Veganismi ja sosiaalinen elämä, miten toimitte arvon vegaanit, sekaanit tai vegetaristit?

Vegaaniulisijat voivat painua saastamoisen pippurintynkään samoin tein, jos pelkästään otsikko aiheuttaa ripulia näppäimistöltä kohti aaveen kommenttikenttää.

Asiaan.

Olen pitkän linjan kasvissyöjä. Into kasvissyöntiin minulla henkilökohtaisesti pohjautuu ekologisiin, aatteellisiin ja osittain terveydellisiin syihin.

Olin noin 16 -vuotiaasta 19 -vuotiaaksi täysin vegaani. Ikää jo sen verran, että siitä ajasta on aikaa, ja voin sanoa, että elämä vegaanina 90-luvun alussa oli ankeaa.

Olen elellyt tähän ikään asti kummempia miettimättä kasvispainotteisella lakto-ovo -meiningillä välillä myös kalaa syöden. En myöskään kieltädy sunnuntai(naudan)paistista vaikka anopilla käydessämme 1-2 krt. vuodessa.

Nyt vaan iski sellainen olo, kun veganismi on nykyään niin helpoksi tehty (Facebook -ryhmien tuki, listat tuotteista, kaupoissa olevat valmiiksi vegaaniset tuotteet <3), miksen alkaisi taasen vegaaniksi?

Ainut taitaa olla tämä sosiaalinen elämä ja kontaktit. Töissä ei saa johtoasemassa varsinkaan naisena erottua joukosta, eikä varsinkaan työlounaalla tai muilla tapaamisilla. Muuten haistattaisin shaibat, mutta tilanteeni on siinä että haluan edetä, ja eteneminen vaatii näitä puuduttavia lounaita ja syöminkejä.

Annanko huonon kuvan jos toivon esim. illallisella keittiöltä omaa annosta (jos ravintola) tai kokouspöytään tuon omat tarjottavat: esim. vegaanisia läskipullia kermavaahtoineen/hilloineen kaikille jaettavaksi? Enkä sano sen enempää.

Av -raati, olkee hyve!