Luokanopettajat! Mietitteko alanvaihtoa?

Täällä on yksi opetuksen ammattilainen aikamoisessa ammatillisessa kriisissä. Olen lapsesta saakka rakastanut koulumaailmaa, ja lukion jälkeen opinto- ja urapolku oli ihan selvä: opettajaksi! Hankin sekä luokanopettajan että yhden opetettavan aineen pätevyyden, ja työelämään luokanopettajaksi siirryttyäni olen opiskellut paljon työni ohella tullakseni mahdollisimman hyväksi opettajaksi sekä pysyäkseni ajan tasalla.

Sellainen olenkin; sekä oppilaiden, vanhempien että työyhteisön mielestä pidetty, mukava, ammattitaitonen opettaja. Viime vuosina on kuitenkin koulumaailma muuttunut niin paljon, että alkaa olla vaikea repiä motivaatiota opettamiseen, niin paljon kuin perustyöstä ja lapsista pidänkin. Minusta on oppilaiden näkökulmasta suorastaan pöyristyttävää, että luokassa saattaa olla kolmasosa tai jopa puolet sellaisia oppilaita, jotka ovat joko erityisen tai tehostetun tuen piirissä, silti esimerkiksi avustajaa ei luokkaan saa kuin ehkä muutamaksi tunniksi viikossa, ja jos avustaja sattuu olemaan poissa niin sijaista ei oteta.

Inkluusiota ajetaan eteenpäin ja tuen luvataan seuraavan lapsen mukana, mutta käytännössä näin ei ole. S2-oppilaiden lisääntynyt määrä (luokassani tällä hetkellä 6 muuta kuin suomea äidinkielenään puhuvaa oppilasta)aiheuttaa valtavasti lisätyötä, ja voitte kuvitella millaista on meno kun lisäksi luokassa on 3 ADHD-oppilasta, yksi autistinen, ja muutama enemmän tai vähemmän oppimisvaikeuksista kärsivä. Ja avustaja neljällä tunnilla, jos sattuu olemaan paikalla sekä lisäksi kaksi resurssiopettajan tuntia ja yksi erityisopettajan tunti.

En jaksa edes puhua kuinka iso työ on jo erilaisten pedagogisten asiakirjojen kanssa vuosittain, arviointikeskustelut, jatkuvat tilanteiden selvittelyt oppilaiden ja vanhempien kanssa ja mansikkana kermakakun päällä OAJ:n puuhaama vuosityöaikamalli joka kokeiluden perusteella on lisännyt opettajien työmäärää joko samalla tai jopa pienemmällä palkalla niin nyt alkaa jo kutsumusopettajankin kirkasotsainen opetusvisio himmetä.

Ihan oikeasti. Turha puhua pitkistä lomista - jos työ itsessään on näin kuormittavaa jatkuvasti niin lomien aikana ei ehdi edes palautua. Olen tehnyt opettajan työn lisäksi myös monia muita hommia opiskelujen ja lomien aikana, eikä mikään muu työ ole ollut tällä tavalla raskasta.

Ei varmasti ole kenekään etu, että todella monet korkeasti koulutetut opetuksen ammattilaiset miettivät tällä hetkellä alan vaihtoa, mutta ainakin itsestä alkaa tuntua, että vaihtoehtoja ei ole kun opettaminen on muuttunut tällaiseksi vaativaksi erityisopettajan työksi ilman tarvittavia resursseja. Minä en tarvitsisi edes lisää palkkaa; vain järkevät ryhmäkoot ja tarpeeksi aikuisia lapsia varten, jotta voisin tehdä sitä työtä mihin olen aikoinani opiskellut ja lapset saisivat oppimiselleen sen tuen, mihin olisivat oikeutettuja.

En tiedä onko tämä vain pk-seudun ongelma; siksi kysynkin mitä ajatuksia muilla luokanopettajilla on tällä hetkellä työstään?