naiset - oletko koskaan ihastunut kaveriin joka ei aluksi romanttisessa mielessä kiinnostanut?

Tietynlainen käytös miehen puolelta saattaa kyllä muuttaa naisen ajatuksia miehestä. Tiedän yhden miehen, joka on aika macho ja ärsyttäväkin, mutta toisaalta tosi hauska. Sellainen, joka on hyvä kaverimies. Meistä tytöistä kukaan ei koskaan ajatellut sitä siinä mielessä, vaikka se oli hyvännäköinen js timmi kroppa. Myöhemmin se mies alkoi yrittää yhtä kaveriamme ja oli sitä tyttöä kohtaan huomaavainen ja hellä ja se tyttö alkoi lämmetä sille. Ei siitä tullut suhdetta, koska tapahtui kaikkea muuta. Mutta mies pääsi friendzonelta pois.

Olimme vuosia kavereita ja iän karttuessa meistä tuli todella hyviä ystäviä. Jossain vaiheessa huomasin että mies oli luonteeltaan juuri sellainen mitä halusin.

Ei se kuitenkaan onnistunut se suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli kaveri, jota tapasin muutamanvuoden isommassa porukassa ja joskus jäätiin siitä kaksinkin. Ihastuin, kun lopulta jouduttiin enemmän tekemisiin ja alpin tuntea häntä paremmin. Vahinko vaan, hän taitaa olla jo iskenyt silmänsä yhteen toiseen siinä porukassa. Ehkä en ole ollenkaan hänen makuunsa. Ainakin ollaan paremmat kaverit kuin ennen, aion unohtaa ihastukseni, jos se ei ole molemminpuolista. Viime yön unessa vaan oli...

Niin, olenkin miettynyt että pitäisikö mun hankkia joku nainen ja katsoa tuleeko se mustasukkaiseksi. Mutta vaikka se tulisikin niin ei sitä välttämättä huomaa.

Oletpas tosi ihana ihminen - olet valmis teeskentelemään ihastukselle kaveria, ja huijaamaan vielä toistakin naista joka pahimmillaan rikkoo sydämensä. Oikeastihan olet itsekäs hyväksikäyttäjä, et todellakaan mikään saalis.

Kyllähän minä oikeasti olen sen kaveri ja toosi hyvä sellainen. Ja kyllähän kaikki keinot ovat rakkaudessa sallittuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi nyt, että sanon suoraan, mutta ei sinun kannata jäädä odottelemaan friendzonelle ja pokkuroimaan, josko tytteli muuttaisikin mielensä, ja antaisi armon käydä oikeudesta.

jaa, eli sanot että mahikset mulle ovat tasan nolla?

Todellakin on käynyt. Kiinnostus oli aluksi kyllä sekduaalista, ei tosin ihan heti, mutta hae sitä pilkettä silmäkulmaasi se on tosi tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Olimme vuosia kavereita ja iän karttuessa meistä tuli todella hyviä ystäviä. Jossain vaiheessa huomasin että mies oli luonteeltaan juuri sellainen mitä halusin.

Ei se kuitenkaan onnistunut se suhde.

Toivottavasti se munkin huomaa sen saman.

Ja kiitos kaikille kommentoijille jotka ootte antaneet toivoa että kyllä siitä friendzonesta pääsee pois.

Vetovoimaa joko on tai ei. Joskus se katoaa kun ensinäkemältä kiinnostava mies avaa suunsa. Paljastuvat mädät hampaat tai asenteet.

Ei ole tuollaista tapahtunut. Joissakin tapauksissa olen jollain tavoin tuntenut miehen jo pitemmän aikaa ennen ihastumista, mutta en ole oikeastaan tiennyt hänestä juuri mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vetovoimaa joko on tai ei. Joskus se katoaa kun ensinäkemältä kiinnostava mies avaa suunsa. Paljastuvat mädät hampaat tai asenteet.

Miksei se voisi mennä toisin päin?

Kaksi kertaa on käynyt noin. Ensimmäinen tyyppi ei tehnyt mitään ihmeelistä. Toinen alkoi hakeutua seuraani

selvästi aiempaa enemmän. Olin kyllä jo silloin jonkin verran kiinnostunut hänestä, mutta kun aloimme viettää enemmän aikaa yhdessä, tunteet syvenivät. Ensimmäisen tyypin kanssa seurustelin jonkin aikaa n. 4 vuoden tuntemisen jälkeen. Toisen kanssa aloin seurustella tunnettuamme vähän yli vuoden. Emme ole enää yhdessä, mutta olemme ystäviä. Esimmäisestä tyypistä en ole kuullut mitään eron jälkeen, vaikka hän väitti haluavansa palata ystäväksi.

Mulla kävi vähän noin, paitsi hieman pidemmällä aikavälillä. Ensin olin naiseen ihastunut ja yritin kaikin tavoin lähestyä, mutta ei kiinnostanut. 10 vuotta myöhemmin ajauduimme taas yhteyksiin, nainen suhteessa ja jatkoimme viestittelyä ihan kaveripohjalla. Sitten naisella tuli ero ja aloin ilmeisesti kiinnostamaan vähintäänkin jonkinlaisena hätäpakkauksena siihen eromasikseen (käynyt muutamankin kerran naisten kanssa). Harmi, 10 vuotta sitten olisin ollut onnessani.

Ei kannata jäädä maisemiin. Se on kivaa huomata sillä mimmillä uus kundi kierrossa ja sitten tullaan duuniin samoissa vaatteissa, jos tiedät mitä tarkoitan.

Siinähän mietit mitä kaikkea tapahtui, kuinka hän hitaasti otti ihastuksesi ja kukaan, siis kukaan ei todellakaan ajatellut sinua missään vaiheessa.

Miespuoliseen ystävään olen ollut ihastunut aika tosissani, ja aika moni kaverikin on ollut. Mutta ei se tilanne ole silloin alkanut niin, että mies on jotenkin alussa ollut kiinnostunut. Vaan että oikeasti on oltu ystäviä, ja sitten on ihastunut siihen tyyppiin.

Joskus parikymppisenä opiskellessani aloin hengaamaan erään luokan pojun kanssa. Oltiin tiiviisti yhdessä ja touhuttiin kaikenlaista. Mies tais jo viikon jälkeen kysyä tulisko meistä mitään ja sanoin ei ikinä kun olin kiinnostunut toisesta silloin (jonka kanssa mitään ei ollut edes tapahtunut). Jatkettiin kuitenkin kavereina syksystä seuraavalle vuodelle, päädyttiin sänkyyn ja saman vuoden puolella muutettiin yhteen.

Oli kyllä kärsivällinen mies, itse en jaksais!

Meinasin ensin vastata että kyllä, mutta sitten tajusin, että oikeasti olin heti häneen tutustuttuani tosi ihastunut hänen persoonaansa. Oli vaan silloin niin ylipainoinen ja epävarma, että mulla ei ollut oikein mitään fyysisiä haluja häntä kohtaan.

Mies kävi toisella puolella Suomea opiskelemassa korkeakoulututkinnon ja laihdutti 20 kg, minkä jälkeen aloin nähdä hänestä parisuhdehenkisiä unia, alitajunta vissiin heräsi. Tein sitten aloitteen ja nyt olemme yhdessä ja toimii todella hyvin.

Eli hanki hyvä koulutus ja pistä kroppa kuntoon..? Mutta sekään tuskin auttaa, jos nainen tykkää persoonastasi vain kaveritasolla. Tässä tapauksessa mies ei itse ikinä yrittänyt "tyrkyttää" itseään minulle.

Saanena antaa yden vähän yksinkertaisen muehen välikommentin. Itse en ole aina salma ihastunut saati rakastunut. Mutta saattaisi olla tympeää, jos pidemmän ajan kuluttua ihminen, jota olen alkanut pitämään jo kaverina tai jopa ystävänä alkaisi yks- kaks tai vaivihkaa osoittaa merkkejä, että hän haluaisi parisuhteeseen kanssani. Toki on vaikea sanoa, että mikä on riittävän pitkä aika, kun asiat on -koputtaa puuta- toistaiseksi edenneet aina omalla painollaan...   

Vierailija kirjoitti:

Miespuoliseen ystävään olen ollut ihastunut aika tosissani, ja aika moni kaverikin on ollut. Mutta ei se tilanne ole silloin alkanut niin, että mies on jotenkin alussa ollut kiinnostunut. Vaan että oikeasti on oltu ystäviä, ja sitten on ihastunut siihen tyyppiin.

Sä nyt vaan luulet. Se on kyllä aika yleinen strategia komeille miehille toi että ollaan vaan ystäviä eka. Kun kyllä ne tietää et se oma markkina arvo vaan nousee naisten silmissä kun ne alkavat ihmettelemään mitä vikaa mussa on kun tuo ei tee mulle aloitetta.

Vierailija kirjoitti:

Meinasin ensin vastata että kyllä, mutta sitten tajusin, että oikeasti olin heti häneen tutustuttuani tosi ihastunut hänen persoonaansa. Oli vaan silloin niin ylipainoinen ja epävarma, että mulla ei ollut oikein mitään fyysisiä haluja häntä kohtaan.

Mies kävi toisella puolella Suomea opiskelemassa korkeakoulututkinnon ja laihdutti 20 kg, minkä jälkeen aloin nähdä hänestä parisuhdehenkisiä unia, alitajunta vissiin heräsi. Tein sitten aloitteen ja nyt olemme yhdessä ja toimii todella hyvin.

Eli hanki hyvä koulutus ja pistä kroppa kuntoon..? Mutta sekään tuskin auttaa, jos nainen tykkää persoonastasi vain kaveritasolla. Tässä tapauksessa mies ei itse ikinä yrittänyt "tyrkyttää" itseään minulle.

Jep jep looks money status mutta eihän niitä tasoja oo olemassa.

Mä tutustuin 16-vuotiaana 19-vuotiaaseen poikaan. Pyörittiin samoissa paikoissa paljon, kundi kyllä selvästi yritti iskeä, mutten ollut kiinnostunut. Meistä tuli ihka aitoja ystäviä.

16 vuotta myöhemmin lähdettiin yhdessä viettämään iltaa ja päädyttiin ensin suutelemaan ja siitä sänkyyn.

Se oli siinä. Nyt ollaan viidettä vuotta yhdessä.

Kerran luultiin kännissä että ihastuttiin vanhan kaverin kanssa, selvin päin kun pussattiin niin kiusallisesti huomattiin että mitään kipinää ei ollut. Kaveruus vähän hiipui sen jälkeen mut ei loppunut kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miespuoliseen ystävään olen ollut ihastunut aika tosissani, ja aika moni kaverikin on ollut. Mutta ei se tilanne ole silloin alkanut niin, että mies on jotenkin alussa ollut kiinnostunut. Vaan että oikeasti on oltu ystäviä, ja sitten on ihastunut siihen tyyppiin.

Sä nyt vaan luulet. Se on kyllä aika yleinen strategia komeille miehille toi että ollaan vaan ystäviä eka. Kun kyllä ne tietää et se oma markkina arvo vaan nousee naisten silmissä kun ne alkavat ihmettelemään mitä vikaa mussa on kun tuo ei tee mulle aloitetta.

Huokaus. Kyllä meitä miehiä (tuskin olen ainoa) on jotka haluamme olla naiselle mahdollsiesti vain ystävä tai kaveri ilman taka-ajatuksia siitä, että pidemmällä aikavälillä tai sopivan tilaisuuden tullen tekisimme selväksi, että haluammekin naisen parisuhteeseen kanssamme.  Tai haluaisimme ainakin harrastaa seksiä hänen kanssaan. Minua ainakin jurppisi, jos joku olettaisi pitvän jokaista naista aina enempi vähempi kumppaniksi sopivalta tai olettaisi minun alati arvioivan kuinka hyvin tai huonosti se tai tuo nainen suoriutuisi seksistä kanssani.  

Kolmanneksi miksi kukaan nainen, joka itse kokee tai tuntee miestä kohtaan erityistä puoleensa vetävyyttä tee itse aloitetta miehelle. - Tietysti on riski, että saa mieheltä yystä tai toisesta rukkaset, mutta mitä sitten?  Aika moni meistä on joskus saanut rukkaset, eikä elämä siihen kaadu. Jos kohta ei pakkien saaminen kivaakaan ole.