Alkoholisti olen kyllä, mutta onko tällaisia kohtalotovereita

Ja jotain siduu, mä otan pari napsua jallua.

Exäni "tissutteli" ja "teki hommia" kaikki viikonloput. Häntä ei siis pe- su välisenä aikana juuri näkynyt. Huomautin alkoholin käytöstä, mutta mitä väliä, kun hän hoitaa työnsä, tekee "kotihommia", eikä kännissä törttöile. Nuo kotihommat oli sellaisia, joihin olisi mennyt max pari tuntia, mutta miehellä meni koko viikonloppu. Samaan aikaan hoidin lapset ja kodin yksin. Ketään ei kehdannut kutsua kylään, koska känninen mies oli niin nolo. Oli myös noloa kertoa vieraille miksi miestä ei näy vaan tämä on autotallissa.

Kyllä, hän todellakin on ex eikä voi itse ymmärtää millään, että miksi niin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se vähän surkeeta että luulet itse päättäväsi, ettet halua lopettaa.

Kun todellisuudessa olet addiktoitunut etanoliin. Rotillekin kehittyy etanoliin rottakokeissa. Aivojen mekanismi laittaa hakeutumaan sen pariin mistä saa välittömän tyydytyksen.

Istut yksin yleisessä vessassa juomassa etanolia.

Et halua lopettaa? Haluaisitko haluta? Jos saisit nyt päättää, haluaisitko olla ihminen joka ei istu yksin yleisessä vessassa juomassa etanolia? Jos vastaus on kyllä, hae apua ja korkki kiinni. Haikeaa se on ja monesta asiasta täytyy luopua. Mutta paljon hyviä terveellisempiä asioita tulee tilalle. Kuten se että tutustut itseesi oikeasti ihmisenä ja opit käsittelemään tunteitasi.

Tsemppiä!

'

Haluaisin lukea, että mitä haikeaa siinä on, että lopettaa dokaamisen? Mistä muusta pitää luopua kuin siitä dokaamisesta?

Jostain syystä en käsitä, vaikka raitis alkoholisti olenkin. Olen luopunut alkoholista, mutta saanut tilalle moninverroin muuta, parempaa.

Kun on tarpeeksi pohjalla ja menettänyt ystävät ja perheensä, se alkoholi on ainoa ystävä. Ystävästä on ilmeisen vaikea luopua.

Ei riitä vastaukseksi :) onko tuo nyt haikeaa vai monesta asiasta luopumista? Ei kumpaakaan.

Se että sinä koet ettei alkoholista luopuminen ollut sinulle haikeaa, on sinun kokemuksesi. Oma kokemukseni taas on, että alkoholista luopuminen oli hyvin haikeaa ja oli hyvin vaikea nähdä ja hyväksyä oma ongelmani ja hyväksyä se että alkoholi tuhosi minua ja elämääni. Alkoholi tekee minusta eri ihmisen, jouduin hyvästelemään kokonaisen ihmisen lopettaessani. Siksi lopettaminen oli vaikeaa ja minulle erittäin haikeaa. Oli vaikea ajatella elämää ilman sitä takaporttia pois tästä maailmasta. Vain sillä oli väliä että voin suunnitella elämäni niin että voin juoda. Ilo ilman viinaa oli teeskentelyä. Taju kankaalle ja rairai. Siksi se on haikeaa. Hyvästi pehmeä sisäinen turruttava peitto.

Kiitos vastauksestasi, osaan nyt kuvitella paremmin, mitä tarkoitit. Itselleni tosiaan ei juuri haikeutta ollut vaan vapautusta, vihdoin olin vapaa, enkä viinan orja :) Eihän se toki helppoa ollut, mutta avun kanssa selätin alkoholin. Mulla ei ehkä ollut niin romanttinen kuva omista viininlipittelyilloista.

Meitä on muutamia, tosin aika harvoja, joita alkoholi pukee:

Selvänä symppis - Humalassa huipputyyppi!

Eipä sitä alkoholinkäyttöä halua lopettaa, ennen kuin sille on menettänyt tarpeeksi. Ja vielä ymmärtää, että ne menetykset johtuvat juomisesta.

Mikään hoitokaan ei tehoa, jos ei oikeasti halua lopettaa.

Paras, kun alkoholistin läheiset tekevät selväksi, miten p*skaa elämä hänen kanssaan on ja antavat tasan kaksi vaihtoehtoa: mene hoitoon ja lopeta, tai jatka juopotteluasi yksin ihan vapaasti.

Alkoholi on kavala kaveri. Lupaa paljon kaikkea. Lopulta ei anna mitään.

Kaltaisellesi "ystävälle" haluaisin sanoa, että maksa velkasi, niin voidaan päättää tämäkin monen vuoden ystävyys sovussa. Kyllästyin olemaan ryyppyputkien mahdollistaja ja paljon käytetty tekosyy juomiselle.

Vierailija kirjoitti:

Ei pahalla mutta olet jo vajonnut aika alas jos tarvii yleisessä vessassa ryypätä. Äitini harrasti samaa ja kuvitteli, ettei me lapset mitään huomata. Huomattiin me.

Oma äiti ryyppäsi meidän lasten nähden ja hoiti kaiken aina kuntoon. Oli mukana myös työelämässäkin.

Ihmettelen kyllä sitä yleistä moraalisääntöä että lasten nähden ei voi vetää lärvejä.

Kyllä mun äiti veti ja otti ihan miten tahansa moni lahtelainen nainen otti siihen aikaan rempseesti.

Hoiti perheen asiat, kävi töissä, siivosi kännissä ja teki paljon muutakin kännissä.

Nykyään juo vähemmän kun ei ole niin stressaava elämäntilanne enää.

Ihmettelen tosiaan että mikä siinä on että äiti ei voi olla kännissä lasten nähden ja pitää vessassa juoda?

Ei minustakaan tullut alkoholistia, vaikka äiti ryyppäsikin töiden jälkeen usein ja oli ihan selvästi humalassa. Ei me lapset pelätty äitiä, koska äiti oli äiti tietenkin.

Julkisestikin äiti joi pihan talkoissa ja oli ihan perseet silloin. Ei se aiheuttanut mitään ongelmia kenellekään.

Mikä tämä juttu nyt oikein on?

Voiko joku selittää vai onko tämä hienosto alueiden konservatiivinen moraalidilemma?

Vierailija kirjoitti:

Kaltaisellesi "ystävälle" haluaisin sanoa, että maksa velkasi, niin voidaan päättää tämäkin monen vuoden ystävyys sovussa. Kyllästyin olemaan ryyppyputkien mahdollistaja ja paljon käytetty tekosyy juomiselle.

Siinä teit fiksusti, ettet enää toimi mahdollistajana. Mutta jos hän lopulta raitistuu, voisit antaa anteeksi, ja olla uudestaan ystävänä.