Lue keskustelun säännöt.
Mies ei kasvata
16.04.2019 |
Ai että mulla kuuppa hajoaa. Vaikka kuinka yritän miehen kanssa keskustella että mitkä on kohtuulliset odotukset lapsille joista _molemmat_ sitoudumme pitämään kiinni, niin aina se olen minä yksin joka nalkutan tai rajoitan. Miksi ihmeessä lapset oppisivat systemaattisesti ripustamaan vaatteensa, viemään astiat pöydästä tai keräämään sohvalle levittämänsä legot jos puolet ajasta joku hel.vetin hovipalvelija kulkee perässä siivoamassa tai vähintään katsoo läpi sormien ja jättää minun iloksi?! Miten loppuisi tuo jatkuva ruudun rankutus jos toinen antaa aina periksi? Miten opettaa järkevää ruokapöytäkäytöstä tai suhtautumista ruokahävikkiin kun isi vääntää kolmatta sorttia iltapalaa lapsen tilauksen mukaan kun ekana laitettu oli "vääränlainen". "Ei kun mä halusin päärynää enkä omenaa! Pieninä paloina enkä tällasina! Cocktail-tikuilla eikä haarukalla!" Ja kun lapset toiselta vanhemmalta oppii että mitään ei tarvitse tehdä ja mitä vaan voi vaatia, ja niin minä toisena joudun tekemään tuplatyön ihan yksinkertaisimpien rutiinien kanssa: kun riisut alusvaatteet, viet ne pyykkiin! Jos pudota ruokaa pöydältä lattialle, pyyhit sen tai pyydät tarvittaessa apua etkä jätä niille sijoilleen! Nyt on iltapalaksi puuroa kun se on jo keitetty, huomiseksi voit esittää toiveen!
EN JAKSA! On puhuttu. Ei auta. Minä kuulemma olen julma ja ilkeä ja valitan aina.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli toisin päin.
Olitko sinä siis yksin kasvatusvastuussa oleva isä vai hovipalvelija äiti? Miten koit oman roolisi ja varsinkin jos olit "hovipalvelija" niin mitä ajattelit sen toisen vanhemman odotuksista?
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aloittaja kuvittelee oman tapansa olevan ainoa oikea. kuten naiset aina.
järkyttävää millaisissa kodeissa lapset kasvaa mitä kaikkea miehet joutuvat näiltä raivopäiltä sietämään.
aloittajan oikea ongelma on aloittaja itse.
Näitä säätäjäpingottajia sitten aina riittää!
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kuvittelee oman tapansa olevan ainoa oikea. kuten naiset aina.
järkyttävää millaisissa kodeissa lapset kasvaa mitä kaikkea miehet joutuvat näiltä raivopäiltä sietämään.
aloittajan oikea ongelma on aloittaja itse.
Onko sinusta siis ok, että 5-12-vuotiaat lapset jättävät systemaattisesti sotkunsa niille sijoilleen, esim. kaatuneen jogurtin valumaan pöydän reunan yli, koska kyllä isi siivoaa? Miten ajattelisit että pitäisi suhtautua siihen jos päiväkoti viestii että lapsi toistuvasti pyrkii luikertelemaan karkuun velvollisuuksistaan, esim. omien vaatteiden ripustamisesta tai leikin siivoamiseen osallistumisesta? Mitä tällaisella vaihtoehtoisella kasvatusotteella tavoitellaan? Valaise ihmeessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kuvittelee oman tapansa olevan ainoa oikea. kuten naiset aina.
järkyttävää millaisissa kodeissa lapset kasvaa mitä kaikkea miehet joutuvat näiltä raivopäiltä sietämään.
aloittajan oikea ongelma on aloittaja itse.
Onko sinusta siis ok, että 5-12-vuotiaat lapset jättävät systemaattisesti sotkunsa niille sijoilleen, esim. kaatuneen jogurtin valumaan pöydän reunan yli, koska kyllä isi siivoaa? Miten ajattelisit että pitäisi suhtautua siihen jos päiväkoti viestii että lapsi toistuvasti pyrkii luikertelemaan karkuun velvollisuuksistaan, esim. omien vaatteiden ripustamisesta tai leikin siivoamiseen osallistumisesta? Mitä tällaisella vaihtoehtoisella kasvatusotteella tavoitellaan? Valaise ihmeessä.
Kuulostat aivan raivohullulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas joku miesneidin kirjoittama vuodatus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloittaja kuvittelee oman tapansa olevan ainoa oikea. kuten naiset aina.
järkyttävää millaisissa kodeissa lapset kasvaa mitä kaikkea miehet joutuvat näiltä raivopäiltä sietämään.
aloittajan oikea ongelma on aloittaja itse.
Onko sinusta siis ok, että 5-12-vuotiaat lapset jättävät systemaattisesti sotkunsa niille sijoilleen, esim. kaatuneen jogurtin valumaan pöydän reunan yli, koska kyllä isi siivoaa? Miten ajattelisit että pitäisi suhtautua siihen jos päiväkoti viestii että lapsi toistuvasti pyrkii luikertelemaan karkuun velvollisuuksistaan, esim. omien vaatteiden ripustamisesta tai leikin siivoamiseen osallistumisesta? Mitä tällaisella vaihtoehtoisella kasvatusotteella tavoitellaan? Valaise ihmeessä.
Kuulostat aivan raivohullulta.
Jep, tuuletan tunteitani ja puran tätä turhautumista täällä enkä mieheen tai lapsiin. Että sit huomenna jaksaa taas hengittää syvään ja olla olematta raivohullu oikeassa elämässä.
Ap.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää valittako! Tää kuulostaa ihan oikealta ongelmalta johon ap kaipaa apua.! Herttinen sentään miten negatiivista porukkaa täällä!
Oletko ap koittanut näitä mainitsemiasi esimerkkejä puhua miehellesi, rauhallisesti?
Mulla ei valitettavasti ole antaa vinkkejä, mutta pystyn kuvittelemaan sun ketutuksen määrän.
Vierailija kirjoitti:
Älkää valittako! Tää kuulostaa ihan oikealta ongelmalta johon ap kaipaa apua.! Herttinen sentään miten negatiivista porukkaa täällä!
Oletko ap koittanut näitä mainitsemiasi esimerkkejä puhua miehellesi, rauhallisesti?
Mulla ei valitettavasti ole antaa vinkkejä, mutta pystyn kuvittelemaan sun ketutuksen määrän.
On me juteltu, ja mun tarkoituksena on ollut nimenomaan keskustella yhdessä esim. siitä mikä on lasten ja aikuisten kannalta kohtuullinen odotusten taso, mihin aikuiset jaksaa sitoutua, ja sen ei todellakaan tarvitse olla se että kaikki sujuu aina ja itsenäisesti ja että koti kiiltää. Ei todellakaan! Olen myös yrittänyt että ei yritetä liikaa kerralla, vaan että yritettäisiin nyt vaikka ensin että ne ulkovaatteet opittaisiin laittamaan enimmäkseen paikalleen. Jutellessa mies antaa ymmärtää olevansa samaa mieltä, mutta tosielämässä ei jaksa (?) vaatia kun se on vaivalloista (?) ja lasten vastaan vikiseminen ärsyttää (?), loppuosa on minun arvailuani koska puoliso ei kerro miksi toimii niin kuin toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on tällaista samanlaista asetelmaa, vaikka lapset ovat pienempiä. Huolestuttaa minua, koska sain itse ns. vapaan kasvatuksen ja elämä on ollut aika hankalaa sen takia, että monet tärkeät aidot puuttuvat. Omille lapsille en vastaavaa perintöä haluaisi antaa. Miehellä tuntuu olevan huonot hermot, mutta ei sen pitäisi olla syy maistaa kasvatusvastuusta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tällaista samanlaista asetelmaa, vaikka lapset ovat pienempiä. Huolestuttaa minua, koska sain itse ns. vapaan kasvatuksen ja elämä on ollut aika hankalaa sen takia, että monet tärkeät aidot puuttuvat. Omille lapsille en vastaavaa perintöä haluaisi antaa. Miehellä tuntuu olevan huonot hermot, mutta ei sen pitäisi olla syy maistaa kasvatusvastuusta.
Mies ei tunnu käsittävän sitä, että jos antaa lasten tehdä mitä sattuu, niin hermoja raastavia tilanteita tulee tulevaisuudessa olemaan edessä entistä enemmän. Meillä äiti yritti olla tuollainen kiva vanhempi, joka ei rajoita lapsia ettei tule konflikteja. Sen seurauksena hänellä sitten menikin tosi usein hermot, kun kaikki meni lasten kanssa miten sattuu. Todella huono kasvatusmalli. Väsymyksestä ja ärtymyksestä vanhemman pitäisi jaksaa ohjata lapsia käyttäytymään fiksusti. Muussa tapauksessa lasten ihmissuhteista tulee hankalia, jos käytös on hyvin erikoista. On paljon ikävämpää oppia ulkopuolisten ihmisten ikävien reaktioiden kautta miten ei saa käyttäytyä kuin kotona vanhemman ohjeistuksella miten tulisi toimia eri tilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tällaista samanlaista asetelmaa, vaikka lapset ovat pienempiä. Huolestuttaa minua, koska sain itse ns. vapaan kasvatuksen ja elämä on ollut aika hankalaa sen takia, että monet tärkeät aidot puuttuvat. Omille lapsille en vastaavaa perintöä haluaisi antaa. Miehellä tuntuu olevan huonot hermot, mutta ei sen pitäisi olla syy maistaa kasvatusvastuusta.
Mies ei tunnu käsittävän sitä, että jos antaa lasten tehdä mitä sattuu, niin hermoja raastavia tilanteita tulee tulevaisuudessa olemaan edessä entistä enemmän. Meillä äiti yritti olla tuollainen kiva vanhempi, joka ei rajoita lapsia ettei tule konflikteja. Sen seurauksena hänellä sitten menikin tosi usein hermot, kun kaikki meni lasten kanssa miten sattuu. Todella huono kasvatusmalli.
Väsymyksestä ja ärtymyksestä huolimatta vanhemman pitäisi jaksaa ohjata lapsia käyttäytymään fiksusti. Muussa tapauksessa lasten ihmissuhteista tulee hankalia, jos käytös on hyvin erikoista. On paljon ikävämpää oppia ulkopuolisten ihmisten ikävien reaktioiden kautta miten ei saa käyttäytyä kuin kotona vanhemman ohjeistuksella miten tulisi toimia eri tilanteissa.
Kerro, jos löydät jonkun ratkaisun, meillä on vähän samantapainen tilanne, ja hermo alkaa palaa. Miehen tyttäreltä edellisestä liitosta ei vaadita yhtään mitään, vaan isänsä kohtelee tätä kuin kuninkaallista. Johtuneeko siitä että kun vanhemmat ovat eronneet niin ei jotenkin uskalla vaatia kun toisella on niin rankkaa tai jotain? Erosivat tytön ollessa 1v joten mikään tuore ero ei ole. Meidän yhteiseltä taaperolta sitten vaaditaan kyllä kaikenlaista, mikä on hyvä. Tarkoitan, että ollaan yhtä mieltä siitä että lapsen on hyvä oppia jo ihan pienestä juttuja, vaikka se että lelut kerätään illalla koriin ennen nukkumaanmenoa. Mutta tyttäreltä, joka on kuitenkin jo lähes kouluikäinen, ei vaadita edes sitä. Ärsyttävää enkä tiedä miten kerron miehelle että huomaako tämä ollenkaan miten eriarvoisesti kohtelee lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä niin moni parisuhde ja perhe tarvitsisi ulkopuolista ihmistä siis terapeuttia kertomaan ja pohtimaan itseänsä.
Miksi täytyy morkata toista? Miksei KUMMATKIN yrittäisi muuttaa itseään siten, että yhteiselo sujuu? Toimimattomissa suhteissa on MOLEMMISSA vikaa. Jos molemmat haluavat sitoutua parisuhteen ja perheen hyvän arjen puolesta, niin molempien on tehtävä sen edestä töitä. Jos ei siihen jompikumpi halua sitotutua, niin silloin on ero edessä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niin moni parisuhde ja perhe tarvitsisi ulkopuolista ihmistä siis terapeuttia kertomaan ja pohtimaan itseänsä.
Miksi täytyy morkata toista? Miksei KUMMATKIN yrittäisi muuttaa itseään siten, että yhteiselo sujuu? Toimimattomissa suhteissa on MOLEMMISSA vikaa. Jos molemmat haluavat sitoutua parisuhteen ja perheen hyvän arjen puolesta, niin molempien on tehtävä sen edestä töitä. Jos ei siihen jompikumpi halua sitotutua, niin silloin on ero edessä.
Jep, olen ehdottanut että kävisimme perheterapeutilla vähintään konsultaatiohengessä, mutta ei. " No voit sinä mennä jos sulla on joku ongelma." Kerran olen käynytkin, ja sain sieltä hyviä vinkkejä omaan toimintaani, mutta onko yllätys että terapeutti suositteli tulemaan puolison kanssa yhdessä.
Ja kuten sanottu, avaudun netissä että jaksan sitten oikeassa elämässä puhua asiallisesti.
Ap.
Mun mies taas vaatii lapsilta asioita, jotka eivät ole ollenkaan ikätason mukaisia. Hermostui esim. 1-vuotiaalle, kun ei käskystä oikein tajunnut kerätä dubloja laatikkoon. Äijä itse toki istui peffa tiiviisti sohvalla, eikä tajunnut, että se pieni tarvitsee siinä keräämisessä vähän apua sekä esimerkin, miten se homma toimii. Suuttui, kun huomautin, että lapsi tarvii vähän enemmän opastusta kuin se, että iskä huutaa sohvalla.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies taas vaatii lapsilta asioita, jotka eivät ole ollenkaan ikätason mukaisia. Hermostui esim. 1-vuotiaalle, kun ei käskystä oikein tajunnut kerätä dubloja laatikkoon. Äijä itse toki istui peffa tiiviisti sohvalla, eikä tajunnut, että se pieni tarvitsee siinä keräämisessä vähän apua sekä esimerkin, miten se homma toimii. Suuttui, kun huomautin, että lapsi tarvii vähän enemmän opastusta kuin se, että iskä huutaa sohvalla.
Onko mies perehtynyt mihinkään lasten kehitystä käsitteleviin aineistoihin? Voisi hyötyä. Lapset eivät tosiaan ole mitään pikkuaikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tällaista samanlaista asetelmaa, vaikka lapset ovat pienempiä. Huolestuttaa minua, koska sain itse ns. vapaan kasvatuksen ja elämä on ollut aika hankalaa sen takia, että monet tärkeät aidot puuttuvat. Omille lapsille en vastaavaa perintöä haluaisi antaa. Miehellä tuntuu olevan huonot hermot, mutta ei sen pitäisi olla syy maistaa kasvatusvastuusta.
Muakin surettaa tää aloitus samaisesta syystä, kun itse olen vapaan kasvatuksen ja passauksen tulos. Kiva siinä sitten 18-vuotiaana lähteä kauppaan yksin kun ei mitään käryä mitä mikäkin maksaa, koittaa alkaa soittaa virastopuheluita kun äiti hoitanut aina kaiken jne. Todellinen karhunpalvelus, vaikka äiti mielestään hyvää tarkoittikin ja minä tietysti ottanut palvelusta kaiken irti. Se on aika urakka, kun kaikki pitää opetella alkeista, olisi ollut hyvä kun näitä elämisen taitoja olisi oppinut pitkin matkaa aikuisen näyttäessä mallia, eikä tehdessä puolesta.
Voisiko ap jatkaa miehen kanssa keskustelua hieman pidemmälle. Eli jos sovitaan vaikka että lasten pitää itse ripustaa ulkovaatteet paikalleen kun tulevat sisään. Sen jälkeen kun mieskin on ollut samaa mieltä jatkat keskustelua tyyliin kun Liisa tulee sisään ja jättää kengät ja takin lattialle niin miten hoidamme asian? Eli tavallaan käytte sen tulevan tilanteen etukäteen läpi ja luotte uuden tietoisen toimintamallin tyyliin Liisaa pyydetään laittamaan vaatteet oikealle paikalle ja jos Liisa kerkesi omaan huoneeseen niin hänet haetaan heti laittamaan vaatteet paikalleen ja jos ei tottele niin rangaistukseksi menettää lelun/puhelimen/ tai mikä teillä nyt toimikaan. Ja koetat ehdottaa että seuraavan kahden viikon aikana aikuiset eivät koske lattialla ajeleviin ulkovaatteisiin vaan aina lapsi huudetaan paikalle siivoamaan jälkensä. Ja lisäksi voisit laittaa lapset piirtämään jonkun kuvan laitettavaksi eteisen seinälle jossa muistutetaan tästä säännöstä.
Sitten kun ulkovaatteet toimii voitte valita seuraavan muutoskohdan.
Olen huomannut että miehelle ja lapsille toimii kun jotakin sääntöä ei vain kerrota kerran vaan konkreettisesti mietitään tarkemmin keskustellaan miten siinä jatkossa toimitaan. Jos kerron miehelleni jonkun uuden asian ohimennen hän vastaa joo mutta ei muista. Ja ihan fiksu mies on mutta olen oppinut että tiedon saaminen kunnolla muistiin ja toimintaan vaatii hieman vaivannäköä jos asia ei satu kiinnostamaan muuten häntä juuri silloin.
Meillä oli toisin päin.