Kaverille lainaaminen
Hei, nyt tartten apua ja mielipiteitä.
Lainasin kaverilleni 1400 euroa tämän vuoden alussa, koska
hän vaikutti niin epätoivoiselta ja halusin auttaa. Olen tuntenut
hänet pitkään ja tykännyt hänestä. Teimme maksusuunnitelman,
jossa hän maksaa tuon pois pienissä erissä. Piti aloittaa tammikuun lopulla tai helmikuussa takaisinmaksu,
koko ajan on siirtynyt tuo pienen eränkin maksu. En ole saanut vielä
mitään takaisin. Itse en toki rahapulassa ole, mutta ei käyttötililläni
kovin suuria summia ole. Lisäksi hän on kesälläkin lähdössä reissuun. Siksi
tuntuu käsittämättömältä tämä. En haluaisi olla ilkeä, mutta en
hyväksy hänen mm. valehtelua asiassa. Tuntuu tosi vastuuttomalta
ja petosmaiselta.
Kommentit (33)
En tiedä mikä siinä on, että lainaamisesta koituu niin usein kaikenlaista hankalaa draamaa ja mielipahaa.
Pitkäänkin tuntemani mukavan ja luotettavan oloinen ihminen saattaa muuttua aivan päinvastaiseksi, kun olisi lainan takaisinmaksun aika. Todellinen rahanpuute on eri asia, sen voi ymmärtää. Mutta kun jotkut ovat sellaisia, että vaikka rahaa olisi, silti ei makseta, edes pientä erää kerrallaan. Mieluummin shoppaillaan tai mennään reissuun.
Mistä tulee röyhkeä asenne sitä ystävää/sukulaista kohtaan, joka on tehnyt sen palveluksen, että lainaa rahaa ja yleensä korottomasti? Lainanantajaan aletaan suhtautua kuin itse paholaiseen, kun tämä kehtaa haluta omat rahansa joskus takaisinkin. Onko joillekin todella näin epäselvää, mitä tarkoittaa LAINA?
Lainanantajan roolissa oleminen on yleensä todella epämiellyttävää. Vaikka alkuperäinen tarkoitus on vilpittömästi auttaa toista - tekemättä kuitenkaan hyväntekeväisyyttä - niin seuraavaksi olo saadaan tuntumaan kusipäiseltä. Saatan joutua kysymään velkoja takaisin monta kertaa, mutta toinen panttaa vastaamista ja kaikin tavoin välttelee asiaa. Vastaukseksi saattaa tulla äkäinen maksan kyllä ja että ei tarvitse muistuttaa. No, en sitten muistuta. Mutta jos en moneen kuukauteen muistuta, niin seuraavalla kerralla toinen onkin jo vähän hämmentynyt, että ai mikä velka.
Ja jos annan tällaisesta toiminnasta palautetta, niin puolustukseksi tulee, että aina hän on ennenkin velkansa maksanut! Niin, vaikeimman kautta. Ja ei olisi maksanut sittenkään, jos en olisi itse joutunut velan olemassaolosta monta kertaa muistuttamaan. Mutta minun pitäisi kaikesta hankaluudesta huolimatta olla vielä kiitollinenkin.
Ja kaiken tuon keskellä tiedän, että rahaa ihmisellä on monta kertaa ollut, ne on vain haluttu käyttää muuhun kuin velanmaksuun. Jos laitan asiasta viestiä silloin kun toisella on rahaa, seuraa hiljaisuus. Jos kysyn asiasta vasta sitten kun rahat on tuhlattu, voikin shoppailija vastata hyvällä omallatunnolla: "Ei ole rahaa."
Yksi röyhkeimmistä oli ehkä se kerta, kun ennestään velallinen sanoi, että jos lainaan hänelle lisää rahaa, niin maksaa seuraavalla viikolla kaikki velat takaisin. Sanoin etten lainaa lisää, mutta kiva että pystyy maksamaan vanhat velat. Ja siihen hän sanoi, että ei hän siinä tapauksessa maksa. Ja muitakin tällaisia temppuja on ollut, että minun on pitänyt tehdä jotain ylimääräisiä palveluksia tms., edellytyksenä omien rahojeni takaisin saamiselle.
Ja siis tuo sama ihminen pitää itseään kunniallisena, kun on aina lopulta kuitenkin maksanut. Siitä hän ei välitä, että minulle lainaamisesta ei ole ollut kuin pelkkää harmia ja turhaa stressiä.
Se, että LOPULTA saan omat rahani takaisin, ei riitä korvaukseksi siitä KOKEMUKSESTA.
Minusta sen pitäisi mennä niin, että jos lainaan toiselle korottomasti, se vaiva ja vastuu pitäisi olla hänen, ei minun. Mutta turha toivoa, että velanottajalla olisi tämä sama käsitys. Sen sijaan olen kokenut enimmäkseen nöyryyttämistä.
Miten olen sitten sortunut lainaamaan tuolaiselle ihmiselle uudestaan? En lainaakaan heti, mutta pitemmän ajan päästä olen sortunut. Muistutan miten viimeksi meni, ja minulle vastataan: "No siitähän on jo aikaa. Ja aina mä olen takaisin maksanut." Sitten taas vakuutellaan ja annetaan ymmärtää miten sujuvaa se tulee tällä kertaa olemaan. Ei ole.
Olen jo saanut opiksi.
P.S. Hyviäkin kokemuksia on, mutta vähemmän. Ja usein kun joku maksaa lainansa todella nopeasti takaisin, niin huomaan että todella pian pyydetään rahaa lainaksi uudestaan. Ihan kuin ainoa motiivi maksaa laina helposti takaisin, olisi se että saa seuraavankin lainan helposti. Sitten minulle saattaa tulla huono omatunto, kun en lainaakaan heti perään uudestaan. En kuitenkaan halua olla kenenkään "vakilainaamo".
Olen kuullut valtavasti tuollaisia kokemuksia, että lainattua rahaa ei saada takaisin. Omat kokemukseni ovat kuitenkin jostain syystä päinvastaisia. Meitä on joukko hyviä ystäviä, ja silloin tällöin lainaillaan rahaa puolin ja toisin. Aina olen sekä saanut että maksanut kaiken takaisin. Olemme taloudellisesti suunnilleen samanlaisessa asemassa, pieni- ja keskituloisia. Osalla on maksuaikatauluihin suhtautuminen ehkä vähän "rennompaa" kuin muilla, mutta näin on yhtälailla silloin, kun he ovat saavana osapuolena. Toisaalta ei tulisi mieleenkään lainata rahaa kenellekään, jota en tunne todella hyvin. Ehkä olen vain harvinaisen onnekas, että minulla on tällainen ystäväpiiri..
23 jatkaa:
Ja olen kokeillut ratkoa näitä tilanteita laittamalla korkoa. Ajattelin että se vähentäisi omaa mielipahaani, kun saan vaivastani edes vähän korvausta.
Ilokseni huomasin, että velkoja alettiin maksaa takaisin nopeammin, kun olin pyytänyt korkoa!
Aika tuomitsevaa suhtautumista olen koron pyytämisestä kuitenkin saanut. Eli vähän kusipääksi tunsin itseni siltikin.
Jos koron ottaminen tekee jostain luotettavamman takaisinmaksajan, saatan myöhemmin lainata myös ilman korkoa. Ongelma on kuitenkin se, että jos kaikki hoituu kätevästi, lainaamista tapahtuu useammin - ja sekin on vaivaa. Muutama kerta vuodessa on ok, mutta useampi kerta kuussa jo liikaa.
Rahaa ei kannata lainata juuri niille tyypeille jotka lainaa tarvitsevat, ne eivät maksa takaisin. Takaisin maksavat tyypit eivät puolestaan vippejä tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut valtavasti tuollaisia kokemuksia, että lainattua rahaa ei saada takaisin. Omat kokemukseni ovat kuitenkin jostain syystä päinvastaisia. Meitä on joukko hyviä ystäviä, ja silloin tällöin lainaillaan rahaa puolin ja toisin. Aina olen sekä saanut että maksanut kaiken takaisin. Olemme taloudellisesti suunnilleen samanlaisessa asemassa, pieni- ja keskituloisia. Osalla on maksuaikatauluihin suhtautuminen ehkä vähän "rennompaa" kuin muilla, mutta näin on yhtälailla silloin, kun he ovat saavana osapuolena. Toisaalta ei tulisi mieleenkään lainata rahaa kenellekään, jota en tunne todella hyvin. Ehkä olen vain harvinaisen onnekas, että minulla on tällainen ystäväpiiri..
Hienoa. Luulen että tilanteessasi olennaista on sosiaalinen piiri ja kohta "silloin tällöin lainaillaan rahaa puolin ja toisin". Vastavuoroisuus, lainaamisen säännöllisyys ja tiivis ryhmä todistajia siis pitää hommaa kasassa, kenenkään ei kannata jättää velkaa maksamatta.
Minä taas olen aina vain se "yksinäinen lainanantaja", en koskaan ottaja. Aika usein, kun laina maksetaan, se ihminen haluaa kohta jotain. Joko jotain palvelusta tai lisää rahaa lainaksi vähän ajan päästä. Koen että rahojen takaisin saaminen on todella vaikeaa, jos lainaaja ei koe hyötyvänsä takaisin maksamisesta mitään.
Jos joku on velan takaisinmaksussa minun kanssani hankala, hän ei menetä juuri mitään. Ainoa seuraus on minun ärtymykseni, eikä se johda tämän ihmisen kannalta ikäviin seurauksiin, kasvojen menettämiseen tms. Ja ennen olen ollut tyhmä ja silti saattanut lainata myöhemmin lisää. Minua on siis ollut kannattavaa kohdella näin.
Yritä ap saada rahasi takaisin!
Ystävyydellä ei tuossa tilanteessa ole merkitystä, rahoittajanahan sinä
olet, etkä ystävänä.
En lainaa rahaa kenellekään perheeni ulkopuolisille. Siinä säästyy monelta mielipahalta itse ja tuttavat!
Kahvit, safkan ja juomisenkin voin tarjota, mutta rahaa en anna ikinä. Ne "ystävät" lakkaavat pyytämästä aika nopeasti, kun selviää ettei rahaa anneta.
On helpompaa olla "pihi" kuin takaisinmaksua vaativa "mulkku".
Katkaisisin välut. Ei sillä ole aikomustakaan maksaa takaisin.
Hei AP.
Olette selkeästi tehneet sopimuksen. Jos ystävä ei halua maksaa rahoja takaisin ja selvästi ei halua, koska ei ole edes yrittänyt, niin sinun on aika ymmärtää, että tuo ystävyys on ohitse.
Koska teillä on sopimus, toivottavasti myös jotenkin myös virallisesti, niin ota kaikki todistukset ja muut mukaasi ja kävele kunnan asianajajalle. Jos olet vähävarainen, niin saat sen ilmaiseksi. Ikävä kyllä tuo on sellainen minkä joudut hakemaan oikeuden kautta pois, mutta vähävaraisena saat kyllä ilmaisen asianajajan eikä sinun tarvitse maksaa siitä mitään.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä siinä on, että lainaamisesta koituu niin usein kaikenlaista hankalaa draamaa ja mielipahaa.
Pitkäänkin tuntemani mukavan ja luotettavan oloinen ihminen saattaa muuttua aivan päinvastaiseksi, kun olisi lainan takaisinmaksun aika. Todellinen rahanpuute on eri asia, sen voi ymmärtää. Mutta kun jotkut ovat sellaisia, että vaikka rahaa olisi, silti ei makseta, edes pientä erää kerrallaan. Mieluummin shoppaillaan tai mennään reissuun.
Mistä tulee röyhkeä asenne sitä ystävää/sukulaista kohtaan, joka on tehnyt sen palveluksen, että lainaa rahaa ja yleensä korottomasti? Lainanantajaan aletaan suhtautua kuin itse paholaiseen, kun tämä kehtaa haluta omat rahansa joskus takaisinkin. Onko joillekin todella näin epäselvää, mitä tarkoittaa LAINA?
Lainanantajan roolissa oleminen on yleensä todella epämiellyttävää. Vaikka alkuperäinen tarkoitus on vilpittömästi auttaa toista - tekemättä kuitenkaan hyväntekeväisyyttä - niin seuraavaksi olo saadaan tuntumaan kusipäiseltä. Saatan joutua kysymään velkoja takaisin monta kertaa, mutta toinen panttaa vastaamista ja kaikin tavoin välttelee asiaa. Vastaukseksi saattaa tulla äkäinen maksan kyllä ja että ei tarvitse muistuttaa. No, en sitten muistuta. Mutta jos en moneen kuukauteen muistuta, niin seuraavalla kerralla toinen onkin jo vähän hämmentynyt, että ai mikä velka.
Ja jos annan tällaisesta toiminnasta palautetta, niin puolustukseksi tulee, että aina hän on ennenkin velkansa maksanut! Niin, vaikeimman kautta. Ja ei olisi maksanut sittenkään, jos en olisi itse joutunut velan olemassaolosta monta kertaa muistuttamaan. Mutta minun pitäisi kaikesta hankaluudesta huolimatta olla vielä kiitollinenkin.
Ja kaiken tuon keskellä tiedän, että rahaa ihmisellä on monta kertaa ollut, ne on vain haluttu käyttää muuhun kuin velanmaksuun. Jos laitan asiasta viestiä silloin kun toisella on rahaa, seuraa hiljaisuus. Jos kysyn asiasta vasta sitten kun rahat on tuhlattu, voikin shoppailija vastata hyvällä omallatunnolla: "Ei ole rahaa."
Yksi röyhkeimmistä oli ehkä se kerta, kun ennestään velallinen sanoi, että jos lainaan hänelle lisää rahaa, niin maksaa seuraavalla viikolla kaikki velat takaisin. Sanoin etten lainaa lisää, mutta kiva että pystyy maksamaan vanhat velat. Ja siihen hän sanoi, että ei hän siinä tapauksessa maksa. Ja muitakin tällaisia temppuja on ollut, että minun on pitänyt tehdä jotain ylimääräisiä palveluksia tms., edellytyksenä omien rahojeni takaisin saamiselle.
Ja siis tuo sama ihminen pitää itseään kunniallisena, kun on aina lopulta kuitenkin maksanut. Siitä hän ei välitä, että minulle lainaamisesta ei ole ollut kuin pelkkää harmia ja turhaa stressiä.
Se, että LOPULTA saan omat rahani takaisin, ei riitä korvaukseksi siitä KOKEMUKSESTA.
Minusta sen pitäisi mennä niin, että jos lainaan toiselle korottomasti, se vaiva ja vastuu pitäisi olla hänen, ei minun. Mutta turha toivoa, että velanottajalla olisi tämä sama käsitys. Sen sijaan olen kokenut enimmäkseen nöyryyttämistä.
Miten olen sitten sortunut lainaamaan tuolaiselle ihmiselle uudestaan? En lainaakaan heti, mutta pitemmän ajan päästä olen sortunut. Muistutan miten viimeksi meni, ja minulle vastataan: "No siitähän on jo aikaa. Ja aina mä olen takaisin maksanut." Sitten taas vakuutellaan ja annetaan ymmärtää miten sujuvaa se tulee tällä kertaa olemaan. Ei ole.
Olen jo saanut opiksi.
P.S. Hyviäkin kokemuksia on, mutta vähemmän. Ja usein kun joku maksaa lainansa todella nopeasti takaisin, niin huomaan että todella pian pyydetään rahaa lainaksi uudestaan. Ihan kuin ainoa motiivi maksaa laina helposti takaisin, olisi se että saa seuraavankin lainan helposti. Sitten minulle saattaa tulla huono omatunto, kun en lainaakaan heti perään uudestaan. En kuitenkaan halua olla kenenkään "vakilainaamo".
Noi tollaset, jotka ei maksa velkojaan takasin on oikeastaan aika helpotus ettei ne maksa. Mulla on pari kaveria jotka soitteli joka vkloppu rahaa lainaa ja jos en vastannu puhelimeen niin facebookissa, instassa, watsapisssa, normaali viesti luuriin, niin kaikkiin noihin tuli se sama viesti. Niin paljon vaivaa näki saada viesti laitettua, että varmasti sain. Kerran kävi niin ettei ollu varaa maksaa takas, niin laitoin viestin ettei tarvi maksaa sit enää, mutta älä lähetä mulle enää viestiä ja puhelua mikä liittyy rahaa.... EIpä ole kuulunu enää mitään. Se on helpotus ja jos jossain livenä näkee ja pyytää, niin voi sanoo edellisetki hoitamatta.
Vierailija kirjoitti:
Ei tehty velkakirjaa, mutta lukee
tilitiedoissa ts. kirjoitin kenttään
että minun laina tälle henkilölle.
Luonnollisesti myös tekstiviestiketju
todisteena. Pitää muistaa, että suullinenkin
sopimus juridisesti pätevä, jos sen voi
todistaa. Ja tässähän kirjallisia todisteita
yllin kyllin. Mutta en millään haluaisi
alkaa nyt mihinkään ”raskaampiin” operaatioihin,
vaikka hän on valehdellutkin nyt useasti. Luotin
ihmiseen mielestäni ihan syystä. Ehkä jatkan
nyt vaan kerjäämistä. Mutta älkää olko te muut
yhtä tyhmiä. Ystävyyden menetys ei paina, koska
tällainen toiminta kaikkinensa ei ole ystävyyttä.
Miksi kirjoitat noin omituisesti eli vaihdat riviä kesken kappaleen?
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mikä siinä on, että lainaamisesta koituu niin usein kaikenlaista hankalaa draamaa ja mielipahaa.
Pitkäänkin tuntemani mukavan ja luotettavan oloinen ihminen saattaa muuttua aivan päinvastaiseksi, kun olisi lainan takaisinmaksun aika. Todellinen rahanpuute on eri asia, sen voi ymmärtää. Mutta kun jotkut ovat sellaisia, että vaikka rahaa olisi, silti ei makseta, edes pientä erää kerrallaan. Mieluummin shoppaillaan tai mennään reissuun.
Mistä tulee röyhkeä asenne sitä ystävää/sukulaista kohtaan, joka on tehnyt sen palveluksen, että lainaa rahaa ja yleensä korottomasti? Lainanantajaan aletaan suhtautua kuin itse paholaiseen, kun tämä kehtaa haluta omat rahansa joskus takaisinkin. Onko joillekin todella näin epäselvää, mitä tarkoittaa LAINA?
Lainanantajan roolissa oleminen on yleensä todella epämiellyttävää. Vaikka alkuperäinen tarkoitus on vilpittömästi auttaa toista - tekemättä kuitenkaan hyväntekeväisyyttä - niin seuraavaksi olo saadaan tuntumaan kusipäiseltä. Saatan joutua kysymään velkoja takaisin monta kertaa, mutta toinen panttaa vastaamista ja kaikin tavoin välttelee asiaa. Vastaukseksi saattaa tulla äkäinen maksan kyllä ja että ei tarvitse muistuttaa. No, en sitten muistuta. Mutta jos en moneen kuukauteen muistuta, niin seuraavalla kerralla toinen onkin jo vähän hämmentynyt, että ai mikä velka.
Ja jos annan tällaisesta toiminnasta palautetta, niin puolustukseksi tulee, että aina hän on ennenkin velkansa maksanut! Niin, vaikeimman kautta. Ja ei olisi maksanut sittenkään, jos en olisi itse joutunut velan olemassaolosta monta kertaa muistuttamaan. Mutta minun pitäisi kaikesta hankaluudesta huolimatta olla vielä kiitollinenkin.
Ja kaiken tuon keskellä tiedän, että rahaa ihmisellä on monta kertaa ollut, ne on vain haluttu käyttää muuhun kuin velanmaksuun. Jos laitan asiasta viestiä silloin kun toisella on rahaa, seuraa hiljaisuus. Jos kysyn asiasta vasta sitten kun rahat on tuhlattu, voikin shoppailija vastata hyvällä omallatunnolla: "Ei ole rahaa."
Yksi röyhkeimmistä oli ehkä se kerta, kun ennestään velallinen sanoi, että jos lainaan hänelle lisää rahaa, niin maksaa seuraavalla viikolla kaikki velat takaisin. Sanoin etten lainaa lisää, mutta kiva että pystyy maksamaan vanhat velat. Ja siihen hän sanoi, että ei hän siinä tapauksessa maksa. Ja muitakin tällaisia temppuja on ollut, että minun on pitänyt tehdä jotain ylimääräisiä palveluksia tms., edellytyksenä omien rahojeni takaisin saamiselle.
Ja siis tuo sama ihminen pitää itseään kunniallisena, kun on aina lopulta kuitenkin maksanut. Siitä hän ei välitä, että minulle lainaamisesta ei ole ollut kuin pelkkää harmia ja turhaa stressiä.
Se, että LOPULTA saan omat rahani takaisin, ei riitä korvaukseksi siitä KOKEMUKSESTA.
Minusta sen pitäisi mennä niin, että jos lainaan toiselle korottomasti, se vaiva ja vastuu pitäisi olla hänen, ei minun. Mutta turha toivoa, että velanottajalla olisi tämä sama käsitys. Sen sijaan olen kokenut enimmäkseen nöyryyttämistä.
Miten olen sitten sortunut lainaamaan tuolaiselle ihmiselle uudestaan? En lainaakaan heti, mutta pitemmän ajan päästä olen sortunut. Muistutan miten viimeksi meni, ja minulle vastataan: "No siitähän on jo aikaa. Ja aina mä olen takaisin maksanut." Sitten taas vakuutellaan ja annetaan ymmärtää miten sujuvaa se tulee tällä kertaa olemaan. Ei ole.
Olen jo saanut opiksi.
P.S. Hyviäkin kokemuksia on, mutta vähemmän. Ja usein kun joku maksaa lainansa todella nopeasti takaisin, niin huomaan että todella pian pyydetään rahaa lainaksi uudestaan. Ihan kuin ainoa motiivi maksaa laina helposti takaisin, olisi se että saa seuraavankin lainan helposti. Sitten minulle saattaa tulla huono omatunto, kun en lainaakaan heti perään uudestaan. En kuitenkaan halua olla kenenkään "vakilainaamo".
Tuo on juuri rasittavinta: teet ensin hyvää hyvyyttäsi jollekin ison palveluksen ja lainaat rahaa. Kun pyydät rahoja takaisin, oletkin ikävä ja ilkeä ihminen, vaikka oikeasti se ikävä ja ilkeä ihminen on se lainan saanut.
Vierailija kirjoitti:
Eräs ukkomies lainasi minulta 50e ja vaikeaa tuntuu olevan takaisinmaksu vannomisistaan huolimatta. Samainen mies on kärttänyt minulta vähäpukeisia kuvia, lähettänyt monia seksiviestejä ja intiimikuvan itsestään...
Mietinkin että jos ei rahaa kohta kuulu niin pitäisiköhän kysyä hänen vaimoltaan?
Tämä jatkaa hiljaisuutta, rahaa ei näy, hmm...
Luulee kai etten tiedä kuka vaimonsa on.
Pankista voi lainata rahaa, ei kavereilta. Jos ei pankistakaan saa, niin sitten ei voi mitään.