Mies ei kasvata

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap jatkaa miehen kanssa keskustelua hieman pidemmälle. Eli jos sovitaan vaikka että lasten pitää itse ripustaa ulkovaatteet paikalleen kun tulevat sisään. Sen jälkeen kun mieskin on ollut samaa mieltä jatkat keskustelua tyyliin kun Liisa tulee sisään ja jättää kengät ja takin lattialle niin miten hoidamme asian? Eli tavallaan käytte sen tulevan tilanteen etukäteen läpi ja luotte uuden tietoisen toimintamallin tyyliin Liisaa pyydetään laittamaan vaatteet oikealle paikalle ja jos Liisa kerkesi omaan huoneeseen niin hänet haetaan heti laittamaan vaatteet paikalleen ja jos ei tottele niin rangaistukseksi menettää lelun/puhelimen/ tai mikä teillä nyt toimikaan. Ja koetat ehdottaa että seuraavan kahden viikon aikana aikuiset eivät koske lattialla ajeleviin ulkovaatteisiin vaan aina lapsi huudetaan paikalle siivoamaan jälkensä. Ja lisäksi voisit laittaa lapset piirtämään jonkun kuvan laitettavaksi eteisen seinälle jossa muistutetaan tästä säännöstä.

Sitten kun ulkovaatteet toimii voitte valita seuraavan muutoskohdan.

Olen huomannut että miehelle ja lapsille toimii kun jotakin sääntöä ei vain kerrota kerran vaan konkreettisesti mietitään tarkemmin keskustellaan miten siinä jatkossa toimitaan. Jos kerron miehelleni jonkun uuden asian ohimennen hän vastaa joo mutta ei muista. Ja ihan fiksu mies on mutta olen oppinut että tiedon saaminen kunnolla muistiin ja toimintaan vaatii hieman vaivannäköä jos asia ei satu kiinnostamaan muuten häntä juuri silloin.

Eli koulutat miestäsi kuin lasta? Sinä voit olla älykäs, mutta miehesi ei kuulosta fiksulta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tällaista samanlaista asetelmaa, vaikka lapset ovat pienempiä. Huolestuttaa minua, koska sain itse ns. vapaan kasvatuksen ja elämä on ollut aika hankalaa sen takia, että monet tärkeät aidot puuttuvat. Omille lapsille en vastaavaa perintöä haluaisi antaa. Miehellä tuntuu olevan huonot hermot, mutta ei sen pitäisi olla syy maistaa kasvatusvastuusta.

Muakin surettaa tää aloitus samaisesta syystä, kun itse olen vapaan kasvatuksen ja passauksen tulos. Kiva siinä sitten 18-vuotiaana lähteä kauppaan yksin kun ei mitään käryä mitä mikäkin maksaa, koittaa alkaa soittaa virastopuheluita kun äiti hoitanut aina kaiken jne. Todellinen karhunpalvelus, vaikka äiti mielestään hyvää tarkoittikin ja minä tietysti ottanut palvelusta kaiken irti. Se on aika urakka, kun kaikki pitää opetella alkeista, olisi ollut hyvä kun näitä elämisen taitoja olisi oppinut pitkin matkaa aikuisen näyttäessä mallia, eikä tehdessä puolesta.

Meillä ei passattu, mutta koska käytöstapoja ei opetettu, niin sosiaaliset käytöskoodit ovat olleet aika hukassa. On ollut pakko olla hyvin itsenäinen pienestä pitäen, kun kaiken on joutunut hoitamaan yksin. Huonoihin sosiaalisiin taitoihin yhdistettynä vaikutelma voi sitten olla aika päällekäyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap jatkaa miehen kanssa keskustelua hieman pidemmälle. Eli jos sovitaan vaikka että lasten pitää itse ripustaa ulkovaatteet paikalleen kun tulevat sisään. Sen jälkeen kun mieskin on ollut samaa mieltä jatkat keskustelua tyyliin kun Liisa tulee sisään ja jättää kengät ja takin lattialle niin miten hoidamme asian? Eli tavallaan käytte sen tulevan tilanteen etukäteen läpi ja luotte uuden tietoisen toimintamallin tyyliin Liisaa pyydetään laittamaan vaatteet oikealle paikalle ja jos Liisa kerkesi omaan huoneeseen niin hänet haetaan heti laittamaan vaatteet paikalleen ja jos ei tottele niin rangaistukseksi menettää lelun/puhelimen/ tai mikä teillä nyt toimikaan. Ja koetat ehdottaa että seuraavan kahden viikon aikana aikuiset eivät koske lattialla ajeleviin ulkovaatteisiin vaan aina lapsi huudetaan paikalle siivoamaan jälkensä. Ja lisäksi voisit laittaa lapset piirtämään jonkun kuvan laitettavaksi eteisen seinälle jossa muistutetaan tästä säännöstä.

Sitten kun ulkovaatteet toimii voitte valita seuraavan muutoskohdan.

Olen huomannut että miehelle ja lapsille toimii kun jotakin sääntöä ei vain kerrota kerran vaan konkreettisesti mietitään tarkemmin keskustellaan miten siinä jatkossa toimitaan. Jos kerron miehelleni jonkun uuden asian ohimennen hän vastaa joo mutta ei muista. Ja ihan fiksu mies on mutta olen oppinut että tiedon saaminen kunnolla muistiin ja toimintaan vaatii hieman vaivannäköä jos asia ei satu kiinnostamaan muuten häntä juuri silloin.

Eli koulutat miestäsi kuin lasta? Sinä voit olla älykäs, mutta miehesi ei kuulosta fiksulta.

Tuon ekan lainatun viestin lukiessani ajattelin että mies ehkä tosiaan kaipaisi jotain konkreettisia toimintamalleja, Piia Penttalan siihen neuvomaan ja tsemppaamaan. Mutta en äkkiseltään keksi miten itse tekisin sen vaikuttamatta ylemmyydentuntoiselta besserwisseriltä joka vain nakertaa toisen vanhemmuutta. Yhteiseen keskusteluun haastaminen (mietitäänkö yhdessä mikä voisi olla hyvä tapa... mä ajattelisin että voisiko toimia ihan näin... kuulostaako tämä sinusta kohtuulliselta, ankaralta, hankalalta toteuttaa? mikä sinusta toimii/mikä ei?) ei toimi, mies välttelee ja myötäilee.

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap jatkaa miehen kanssa keskustelua hieman pidemmälle. Eli jos sovitaan vaikka että lasten pitää itse ripustaa ulkovaatteet paikalleen kun tulevat sisään. Sen jälkeen kun mieskin on ollut samaa mieltä jatkat keskustelua tyyliin kun Liisa tulee sisään ja jättää kengät ja takin lattialle niin miten hoidamme asian? Eli tavallaan käytte sen tulevan tilanteen etukäteen läpi ja luotte uuden tietoisen toimintamallin tyyliin Liisaa pyydetään laittamaan vaatteet oikealle paikalle ja jos Liisa kerkesi omaan huoneeseen niin hänet haetaan heti laittamaan vaatteet paikalleen ja jos ei tottele niin rangaistukseksi menettää lelun/puhelimen/ tai mikä teillä nyt toimikaan. Ja koetat ehdottaa että seuraavan kahden viikon aikana aikuiset eivät koske lattialla ajeleviin ulkovaatteisiin vaan aina lapsi huudetaan paikalle siivoamaan jälkensä. Ja lisäksi voisit laittaa lapset piirtämään jonkun kuvan laitettavaksi eteisen seinälle jossa muistutetaan tästä säännöstä.

Sitten kun ulkovaatteet toimii voitte valita seuraavan muutoskohdan.

Olen huomannut että miehelle ja lapsille toimii kun jotakin sääntöä ei vain kerrota kerran vaan konkreettisesti mietitään tarkemmin keskustellaan miten siinä jatkossa toimitaan. Jos kerron miehelleni jonkun uuden asian ohimennen hän vastaa joo mutta ei muista. Ja ihan fiksu mies on mutta olen oppinut että tiedon saaminen kunnolla muistiin ja toimintaan vaatii hieman vaivannäköä jos asia ei satu kiinnostamaan muuten häntä juuri silloin.

Eli koulutat miestäsi kuin lasta? Sinä voit olla älykäs, mutta miehesi ei kuulosta fiksulta.

Mieheni on todellakin älykäs. Mutta hänen ajatuksensa eivät useinkaan ole jossain lasten vaatteiden ripustamisessa naulakkoon ym. Tiedän että hänet pitää saada vedettyä omasta maailmastaan minun maailmaani keskustelemalla hieman pidempään asiasta. Sen jälkeen hän muistaa minun ehdotukseni ja toimii yleensä sovitusti. Usein hän miettii jotain keskeneräistä projektiaan ym samalla ja siksi huomio ei ole täysillä siinä mitä puhumme.

Alkuun asia harmitti minua mutta toisaalta tunnistan itsessänikin joskus saman piirteen. Jos minulla on joku mielenkiintoinen työasia mielessäni niin saatan kotonakin vastata hajamielisesti joo miehen kommentteihin ilman että oikeasti muistaisin niitä jälkeenpäin. Koska pääosa huomiokyvystäni on pohtinut esim matemaattisen algoritmia mallinnusta sillä hetkellä. Eli en tee sitä ilkeyttäni enkä välinpitämättömyyttäni.

Miehessä piirre ei haittaa enää kun olen ymmärtänyt ettei hän mitätöi ajatuksiani ym vaan on kertakaikkiaan niin omissa ajatuksissaan. Nykyään kun teen jatkokysymyksiä hänelle niin hän joutuu keskeyttämään sen muun ajattelun ja keskittyy minun ongelmaani ja muistaa jatkossa asian (yleensä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap jatkaa miehen kanssa keskustelua hieman pidemmälle. Eli jos sovitaan vaikka että lasten pitää itse ripustaa ulkovaatteet paikalleen kun tulevat sisään. Sen jälkeen kun mieskin on ollut samaa mieltä jatkat keskustelua tyyliin kun Liisa tulee sisään ja jättää kengät ja takin lattialle niin miten hoidamme asian? Eli tavallaan käytte sen tulevan tilanteen etukäteen läpi ja luotte uuden tietoisen toimintamallin tyyliin Liisaa pyydetään laittamaan vaatteet oikealle paikalle ja jos Liisa kerkesi omaan huoneeseen niin hänet haetaan heti laittamaan vaatteet paikalleen ja jos ei tottele niin rangaistukseksi menettää lelun/puhelimen/ tai mikä teillä nyt toimikaan. Ja koetat ehdottaa että seuraavan kahden viikon aikana aikuiset eivät koske lattialla ajeleviin ulkovaatteisiin vaan aina lapsi huudetaan paikalle siivoamaan jälkensä. Ja lisäksi voisit laittaa lapset piirtämään jonkun kuvan laitettavaksi eteisen seinälle jossa muistutetaan tästä säännöstä.

Sitten kun ulkovaatteet toimii voitte valita seuraavan muutoskohdan.

Olen huomannut että miehelle ja lapsille toimii kun jotakin sääntöä ei vain kerrota kerran vaan konkreettisesti mietitään tarkemmin keskustellaan miten siinä jatkossa toimitaan. Jos kerron miehelleni jonkun uuden asian ohimennen hän vastaa joo mutta ei muista. Ja ihan fiksu mies on mutta olen oppinut että tiedon saaminen kunnolla muistiin ja toimintaan vaatii hieman vaivannäköä jos asia ei satu kiinnostamaan muuten häntä juuri silloin.

Eli koulutat miestäsi kuin lasta? Sinä voit olla älykäs, mutta miehesi ei kuulosta fiksulta.

Tuon ekan lainatun viestin lukiessani ajattelin että mies ehkä tosiaan kaipaisi jotain konkreettisia toimintamalleja, Piia Penttalan siihen neuvomaan ja tsemppaamaan. Mutta en äkkiseltään keksi miten itse tekisin sen vaikuttamatta ylemmyydentuntoiselta besserwisseriltä joka vain nakertaa toisen vanhemmuutta. Yhteiseen keskusteluun haastaminen (mietitäänkö yhdessä mikä voisi olla hyvä tapa... mä ajattelisin että voisiko toimia ihan näin... kuulostaako tämä sinusta kohtuulliselta, ankaralta, hankalalta toteuttaa? mikä sinusta toimii/mikä ei?) ei toimi, mies välttelee ja myötäilee.

Ap.

Luulen, että tuohon oikeasti tarvittaisiin joku ulkopuolinen taho sanomaan miehelle se, että lasten edun takia hänen on muutettava toimintaansa. Muussa tapauksessa tuskin mikään muuttuu, jos miehen asenne on noin passiivinen. Tai sitten ehkä se saattaa muuttua uhkaamalla erolla, kun äiti kertoo väsyneensä perhe-elämään, jossa joutuu yksin kantamaan kasvatusvastuun.

Vierailija kirjoitti:

aloittaja kuvittelee oman tapansa olevan ainoa oikea. kuten naiset aina.

järkyttävää millaisissa kodeissa lapset kasvaa mitä kaikkea miehet joutuvat näiltä raivopäiltä sietämään.

aloittajan oikea ongelma on aloittaja itse. 

Älä nyt taas jaksa lässyttää. Tuollaisia curling-vanhempia löytyy molemmista sukupuolista. Meillä minä pidän tiukempaa kuria kuin vaimo. Esimerkiksi noista AP:n mainitsemista asioista. Omat tarvarat siivotaan pois. Vaatteet laitetaan paikalleen ja astiat laitetaan tiskikoneeseen. Kovin usein unohtuu, mutta sitten käsketään korjaamaan tilanne. 

Näiden curling-vanhempien lapsista tulee ihan kauheita käytökseltään. Eivät kestä pienintäkään vastoinkäymistä ja heti ollaan itsemässä pienistäkin epämukavista asiosita. 

Onneksi vaimo on hyvin samoilla linjoilla kasvatuksessa.

Jokaiselle vanhemmaksi haluavalle pitäisi järjestää pakollinen kasvatustaitojen-kurssi. Uskomattoman monet vanhemmat ovat täysin kuutamolla kasvatuksesta. Tämä curling-touhu on hyvä esimerkki siitä.