Lue keskustelun säännöt.
Miksi tarinoiden vanhuksena sen oikean rakkaan löytävistä pitäisi lohduttaa sinkkua?
11.04.2019 |
Jos mä tapaan oikean kumppanin vasta eläkeikäisenä, en saa esimerkiksi koskaan perhettä ja lapsia. Miten se mahdollisuus että tapaa jonkun vanhuksena tai vaikka keski-iässä, auttaa surussa perheettömäksi jäämisestä?
Kommentit (4)
Kaikille perheen perustaminen ei ole tärkein tai ainoa syy tai syy ollenkaan sille, että haluaisi löytää puolison. Tunnen ihmisiä, jotka haluavat parisuhteeseen ilman sen kummempia toiveita lapsista.
Minulle naimattomana sinkkuna pysyminen tuntuu mieluisammalta vaihtoehdolta kuin naimisiin meneminen ilman lasten hankkimista. Jos menisin naimisiin, haluaisin lapsiakin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä on muutakin onnelliseksi tekevää kuin parisuhde. Kannattaa keskittyä muihin asioihin eikä antaa elämän mennä pilalle, jos ei löydä sopivaa puolisoa. Maailmassa on paljon muitakin hyviä asioita.
Ymmärrän hyvin, etteivät ne lohduta, mutta ei kannata kauhean nuorena ryhtyä synkistelemäänkään. En oikein tiedä pitäisikö raivostuttaa, säälittää vai mitä sellaiset henkilöt, jotka ovat jo todella nuorena "päättäneet" katkeroitua ja valittaa siitä, etteivät koskaan voi kelvata kellekään.
Kuten tuossa edellä sanottiin, elämästä kannattaa nauttia, sillä juuri kukaan ei ainakaan ihastu ihmiseen, joka vain surkuttelee kohtaloaan.
Koska ajatellaan että parempi myöhään kun ei milloinkaan, ja että parisuhde ilman perhettäkin on tyhjää parempi. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato ja eli Toivossa.