Olen niin uupunut köyhyyteen, en jaksa
Perheemme elää lähes kädestä suuhun. Mies tekee matalapalkka-alalla töitä, itse olen vauvan kanssa kotona. Vanhempi lapsi on eskarissa. Etsin koko ajan töitä, mutta työt ovat niin kiven alla kuin olla ja voi, olen etsinyt oman alan töiden lisäksi ihan mitä tahansa muuta, ja vain yhden kerran on edes työhaastatteluun kutsuttu.
Elimme toimeentulotuellakin paremmin, kuin nyt, ja silti emme ole oikeutettuja nyt saamaan sitä. Auto on pakollinen töiden takia, ja iso menoerä sekin.
Oon uupunut. Elämme todella tarkan budjetin mukaan, ja silti ei meinaa rahat riittää. Mitään lehtitilauksia tai muita turhia ei ole, ei alkoa käytetä, ei tupakoida, ruoat ostetaan kauden mukaan ja -60% alennuksista. Kaikki ylimääräinen on myyty kirpputorilla.
En jaksa. :(
Kommentit (52)
Juuri nyt elämä tuntuu vaikealta. Veikkaan, että olet nuori äiti. Jo yksin äitiyteen kasvaminen, perhe-elämään tottuminen vie voimia. Usko huomiseen, usko että asiat selviytyvät. Katso eteenpäin elämässä. Surkuttelu ei nyt auta. Ryhdy selvittämään aktiivisesti, mitä työtä on tarjolla. Ota vastaan työ - ja vie lapsi päivähoitoon. Mutta jos olet yhä perhevapaalla, vietä se loppuun. Mutta sitten on aika toimia. Hyvä olisi, että saisit lapsen hoitoon. Sinulle jäisi päivällä aikaa ja energiaa ryhtyä etsimään määrätietoisesti työtä. Se vie paljon aikaa.
Köyhyys väistyy hiljalleen, kunhan saat työpaikan.
Työn teko on ratkaisu, koulutus tai muutto työn perässä nuorille ihmisille on järkevää. Ei tukien varaan tai senttien laskemiseen voi koko elämää perustaa. Itse on autettava itseään.
Varaa aika diakonille. Seurakunnilla on varaa auttaa. Ruoka-apu olis parasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet muutenkin väsynyt.
Kysy,onko teillä oikeutta vaikka tuettuun lomaan.
Jaksamista.Kun meillä oli rahasta tiukkaa, meille ehdotettiin tuettua lomaa. Otin niistä sitten selvää, ja totesin, että niistä jää matkoineen niin paljon maksettavaa itselle, ettei meillä ole sellaiseen varaa. n.
Niin no sehän riippuu ihan siitä, kuinka kaukaa hakee lomapaikkakohdetta. Jos esim. Asuu Tampereella, voi hakea lomaa Ikaalisten Kylpylästä, sinne on 60km matkaa.
Vierailija kirjoitti:
Työn teko on ratkaisu, koulutus tai muutto työn perässä nuorille ihmisille on järkevää. Ei tukien varaan tai senttien laskemiseen voi koko elämää perustaa. n.
Samaa mieltä. Ymmärrän, ettei ole kovin houkuttelevaa muuttaa pieneltä paikkakunnalta, jossa eläminen on edullista, vaikka pk,-seudulle, töiden takia, mutta toisaalta, jos lähtee muualle töihin vaikka edes 1-2 vuodeksi, niin sen jälkeen voi olla helpompi löytää töitä kotipaikkakunnalta. Ainakin paremmat mahdollisuudet työllistyä, kuin että olisi ollut sen 1-2 vuotta työttömänä
Sama köyhyys riivaa täälläkin. Kun ostin lapselle lelun, joudun pian taas lainaamaan tutuilta. Aina kun ostan jotain, pitää jättää muuta ostamatta. Onneksi on asumistuet ja pienet elarit, kun mies veti ritolat vai potkinko itse hänet pois,en muista enää, kun köyhyys hapettaa aivot ja joka päivä pelkään, että pohja putoaa lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä kumma näissä köyhyysperheissä, että kaikennäköisiä asioita vaan mystisesti tapahtuu heille. Heillä itsellä ei ole koskaan mitään osuutta niihin. Syytetään muita omista virheistä.
Itse taas olen huomannut että ei ketään syytetä vaan tarinat on niin surkeita että oikeistoa äänestävät tuntevat syyllisyyttä ja sitä kautta sitten hyökkäävät heikompiosaisten kimppuun.
Sitä on muuten aika kauhea lukea. Mitä ne leivänpäälliset on heiltä pois?
Eikö joskus voi elää parempiosaisena vähän vähemmällä?
Ei minua haittaa verotus. Tervemenoa vaan USA:an jos ei verotus kiinnosta.
Minä en henk.koht kykenisi elämään hyvällä omalla tunnolla leveästi samaan aikaan kun muut kärsii ja näkee suoranaista nälkää.
Syyllisyyttä se on ja jos sellaista tuntee niin se kertoo ettei ole sydämeltään ihan läpimätä.
Syyllisyyttä siitä että itse on kouluttautunut ka säästänyt ylimääräiset joten nyt on turvattu elanto, ja joku muu on juonut nekin rahat? No en kyllä tunnesyyllisyyttä :D
Niin että leikataan lapsilta koulutuksesta ja vanhuksilta...
Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Työn teko on ratkaisu, koulutus tai muutto työn perässä nuorille ihmisille on järkevää. Ei tukien varaan tai senttien laskemiseen voi koko elämää perustaa. Itse on autettava itseään.
Tuo kuulostaa optimistiselta. Itsekin nuorena parina lähdettiin noin 22-vuotta sitten reissuun etsimään töitä ja ihan kivojakin työpaikkoja tuli. Sitten viimeiset 8-vuotta on menty säästöistä nipistäen.
+45v pariskunta ja kaksi lasta.
Enää ei viitsisi muuttaa kun lapsella on ystäviä ja koulu, jossa viihtyy. Sen verran on muutettu tuona aikana.
Pikaisen laskelman mukaan on muutettu ympäri maata 18 kertaa lyhyiden työsuhteiden perässä.
Vaimokaan ei ole saanut virkaa vaikka on kokemusta opettajuudesta on. Valitettavasti ei enää tule sijaisuuksiakaan, kun äitiysloma ja työttömyys vei "kokemuksen".
Auto on myyty ja viimeiset tonnit säästötilillä. Niistä me lähinnä nipistetään ja yritetään ylläpitää illuusiota lapsille että kaikkea on ja ollaan hyvätuloisia.
Ei niillä 8e tunti hommilla rikastu. Lähinnä pitää kokoajan nipistää säästötililtä.
T: keskiluokkaista elämää kerran päässeet maistamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työn teko on ratkaisu, koulutus tai muutto työn perässä nuorille ihmisille on järkevää.
Pikaisen laskelman mukaan on muutettu ympäri maata 18 kertaa lyhyiden työsuhteiden perässä.Vaimokaan ei ole saanut virkaa vaikka on kokemusta opettajuudesta on. Valitettavasti ei enää tule sijaisuuksiakaan, kun äitiysloma ja työttömyys vei "kokemuksen".
nMålik olen muuttanut lyhyiden työpätkuen perässä vaikka kuinka monta kertaa ja vieläkin teen pätkätöitä. Eli niistä muutoista ei ole oikeastaan ollut mitään hyötyä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työn teko on ratkaisu, koulutus tai muutto työn perässä nuorille ihmisille on järkevää. Ei tukien varaan tai senttien laskemiseen voi koko elämää perustaa. Itse on autettava itseään.
Tuo kuulostaa optimistiselta. Itsekin nuorena parina lähdettiin noin 22-vuotta sitten reissuun etsimään töitä ja ihan kivojakin työpaikkoja tuli. Sitten viimeiset 8-vuotta on menty säästöistä nipistäen.
+45v pariskunta ja kaksi lasta.
Enää ei viitsisi muuttaa kun lapsella on ystäviä ja koulu, jossa viihtyy. Sen verran on muutettu tuona aikana.
Pikaisen laskelman mukaan on muutettu ympäri maata 18 kertaa lyhyiden työsuhteiden perässä.
Vaimokaan ei ole saanut virkaa vaikka on kokemusta opettajuudesta on. Valitettavasti ei enää tule sijaisuuksiakaan, kun äitiysloma ja työttömyys vei "kokemuksen".
Auto on myyty ja viimeiset tonnit säästötilillä. Niistä me lähinnä nipistetään ja yritetään ylläpitää illuusiota lapsille että kaikkea on ja ollaan hyvätuloisia.
Ei niillä 8e tunti hommilla rikastu. Lähinnä pitää kokoajan nipistää säästötililtä.
T: keskiluokkaista elämää kerran päässeet maistamaan
Öö miksi teette alanne ulkopuolisia hommia?
Siis jos on koulutus niin älkää nyt vaan tehkö mitään muita hommia. Se on ihan varma ettette tule saamaan oman alanne hommia koskaan, jos siivoilette tai teette jotain muuta orjatyötä höhlät!
Vierailija kirjoitti:
Sano Intian kaatopaikoilla eläville lapsille olevasi köyhä ja vähäosainen.
Kaikki on suhteellista. Suomessakin olet "köyhä" tietyn mittapuun mukaan. Ei meidän elämämme parane täällä sillä että vertailemme elämäämme heidän elämäänsä, toki kurjat oltavat heillä varmasti on ja tehkäämme nykyajassa sen kaltaisia päätöksiä yksilöina sekä yhdessä jotta maailmasta tulisi reilumpi ja parempi paikka elää tulevaisuudessa niilekin jotka nyt sitä ovat vailla. Toisaalta moni "kehitysmaassa" asuva ihminen vaikuttaa todella onnelliselta "köyhyydestä" huolimatta. Ymmärrän, heillä on yhteisöllisyyttä sekä selkeä rooli josta he saavat "sisäisen" arvostuksen. Joskus ajattelen heidän olevan enempi ihmisiä kuin me kyborgit täällä jotka koitamme pitää yllä jotain kyseenalaista koneistoa joka puskee ilmoille katkeraakin katkerampaa pahanolon savua.
Muista ap. Köyhyys ei ole ikuista. Tärkeintä on hengittää raikasta kevätilmaa.