Mietitkö työllistymistä tai palkkaa koulutustasi valitessasi?

up

Kylllä varmaaan helsingisssä on jopa opettaja tältä alalta muutta eii jaksa hakat pääätä seinäään.

Tietysti. Valitsin kauppakorkean. En kadu.

Enkää edes halua osalllistua siiihen miten ihmiseeet tuhoaaa toisennsa.

Valitettavasti en. Halusin vain ammatin jolla nopeasti työllistyy sekä miehen, lapset ja oman kodin. No, mulla on nyt nämä kaikki, arvatkaa olenko tyytyväinen?

Alan vaihto on Suomessa turhaa, koska kaikilla on paskat palkat paitsi miehillä.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti en. Halusin vain ammatin jolla nopeasti työllistyy sekä miehen, lapset ja oman kodin. No, mulla on nyt nämä kaikki, arvatkaa olenko tyytyväinen?

Miksi oli niin kiire?

Vierailija kirjoitti:

Alan vaihto on Suomessa turhaa, koska kaikilla on paskat palkat paitsi miehillä.

Olen nainen eikä mulla ole paska palkka. Ammatinvalintakysymys.

Minä valitsin sen mikä kiinnosti ja sinne oli helppo päästä. Sitten piti jälkeenpäin suorittaa opetusharjoittelu, jos halusimpäästä töihin. Nyt viiskymppisenä ole kyllästynyt ja kyyninen, mutta ei tule mieleen muuta ammattia, jossa samalla panostuksella ja tuntimäärillä tienaa bruttona yli 4000 €/ kuukausi.

Olen juristi. Arvaa mietinkö?

Varmaankin enemmän palkkaa. Oli alla lukio, sitten merkonomiksi perusteella "joku ammatti täytyy olla" ja sinne pääsi helpolla, mutta ala ei tuntunut omalta. Varsinainen haave oli eläintenhoitaja yläasteelta asti, vaan vanhemmat vastusti. Sitten kun ikää alkoi olla sen verran että oisin voinut olla välittämättä vanhemmista ja hekin sanoivat että jos se on sitä mitä tosissaan haluan niin senkus - keksinkin että ei sen alan palkkataso riitä unelmiini.  Opiskelin insinööriksi sitten x) Kai siinä vanhemmiten alkoi muutenkin tuntumaan että kivempi pitää harrastus eli eläimet vain harrastuksena, heh.

Olisin voinut miettiä enemmän. Kukaan ei ollut kertonut tai en halunnut uskoa...

On se kiva, että toisilla on mahdollisuus ei vain valita sen ja tämän väliltä vaan ylipäätään tehdä se valinta ja vielä ihan itse. Olisi tosiaan ollut enemmän kuin jees, että olisi saanut punnita erilaisia vaihtoehtoja ja miettiä mitä isona haluaa tehdä. Mutta ei, siihen työhön oli mentävä mihin yläasteen jälkeen pääsi,koska kukaan ei kertonut että muitakin vaihtoehtoja olisi ollut. Olen tajunnut vasta liki keski-ikäisenä ja vahvasti työuupuneena, että minäkin olisin voinut opiskella vaikka juristiksi tai insinööriksi ja kuinka minua tuollainen työ olisikaan ollut. Sen sijaan olen jumissa näissä p*skoissa ja pienipalkkaisissa pätkätöissä jotka on vielä niin täysin väärältä alalta kuin vaan olla ja voi. 

Tämä siis ihan ysärin alussa, ei silloin ollut nettiä mistä itse katsoa eikä koulussa näihin asioihin puututtu, vaan se oli vielä ilmeisesti kokonaan vanhempien vastuulla. Ja jos/kun heitä ei kiinnostanut, he eivät halunneet lapselleen parempaa kuin mitä itsellä oli ollut tai he eivät vain osanneet neuvoa ja ohjata opiskelemaan niin se oli voi voi. Kun oli vielä yksinäinen ja kiusattu niin eipä näistä(kään) voinut edes kavereiden kanssa puhua.

En hirveästi miettinyt työllistymistä ja palkkaa, sen verran kuitenkin että luin itseni kauppakorkeaan. Ei kaduta, eikä harmita.

Vierailija kirjoitti:

On se kiva, että toisilla on mahdollisuus ei vain valita sen ja tämän väliltä vaan ylipäätään tehdä se valinta ja vielä ihan itse. Olisi tosiaan ollut enemmän kuin jees, että olisi saanut punnita erilaisia vaihtoehtoja ja miettiä mitä isona haluaa tehdä. Mutta ei, siihen työhön oli mentävä mihin yläasteen jälkeen pääsi,koska kukaan ei kertonut että muitakin vaihtoehtoja olisi ollut. Olen tajunnut vasta liki keski-ikäisenä ja vahvasti työuupuneena, että minäkin olisin voinut opiskella vaikka juristiksi tai insinööriksi ja kuinka minua tuollainen työ olisikaan ollut. Sen sijaan olen jumissa näissä p*skoissa ja pienipalkkaisissa pätkätöissä jotka on vielä niin täysin väärältä alalta kuin vaan olla ja voi. 

Tämä siis ihan ysärin alussa, ei silloin ollut nettiä mistä itse katsoa eikä koulussa näihin asioihin puututtu, vaan se oli vielä ilmeisesti kokonaan vanhempien vastuulla. Ja jos/kun heitä ei kiinnostanut, he eivät halunneet lapselleen parempaa kuin mitä itsellä oli ollut tai he eivät vain osanneet neuvoa ja ohjata opiskelemaan niin se oli voi voi. Kun oli vielä yksinäinen ja kiusattu niin eipä näistä(kään) voinut edes kavereiden kanssa puhua.

Mikset nyt opiskele?

Tiesin, että ko. alalle on todella vaikea työllistyä, mutta olin kiinnostunut asiasta, jota opiskelin. En täsmälleen siltä alalta töitä ole saanut, mutta en kadu alavalintaa. Valitsisin edelleen niinkuin silloin valitsin.

up.

Valitsin ammatin joka kiinnosti. Valmistumisen aikoihin töitä olikin paljon. Sitten tuli taantuma ja yt:t niin monta kertaa että kyllästyin jatkuvaan stressiin siitä saako potkut vai ei. Toisen tutkinnon valitsin niin että varmasti työllistää. Palkalla ei oo mulle koskaan ollu suurta väliä ja molemmissa onkin ollut pieni palkka.

Alkuun yritin, mutta jo opiskelu täyttä tuskaa. Vaihdoin toiselle alalle opiskelemaan, joka olikin hieman siedettävämpää. Valmistumisen jälkeen en kuitenkaan koskaan hakenut opiskelemalleni alalle töihin ja toivoin, ettei työkkäri pakota hakemaankaan. Sain ahdistuskohtauksia pohtiessani työvaihtoehtojani sillä koulutuksella.

Mietin jonkin aikaa vaihtoehtoja ja hain sitten kuitenkin sellaiseen koulutukseen, mitä oikeasti voisin kuvitella tekeväni työkseni, mutta jossa on todella huono työllistymismahdollisuus. Valmistumisen jälkeen perustinkin oman yrityksen, jossa pääsen hyödyntämään laajasti osaamistani. Ensimmäisten vuosien aikana palkka ei paljon päätä huimannut, eli todella on saannut taistella, että on pärjännyt. Saan kuitenkin tehdä sitä mitä haluan ja nostamani palkka on noussut alun jälkeen tasaista tahtia. 

Eli jos on selkeästi intohimoa vähemmän työllistävälle alalle, niin suosittelen valitsemaan sen ja kokeilemaan, miten pärjää. Sen jälkeen voi sitten mennä hanttihommiin, jos ei homma toiminut. Eipä jää kaihertamaan loppuelämäksi, ettei edes kokeillut.

Tietenkin. En opiskele sellaista alaa, jolla ei ole hyviä työllistymismahdollisuuksia.