoda lapsiini minkäänlaista henkilökohtaista ja suoraa suhdetta. Ap:n miehenä eroaisin ja eläisin lapseni kanssa juuri niin kuin meille sopisi.

Vierailija kirjoitti:

Kuvottaa ihmiset, jotka pitävät puolisonsa lasta jonain ylimääräisenä, irtonaisena ja hankaavana kappaleena. Itse en missään nimessä voisi olla miehen kanssa, joka ei osaltaan osallistuisi lasteni elämään ja kasvatukseen eikä yrittäisi luoda lapsiini minkäänlaista henkilökohtaista ja suoraa suhdetta. Ap:n miehenä eroaisin ja eläisin lapseni kanssa juuri niin kuin meille sopisi.

Nuo kaksi asiaa eivät kumo toisiaan. Voi olla luomatta suhdetta, koska lapsi tulee vain harvoin, eikä asu paikalla. Mutta ei se tarkoita, että lapsi olisi hankaava tai irtonainen.

Minä elän uusperheessä. Minulle on aivan samantekevää, luoko mies lapsiini suhteen. Pääasia on, että hyväksyy heidä ja kohtelee heitä kunnioittavasti.

Myönnä että höylägate on pienin ärsytyksen aiheesi. Siitä vaan saa hyvän voivotteluaseen (lääkäri mainittu 😂). Aloituksessa mollasit tyttären luonteen, asenteen, kasvatuksen ja olemuksen. Milloin siirsit höyläsi ja tahnasi miehen kanssa samaan asuntoon? Minkäikäinen tytär oli?

Pojalla oli isänsä luona oma huone ja muut lapset jakoi huoneen. Poika ei siivonnut omaa huonetta koska isänsä ei halunnut. Meillä minä taas siivosin koska halusin jne. Eikä taatusti äitipuoli sortanut poikaani. Ihan ok, oon jutellut hänen kanssa monesti. Nyt aikuisena asuu omillaan ja siivoo, kokkaa jne ja tietenkin opiskelee yliopistossa. 

Vierailija kirjoitti:

Säälin kaikkia lapsia tässä maassa, jotka joutuvat kestämään isän/äidin uutta puolisoa.

Samat sanat. Surullista tekstiä. Tuli todella paha mieli.

Ap:n kuvailut on kyllä aika kaukana helvetistä - pieniä arjen ongelmia vain. Mutta jos toi todella tuntuu helvetiltä niin olisiko aika tehdä jotain? Suu auki ja jollei auta niin kamat kassiin. Lienet onnellisempi helvetin ulkopuolella kuitenkin? Ja sitä paitsi lapsella, teinilläkin, on suurempi oikeus vanhempaansa kuin sulla toisella kierroksella olevaan mieheen..

Lapsilla on usein vähän raivostuttavia piirteitä, kuten aikuisillakin. Lapset ovat myös erilaisia, joku saattaa olla esim. tosi huolimaton toistuvasta kasvatusyrityksestä huolimatta. Normaaliin vanhemmuuteen kuuluu kuitenkin pitkälle venyvä rakkaus jälkikasvuaan kohtaan ja tämän avulla jaksaa lopulta lyhyen lapsuus-/ nuoruusajan. Uusperheestä samanlaista kiintymystä perheenjäsenten välillä ei ole ja siksi tilanne koetaan usein raskaaksi. Kovasti toivoisin viisautta leikkiin lähteneiltä aikuisilta, lapsi kun ei osaansa ole valinnut.

Siis miksi se tuubi pitää tunkea kiinni harjaan? Kai te ymmärrätte, että sitä hammastahnaa voi puristaa ulos tuubista sen verran, että itse tuubin päätä ei tarvitse tökätä yhtään mihinkään? 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostat hirveältä äitipuolelta joka ei osaa aikuisen lailla suhtautua tilanteeseen. Nuori kaipaa sun ohjaustasi myös. Sinä olet läsnä oleva aikuinen hänen elämässään silloin kun hän on teillä. Rauhoitu, vedä henkeä ja ota opastava vastuullinen ote. Kuin hän olisi sun oma rakas lapsesi. Mistä lähtien naiset alkaisivat tajuta, että jos uuden miehen kanssa menee kimppaan, siinä tod.näk.tulee lapsia kaupan päälle. Siitä lähtien joutuu tulemaan toimeen myös niiden lasten kanssa. Piste. Olemaan kasvattaja myös hänen lapsilleen. Et voi siitä irtisanoutua. Lapsi kärsii taatusti tällä hetkellä todella paljon myös sinun käytöksestäsi. Ole aikuinen. Kanna vastuusi.

No totta sitä nyt joku raja pitää olla ! Meillä on myös uusioperhe,, puolisolla ei lapsia mutta itselläni kyllä. Alusta pitäen on kuulunut myös lasten kunnioitus puolisoani kohtaan ja päinvastoin . Mikä ihmeen oikeus lapsilla on käyttäytyä huonosti ??? Pahimmillaan tuo johtaa lapsen suoranaiseen terrorisointini . Hitto ota nainen jalat alle ja lähde . Tuossa ei tahti muutu kun mies taitaa olla vätys.

Vierailija kirjoitti:

Säälin kaikkia lapsia tässä maassa, jotka joutuvat kestämään isän/äidin uutta puolisoa.

Oma äiti kuoli, kun olin pieni. Äitipuolen kanssa välit kuin kenellä tahansa lapsella ja vanhemmalla. Tällaisesta perspektiivista juttusi kuulostaa naurettavalta ja loukkaavalta.

Ei lapsen velvollisuutena ole suhtautua vanhemman uuteen puolisoon uutena vanhempana. Mutta jos asutaan samassa talossa, niin kyllä lapsen voi velvoittaa käyttäytymään häntä kohtaan kuin ihmiseen, jonka kanssa asutaan.

Vierailija kirjoitti:

Kai te ymmärrätte, että sitä hammastahnaa voi puristaa ulos tuubista sen verran, että itse tuubin päätä ei tarvitse tökätä yhtään mihinkään?

Ei auta, jos me täällä ymmärrämme. Kyse on siitä, että AP:n tytärpuoli ei ymmärrä.

Säälin kaikkia aikuisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, mihin hyppäävät, kun alkavat edes ajatella suhdetta aiemmin lapsia saaneiden kanssa.

Kyllä se on koko paketti ei pelkkä ---, sori vaan

Meillä lapset eivät pidä minusta. Olen syyllinen eroon ja käyttäytyvät huonosti, todella huonosti.

Totuus on, äiti erosi nykyisestä miehestäni ja muutti uuden miehen kanssa Tukholmaan . Unohti täysin kertoa tämän. Menivät oikeuteen ja tytöt tulivat pari v isäpuolen ostamalla lipuilla Suomeen.

Tässä vaiheessa tapasin miehen.

Koska miehelleni tehtiin vääryys, olen joka toinen vkonloppu jossain ja he viettävät laatuaikaa yhdessä. Lapset ovat jo 16 ja 14 v, eivät kauaa enää täällä käy.

Vierailija kirjoitti:

Lapsilla on usein vähän raivostuttavia piirteitä, kuten aikuisillakin. Lapset ovat myös erilaisia, joku saattaa olla esim. tosi huolimaton toistuvasta kasvatusyrityksestä huolimatta. Normaaliin vanhemmuuteen kuuluu kuitenkin pitkälle venyvä rakkaus jälkikasvuaan kohtaan ja tämän avulla jaksaa lopulta lyhyen lapsuus-/ nuoruusajan. Uusperheestä samanlaista kiintymystä perheenjäsenten välillä ei ole ja siksi tilanne koetaan usein raskaaksi. Kovasti toivoisin viisautta leikkiin lähteneiltä aikuisilta, lapsi kun ei osaansa ole valinnut.

Juuri näin! 

Kyllä minun lapseni kunnioittavat miestäni. En todellakaan olisi suvainnut mitään turhaa niskoittelua. Teininä nyt niskoitellaan kaikille, suurin osa ainakin jossain määrin.

Erosimme lasten ollessa alakouluikäisiä, kummallakaan ei ollut ketään toista. Kukaan ulkopuolinen ei riklonut liittoamme. Mutta tapasimme molemmat uudet kumppanit parin vuoden sisällä erosta.

Ex muodosti nk uusperheen aiemmin, he muuttivat yhteen vain kuukausia sen jälkeen kun lapset olivat tavanneet isänsä naisystävän. Naisellakin on lapsi, mutta isätön, ja exäni otti hänet nopeasti perheenjäseneksi. Itseasiassa tuntuu että lapsetkin hyväksyivät tämän lapsen nopeasti ja rakastuivat häneen vaikka hänellä on haasteensa.

Minun miehelläni ei ollut lapsia entuudestaan, ja elimme muutaman vuoden niin että tapasimme jonkin verran kahdestaan ja sitten niin että minun lapseni olivat mukana ja pikkuhiljaa tutustuivat mieheen.

Tuntuu ettå olimme hirveän, ja olemme edelleen, onnekkaita, koska asiat sujuivat mallikkaasti. Lapset ottivat uudet aikuiset elämäänsä ihmisinä, joihin voi tutustua ja jopa pitää heistä, eikä uhkana huomion varastamisesta.

Nykyään lapseni ovat jo nuoria aikuisia. Toisella on lapsia, lapsia jolla on kolme pappaa ja kolme mummoa. Lapsilla on enoja ja tätejä, joista yhdellä ei ole verisukulaisuutta heihin, tai joita voisi kutsua myös tätipuoleksi tai mikälie.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Säälin kaikkia lapsia tässä maassa, jotka joutuvat kestämään isän/äidin uutta puolisoa.

Oma äiti kuoli, kun olin pieni. Äitipuolen kanssa välit kuin kenellä tahansa lapsella ja vanhemmalla. Tällaisesta perspektiivista juttusi kuulostaa naurettavalta ja loukkaavalta.

Minäkin ihmettelin suuresti, että miksi kaikkia lapsia pitää sääliä, joiden äidillä tai isällä on uusi puoliso.

Meillä on takana ihan vaan tavallinen ero. Lapseni isän nykyinen on tosi mukava ja fiksu, sekä mun että lapseni mielestä.

Kaikkien elämä ei ole katkeruuden täyttämää psykodraamaa.

Tunnen uusperheen jossa isän lapsista toinen vastaa täysin ap kuvausta. Isän uusi puoliso on alkanut vihjailla tytölle joka kerta että jos et enää tulisi. Sanoo että milloin teidän loma äidin kanssa alkaa ja että sinulla on (muka) niin paljon ohjelmaa äidin kodin lähellä vaikka ei ole yhtään mitään. Tai ihan suoraankin sanoo että jos et tulisi enää. Toinen lapsi taas kelpaisi koska ei sairasta masennusta ja on normaalimpi. Tyttö on yläasteella ja luonteeltaan sulkeutunut ja kykenemätön kotitöihin. Ei harrastuksia ja koulu menee huonosti. Hän on yksinäinen myös kaveripiirissä ja isästäkin pitäisi luopua???? Erittäin ikävä tilanne. Isä on sanonut että lapset ovat hänelle tärkeimmät. Tätä tilannetta on jatkunut joitakin vuosia. Isä on alkanut tavata lasta kodin ulkopuolella.

Ihan sun ikiomia valintojasi, voi voi...