Tulikin ylläri-poika vauva...
Onko ketään kuka pystyy samaistumaan tähän?
Syyllinen ja pahamieli, että tunnen näin.. Meneekö pian jo ohi? Ja kyllä, Rakastamme tervettä, pientä ja suloista poikaamme todella paljon.
Saimme siis kolmannen poikamme 2 viikkoa sitten.. (isommat lapset jo 10v ja 14v) Toivoimme kovasti tyttövauvaa ja 21vko ultrassa sanottiin, ettei kiveksiä näy.( Ei ollut vielä ilmeisesti sitten laskeutuneet) noh.. Innostuimme tiedosta ja ostimme tyttö vaatetta, pinkkiä ja suloisia juttuja todella paljon, nimi oli päätetty ja elimme vaaleanpunaisessa kuplassa tulevasta tytöstä. Rakastin jo tulevaa tyttöä todella paljon, osasin nähdä kuinka suloinen ja kaunis hän olisi. Oli kuin olisin tippunut koko maapallolta kun synnytyksessä selvisi, että onkin poika. Tuntui että menetin sen mitä olin rakastanut ja mihin olin luullut jo tutustuvani. Saimmekin aivan uuden tyypin syliimme, tuntui vieraalta ja oudolta.. Tiedostan kuinka karmealta nämä puheet kuulostaa teidän korvaan.. Kivitystä tiedossa, mutta haluan kuulla jos joku edes olisi kokenut saman.
Kommentit (37)
Mulla vähän sama ensimmäiseni kanssa, mutta toisinpäin. Ultrassa ei sukupuolta nähty, mutta jotenkin minulla oli poikaolo ja vatsakin oli sellainen. Näin jopa unta, että olin asemalla vastassa pientä poikaa. Ostin kyllä neutraaleja vaatteita, mutta myös sinisen unipupun...
Synnytyksessä oli yllätys, kun sieltä nostettiinkin esiin tyttö. Olin onnellinen, että hän oli terve, mutta hieman piti ottaa uutta suuntaa henkiseen kompassiin, että osasin suhtautua asiaan. En osannut mieltää itseäni tytön äidiksi. Ihana tyttö oli kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Yhdyssanat, voi hyvä ihme, yhdyssanat!
Lukihäiriö on melko monella usko tai älä. Koeta tottua siihen, jos netissä ja keskustelupalstoilla paljonkin surffailet.
Ihanaa, paljon onnea pienestä miehestä!
Se on sitten Legoja, Tuomas Veturia ja Salama McQueenia taas...
Niitä tyttöjä tulee taloon myöhemmin, kun pojat tuovat mukanaan :-D
Kaverillani on kolme poikaa ja hän suri sitä aikanaan, kun ei yhtäkään tyttöä saanut. No, näillä kaikilla pojilla on vain tyttäriä ja kaverini on tyttövauvojen (4 kpl) mummi.
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei oo niin varma kuin epävarma. Kertaakaan en ole kysynyt ultrassa lapsen sukupuolta ja neljä lasta on.
Samoin. Eikä siihen aikaan sukupuolta ollut mahdollistakaan ennakkoon saada tietää.
Kaikkia odotettiin ja jokaiseen rakastuttiin kun syntyi. Odottaessa sillä sukupuolella ei ollut väliä - toivottiin ensisijaisesti, että lapsi olisi terve. Ymmärrettiin, että lapsi "uskotaan" ja "annetaan" meille hoivattavaksi ja rakastettavaksi ilman ehtoja meidän puoleltamme :)
Vierailija kirjoitti:
Itse en juuri tästä syystä halunnut sukupuolta kummankaan lapsen kohdalla tietää. Kaverille oli käynyt noin, että väärin oli ultrassa katsottu (tai sitten otti epäselvän vastauksen varmana, mutta kuitenkin) ja hänelle oli tosi vaikeaa muodostaa kiintymyssuhdetta vauvaansa kun oli ajatellut asiat jo valmiiksi päässään, just päättänyt nimen, kertonut kaikille, ostanut sukupuolittuneita vaatteita ja leluja jne. Joutui käymään asian läpi ihan ammattilaisen kanssa ja myönsi pari vuotta sitten (lapsi on nyt 8-vuotias) että vieläkin tavallaan suree sitä lastaan jota ei ikinä saanut, vaikka rakastaa tätä syntynyttä lastaan toki yli kaiken. Surullista.
Voi hyvänen aika kun ihmiset ovat niin pinnallisia, aivan järkyttävää... Sääliksi käy noita lapsiparkoja.
Ap: lle ei voi sanoa muuta kuin antakaa adoptioon. Halukkaita on ottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap: lle ei voi sanoa muuta kuin antakaa adoptioon. Halukkaita on ottamaan.
Miksi ihmeessä pitäisi antaa pois?
Vauva on se mikä on ihan alusta saakka. Tutuskaa häneen odottaessanne laulamalla, juttelemalla, hyväilemällä kohtua. Nauttikaa hänen liikkumisestaan ja kehittymisestään.
Älkää asettako hänelle vaatimuksia, koska hän on se mikä on ja teidän vanhempien sukusoluista alkunsa saanut - ei hänkään saa valita mitään vaan on täysin kylmän maailman armoilla syntyessään.
Aikuisen ei pidä ryhtyä hankkiutumaan vanhemmaksi, jos rakkaus lapseen horjuu sellaisesta kuin "väärä" sukupuoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: lle ei voi sanoa muuta kuin antakaa adoptioon. Halukkaita on ottamaan.
Miksi ihmeessä pitäisi antaa pois?
Siksi jos ei kykene hyväksymään ja rakastamaan kun on väärää sukupuolta. Olen kuullut, että jotkut eivät opi koskaan hyväksymään vääränlaista lasta. Ja se näkyy ja lapsi oppii sen aistimaan kun kasvaa.
Ylläri-poika vauva?
Peruskoulun äidinkielentunneille mars!
Ettekö te äidit itse ole tienneet kumpaa olette odottaneet? Minulla kolme lasta ja kaikkien sukupuolen olen tiennyt ihan alusta alkaen. Ja kyllä, ihan oikein.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te äidit itse ole tienneet kumpaa olette odottaneet? Minulla kolme lasta ja kaikkien sukupuolen olen tiennyt ihan alusta alkaen. Ja kyllä, ihan oikein.
Sama täällä (4 lasta) - onneksi kerroin etukäteen, eihän sitä muutoin kukaan usko :D
Ap:n kaltaisten itsekkäiden m*lkkujen ei pitäisi lisääntyä lainkaan.
Meillä kävi samoin. 2 poikaa jo ennestään ja tyttöä toivottiin kolmannesta. Ite viä miestä enemmän tyttöä halusin. Olin myös ihan varma alusta asti että on tyttö. Ultrassakin sanottiin että aika varma tyttö. Ei kai sitten tälläkään ollut kivekset laskeutuneet. Ostin myös jo valmiiksi kaikkee tyttömäistä ja ehdin jo luopuu selvästi poikamaisista veljien vaatteista. Järkytys oli kova kun olikin poika. Muutamat ekat kuukauudet olin vähä pettynyt. Rakastan silti tätä poikaa ja nykyään hän jo yli vuoden ikäinen. Enää en ole pettynyt vaikka tiedän etten koskaan tuu saamaan tyttöä. Enempää lapsia ei haluta.
Luota että ajan kanssa pettymys menee ohi ja lopulta hyväksyt ja olet iloinen pojastasi.
Kiitos tästä kommentista. Loistavaa.