Te ketkä OIKEASTI yksinäisiä, mitä teette päivisin?

lolop kirjoitti:

Netissä surffailen ja katselen telsua. Kierrän kirpputoreja. Harrastan paljon liikuntaa. Siivoilen kotia ja teen ruokaa.

En kaipaa ketään ihmistä elämääni. Suorastaan ahdistaa, kun äiti soittaa ja pyytää käymään tai tulevat käymään kylässä. Olen tottunut olemaan ja tekemään kaiken yksin. 

Et siis ole yksinäinen etkä kuulu tähän ketjuun. Olet erakko ja haluat olla yksin. Ongelmasi on siis vain äitisi.

Miksette yksinäiset hanki ystäviä jos se haittaa? Varmaan täältäkin pyytämällä saisi jos ei muualta netistä löydy.

Tää yksinäisyys syö syvältä, olen masentunut sen johdosta ja enää ei tee mieli edes kehenkään ystävystyä, on kuitenkin vaan väkinäistä yrittämistä.

Olen siivoojana 5 krt/vko, viikonloput vapaat, surffailen netissä, siivoan, pyykkään, käyn kävelyllä, katson elokuvia

Oonko yksinäinen jos en puhu ihmisille kuin joka toinen kuukausi? Kotona sisällä hengailen netissä ja lukemassa. Ihmiset on muutenkin ihan tyhmiä kun ne ei tiedä mistään mitään ja siten puhuminen on ihan turhaa.

Olen täyttänyt elämäni työnteolla. Nyt alkaa olla voimat finaalissa ja pitäisi pitää taukoa loputtomasta ja lomattomasta työnteosta, mutta jo juhannuksen kolme vapaapäivää sai aikaan surun ja ahdistuksen niin en uskalla päästää irti työstä.

Vierailija kirjoitti:

Olen erakkoluonteinen mutta tottakai olisi mukavaa jos olisi samanhenkinen ystävä jota tapaisi edes silloin tällöin molempien ehdoilla. Olen huomannut että yksinäisyys vaikuttaa jopa puhekykyyn. Päiväni ovat yhtä ja samaa. En ole työelämässä joten en puhu edes työkavereiden kanssa. Kotona olen ja ulkona liikun jonkun verran. Joskus käyn kirjastossa ja kirpputorilla. 

Erakkoluonteiselle se yksinäisyys ei ehkä ole niin musertavaa kuin ihmisille jotka haluaisivat ystäviä mutta eivät niitä jostakin syystä saa. Mutta kyllä minäkin koen yksinäisyyttä välillä vaikken ole sosiaalisuuden huipentuma. Tsempit kaikille yksinäisille!

Tämä juuri, kommunikointitaidot katoavat. Itse olin monta kuukautta työttömänä, enkä tavannut tai jutellut kenenkään kanssa, itsekseen vain telkkariohjelmia joskus kommentoin tai kaupan kassan kanssa vaihdoin tervehdykset. Nyt aloitin kesätyöt ja en osaa puhua työkavereiden kanssa, töksäyttelen ja puhun kömpelösti ja vaikutan varmaan tosi oudolta. Eikä minulla edes ole mitään jaettavaa omasta elämästäni kuten muilla, jotka kertovat juhannuksen vietostaan, lomareissusta tai mitä hassua oma lapsi on tehnyt.

Vedän käteen ja juon viinaa.

Luen, ulkoilen, touhuilen lemmikkien kanssa, siivoilen, katon leffoja, käyn lähitienoon tapahtumissa, hoidan pihaa...Välillä kun jotenkin aktivoidun, niin huomaan helposti luottavani ihan vääriin ihmisiin, sosiaaliset taidot on jo ennestään olleet huonot, niin nyt ovat ihan surkeat sitten. Ei tee mieli enää yrittää tuota sosialisointia, toki kumppanin haluisin löytää, mutta on sekin aika epätodennäköistä näillä taidoilla. Oon vaan erakko ja outo viimeiseen asti enkä oikein voi asialle enää mitään. Oon jo liian vanha muutoksiin.

Olen elänyt yli 20 v yksin ja nykyisin eläkkeellä.  Lauantai-iltaisin minulla on miesystävä seurana, mutta

muutoin olen jotenkin tottunut tähän tilanteeseen, koska en osaa edes hankkia ystäviä.  Täytän päiväni

kiertelemällä esim. kirpputoreilla myös muilla paikkakunnilla.  Lenkkeily ei kuntoni vuoksi onnistu, mutta

kesäisin hoitelen mökilläni asioita, pilkon puita, käyn kalassa, korjailen paikkoja.  Lisäksi vastuullani on suvun pienen maatilan pihanhoito.

Vapaa-ajalla ja vapaapäivinä : Ulkoilen koiran kanssa, ompelen, virkkaan, neulon, luen, surffaan netissä, käyn kirppareilla, kirjastossa, kokkaan.

Käyn salilla, kokkaan 3-4x päivä, käyn pitkillä kävelyillä, päiväunet, selaan nettiä ja tutkin itseäni kiinnostavia asioita sieltä, ehkä joku tv-sarja/leffa illalla, nukun.

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla on töitä niin et voi olla oikeasti yksin.

Olen sosiaalisuutta vaativassa työssä ja tukahduttavan yksinäinen. Yksinolo ja yksinäisyys ovat eri asioita, ja (asiakkaiden stressaava) seura töissä ei mitenkään helpota ns. oikean elämäni yksinäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Oonko yksinäinen jos en puhu ihmisille kuin joka toinen kuukausi? Kotona sisällä hengailen netissä ja lukemassa. Ihmiset on muutenkin ihan tyhmiä kun ne ei tiedä mistään mitään ja siten puhuminen on ihan turhaa.

No, oletko yksinäinen? Yksinäisyys on sisäinen ahdistus ja kaipuu, ei fyysinen etäisyys toisiin ihmisiin tai puheen määrä.

Opiskelen, käyn töissä ja urheilen. Oikeastaan yksinäisyyteni syykin on se, ettei minulla ole aika kahvitella tms.  Pitäisi löytää urheilullisia ystäviä, jotka jakaisivat tiedonhaluni.

Käyn maksullisilla kansalaisopiston ja muiden tahojen järjestämillä kursseilla harrastamassa kaikkea. Onneksi on työpaikka niin on varaa harrastaa. Kursseilla sentään saa sosiaalisia kontakteja säännöllisesti vaikken olekaan kavereita sieltä saanut

Aika paljon eli liikaa tulee oltua netissä. Opiskelen ja ulkoilen sitten vähemmän.

Ennen tein aina yötä päivää töitä, siis 80-110 h/vko töitä, joten kotona kävin vain suihkussa ja nukkumassa. Meni päivät nopeasti ja kotona hiljaisuudessa käyminen oli ihan miellyttävää vaihtelua pitkien työpäivien jälkeen. Pakenin yksinäisyyttä töihin.

Omista lapsista haaveilin aina, joten hankin lapsen yksin ja nyt pikkuhiljaa lapsen kasvaessa yksinäisyys toivottavasti helpottaa ja riittää kun käy töissä 40h/Vko. Haaveissa vielä muutama lapsi lisää niin saadaan ääntä taloon, päiviin lisää ohjelmaa ja nykyiselle lapselle sisaruksia. :)

Kuulostatte tosi tylsiltä. Kukaan ei kerro tärkeästä harrastuksesta tai aktiivisesta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostatte tosi tylsiltä. Kukaan ei kerro tärkeästä harrastuksesta tai aktiivisesta elämästä.

Kukaan? Justhan pari kommenttia sitten kerroin kuinka käytän aikani harrastamiseen.

Kaikki ylimääräiset rahat menee oikeastaan noihin harrasteisiin. Vähän säästöön joka kk ja elämisen pakolliset menot, mutta muuten rahat menee kursseihin ja niillä tarvittaviin välineisiin (esim. urheiluvälineet, käsityötarvikkeet, kielten kirjat).

Olen netissä tai katson telkkaria, käyn kaupassa ja pyrin käymään lenkillä joka päivä tai muuten liikkumaan. Olen työtön joten aika käy pitkäksi.

Olen tosin vain puoliksi yksinäinen ja puoliksi erakko omasta tahdostani. Viihdyn siis yksin mutta toisaalta tunnen usein myös yksinäisyyttä.