Lue keskustelun säännöt.
”Annetaan lasten olla lapsia” -vanhempien missaamat jutut
18.04.2019 |
En tietenkään sano, että kaikki tätä fraasia käyttävät sortuvat näihin virheisiin, mutta useisiin olen törmännyt.
Ajatushan on hyvä: antaa lapsen elää lapsuutta ja suojataan häntä ”isojen” maailman murheilta.
Mut, mut.
Esim siitä seksuaalisuudesta pitäisi puhua sen verran, että ne oman kehon rajat yms. olisi luontevasti selviä asioita. Ylipäätään käsitys seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvistä asioista kannattaa tulla ensin vanhemmilta. Ei niin, että eka kontakti on luokkakaverien jutut ja niistä syntyvät väärät käsitykset, joita pitää korjata. Näitä on ehtinyt tulla paljon, kun on ajateltu, että ”vielä ei ole aika puhua”.
Ja sit se älylaitteiden käyttö. En tiedä, mistä tämä yhteys tulee, mutta ne tapaukset, jotka oman lapseni (ekaluokkalainen) kaveripiirissä ovat näyttäneet YouTubesta häiritseviä pätkiä (kauhua ja vähän vinksahtaneempia ulostejuttuja) ovat lapsia, joiden vanhemmilta kuulee ”annetaan lasten olla lapsia”.
Koko revohka sellaisia ns. hyväosaisia muksuja, joihin panostetaan monella tapaa paljon. Mutta aika sinisilmäisiä suuri osa vanhemmista.
Ajatuksia?
Kommentit (28)
Mun käsitys on omien lasteni kohdalla se, että jos lapsi kysyy jotain, pyritään vastaamaan kysymykseen ikätason mukaan. Usein yksinkertainen vastaus riittää ja se on juuri se, mitä lapsi hakee. Jos lisäkysymyksiä seuraa, niin sitten vastataan niihin.
Kovin pienille ei mun mielestä ole syytä puhua erikseen esim. seksistä. Jos kuitenkin toisia aletaan kiusaamaan asialla tai siitä höpötellään paljon, vääriä käsityksiä kantaen, niin kyllähän se juttelun paikka on.
Jossain vaiheessa yhdellä lapsellamme oli vaihe, jossa koko ajan maiskutteli sanoja "pimppi", "pippeli", "pylly", ja päälle alati yltyvää naurua. Aluksi koetin olla huomioimatta asiaa juurikaan, mutta kun homma ei ottanut loppuakseen niin lapselle kerrottiin, että kyllä, jokaisella ihmisellä on pimppi tai pippeli ja se on ihan luonnollinen asia, jossa ei ole mitään nauramista. Mutta koska ne on sellaisia jokaisen omia paikkoja, niin ei niistä kuulu koko ajan puhua.
Joskus lapsi on myös rallatellut jotain sanaa, jonka tarkoitusperää ei selkeästi ole tiennyt. Kyllä me on tähän puututtu kysymällä, että tietääkö mitä tarkoittaa. On joko sanottu, että nää asiat kuuluu vähän isommille ja siksi jutellaan niistää myöhemmin, tai sitten on edelleen ikätason mukaan kerrottu, mistä on kysymys, jos kyseessä siis on asia jonka tietäminen ei pienelle aiheuta ahdistusta tai suurempaa hämmennystä. On myös suoraan kielletty lallattelemasta asioita, joiden tarkoitusta ei tiedä.
Tämä on toiminut meillä.
Ja aloitusviestiin kommentoin vielä, että ei lasten nyt ihan mitä tahansa tarvi antaa lapsuuden varjolla tehdä. Leikkiminen kuuluu lapsille mutta asioista on kyllä jollain tasolla puhuttava, ei niitä voi pumpulissa kasvattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se ihmetytti, varsinkin kun lapsi kertoi, että jo eskarissa näiltä tuli kaiken maailman pissa-kakka-seksi-juttuja.
Pissaseksi ja kakkaseksi -juttuja?
Vierailija kirjoitti:
kun kaikki kiellettyhän aina kiinnostaa.
Todellakin. Päiväkodissa kaikista innokkain vessajuttujen puhuja on se kenen kotona ne ovat täysin kiellettyjä. Kun vanhempansa tulevat paikalle pienempänä jähmettyi ja hiljeni pelokkaanoloisesti, nyt isompana uskaltaa pistää jo vähän vastaan, eli käytös muuttuu edelleen. Sitä ennen oli iloisesti jutellut kavereiden kanssa monenlaista, monen tunnin ajan..
Meillä on kyllä kokemusta kaikenlaisista taustoista, mitä tulee outoihin puheisiin ja videoiden jakamiseen.
Yksinhuoltajaäidin tyttö jutteli omalleni, että Marcus&Martinus - duon tyttöystävät ottaa niiden pippelit suuhun ja "lutkuttelee". Ns. hyvän perheen poika on Whatsappissa pahin suustaan ja kova uhkailemaan hakkaamisella jos häntä ei totella. Oma lapseni taas laittoi uhkaavan ketjuviestin kaikille kavereilleen, ja siitä tuli sanomista.
Asumme sen verran keskituloisella ja jopa alle alueella, että on juttuja joihin lapsissa kiinnittää huomiota ja joista tietää, millainen perhe siellä kotona on. Mm. peliajat(tomuus), puhelimen rajaton käyttö ja siinä toki rajaton netti, kielenkäyttö ja käytöstavat. Joku satunnainen muodissa oleva mörköjuttu on pientä sen tietynlaisen näköalattomuuden rinnalla.
Ihan hirveän kipeisiin juttuihin en ole onneksi törmännyt, mutta sen olen huomannut, että varsinkin pojat haluaa pelotella toisia esimerkiksi Momolla tai tappaja-klovneilla. Myös seksistä puhuvat, ja kun oma poikani on jo 10-vuotias, olen vastannut kysymyksiin ja kertonut, miten lapsia tulee ja miten seksi on kahden ihmisen välinen juttu, johon täytyy kuulua molemminpuolinen kunnioitus ja tykkäämistä.
Olen myös pitänyt kunnon saarnat netiketistä, muiden hyvästä kohtelusta jne. Toivon, että ne kantaa hedelmää edes joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin ihan järkyttynyt kun serkun lapsi 5v tiesi sanat seksi ja porno ja pyrki vetämään äitinsä paitaa alas huutaen että tissit tiskiin.
Tuossa voisi harkita jo lasua... altistunut jotain kautta pornografialle, voi olla vahinko tai merkki seksuaalisesta hyväksikäytöstä
Tai sitten se käy vaan päiväkodissa. Mun oma lapsi meni juuri kouluun ja hän oli aikanaan päiväkodissa kuullut sanan raiskaus ja kysyi että mitä se tarkoittaa, kun kaikki puhuu siitä. Kuulemma "älä raiskaa mua" oli ihan normaalia kielenkäyttöä siellä. Päiväkotiin olin toki yhteydessä ja sieltä pyrittiin vähän rauhoittamaan kielenkäyttöä, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Eikä ollut ainoa "ruma" sana minkä oli oppinut.
Jep jep, yksi päivä ihmettelin mitä 5-vuotiaani hokee, niin sehän oli "die you motherf*cking *itch". Ilmeisesti jonkun päiväkotikaverin kotona pelataan jotain muuta kuin lasten pelejä?
Just yksi päivä tajusin, että mun pitää ehkä puhua 8 vuotta täyttävän lapseni kanssa pornosta. Lisääntymisestä hän tietää paljonkin, seksistä jotain, mutta on liian suuri riski että joku luokkakaveri keksii hänelle pornoa näyttää (omalla puhelimella ei aukea mitkään nettisivut ilman aikuisen erillistä hyväksyntää), ja jos se päivä tulee niin lapsen on paljon helpompi sanoa että "en halua nähdä tätä" tai kertoa aikuiselle, jos tietää vähän mistä on kyse.
Olen kertonut lapsilleni kirosanoja. Esim. lapsi on kysynyt että mitä tuossa seinässä lukee (*ittu) ja että miksi mummo aina sanoo "voi perrjantai" (pitkä selitys joka päätyi lapsen kysymykseen mikä on se oikea kirosana jota mummo välttää sanomasta) ja kun päiväkotikaveri oli väittänyt että puska on oikea kirosana niin kerroin että ei ole (ja lapsi tietysti kysyi että mikä on). Olen selittänyt lapsille että ne on sanoja, jotka tuntuu toisista pahalta kuulla, ne on rumaa kieltä, ja että niitä ei saa käyttää missään kodin ulkopuolella eikä opettaa kenellekään kaverille. Sen olen luvannut, että jos vaikka jalka menee poikki niin silloin saa kirota. Ja isommalle olen sanonut, että kavereiden kanssa saa keskenään niitä tihitellä jos siltä tuntuu, kunhan pitää huolen siitä että keskustelu on yksityinen ja ettei itse ole se joka opettaa muita kirjoilemaan.
Kummankaan lapseni en ole koskaan kuullut kiroilevan kodin ulkopuolella, ei ole tullut terkkuja päiväkodista tai koulusta. Muutaman kerran ovat iltapalapöydässä makustelleen sanoja ja naureskelleet keskenään.
Niin meinasit että lapsia kuulustellaan ja sitten yksi vaan tunnustaa että joo mä sen aloitin? Juupajuu. On saattanut itsekin kuulla sanan jostain muualta ja ottaa käyttöön tietämättä mitä se tarkoittaa.
Asiaan voi puuttua muutenkin ja suitsia kielenkäyttöä, kertoa ettei sana ole sopiva, mutta ajatus jostain ristikuulustelusta on yksinkertaisesti naiivi ja turha. Joku ruman sanan käyttö nyt ei kerro mistään hyväksikäytöstä - ne joita on hyväksikäytetty yleensä vaikenee, rääväsuulapsia taas on joka ryhmässä. Useimmiten rumat sanat vaan leviää niin, ettei lapset edes tajua mitä ne tarkoittaa. Kyllä tuo "raiskat tu" oli jännä sana jo omassa lapsuudessa, ja se nimenomaan tarkoitti rikkomista.