Lue keskustelun säännöt.
Isoäidit, miksi lapsenlapset pitää ahtaa täyteen sokeria?
Meillä oli lapsen synttärit viikonloppuna. Isoäiti toi molemmille lapsille pikkunaposteltavaksi omat rasialliset marmeladia (á 300 g), 6 Kinder-munaa, pari muuta suklaa-patukkaa sekä yhteiseksi ison kasan lakuja. Tuossa kertakasassa on enemmän, mitä nuo normaalisti kuukauden aikana saavat karkkia. Kyse alle kouluikäisistä lapsista.
Voisko joku selittää, mikä järki tässä on, että kahdelle pienelle lykätään kilo sokeria yhdellä istumalla? Mä sitten sain taas pahiksen viitan, kun pistin karkit jemmaan, ruoka-aika kun oli vartin päästä.
Kommentit (911)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:
antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.
liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.
Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.
Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?
No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
suomalaiset on kyllä outoa kansaa.. jos isovanhempi nyt tuo makeisia lapsenlapselle niin siitä pitää oikein avautua (ja olla pahoillaan, nyyh, nyyh) nettiin..
no, syö itse ne karkit, tai heitä pois, ihan sama eikö pääasia ole se että isovanhemmat haluavat (omalla tavallaan) lelliä lapsenlapsia..?
kyllä ne sinunkin mussukat viimeistään teini-iässä ostavat karkkia vaikka kuinka olet tarjonnut heille vegaanista, sokeritonta, rasvatonta ruokavaliota..
ole iloinen, että lapsillasi on isovanhemmat. piste.
Jos isovanhempia nähdään lyhyt aika pari kertaa vuodessa, niin mikäs siinä olisi noin ajatellessa, ei varmaan mistään karkkituputuksesta haittaa olekaan ja voi hyvinkin ajatella, että ei tarvitse niin numeroa tehdä asiasta.
Mutta mikähän se normaalein frekvenssi lienee, kerran-kaksi kuussa? Kyllä isompien lasten kanssa sellainen jo vaikuttaa kasvatukseen, oli kyseessä sitten herkkujen tuputus tai muuten vanhemman näkökulmasta harmillinen käytös. Ja eniten vaikuttaa, että lapselle yleensä tärkeä ja läheinen ihminen antaa ymmärtää, että hänen vanhemmat ovat isovanhemmalle tavallaan yhdentekeviä. Mitä se opettaa sukulaisuudesta ja toisten välittämisestä? Ettei lapsen vanhempia arvosteta ja kunnioiteta heidän roolissaan? Ja sitten tuollainen vasta vaikuttaakin, jos tavataan viikottain.
Varmasti on vanhempia, jotka katsovat edellä mainittua toimintaa sormien lävitse, koska ei välttämättä ole muita läheisiä ja sukulaisia elämässä. Mitähän siitä lapselle lopulta jää kokemukseksi, tunne etteivät vanhemmat ole vanhempia, kun muita on läsnä? Kokemus siitä ettei vanhempi ole kyllin vahva vetämään rajoja?
Joskus voisi miettiä näissä isovanhempi -keskusteluissa sitä lapsen oikeaa ja aitoa kokemusta, kun oma vanhempi (johon samaistutaan ja johon tärkein emotionaalinen suhde luodaan) jyrätään muiden taholta? Onhan se selvää, että jos mummo vie karkkia (vaikka on toisin toivottu), niin se tapahtuu mummon halusta ja tunteista käsin eikä lasten. Miksi se on niin monen mielestä tärkeintä se yhden aikuisen ihmisen tunnekokemus, niin tärkeä että on ihan ok antaa lapselle kokemus siitä, ettei hänen elämänsä tärkein peruspilari pysty vetämään rajoja muille?
Olen se mummo, joka kuuntelee vanhempia ja vie juuri sitä, mitä toivotaan eikä yhtään mitään muuta. Minusta tuntuu, että näissä lahjoissa ei ole kyse mummon halusta ja tunteista tai lapsen haluista ja tunteista, vaan vanhempien päätöksestä. Ei näistä lahjoista nauti mummo eikä lapsi. Mummolla ei ole etsimisen ja löytämisen iloa eikä lapsi hymyile onnellisena, kun mummo sanoo, että annan äidille 100 e, että ostatte sitten sinulle haalarin.
Ymmärsinkö siis oikein, että nykyisten isovanhempien lahjojen ei ole tarkoitus ilahduttaa lasta lainkaan, ainoastaan vanhempia?
Nimenomaan. Vanhemmat vaativat täällä lahjaksi HYÖDYLLISIÄ asioita, sellaisia, joita lapsi tarvitsee. Mielestäni on vanhempien tehtävä hoitaa tällaiset hankinnat lapselle, etenkään kun isoäidit eivät selvästikään pysty koskaan ostamaan mitään oikein, kuten täältä olemme saaneet lukea.
Vanhemmat siis huolehtikoon lapsen perustarpeista. Lahja on lahja. Sen saa lahjan antaja ihan itse päättää. Ehkä pettymys lahjaan ei olisi niin suuri, jos mitään ei edes odoteta. Jos lahja on vääränkokoinen, vääränvärinen tai sille ei muuten vaan ole käyttöä, sen voi laittaa kierrätykseen, jolloin joku muu saa siitä iloa.Eli lahjan idea on olla mahdollisimman turha ja sellainen mistä on vanhemmalle mahdollisimman paljon vaivaa ja pahaa mieltä?
Ei, vaan lahjan idea on ilahduttaa lahjan saajaa. Tämä nyt vain on minun mielipiteeni, mutta itse en olisi lapsena osannut iloita, jos olisin saanut lahjaksi vaikka rahan, joka olisi tarkoitettu minun talvihaalariini ja annettu minun äidilleni. Olisin toivonut saavani jotain itselleni, edes jotain pientä ja ihmetelleyt, miksi minun lahjani on kustantaa vaatteet itselleni. Joku teini-ikäinen osaa jo iloita siitä, että saa rahaa johonkin merkkivaatehankintaan, mitä vanhemmat eivät välttämättä halua kustantaa.
Niin. Lahjan saajaa. Miten sitä pientä lasta ilahduttaa liian pieni kallis talvihaalari, juhlamekko jota ei pääse käyttämään, legot joihin ikäraja on 7 vuoden päässä tai jokin tolkuton mekkalalelu joka hajoaa samalla kun avaa paketin?
Sen sijaan että saa esim balettipuvun (sopivankokoisen) sinne omaan satubalettiin, täsmäostetut hiekkalaatikkotarvikkeet taikka ne just tietynlaiset vilkkulenkkarit?
Meillä ei saa pyytää eli ”tilata” mitään jälkimmäisistä. Koska se vie ilon. Sen sijaan saamme noita ensimmäisiä. Plus jäätävän viiden kilon paketin pahaa suklaata.
Osta itse se balettipuku, hiekkalaatikkotarvikkeet ja vilkkulenkkarit, sitten saat ainakin sellaiset kuin lapsi haluaa. Jos isoäiti ei osaa lahjoillaan lasta miellyttää, niin läsnäolollaan sitten. Eikö se ole kuitenkin pääasia?
Miksei isoäiti halua antaa lapselle mieluista lahjaa? Eikö se saajan ilo pitänyt olla pääasia.
Ehkä haluaa, muttei osaa. Yrittää parhaansa, mutta lahjat teilataan kerta toisensa jälkeen. Sitä paitsi lapsi saattaa jostain lahjasta tykätäkin, kunhan äiti antaa siihen mahdollisuuden, eikä yritä siirtää omaa asennetta lapseen.
Ei se ole äidistä kiinni. Älä viitsi edes yrittää.
Siksi ne vanhemmat juuri antaa niitä ”kamalia” listoja, että se isoäiti saisi ostettua mahdollisimman mieluisan lahjan. Mutta kun siitä loukkaannutaan! Pohautetaan omin päin jotain ja lopulta vielä käänetään se näköjään äidin syyksi.
Miksi sitten annat niitä ”kamalia” listoja? Mikset anna isoäidin hankkia sellaista lahjaa, minkä itse haluaa antaa?
Koska silloin sieltä tulee läjäpäin heikkolaatuista roinaa, mitä meillä ei kukaan halua tai tarvitse. Ja mummukin loukkaantuu, kun hänen hienot lahjat eivät tule käyttöön (kyylää, että käytetäänkö hänen lahjojaan, ja ei ikinä suostu leikkimään lasten kanssa muuta kuin itse hankkimillaan leluilla).
Sama. Vain niillä omilla lahjoilla voi leikkiä ja omia kirjoja voi lukea. Mun tytöt ei leiki nukeilla eikä tykkää Tiina-kirjoista ja silti ne kaivetaan aina vaan esiin ja pakotetaan.
Meillä myös arvostellaan tavaramäärää koko ajan. Suurin osa on arvostelijan itsensä raijaamaa.
Ja aina muistetaan jokaisesta minun hankinnastani huomauttaa miten turha se on ja miten materialisti minä olen.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempien etuoikeus hemmotella lapsenlapsia.
Ei kaikesta tehdä turhan suurta numeroa.
Miten se 5 kiloa pahaa suklaata jolle lapsi on allerginen tai kolme numeroa liian pieni paita on lapsen hemmottelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:
antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.
liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.
Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.
Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?
No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.
No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:
antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.
liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.
Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.
Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?
No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.
No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).
Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?
On kyllä aivan yksiselitteisesti huonotapaista ja ajattelematonta tuoda lapselle useampi paketti syntymäpäiväjuhlille. Tuomalla yksi paketti kunnioitetaan myös toisia vieraita! Kyllä varmasti menee monella mummilla ja kunnilla pullat suuhun, jos yksi vieras tuo useamman paketin sankarille. Tuolla tavalla yritetään olla se paras lahjanantaja, mikä ei todellakaan kuulu hyviin tapoihin. Jos on oikein pieni lapsi, niin ei välttämättä edes jaksa avata toisten paketteja. Ei tuollainen kyllä ota huomioon kuin vain sen isovanhemman tunteita.
Ja vaikka isovanhempi nyt vaan olisi jotenkin empatiavammainen eikä ymmärrä tilanteessa yskää, niin missä käytöstavat? Ei syntymäpäiväjuhliin viedä montaa pakettia - ei edes aikuiselle.[/quote]
Kiitos sinulle. Olen joskus pohtinut omaa mielenterveyttäni, kun minua ottaa päähän tuommoinen käytös. Mutta en ehkä olekaan epänormaali. Ja tokikaan tämä lahjominen ei ole ainoa asia, missä mummon käytöstapojen puute käy ilmi. Olen yrittänyt sietää ja ohjeistaa ja selittää asiaa itselleni sosiaalisten taitojen puutteena, kouluttamattomuutena ja harrastusten puutteella, mutta joo, hermo menee kun mikään ei mene jakeluun.
Hunaja-mummon huono miniä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä voisin samaa kysyä miniältäni. Ei mulla muuta asiaa ap:lle.
T. Tervehampainen mummeli
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:
antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.
liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.
Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.
Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?
No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.
No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).
Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?
Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku isoäiti kertoa, että mikä esimerkiksi tässä oli loukkaavaa:
Isoäiti kiinnostunut kukista, ollut töissäkin kukkien parissa. Vinkkasin ennen lapsen synttäreitä toukokuussa, että lapsi on kovasti kysellyt kesäkukista ja että voisi ilahtua, jos mummo toisi lahjaksi siemeniä, vähän opastaisi niistä kesäkukista ja voisivat sittne kesän yhdessä niitä lapsen siemeniä seurailla.
Tästä vedettiin herneet takaraivoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:
antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.
liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.
Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.
Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?
No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.
No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).
Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?
Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?
Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:
antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.
liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.
Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.
Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?
No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.
No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).
Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?
Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?
Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.
En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.
Poikapuoleni elää sokerilla, limsoilla ja roskaruualla. Kotiruokaa pyörittelee lautasellaan "koska ei tykkää". Sokerikoukussa ollut ikänsä, ikää 16v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:
antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.
liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.
Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.
Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?
No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.
No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).
Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?
Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?
Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.
En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.
Mutta miksi isoäidin vaihtoehdot on joko a) ostaa jotain mitä ei haluta tai b) kiukutella. Kuitenkin täysivaltainen aikuinen ihminen ilmeisesti.
Vierailija kirjoitti:
Poikapuoleni elää sokerilla, limsoilla ja roskaruualla. Kotiruokaa pyörittelee lautasellaan "koska ei tykkää". Sokerikoukussa ollut ikänsä, ikää 16v.
Tuo on niin surullista, mutta varmasti vanhemmalla/vanhemmilla on tuossa myös peiliin katsomisen paikka. Tuossa iässä vanhempien on vähän vaikea enää puuttua asiaan. Sen takia itse yritän opettaa noille pienille parempia tapoja, mutta mummu on eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku isoäiti kertoa, että mikä esimerkiksi tässä oli loukkaavaa:
Isoäiti kiinnostunut kukista, ollut töissäkin kukkien parissa. Vinkkasin ennen lapsen synttäreitä toukokuussa, että lapsi on kovasti kysellyt kesäkukista ja että voisi ilahtua, jos mummo toisi lahjaksi siemeniä, vähän opastaisi niistä kesäkukista ja voisivat sittne kesän yhdessä niitä lapsen siemeniä seurailla.
Tästä vedettiin herneet takaraivoon.
Väittäisin että kyse on siitä, että mummo kokee sinun tunkevan hänen ja lapsenlapsen väliin, mikä on hänestä uhkaavaa. Hän kilpailee alitajuntaisesti lapsesta, eikä ole käsittänyt kunnolla omaa tai äidin roolia.
Huvittavinta tuossa lahjojen tilaamisesta pöyristymisessä on se, että anoppi itse kyllä aina tilaa lahjansa. Sekä itselleen että miehelleen. Yhtäkään merkkipäivää ei ole menty ilman, että anoppi seikkaperäisesti kertoo jokaiselle lapselleen, minkä Myrnan haluaa tai minkä risteilyn on katsonut tai millainen talvihattu apelta puuttuu jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:
antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.
liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.
Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.
Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?
No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.
No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).
Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?
Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?
Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.
En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.
Mutta miksi isoäidin vaihtoehdot on joko a) ostaa jotain mitä ei haluta tai b) kiukutella. Kuitenkin täysivaltainen aikuinen ihminen ilmeisesti.
No sitä on vaikea sanoa. Kirjoitin yleisesti näiden viestien pohjalta, en juuri sinun isoäidistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapset saa kahdenlaisia vaatelahjoja:
antajan maun mukaisia, joista lapsi ei tykkää. Tyyliin väkisin tytölle vaaleanpunaista, vaikkei tämä pidä vaaleanpunaisesta. Sitten vielä päälle saarna siirä miten kiittämätön lapsi on ja kyllä antajan lapsuudessa osattiin olla kiitollisia.
liian pieniä. Jolloin esikoiselle annetut tulee käyttööb kuopukselle ja kuopukselle annetut ei käy kellekään. Ja taas sama kiittämättömyyssaarna.
Mutta rahaa ei voi antaa, koska se on väärin.
Rahaako olet siis isovanhemmilta ja erityisesti anopilta kinuamassa?
No ei, vaan lahjan saajaan ilahduttavia lahjoja. Ja kun niitä ei viitsitä hankkia, ja jotain kuitenkin tuo, niin mieluummin sitten sitä rahaa. Jos se on väärin, niin sitten ei mitään, sekin on pienempi paha kuin se käyttökelvoton lahja.
No hyvä, sano sitten ensi kerralla, että mitään lahjaa ei tarvitse tuoda, olemme vain iloisia kun saamme sinut kylään (jos näin on).
Mutta se saajalle mieluinen lahja on siis sula mahdottomuus?
Tämän ketjun kommenteista päätellen kyllä. Miksi antaa itsensä pettyä joka kerta?
Eli et pysty etkä kykene kysymään lapsen vanhemmalta mitä lapsi toivoo ja ostamaan sitä. Mikä siinä on ylitsepääsemättömän vaikeaa? Mikä? Saati ottamaan vain vastaan lapsen äidin vinkkiä.
En ole itse isoäiti, totesin vain, että kun niin paljon on tullut kritiikkiä isoäitien ostamia lahjoja kohtaan, kannattaako sieltä päin kauheasti lahjojen osalta odottaakaan? Ostaa itse lapselleen sen, mitä lapsi haluaa ja tarvitsee.
Mutta miksi isoäidin vaihtoehdot on joko a) ostaa jotain mitä ei haluta tai b) kiukutella. Kuitenkin täysivaltainen aikuinen ihminen ilmeisesti.
No sitä on vaikea sanoa. Kirjoitin yleisesti näiden viestien pohjalta, en juuri sinun isoäidistäsi.
Ei minulla ole isoäitiä. Minä kirjoitin nimenomaan yleisesti näiden viestien pohjalta.
No, en oikein osaa vastata otsikon kysymykseen.
Lapsilleni syötin "terveellisiä" makeisia (esim. kuivattu papaija ym. kuivatut hedelmät ja suklaa). Ja karkkipäivänä sai vain pienen annoksen tätä makeaa saivat kyllä itse valita, mitä se oli. Tykkäsivät kyllä, mutta ei kasvatustavoitteeni ole oikein jatkunut seuraavaan sukupolveen.
Nyt sitten antavat lastenlasteni ostaa puolen kilon mättökarkkipusseja, jotka ovat täynnä muovilta näyttäviä, ties mitä väri- ym. lisäaineita sisältäviä sokeriklönttejä.