Mä kannan vastuuni asioista, toisin kuin useat keskiluokkaiset tai köyhät, koska olen rikas

Nimittäin puoliensa pitäminen omassa elämässä on vastuun kantamista. Itse on vastuussa kaikesta aina ja ikuisesti, että osaa pitää puoliaan ja pitää myös puolensa, eikä uhrimaisesti valita, kun ei tullut opeteltua kotiläksyjä ja joku isompi ja vahvempi antoikin köniin. Moni täällä kuvittelee, että ies niskassa kulkeminen on vastuunkantamista, mutta kyllä se on vastuunpakoilua. Ikeen niskaansa ottanut ihminen ei ole pitänyt puoliaan eikä vastannut siitä, että pysyy onnellisena kaiken aikaa. Hän vastaa siitä, että itsestään tuli katkeroitunut, rasittava sitruuna, jota ympäristö ei jaksa kuin säälistä.
Pahimpia uhriutujia ovat keskiluokka, "ne joiden tilipussista köyhiä elätetään", ruikuti ruikuti. Köyhät ovat nettosaajia, joiden ei siksi tarvitse valittaa ja oikeasti rikkailla taas on varaa maksaa veroja.
Minulle on nillitetty, että masentuminen on muka vastuunpakoilua. Se on monesti tärkeä välivaihe omien puoliensa pitämisen saavuttamiseen. Ei kannata tehdä mitään, jos ei onnistu pitämään siinä puoliaan. Kannattaa ennemmin masentua ja hoidattaa masennusta eli puoliensa pitämiskyvyttönyyttä. Ja siis saada oppia, apua ja tukea siihen, että oppii pitämään puolnsa. Tai sen esteenä olevat henkiset rakenteet murretaan ja poistetaan.
Minua niin huvittaa, kun vastuunpakoilijat huutelee, että en kanna vastuutani. Niillä, jotka eivät anna muiden sortaa ja jotka aidosti pitävät huolta asioistaan ja itsestään ja pitävät puolensa ei ole aikaa eikä mitään tarvetta itkeä muiden vastuunkannon perään. Muiden vastuunkannosta itkeminen on vain merkki siitä, ettei ko. ihminen halua itse huolehtia siitä, mikä sen toisen pitäisi tehdä. Jos se ei sille ihmiselle kuulu, niin miksi se häntä liikuttaisi, ja jos taas kuuluu, niin hoida asiasi sitten.
Meillä rikkailla on aina vastuu omasta elämästämme. Me osaamme pitää puoliamme köyhiä paremmin keskimäärin, koska kun paska osuu tuulettimeen, me selviämme siitä rahalla. Köyhä hautautuu liejuun ja menehtyy. Rahalla saa siis terapiaa, kotiapua, valita asuinpaikkansa, reissuja seurueissa jne. Rikkaalla ei yksinkertaisesti voi olla sellaista asennetta, että jokin asia olisi kenenkään toisen, kuin hänen itsensä vastuulla, koska rikas voi käytännössä katsoen aina auttaa onneksi itseään.