Olivatko kiusaajani oikeassa?
Lapsena leikin, söin, elin ja nukuin kuin kuka tahansa normaali lapsi. Kiusaajani haukkuivat minua joka asiasta. Esimerkiksi olin nolo, kun leikin. Ruma, kun puin vaatteet. Lihava, kun söin jne. Nyt olen kauniimpi, hoikempi ja koulutetumpi kuin moni kiusaajani. Kuka oli oikeassa?
Kommentit (23)
Kiusaaja luulee itse olevansa oikeassa kun ei siedä kiusattua. Hänelle pitää kertoa että hän on väärässä ja muiden ei ole niin vaikea niitä ominaisuuksia sietää. Arvomaailma saadaan kotoa jolloin sitä on vaikea kyseenalaistaa.
Kiusaaja saa ympäristöstä helposti mukaan ihmisiä, tätä en ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kiusaajat faktatasolla olivat monessa asiassa oikeassa: olin muita tummempi (isä kreikkalainen), olin outo (asperger), olin ruma. Mutta: ihminen saa olla sellainen kuin on eikä oikeuta kiusaamista. Kiusaajat on aina väärässä kiusaamisessa silloinkin kun kiusaamisessa käytetyt haukkumasanat pitää paikkaansa.
Kiusaaja ei saa kiusata, mutta kiusattu saa uhriutua vielä vuosienkin päästä kirjoittamalla elämäkerrassaan itsestään sen sankarin ja kaikista muista syypäitä kaikkiin ongelmiin? Kiusaaja pitää muuttua, mutta kiusatun ei? Kaksinaismoralistista.
Kiusaaja vastustaa toisen olemassaoloa, pyrkii alistamaan ja pitämään huonommassa asemassa. Tahallisen, satuttavan käytöksen oikeutukseksi hänen mielestään riittää mitä vähäpätöisinkin asia.
Kiusaamisen vastustajan mielestä ongelmia eivät ole ihmisen ominaisuudet, jotka eivät satuta ketään, vaan teot jotka satuttavat.
Ero on selkeä, mutta oletkin trolli.
Kaksinaismoralismia harjoittaa se kiusaaja, jonka mielestä muiden tallominen on ok, mutta hänen omaa käytöstään ei saisi arvostella lainkaan.
Ehkä näin, mutta syynä on kiusaajan aiheuttama trauma. Luuletko että joku huvikseen uhreutuu? Kyllä siihen on syynä kipu ja juurikin kiusaajan aiheuttama vamma. Kiusaaja ei myöskään muutu ihmisenä koskaan: on hyvä saada jatkuva muistutus että käytös pysyy mielessä.