Koska en saanut apua, jota tarvitsin, minusta tuli ilkeä
Mutta se ei johtunut pahuudesta, ei lainkaan, vaan siitä, että se oli tapani pitää puoliani. Äitini vain rankaisi ja kuritti minua, jos halusin pitää puoliani, ei auttanut onnistumaan, eikä auttanut etenemään, eikä menestymään, vaikka väitti, että halusi sitä minulle, siksi minusta tuli ilkeä siis sellaisia kohtaan, jotka eivät auta, vaikka voisivat, tai eivät ole hiljaa, vaikka heillä ei ole mitään oikeutta tai asiaa puuttua toisten asioihin. Siitäs saitte, palstallakin, te jotkut. Se ei ole pahuutta, vaan te olette pahoja, ette auta lähimmäistänne tai ette ole hiljaa, jos tämä tarttisi apua, ettekä osaa sitä antaa.
Äitini kuvitteli, että olen paha, kun ryhdyin ilkeäksi, vaikka ei se sitä ollut. Hän ei vain auttanut minua menestymään, vaikka väitti niin, niin mä annoin hänelle mitä sellainen ihminen ansaitsee. Eli pahaa. Ja mä olen silti jumalankin mielestä ihan viaton lapsi.
Kommentit (864)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat raskaat kokemukset saavat eri lopputuloksen riippuen ihmisistä. Toiset haluavat auttaa muita ja toisista tulee pahoja muita kohtaan.
Miksi ihmeessä olisin halunnut auttaa äitiäni? Tai toisia? Missä toiset ovat auttaneet minua menestymään?
ApNyt ei kuulosta ihan normaalilta. Mitä on menestys? Miksi toiset olisivat olleet velvollisia tarjoamaan sinulle menestystä?
Eivät toki ole velvollisia, enkä ketjussa tai muuallakaan ole sanonut niin. Äitini kuitenkin halusi minun menestyvän, eikä se kelvannut, että olisin mieluummin ollut onnellinen, jota ei kiinnosta menestyä. Siitä maalattiin ihan huonoksi ihmiseksi.
Ap
Kun törmään mulgeroon ei mua kiinnosta pätkääkään mitä sen tekosyy on. Jokaisella mulgerolla nimittäin on tekosyy ja perustelut käytökselleen valmiina eikä yhtään sen ihmeellisempi historia kuin kunnon ihmisilläkään.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen meistä on muodostunut menneisyyden tapahtumista. Tahtomattakin me muutamme päivittäin muiden ihmisten käytöstä ja ajatusmaailmaa omalla toiminnallamme.
Jos joku esimerkiksi loukkaa sinua, voit loukkaantua ja suuttua. Voit syyttää loukkaajaa ja kertoa itsellesi tarinaa jossa sinun käytöksesi johtuu tästä loukkaamisesta. Myöhemmin voit ehkä ymmärtää, että kenties tuo loukkaajaa on itse tullut loukatuksi. Ehkä myös hän syyttää myös loukkaajaansa ja pitää häntä syyllisenä siihen, että oma reagointi on mitä on.
Nyt sinä voit syyttää jo kahta henkilöä. Voit syyttää sinun loukkaajaasi ja myös henkilöä joka on loukannut häntä aiemmin.On myös vaihtoehto, jossa kohtaat itsesi ja ympärillä olevat myötätunnolla ja ymmärryksellä. Harva ihminen toimii pahuuttaan ilkeästi. On ymmärrettävää että tilanteiden tapahtuessa reagoi tunteella eikä ajatuksella, mutta myöhemmin, tilanteen jo laannuttua voi tilannetta toivottavasti miettiä hieman laajemmasta perspektiivistä, kuin vain loukatun uhrin asemasta.
Anna muille anteeksi siitä, mitä he ovat sinulle tehneet. Anna itsellesi anteeksi se, että olet kantanut heitä kohtaan kaunaa.
Ainoastaan sinä olet vastuussa omasta käytöksestäsi.
Sä voit alkaa minua kohtaan tuollaiseksi, samoin jokainen muu. Miksi mun äitiyttäni ja sitä, miten mä kohtelen mun lapsiani haukutaan ja arvostellaan? Kantsisko VÄHÄN miettiä, mitä MÄ olen joutunut kokemaan ja jäänyt paitsi? Saatana. Ala sä tosiaankin kunnioittaa minua, katsotaan, osaatko. Jos et, niin haista puheinesi paska. Ja siis huom. tämä loppukaneettihan ei saa loukata sinua mitenkään. Tai se ei, että sinua haukutaan ja arvostellaan vaikkei ole edes syytä, ja uskotellaan, että syytä on. V*tun yksinkertainen paskaläjä, mikä sä vain olet. Ellet nyt hymyile, mä en ainakaan tahdo sulle mitään pahaa, senkin h*o.ra.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Paras tapa korjata vääryydet, on olla toistamatta niitä itse. Sukupolvien ketjun voi katkaista. Mistä tiedät, mitä äitisi on joutunut kestämään lapsuudessaan ja kuinka katkera hän on äidilleen. Ja mummo omalle äidilleen.
Unohda menneisyys ja ala elää tätä ja huomista päivää. Keskity antamaan lapsillesi hyvä lapsuus ja vala heihin uskoa ja voimaa kohdata elämä. Sinun varassasi on, millaisiksi he kehittyvät. Samalla kehityt itse, nyt olet juuttunut tuohon turhaan jankkaukseen.
Mä haluan olla onnellinen. Miten sä et osaa neuvoa YHTÄÄN, miten voin olla? Surkimus.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Elämänasenne "vain typerysten on kehityttävä". = Et halua kehittyä, joten on 100 % varmaa, että et tule koskaan muuttumaan.
Harva nauttii paskassa kieriskelystä noin paljon, mutta pidä toki hauskaa!
Se tunne kun vasta kuolinvuoteella iskee tajuntaan, että olisi pitänyt ottaa elämässä ohjakset omiin käsiin... Hah. :P
Jos ei saa pidettyä puoliaan, vaikka kaikin voimin yrittää, niin eipä se ole oma syy, jos ohjakset ovat kiusaajalla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samat raskaat kokemukset saavat eri lopputuloksen riippuen ihmisistä. Toiset haluavat auttaa muita ja toisista tulee pahoja muita kohtaan.
Miksi ihmeessä olisin halunnut auttaa äitiäni? Tai toisia? Missä toiset ovat auttaneet minua menestymään?
ApNyt ei kuulosta ihan normaalilta. Mitä on menestys? Miksi toiset olisivat olleet velvollisia tarjoamaan sinulle menestystä?
Ilmeisesti ap:n ongelma on se, että hänen on vaikea hyväksyä olevansa pelkkä mitätön keskinkertaisuus. Mitään erikoisia kykyjä tai mielenlujuutta yrittää kehittää itseään ei ole, mutta narsistinen mieli ei suostu hyväksymään tätä. Siksi ap yrittää selittää menestyksensä puutetta äitinsä käytöksellä, koska se on helpompaa kuin ottaa vastuu omasta toiminnastaan ja lopettaa tämä joutava rypeminen.
Ei ole. En ole koskaan pyrkinyt minnekään, ainoa kiinnostuksen kohteeni on elää onnellisena ja onnellista, hyvää elämää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija<strong> kirjoitti:
Paras tapa korjata vääryydet, on olla toistamatta niitä itse. Sukupolvien ketjun voi katkaista. Mistä tiedät, mitä äitisi on joutunut kestämään lapsuudessaan ja kuinka katkera hän on äidilleen. Ja mummo omalle äidilleen.
Unohda menneisyys ja ala elää tätä ja huomista päivää. Keskity antamaan lapsillesi hyvä lapsuus ja vala heihin uskoa ja voimaa kohdata elämä. Sinun varassasi on, millaisiksi he kehittyvät. Samalla kehityt itse, nyt olet juuttunut tuohon turhaan jankkaukseen.
Tässäpä loistavat ohjeet!
Miten niin? Ihan surkeat. Missä on ohjeet, miten se tehdään? Siitä nyt pitää aloittaa. Ohjeista. Mutta ei tuo kakkapää osaa niitä antaa. Eikä tartte. Riittää, että ajattelee, mitä mä oon kokenut ja ymmärtää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat aivan omalta äidiltäni.
Hänen äitinsä oli alkoholisoitunut narsisti, josta äitini kärsi puoli lapsuutta kunnes oman isänsä mukana muutti pois äitinsä luonta. Se tosin oli jo kerennyt jättää jälkensä, ja vaikka tunnen empatiaa siitä että hän joutui kokemaan tuollaisia asioita lapsuudessaan, SILTI minulle hän on ihmishirviö. Juurikin samanlainen ajattelumalli, toisia sai lyödä oli kyse lapsesta tai puolisosta, raivostuessaan (eli kun häntä oli ”loukattu” tai ”hypitty silmille”) ei paljon säästellyt ja antoi tulla täyslaidallisen, tuhoten pienten lasten mielenterveyden heti ensikättelyssä..Itse pääsin eroon tuosta kierteestä ja olen tullut enempi isäni sukuun, minusta kasvoi kiltti ja empaattinen, mutta sinulle voin vain sanoa että sinä et ole hyvä ihminen, ja tulet aiheuttamaan paljon kärsimystä läheisillesi kuten äitini meille ”koska hänellä oli oikeus siihen”, me oltiin kuitenkin vain viattomia lapsia jotka hän itse kuitenkin oli päättänyt tuoda maailmaan. Toivon että ymmärrät yrittää kasvaa irti tuosta itsekkäästä maailmankuvasta ja pystyt hoitamaan negatiiviset tilanteet kypsemmin, tai sitten elät elämäsi yksin ilman läheisiä ettei enää kukaan joudu kärsimään. Jokainen mokaa joskus, mutta sinä olet valinnut tuon asenteen.
Niin aivan, äitisi ei olisi ikinä pitänyt tehdä sinua, vaan saada apua ja se on ellinen elämä johon sinä et kuulu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mihin sitä apua tarvitsit? Lapselle ei saa edes liikaa lukea siinä vaiheessa, kun lapsi on oppinut lukemaan, jotta lapsi ei laiskistu liikaa. Olitko huono oppilas, joka ei pysynyt kärryillä koulussa? Olisit tarvinnut läksyissä apua? Vai mistä on kysymys?
Jokainen terve on velvollinen opiskelemaan, hankkimaan ammatin ja työn, jolla maksaa asumisensa ja elämisensä. Harva saa vanhemmiltaan esim. asunnon perintönä heti kotoa muuttamisvaiheessa.
No mä sain, itseasiassa jo vuosia ennen, enkä tosin vanhemmiltani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi mielipide on sinulle tärkeä ?
Sinccis
Jaa-a. Arvostan läheisiäni.
ApPuolustat siis häntä?
Sinccis
Joissain asioissa kyllä.
ApNo onhan hänellä kuitenkin painava sana, koska hän on aina oikeassa.
Sinccis
Ei ole, mutta miten 3-4-vuotiaana puolustan huonoa käytöstäni, jos en saa tajuta, että se johtuu itseni puolustamisesta?
ApJa siis sen jälkeen se oli jo uskoteltu minulle, että olen paha ihmisenä. Eikä minulle ollut sen jälkeen enää selkeää, että mä vain puolustin itseäni, kun äiti halusi tehdä minua satuttavia asioita. Mutta tukea sain silti puolustaa isältäni ja mummiltani. Äitini sanoikin heistä joskus, että he ovat vahingollisia (koska auttoivat minua pitämään puoliani ja valoivat minuun uskoa itseeni). Joo, onpa vahingollista. Tietenkin äidille, koska minua oli siksi vain haastavampaa hallita pakolla. Mutta kyllä äiti keinot keksi. Valehteli ja vääristeli asioita. Kuten sen, että haluan kiukutellessani pahaa.
Ap
Olet kyllä aikamoinen kiukuttelija vieläkin. Alan ymmärtää äitiäsi.
Sinccis
Harvalla ihmisellä on muistoja alle 5 vuotiaana. Minulla kyllä on.
Mutta sinä muistat kinanneesikin äitisi kanssa 3-4 vuotiaana? Mä muistan kun mä sen ikäisenä ihailin isäni kirvestä kellarissa ja muita työkaluja.
Sinccis
Sehän on hyvä, että tietää mistä omat ongelmat johtuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi mielipide on sinulle tärkeä ?
Sinccis
Jaa-a. Arvostan läheisiäni.
ApPuolustat siis häntä?
Sinccis
Joissain asioissa kyllä.
ApNo onhan hänellä kuitenkin painava sana, koska hän on aina oikeassa.
Sinccis
Ei ole, mutta miten 3-4-vuotiaana puolustan huonoa käytöstäni, jos en saa tajuta, että se johtuu itseni puolustamisesta?
ApJa siis sen jälkeen se oli jo uskoteltu minulle, että olen paha ihmisenä. Eikä minulle ollut sen jälkeen enää selkeää, että mä vain puolustin itseäni, kun äiti halusi tehdä minua satuttavia asioita. Mutta tukea sain silti puolustaa isältäni ja mummiltani. Äitini sanoikin heistä joskus, että he ovat vahingollisia (koska auttoivat minua pitämään puoliani ja valoivat minuun uskoa itseeni). Joo, onpa vahingollista. Tietenkin äidille, koska minua oli siksi vain haastavampaa hallita pakolla. Mutta kyllä äiti keinot keksi. Valehteli ja vääristeli asioita. Kuten sen, että haluan kiukutellessani pahaa.
ApOlet kyllä aikamoinen kiukuttelija vieläkin. Alan ymmärtää äitiäsi.
Sinccis
Onneksi sulla ei olekaan lata. Et sopisi rakastamaan yhtäkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sehän on hyvä, että tietää mistä omat ongelmat johtuvat.
Minusta kans. Se on ainoa tie niiden juurelle ratkaisemiseksi. Mä en syytä sellaisia, jotka eivät ole ymmärtämättömiä ja loukkaavia k*sipäitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Harvalla ihmisellä on muistoja alle 5 vuotiaana. Minulla kyllä on.
Mutta sinä muistat kinanneesikin äitisi kanssa 3-4 vuotiaana? Mä muistan kun mä sen ikäisenä ihailin isäni kirvestä kellarissa ja muita työkaluja.
Sinccis
Muistan nelivuotiaana, ja muistan sen, että se oli ihan tavallista, eli ei ollut tietenkään eka kerta. Mitään syytä olettaa, että se olisi ollut eka kerta ei ole. Oletan, että kinaaminen on alkanut isäni poismuuton jälkeen ja oman uhmaikäni vaiheilla kun olin 2,5-v
Ap
No ap on ottanut elämäntehtäväkseen kehittyä mahdollisimman suureksi preiäksi ja on onnistunut siinä kohtuullisen hyvin.
Silti tuntuu pahahkolta eikä elämä hymyile. Tätä ongelmaa hän yrittää ratkaista tulemalla maailman suurimmakai preiäksi. Valitettavasti jossain on aina joku vieläkin suurempi preikä, joten hanke on tuomittu epäonnistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin niin, mistään et ota vastuuta, kun on helpompi syyttää muita.
Seuraava potilas!Mä puolustan aina itseäni, eli kannan vastuun itsestäni aina. En kuitenkaan puolusta vääriä tekojani. Mutta en ole tehnyt äidille mitään väärää, mitä hän ei ansaitsisi. Hän sen sijaan on tehnyt mulle hirveästi pahaa, mitä en ansainnut. Hän on siis syyllinen.
Ap
Mitä sitte ?
Sinccis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äitisi mielipide on sinulle tärkeä ?
Sinccis
Jaa-a. Arvostan läheisiäni.
ApPuolustat siis häntä?
Sinccis
Joissain asioissa kyllä.
ApNo onhan hänellä kuitenkin painava sana, koska hän on aina oikeassa.
Sinccis
Ei ole, mutta miten 3-4-vuotiaana puolustan huonoa käytöstäni, jos en saa tajuta, että se johtuu itseni puolustamisesta?
ApJa siis sen jälkeen se oli jo uskoteltu minulle, että olen paha ihmisenä. Eikä minulle ollut sen jälkeen enää selkeää, että mä vain puolustin itseäni, kun äiti halusi tehdä minua satuttavia asioita. Mutta tukea sain silti puolustaa isältäni ja mummiltani. Äitini sanoikin heistä joskus, että he ovat vahingollisia (koska auttoivat minua pitämään puoliani ja valoivat minuun uskoa itseeni). Joo, onpa vahingollista. Tietenkin äidille, koska minua oli siksi vain haastavampaa hallita pakolla. Mutta kyllä äiti keinot keksi. Valehteli ja vääristeli asioita. Kuten sen, että haluan kiukutellessani pahaa.
ApOlet kyllä aikamoinen kiukuttelija vieläkin. Alan ymmärtää äitiäsi.
Sinccis
Onneksi sulla ei olekaan lata. Et sopisi rakastamaan yhtäkään.
Ap
Ei oo lataa. Ajan Volvolla.
Sinccis
En puhunut itsestäni.
Ap