Psykoosin aikaiset sekoilut
Pääseekö siitä koskaan yli, että on elänyt täysin harhamaailmassa ja syyttänyt syyttömiä ilman mitään aihetta? Ainakaan mistään maineesta ei kannata tässä vaiheessa puhua, muuta kuin pas kasta sellaisesta.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan ns. sekoilit? Mietin, ymmärtääkö läheiseni ikinä tilaansa...
Uskon, että ihmiset suhtautuvat sinuun empaattisesti. Ei sairaus ole sinun syysi.
Jotain 8 kuukautta. 7kk osastolla ja kuukausi vielä kotona ennenkuin harhat lähtivät.
Lääkitys toimii nyt hyvin. En lopeta sitä koskaan. Ap.
Kerrot avoimesti mitä tapahtui ja että tilanne on nyt korjattu. Pyydät anteeksi sairauden aiheuttamia sekoilujasi.
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys toimii nyt hyvin. En lopeta sitä koskaan. Ap.
Hieno juttu. Toivottavasti saat elämäsi kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Kerrot avoimesti mitä tapahtui ja että tilanne on nyt korjattu. Pyydät anteeksi sairauden aiheuttamia sekoilujasi.
Läheisiltä olen jo pyytänyt anteeksi. En muista kunnolla mitä kaikkea pään sisällä tapahtui ja ketkä joutuivat osallisiksi sekoiluihin. Ap.
Olit silloin sairas ja sairaus puhui ja teki. Et sinä. Älä mieti vanhoja, pääasia että olet nyt kunnossa ja pystyt elämään normaalisti.
Vierailija kirjoitti:
Olit silloin sairas ja sairaus puhui ja teki. Et sinä. Älä mieti vanhoja, pääasia että olet nyt kunnossa ja pystyt elämään normaalisti.
Kyllä kyllä
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys toimii nyt hyvin. En lopeta sitä koskaan. Ap.
Todella hyvä juttu. Teet oikein. Sinulle tulee hyvä elämä. Kyllä ne psykoosin aikaiset sekoilut voi unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Olit silloin sairas ja sairaus puhui ja teki. Et sinä. Älä mieti vanhoja, pääasia että olet nyt kunnossa ja pystyt elämään normaalisti.
Kiitos. Yritän elää niin normaalisti kuin mahdollista. Ap.
Minun veljeni sairastui skitsofreniaan kun hän oli 19. Psykoosi oli hirveä koettelemus meille omaisille. Siihen sisältyi jopa väkivaltaa. Hänet saatiin lopulta hoitoon kun oli ihan sekaisin heilunut kaupungilla. Hän oli sairaalassa pitkään, tästä on jo sen verran aikaa että hoitojaksot oli pitkiä. Lopulta hän sai sairaudentunnon ja alkoi syömään lääkkeitä. Hän pyysi meiltä anteeksi, tietysti annoimme. Opimme ymmärtämään psykoosisairautta ja tiesimme että hänellä se oli pahana. Nyt hän on elänyt lääkkeillä tasaista elämää 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkitys toimii nyt hyvin. En lopeta sitä koskaan. Ap.
Todella hyvä juttu. Teet oikein. Sinulle tulee hyvä elämä. Kyllä ne psykoosin aikaiset sekoilut voi unohtaa.
Se on tarpeeksi hyvä elämä ettei joudu enää osastolle eikä ole psykoosissa.
Kyllä pääsee. Parissa vuodessa alkaa pikku hiljaa unohtua. Maine mennyt myös töissö, mutta kyllä nekin ymmärsi. Tämähän voi tapahtua kenelle tahansa. Hyvä puoli on ettei enää niin paljon välitä mitä muut ajattelee.
Yritä olla stressaamatta (hankalaa, tiedän), psykoosi kuluttaa aivoja, joten se ei ole hyväksi.
Olet kertonut että olet sairaana tehtyjä asioita pahoitellut niiltä osin läheisille mitä muistat, maine muiden silmissä voi todellakin olla mitä vain koska jokaisella ihmisellä on oma mielipide. Mutta siksi sitä ei voi koskaan täysin hallita mitä mieltä kukakin on.
Jos jotain ikäviä tilanteita tulee eteen missä joku yllättävä taho nostaa esille jotain yllättäviä asioita psykoosin ajalta, voit kertoa sen siinä hetkessä, että olit silloin sairas. Ne ketkä ei tätä ymmärrä, heillä hyvinkin saattaa olla itsessä jotain vikaa.. Normaalit hyväsydämiset ihmiset ymmärtää.
Kuinka kauan ns. sekoilit? Mietin, ymmärtääkö läheiseni ikinä tilaansa...
Uskon, että ihmiset suhtautuvat sinuun empaattisesti. Ei sairaus ole sinun syysi.