Bussissa seisovat ihmiset

Joillakin kyse on pelkästään periaatteesta. Pääkaupunkiseudulla näkee jopa vanhuksia, jotka seisovat esim. raitiovaunussa koko matkan, vaikka olisi kuinka paljon tyhjiä paikkoja, ja vaikka kaatuminen on heille vaarallista. Raitiovaunun kuljettaja voi joutua tekemään äkkijarrutuksen, jos vaikka jalankulkija juoksee suoraan eteen tai joku autoilija törttöilee. Silti jotkut eivät voi istua alas, koska ovat omasta mielestään niin hyväkuntoisia, etteivät kehtaa istua.

Minulle on kerran jopa jyrkissä rullaportaissa vanha ukko tullut inisemään ohittaessaan, miten hän aina kävelee nämä portaat ylös. Vieressä olisi ollut tavallisetkin portaat, joita pitkin kävellä, jos kuvittelee elävänsä sillä pidempään.

Kylläpä on paljon selkävammaisia perustelemassa käytäväntukkona seisomista.

Oikeasti nämä on ihmispelkoisia reppanoita jotka eivät uskalla istua toisen vieressä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siellä bussissa saa seistä ja voi olla ihan jokin syykin miksi seisoo. Mutta on kyllä myönnettävä, että itsekin olen muutaman kerran hieman huolestuneena katsonut, kun joku seisoo varsin epävakaisen oloisesti vaunujeni vieressä bussissa. Kahdesti on ollut sellainen läheltä piti tilanne, että joku on meinanut horjahtaa vaunujeni päälle.

Ai lattemamma ei jaksa kävellä? 

Käveletkö itse 25km töistä kotiin? Kyllä mä vaikka viereiseen kaupunginosaan kävelen, mutta en nyt sentään koko päivää istuta taaperoita vaunuissa, että löntystän kokonaan toiseen kaupunkiin.

Ja muutenkin nuo "lattemammailu"-ajat ovat mulla jo ohi. Käyn töissä. Aamulla maksan bussilippuni, kun menen töihin. Isä vie lapset päiväkotiin vähän myöhemmin aamulla, mä sitten haen heidät iltapäivällä ja sitten kuljen vaunuilla ilmaiseksi kotiin. Eli en ole mikään kotona makailija ja kahvilassa istuja. Ei kaikki vaunujen kanssa kulkijat ole vanhempain- tai hoitovapaalla. Ei äidit ole jotain yhteiskunnan loisia, joita saa sättiä ja katsoa vinoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä keskivälikössä seiskööt kuinka tykkäävät, mutta minua rasittaa ne ruuhkabussissa käytävälle seisomaan jäävät, jotka eivät istu, vaikka paikka vapautuisi nenän alta. Helpottaisi paljon muiden oloa, jos kaikki istumapaikat täytettäisiin ja käytävät jäisi mahdollisimman tyhjäksi liikkumista varten.

Miksi istuisin? En ole laiska palstavalas jonka elämäntehtävä on roikkua netissä maaten ja istuen 

Tai sitten ne keskivälikössä seisovat, jotka eivät siirry bussin takaosassa oleville vapaille istumapaikoille tai edes taaksepäin käytävällä vaan tukkivat kulkureitin käytävällä seisovilta, jotka ahtautuvat yhä tiiviimmin ja tiiviimmin ruuhkabussissa käytävän etuosaan. Lisäksi nämä tientukkeet vaikeuttavat bussista ulospääsyä.

Minä seison bussissa, koska jalkani, tarkemmin sanottuna reiteni, ovat hirveän pitkät. Ne kumpikin on joko pidettävä käytävällä tai nostettava polvet edessä olevan istuimen puoliväliin. Tämän lisäksi olkavarsikosketus tuntemattomiin ihmisiin inhottaa. Siksi olenkin ajanut vain omalla autolla viimeiset 25 vuotta, julkisilla vain pakon edessä. Ja aina seisten.

Tarkoitetaan varmaan tätä, kun väitetään, että Suomi on lapsivihamielinen maa. Olet äitiyslomalla tai hoitovapaalla loinen, joka ei saisi sen lapsen kanssa näyttäytyä edes julkisessa liikennevälineissä. Itse en ainakaan ole ollut päättämässä siitä, että se joukkoliikenne ei rattaiden kanssa maksa mitään, enkä aio tuntea huonoa omaatuntoa käyttäessäni tätä hyväksi. Käyttäisin kyllä joukkoliikennettä ihan yhtä paljon, vaikka joutuisin sen lipun ostamaan. Kaikilla ei ole palveluja kävelyetäisyydellä. Aion jatkossakin käydä tekemässä ruokaostokset vähän kauempana edullisemmassa kaupassa, vaikka sinne joutuukin menemään bussilla.

Minua ei ne seisoskelijat häiritse muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Voisiko sen hillittömän kokoisen repun vaikka riisua? Muut pääsisivät huomattavasti helpommin ohi. Joskus nämä ison repun kanssa seisojat ovat lähellä huitoa rattaissa istuvaa lasta päähän. Kerran eräs laukkuja olalleen heilauttava osui pyörätuolissa istuvaa naamaan.

Muutaman kerran olen myös joutunut kieltämään rattaiden aisasta kiinni pitämisen. Miksi ihmeessä ei voi pitää bussin tangosta kiinni? Joudun itse pitämään aisasta kiinni, että rattaat pysyvät pystyssä. En halua, että rattaat kaatuvat sen takia, että joku haluaa seistä juuri puoli metriä vieressäni puolityhjässä bussissa.

Seison mielummin bussissa jos minulla on vain parin pysäkinvälin matka, tai minulla on iso laukku tai muuten paljon kantamuksia, penkissä tavarat tekevät turhan tukalat oltavat.

Olkoon vaikka tuhat selkävammaista tässä ketjussa, niin samaa sanon minäkin. Lääkärikin oli samaa mieltä että seisten kannattaa matkata, kun hain kipulääkkeet iskiakseen ja sanoin että selkä kipeytyy istuessa, esim. bussimatkalla. Jos kyytiin änkeää useammat vaunut, niin silloin menen istumaan tai hyppään kyydistä ja vaihdan seuraavaan bussiin, tai kävelen. 

Ne seisovat, koska voivat.

Minulla on kaksi syytä. Toinen on matkapahoinvointi, joka alkaa pulputa bussin heilahdellessa. Pystyn paremmin vastaamaan bussin liikkeisiin seisten ja pitämään kurissa oksetusolon. Toinen syy on se, että usein olen bussilla liikkeellä koululuokan kanssa, ja kun liki 30 teiniä hajaantuu ympäri autoa, pystyn paremmin pitämään silmällä kaikkia, kun seison keskikohdassa. Koulussamme vaaditaan hyvää käytöstä, ja myös siirtymät bussilla ovat kouluaikaa. Jälkkää pukkaa, jos alkaa huutaa rivouksia mummoille.

Peräpukamat, selkävaivat, polvivaivat, istumatyö, klaustrofobia (normaalissa penkkivälissä jonkun vieressä on aika ahdasta välillä) jne.