Mitä tehdä jos lapsen luokkaan sattuu häirikköoppilaita?

Kiittäkääpä koulutusleikkauksia tästä. Se mitä julkisuuteen nousee koulujen tilasta on vain jäävuoren huippu.

Jouduin eräässä koulun tapahtumassa tilanteeseen, jossa olin kaksin tällaisen erityislapsen kanssa, kun hänelle iski "kohtaus". En ole koulun henkilökuntaa, vaan ihan vain vanhempana paikalla.

Lapsi oli ihan eläimellinen, häneen ei saanut mitään kontaktia. Murisi, sihisi ja huusi ja pälyili kulmiensa alta. Olen tehnyt työtä erityisnuorten kanssa jonkun verran, mutta tässä tilanteessa olin täysin aseeton.

Hirveitä tilanteita joutuu opettajat kohtaamaan JA pitämään samalla huolta 20 muun lapsen oppimisesta ja turvallisuudesta.

Ja hirveitä tilanteita joutuu lapset sietämään "normaalina" osana koulupäiväänsä.

Samanlainen kauniiden ajatusten ja todellisuuden yhteentörmäys kuin kulttuurirelativismissa.

Meidän pojan luokalla myös yksi todella paha tapaus ja muutamia, jotka ehkä saattaisivat pärjätä tavisten joukossa, mutta provosoituvat tästä yhdestä.

Tämän pahimman tapauksen äiti on tuttuni ja ihan mukava ja kaikkea, mutta lapsensa suhteen aivan sokea. On aivan järkyttynyt esimerkiksi, että koulusta on ehdotettu lapselle psykologilla käyntejä. Ei usko, kun opettaja sanoo lapsen kirkuvan pulpetin alla, jos ei saa tahtoaan läpi jne. Syyttää koulua ja rehtoria valehtelusta. Että joo... Ja ihmettelee miksi oma lapseni ei vaikkapa halua vapaa-aikaa tämän sankarin kanssa viettää.

Lapseni luokan häiriköt eivät ole tyhmiä, toinen on jopa sen verran älykäs, että osaa manipuloida muita ja saada näitä mukaan rieuhumiseen, vänkäämiseen, kiroiluun jne. Tasokurssit tai erityisluokat eivät siis tässä auta. Ainoa, mikä auttaisi, olisi häiriköiden siirto ihan omaan luokkaan kiroilemaan, huutamaan ja räyhäämään kaltaistensa joukkoon. Mutta häiriköiden vanhemmat pitävät lapsiaan kiltteinä ja normaaleina eiväkä tällaista hyväksy. Eikä koululla ole tähän resurssejakaan.

Itse äänesti sunnuntaina Helsingissä vasemmistoliiton edustajaa Anna Vuorjokea, joka työskentelee koulupsykologina ja kaupunginvaltuutettuna yrittäen puuttua juuri tähän asiaan!

Äänestämällä voit vaikuttaa suoraan näihin koulutusleikkauksiin.

Anna on blogissaan sanonut, että koulupsykologina vaikeimmat tilanteet ovat juuri ne, kun lapselle ei kustannussyistä voida antaa erityisopetusta tai hänellä ei ole psykologiaikoja tarpeeksi niitä tarvitseville nuorille.

Eli tämä tilanne on raastavaa myös koulupsykologeille!

Muutimme, että lapsi pääsi toiseen koululuokkaan. Sielläkin on yksi autisti ja muutama ADHD, mutta edellinen luokka oli ns. hullujenhuone, jota opettaja ja monet sijaiset eivät saaneet toimintakykyiseksi.

Uskon, että koulutusmäärärahojen kiristäminen näkyy jokaisen suomalaisen ala- ja yläkoululaosen arjessa.

Suurimmat kärsijät ovat erityislapset!

Erityistä tukea tarvitsevat TARVITSEVAT tätä tukea, vaikka rehtorit sanoisivat mitä.

Mikseivät lapset saa tarvitsemaansa tukea? Järkyttävää säästämistä!

Vierailija kirjoitti:

Meidän pojan luokalla myös yksi todella paha tapaus ja muutamia, jotka ehkä saattaisivat pärjätä tavisten joukossa, mutta provosoituvat tästä yhdestä.

Tämän pahimman tapauksen äiti on tuttuni ja ihan mukava ja kaikkea, mutta lapsensa suhteen aivan sokea. On aivan järkyttynyt esimerkiksi, että koulusta on ehdotettu lapselle psykologilla käyntejä. Ei usko, kun opettaja sanoo lapsen kirkuvan pulpetin alla, jos ei saa tahtoaan läpi jne. Syyttää koulua ja rehtoria valehtelusta. Että joo... Ja ihmettelee miksi oma lapseni ei vaikkapa halua vapaa-aikaa tämän sankarin kanssa viettää.

On myös paljon vanhempia, jotka tekevät kaikkensa, että lapsi saisi erityistä tukea.

Jos rehtori sanoo, ettei lapsi mahdu erityisluokalle, hän on sillä sekunninilla normaali ja ilman mitään tukea, vaikka lääkärinlausunnoissa sanotaan mitä.

Rehtorin sana on usein painavampi kuin lääkärien.

Vierailija kirjoitti:

No ei tuolle voi mitään, kun erityisoppilas. Tällä tavalla luokan muista oppilaista tulee todella suvaitsevaisia, hyväksyvät erilaisuuden (ja muuta yhtä päätöntä hölinää).

Oikeasti, puhutaan osaajapulasta. Tuossa tuhotaan yli 20 muun lapsen oppiminen totaalisesti. Onko meillä varaa menettää nämä lapset tuo yhden erityisen takia? Moniko lapsi oirehtii tuon erityisen takia, pelkää tulla kouluun jne? 

Nämä erityiset pitäisi olla omilla luokillaan, vaikka se vähän enempi maksaisikin. Turvataan niiden muiden koulunkäynti, ja se erityinenkin saisi kaipaamaansa apua. Muutama tunti viikossa ei riitä. Mielestäni erityiset voivat olla osana normaalia luokkaa, jos heillä on siihen edellytykset, eivätkä ole uhka muiden oppimiselle tai turvallisuudelle. 

Onkohan tehty pätevää tutkimusta siitä, että mitä hyvää on saatu aikaan sillä, että erityislasta pidetään hinnalla millä hyvänsä tavallisessa luokassa? Tarkoitan, että onko siitä mitään hyötyä kenellekään, edes tälle erityiselle? Onko se vaikuttanut hänen kasvamiseensa aikuiseksi millään tavalla positiivisesti, vai jatkuuko häirikköys ja rajojen puute aikuisenakin? Onko muista oppilaista sitten tullut ihanasti erilaisuutta sietäviä, ovatko he onnellisia pieleen menneestä koulutuksestaan huolimatta, uhrauksistaan välittämättä kun ovat saaneet avartaa mieltää ja suhtautumistaan erilaisiin lapsiin.

Olisi mukava tietää.

Joka luokassa on häiriköt.

Aina ollut. Muistan jo 1969 kun aloitin koulun, oli luokassa yksi sekopää joka uhkaili kaikkia.

Opettajat eivät edes yritä heille mitään tehdä - koska pelkäävät.

Ainoa keino on itse hoitaa asia: torpata tur paan häiriköitä.

Sitten ne rauhoittuvat.

Niillä on yleensä isät juoppoja ja vankilavenkuloita  - tavat siis periytyvät ja häiriköt ennen pitkää ovat itsekin vankilassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on kyse vain rahallisesta säästöstä, jolle on keksitty hieno nimi: inkluusio.

Kiitä kuntien opetusvirastoja joissa nämä työtavat määrätään. Itse kävelisin sinne opetusvirastoon ja kantaisin joka ainoa päivä sieltä yhden "suunnittelijan" vahtimaan tätä häirikköoppilasta kunnes siellä virastossa jollakulla herää ajatus että homman voisi hoitaa järkevämminkin.

Nythän ongelma on oikeasti siinä että päätökset tehdään ihan eri paikassa kuin mihin päätöksen seuraukset osuvat. 

Sylttytehdas tälle kuningasajatukselle on kyllä ihan yliopisto. Siellä kehitetty kaunis ajatus.

Olin opettajakoulutuksessa kun tätä valmisteltiin ja professori selitti moneen kertaan, että ei ole mitään normaalia. Kaikki ovat yhtä normaaleja. Siksi näitä erityisellä tavalla normaaleja ei saa sortaa eristämällä, vaan on heidän etunsa olla normaalina normaalien joukossa.

Tähän yhdistyy sitten kuntien neropatit, jotka tajusi, että täähän säästää rahaa. Ja tässä ollaan. Kaikki kärsii.

Tuli idea mistä hyvänsä niin käytännön vastuussa on se joka sen toteuttaa eli virastoissa saa katsoa peiliin. Ehkä olisi hyvä ottaa koko viraston suunnittelijat kouluun kuukaudeksi toteuttamaan sitä opetusta käytännössä joka lukukausi ettei pääse totuus unohtumaan siellä omassa työhuoneessa kaukana kouluista.

Yliopistojen tutkijat toki myös kouluihin saamaan käytännön kontaktipintaa säännöllisesti ettei alan kehitys tapahdu vain teoreettisten tutkimuspaperien kautta.

Ongelmia tuntuu syntyvän eniten joka paikassa jossa päätökset ja niiden seuraukset on eroteltu toisistaan, oli kyse eduskunnasta, virastoista tai vaikka yrityksistä. 

Älä ainakaan rasita luokanopettajaa wilmaviesteillä asiasta.

Hän ei voi tehdä mitään ja on jo aivan uupunut!

ile Stadista kirjoitti:

Joka luokassa on häiriköt.

Aina ollut. Muistan jo 1969 kun aloitin koulun, oli luokassa yksi sekopää joka uhkaili kaikkia.

Opettajat eivät edes yritä heille mitään tehdä - koska pelkäävät.

Ainoa keino on itse hoitaa asia: torpata tur paan häiriköitä.

Sitten ne rauhoittuvat.

Niillä on yleensä isät juoppoja ja vankilavenkuloita  - tavat siis periytyvät ja häiriköt ennen pitkää ovat itsekin vankilassa.

Meidän kouluaikaan (70-luvun lopusta lähtien) häiriköt lensi tarkkailuluokalle. Välillä noita sijoitettiin takaisin luokkiin mutta hetken päästä ne oli yleensä taas tarkkailuluokalla kunnes päästiin oppivelvollisuuden loppuun eikä noita ollut pakko ottaa kouluun enää.

En tiedä auttoiko tuo noita häiriköitä mutta ainakin muut saivat oppia suhteellisen rauhassa. Muutenkin jos joku rupesi tunnilla kiukuttelemaan niin paikalle tuli aika pian rehtori ja/tai vahtimestari ja riehuja lähti tunnilta ilman sen kummempia neuvotteluja vaikka sitten kantaen. 

Itse olen opiskellut 70-80-luvuilla ja häiriköt laitettiin tarkkikselle. Luokalla oli hyvin rauhallista. Opettajilla oli myös hyvin kova auktoriteetti, joka helpotti asiaa. Tarkkiksia oli koulussa muutama ja niiden opettajat olivat miehiä. He antoivat nuorille hyvät eväät elämään!

Hyvä kysymys. Minä opetan tavislastani kotona, koska koulussa ei ehditä opettaa. Läksyjä tulee todella paljon ja hän on melkein ainut, joka niitä tekee. Opettajan ja avustajan aika menee luokan erityislapsiin. Oma lapseni opettaa yhtä oppimisvaikeuksista kärsivää, mutta muuten rauhallista erityislasta koulupäivien ajan. Lapseni voittaa tällä vain turvallisuutta, sillä muut erityislapset ovat koulukiusaaja, ennalta arvaamatonmia ja väkivaltaisia vahdittavia. On parempi olla juuri tämän rauhallisen apuna. Nykykouluissa opetetaan siis tavislapsia opettajiksi! 

Valittaminen ei ole tuonut opetusta juuri minun lapselleni! Olen sen itsekin nähnyt, miten luokan toiminta on sekaisin kuin seinäkello!  Tulipaloja syttyy joka puolella luokkaa ja resurssit eivät riitä niiden sammuttamiseen! Lapseni siirtyy painotettuun opetukseen heti kun sinne pääsee ts 7. luokalta.

Vierailija kirjoitti:

Muutimme, että lapsi pääsi toiseen koululuokkaan. Sielläkin on yksi autisti ja muutama ADHD, mutta edellinen luokka oli ns. hullujenhuone, jota opettaja ja monet sijaiset eivät saaneet toimintakykyiseksi.

Uskon, että koulutusmäärärahojen kiristäminen näkyy jokaisen suomalaisen ala- ja yläkoululaosen arjessa.

Suurimmat kärsijät ovat erityislapset!

Ei, vaan suurimmat kärsijät ovat ne ongelmaan kokonaan osattomat tavalliset lapset, jotka eivät erityislapsen riehumisen vuoksi saa heille lain mukaan kuuluvaa opetusta. Kaikki koulun resurssit kiertyvät tänä päivänä näiden erityisten ympärille, on resurssiopettajia, kouluavustajia, psykologeja, erityisopettajia jne. Tavallisille saatika lahjakkaille lapsille ei tarjota yhtään mitään!

Vierailija kirjoitti:

Laittaa lapsensa alun perin painotettuun opetukseen tai jonnekin minne on pääsykoe.

Mutta että ärsytti se erityislapsen äiti joka valitti miten kamalaa hänellä on. Kyllä se on vielä kamalampaa muilla.

Tietenkin erityislapsen äidillä on kamalinta. Hän joutuu olemaan lapsensa kanssa aina. Yöt ja lomatkin.

Erityislapset eivät ole aina käytöshäiriöisiä ilkeyttään. Jos esimerkiksi neurologisen sairauden vuoksi keskittymiskyky on 20 min luokkaa ja koulutunti kestää 45 min niin vaikeaksi menee. Myös aistivammaisten lasten on vaikea olla tavallisessa luokassa, kun tilanteiden seuraaminen vaatii ponnistelua että pysyy jollakin lailla mukana mitä tapahtuu. Kaikkien etu olisi se että erityistä tukea tarvitsevat voisivat olla omassa pienryhmässään. Tai edes että luokassa olisi useampi avustaja, jolloin erityistä tukea tarvitsevat voisivat tehdä avustajien tuella tehtäviä tai lähteä vaikka toiseen tilaan jos tilanne vaatii.

Kun luokassa on erityisen tuen lapsia ja muuten vaan impulsiivisia ja huonosti käyttäytyviä (eivät noudata ohjeita, tekevät mitä haluavat), on ryhmien kanssa työskentely todella kuormittavaa. Ajattelen että kaikki nuoret tarvitsevat opettajan huomiota, ei vaan ne jotka rellestävät luokassa. Opettaminen jää tavallaan sivuasiaksi kun energia menee siihen että työskentely katkeaa sata kertaa tunnin aikana. Työpäivän jälkeen korvissa kohisee ja tuntuu etten muista mitään. Sitten osa huoltajista nauraa jos laittaa viestiä että oppilas vaikka veetuilee koko ajan, että olisi hyvä puhua tästä kotonakin, koske mollaaminen vaikuttaa koko luokan ilmapiiriin. No, jos kodin tukea ei ole, on aika yksinäistä hommaa. Osa huoltajista myös syyllistää, että en ole huomioinut juuri hänen lastaan ja kyseenalaistaa ammattitaidon tietämättä kontekstia. Päätökset tunnilla teen ryhmän yleisen edun mukaan, ja esim istumapaikka on aina jollekin epämieluisa. Riittämättömyyden kokemus on suuri.