Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tulikin ylläri-poika vauva...
14.04.2019 |
Onko ketään kuka pystyy samaistumaan tähän?
Syyllinen ja pahamieli, että tunnen näin.. Meneekö pian jo ohi? Ja kyllä, Rakastamme tervettä, pientä ja suloista poikaamme todella paljon.
Saimme siis kolmannen poikamme 2 viikkoa sitten.. (isommat lapset jo 10v ja 14v) Toivoimme kovasti tyttövauvaa ja 21vko ultrassa sanottiin, ettei kiveksiä näy.( Ei ollut vielä ilmeisesti sitten laskeutuneet) noh.. Innostuimme tiedosta ja ostimme tyttö vaatetta, pinkkiä ja suloisia juttuja todella paljon, nimi oli päätetty ja elimme vaaleanpunaisessa kuplassa tulevasta tytöstä. Rakastin jo tulevaa tyttöä todella paljon, osasin nähdä kuinka suloinen ja kaunis hän olisi. Oli kuin olisin tippunut koko maapallolta kun synnytyksessä selvisi, että onkin poika. Tuntui että menetin sen mitä olin rakastanut ja mihin olin luullut jo tutustuvani. Saimmekin aivan uuden tyypin syliimme, tuntui vieraalta ja oudolta.. Tiedostan kuinka karmealta nämä puheet kuulostaa teidän korvaan.. Kivitystä tiedossa, mutta haluan kuulla jos joku edes olisi kokenut saman.
Kommentit (37)
Tl;dr. Opettele kirjoittamaan ja tiivistämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaikki tyttöpenskat parturoidaan ja laitetaan siniset lappuhaalarit niin kaikki kysyy että kukas tää pikkuveikko on?
Eli tyttönen ’suloisuus’ Pelkkää päälleliimattua paskaa
Katsokaa sydämeen älkääkä tekotukkiin - aikuisilla vähän näin myös
Mikään ei oo niin varma kuin epävarma. Kertaakaan en ole kysynyt ultrassa lapsen sukupuolta ja neljä lasta on.
Jos et usko niin testaa - rusetit roskiin ja pää kaljuksi - ohopssss
Mulla oli yksi hankala as-poika ja terve tyttö. Tottakai toivoin tyttöä, kun autismin kirjon häiriöt ovat tytöillä harvinaisempia. Ultrassa luvattiin tyttöä, joka lukee jopa papereissa. Sitten kun lapsi syntyi, niin poika tietenkin tuli. Jonkinlaisia as-piirteitä tälläkin, mutta onneksi huomattavasti helpompaa, kuin isoveljen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, otan osaa. Voin hyvin kuvitella pettymyksen kaiken odotuksen jälkeen, mutta ajattele positiivisesti: nyt voit kierrättää käytetyt vaatteet vielä kertaalleen ja säästää selvää rahaa. :)
Yritä suhtautua vauvaan ihmisenä äläkä sukupuolena. Lapsi voi olla - ja onkin - kaunis ja suloinen, oli kumpaa sukupuolta tahansa. Ei kai kaikki haaveesi ja lapsesi koko identiteetti mennyt nyt sukupuolen myötä uusiksi vai miellätkö naissukupuolen vain prinsessaleikeiksi ja vaaleanpunaiseksi väriksi? Ehkä kestää hetken, että totutte tilanteeseen, mutta olen 100% varma että niin käy. Tutustu rauhassa uuteen tulokkaaseen yksilönä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo tunteet ovat ihan normaaleja. Tuossahan kokee menetyksen, kun on jo muodostanut mielikuvan omasta tytöstä. Kannattaa puhua tunteista jollekin luotettavalle ihmiselle tai hakeutua vaikka neuvolapsykologille.
Meinaatko ympärileikata nyt kostoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli yksi hankala as-poika ja terve tyttö. Tottakai toivoin tyttöä, kun autismin kirjon häiriöt ovat tytöillä harvinaisempia. Ultrassa luvattiin tyttöä, joka lukee jopa papereissa. Sitten kun lapsi syntyi, niin poika tietenkin tuli. Jonkinlaisia as-piirteitä tälläkin, mutta onneksi huomattavasti helpompaa, kuin isoveljen kanssa.
Tätä ei varmaan ymmärrä, jos ei ole sellaista lasta itsellä. Jaksamista.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli yksi hankala as-poika ja terve tyttö. Tottakai toivoin tyttöä, kun autismin kirjon häiriöt ovat tytöillä harvinaisempia. Ultrassa luvattiin tyttöä, joka lukee jopa papereissa. Sitten kun lapsi syntyi, niin poika tietenkin tuli. Jonkinlaisia as-piirteitä tälläkin, mutta onneksi huomattavasti helpompaa, kuin isoveljen kanssa.
Ja tottakai piti lisää lapsia tehdä, vaikka jo yksi erityislapsi löytyy. Vai oikein luvattiin sulle tyttö, urpå?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, monilta unohtuu se ettei nuo ultrat ole 100% varmoja. Esimerkiksi asennosta johtuen voi sukupuoli jäädä vähän epäselväksi. Monissa kunnissa on lisäksi aika vanhat vehkeet, jos pelkästään niillä katsoo. Ei noihin kannata sokeasti luottaa tai ainakaan marmattaa jälkikäteen, miten on "luvattu" jompi kumpi. Isän siittiöt sen sukupuolen määräävät eikä neuvolan tädit.
Miten voi olla näin uskomattoman ilkeitä ihmisiä. Miettikää nyt oikein ja yrittäkää mennä äidin asemaan, hän oli rohkea kun kirjoitti ja yritti saada vähän tukea epävarmalle ololleen. Onko nyt hyvä olla raukat, kun loukkasitte tukea etsivää. Älä äiti välitä, ihan ymmärrettävää on surusi, vaikka et lastasi menettänyt, menetit unelmasi, mutta sait tilalle upean pikkumiehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli yksi hankala as-poika ja terve tyttö. Tottakai toivoin tyttöä, kun autismin kirjon häiriöt ovat tytöillä harvinaisempia. Ultrassa luvattiin tyttöä, joka lukee jopa papereissa. Sitten kun lapsi syntyi, niin poika tietenkin tuli. Jonkinlaisia as-piirteitä tälläkin, mutta onneksi huomattavasti helpompaa, kuin isoveljen kanssa.
Ja tottakai piti lisää lapsia tehdä, vaikka jo yksi erityislapsi löytyy. Vai oikein luvattiin sulle tyttö, urpå?
Aina on todennäköisempää saada terve lapsi, kuin erityinen. Ja kyllä, lääkäri kertoi ja kirjasi, että tyttösikiö, joten luvattiin. Nuorin ei aiheuta yhteiskunnalle ylimääräisiä kustannuksia, vaan pärjää normiluokalla ihan hyvin, eikä tarvitse terapioita ym. Erilainen hän on, kuin muut, mutta se ei kuulu ulkopuolisille. Hänellä on myös paremmat käytöstavat kuin sinulla😁
Itse en juuri tästä syystä halunnut sukupuolta kummankaan lapsen kohdalla tietää. Kaverille oli käynyt noin, että väärin oli ultrassa katsottu (tai sitten otti epäselvän vastauksen varmana, mutta kuitenkin) ja hänelle oli tosi vaikeaa muodostaa kiintymyssuhdetta vauvaansa kun oli ajatellut asiat jo valmiiksi päässään, just päättänyt nimen, kertonut kaikille, ostanut sukupuolittuneita vaatteita ja leluja jne. Joutui käymään asian läpi ihan ammattilaisen kanssa ja myönsi pari vuotta sitten (lapsi on nyt 8-vuotias) että vieläkin tavallaan suree sitä lastaan jota ei ikinä saanut, vaikka rakastaa tätä syntynyttä lastaan toki yli kaiken. Surullista.
Mulla sellainen kokemus, että 3. raskaudessa ”luvattiin” tyttö ja tyttö tulikin, mutta ei yhtään ”meidän näköinen.” Esikoinen ja kakkonen (poika ja tyttö) näytti ihan toisiltaan, tyttö tosin laiha ruipelo. Kolmannen odotusaikana mulla oli kuvitelma tästä tulevasta tytöstä samannäköisenä ja suht sirona keijukaisena kuin aiempi tyttö. Ja luonnettakin olin vähän ajatellut. No, syntyi iso tyttö, 4kg. Näytti ihan pieneltä, totiselta ja tuimalta maalaistalon emännältä, jolla ei ollut edes kaulaa, kun oli niin pullukka. Tuli tunne, että apua, kuka toi on ja miten pärjään?! 😂 Että voi se näinkin käydä, jos ap ymmärsit pointin! Onnea vauvasta!
Ihan normaalia. Mulla oli sama, mutta toisin päin.
Olin aina halunnut pojan, en osannut mieltää itseäni tytön äitinä. Ultrassa jäi sukupuoli aina epävarmaksi ja kaikki enteet ennusti poikaa. Ostin muka sukupuolineutraaleja vaatteita, mutta kyllä mä niitä poikien puolelta ostin.
Kun vauvan sukupuoli selvisi ylimääräisessä ultrassa ennen synnytystä niin oli tosi kova paikka. Ihan ku oisin menettäny mun poikavauvan. Itkin monta päivää.
Syntymän jälkeen oon oppinu rakastamaan tyttöä, enkä enää toivo muuta. Alkuun vauva tuntui vieraalta kun olikin eri, kuin kaikissa haaveissa ja luuloissa.
Ap, puhu asiasta neuvolassa tai jollekin läheiselle. On ihan ok ja luonnollista tuntea noita pettymyksen tunteita. Anna itsellesi aikaa surra haavetta, jonka menetit - mutta muista samalla, että lapsesi on tarkoitettu juuri sinulle ja sille on syynsä, miksi juuri tuo ihana pieni poika pääsi syntymään. :)
Yhdyssanat, voi hyvä ihme, yhdyssanat!
Alue: Aihe vapaa
Opettelisit kirjoittamaan äidinkieltäsi oikein ennenkuin teet lapsia.